ystäväni teki itsemurhan pari vuotta sitten...asia vieläkin tuntuu minussa tuskalliselta. Syyllistin itseäni alussa tosi paljon ja se ei ole hävinnyt vieläkään mihinkään...olimme tunteneet monta vuotta mutta oli ollut jonkin aikaa väliä ettei oltu yhteyksissä...muutimme sattumalta samalle paikkakunnalle ja aloimme soittelemaan ja pitämään jonkin verran yhteyttä. Ystäväni kertoi kuinka hänellä on ollut vaikeaa suhteessa ja kuinka hän ei osaa enää luottaa toiseen osapuoleen, yritin auttaa häntä kuuntelemalla ja lohduttamalla. En arvannut että asiat ovat oikeasti huonosti. Yhtenä päivänä sovimme että hän tulee luokseni kylään. Minä vain en jostain syystä jaksanut koko päivänä vastata puhelimeen, olin uupunut töistä ja en jaksanut muita...hän yritti yölläkin soittaa minulle moneen otteeseen saamatta minua kiinni...Aamulla herätessäni ajatus oli soittaa hänelle mutta puhelimeni kerkesi soida ennen, toinen ystäväni soitti minulle ja kertoi mitä oli tapahtunut; yhteinen ystävämme oli tappanut itsensä edellisenä yönä, puoli tuntia sen jälkeen kun yritti viimeisen kerran soittaa minulle...en saa koskaan enään kuulla hänen ääntänsä, en koskaan saa tietää olisinko voinut auttaa...syytän itseäni aina ja ikuisesti tekemästäni vääryydestä ja suunnattomasta itsekkyydestä!
haluaisin vain pyytää anteeksi......
twx
3975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä syytä itseäsi! Ketään ei toinen ihminen voi pitää väkisin hengissä. Jos toinen ei halua elää tai elämänhalu on pelkästään kiinni muissa riippumisesta, niin heikoilla on. Olisit ehkä vastaamalla puheluihin voinut pidentää hänen elämäänsä jonkin aikaa. Kukapa sen tietää?
Emme kuitenkaan ole koneita ja väsymme. Joskus väsyneenä pitää suojella myös itseä. Jos ei jaksa kokoajan kantaa toisten murheita niin ei vain jaksa.
Pitää pystyä luottamaan siihen että muut kantavat vastuunsa itsestään sillävälin.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata hakea ammattiapua jos ei enää jaksa elämän koettelemuksia. Ystävät ovat toki tärkeitä, mutta kaikilla on rajansa ja omatkin murheensa kestettävänä.
Jälkeenpäin on helppo jossitella kun tietää mitä on tapahtunut, mutta kohtalolleen ei kukaan mahda mitään.
Multa kuoli veli kaksi viikkoa sitten.. Teki itsemurhan vaikka kaikki oli ns. ihan hyvin. Syytin ensimmäisen viikon itseäni ja yhäkin. Hän kertoi mulle huolistaan ja asioista jotka painaa ja minä yritin auttaa mutta tuntuu etten tarpeeksi kun noin paljon ahdistui ja meni tekemään noin. Ikävä on kamala ja tuntuu että tulevat hautajaiset musertaa minut täysin.. tapahtunutta ei saa tekemättömäksi mutta eihän me voida kukaan tietää mitä toisen ajatuksissa liikkuu joten ei syytellä itseämme.. Elämän on jatkuttava ja luulen että oma veljenikin hymyilee nytkin jassakin.. on saanut rauhan ja tyynen itselleen. Rauhallista mieltä myös sinulle.
Sinä aluperäinen aloittaja, älä syytä itseäsi, vaikka joku ajattelematon niin näyttää tekevänkin.
Ei toista ihmistä pysty auttamaan, ellei hän itse sitä halua.
Ystäväni teki itsemurhan puolitoista vuotta sitten. Hän oli käynyt lääkärillä keskustelemassa ongelmistaan ja sai lääkityksen olotilaansa.
Lääke kuivasi hänen suutaan pahasti, joten hän jätti lääkkeen kesken ja päätti päivänsä.
Niinkuin muistovärssy sanoo: "ei auttanut apu ihmisten, ei rukous läheisten", joskus on tilanteita, etteivät mitkän teot auta lopputulokseen. Itsemurhaa todella hautova ihminen osaa peittää hyvin viime hetkeen saakka ajatuksensa.
Jaksamisia Sinulle :) Pärjäile, ja ajattele että nyt Hänellä on parempi olla, ei kalvaa tuska tai paha olo hänen sisintään.