Espoossa uskotaan

Kaikkialla Suomessa on toisen maailmansodan jälkeen uskottu hartaasti yksityisautoiluun ja omistusasumiseen.

Pieniä asuntoja vapailta markkinoilta on yksinäisen, pienitulosen ihmisen aina ollu vaikee löytää, huomattavasti vaikeempaa ku monissa muissa ns. länsimaissa.
Monet pienituloset on pakotettuja asumaan kaupungin vuokra-asunnoissa, alivuokralaisasunnoissa ja vanhempien luona.

Kaupunkien ulkoupuolella useimmilla on auto; jos haluaa harrastaa eikä vaan kykkiä kotona.

Itse 50-luvun puolivälissä syntyneenä stadilaisena voin kertoo et sillo ei suinkaan suurin osa parikymppisistä ajanu ajokorttia, kun kerran oli ratikat ja bussit.
Monet melko vakavarasetkin perheet asu vuokralla, puhumattakaan edeltävistä vuosikymmenistä. Isäni asu vanhempiensa kanssa vuokralla Punavuoressa vaikka isoisäni oli arvostetussa ammatissa suuressa firmassa. Nykyään ykskään em. ammatin harjottaja ei asu Puniksessa pienehkössä vuokra-asunnossa.

Kyseessä on yhteiskunnallinen suuntaus joka ei MILLÄÄN TAVOIN ole luonteenomaista pelkästään Espoolle.
Espoossa on ehkä suhteessa enemmän yksityisautoilua johtuen kaupunkikuvasta; mitä omistusasumiseen tulee, niin toki Helsinkiä kaks kertaa pinta-alallisesti isommassa Espoossa on luonnollisesti mielekästä asua omakoti- tai rivitalossa, harvoinpa niitäkään on vuokralla.

Yhtä paljon Espoossa on kuitenkin vuokralaisia ja kaupunginasunnoissa asuvia, tai ainakin runsaasti.
Ja Helsingissä on kaikki 50 kaupunginosaa myös täynnä kalliita omistusasuntoja.

En oikein tiedä mihin alotuksella tähtäsit, mutta ei se mikään kovin nerokas oivallus ollu.

Riskit on liian suuret tässä maassa leikkiä omaakotia.

Yksityisautoilu espoossa on ihan mukavuusvalinta, paskaa palkkaa ja työ ainoa elämä niin ei paljoa huvita sen päälle vielä seisoskella bussipysäkeillä.