käytännöllisestä vaikutuksesta siellä missä Hengen todellisuus on.
- Kun palstalta nyt on kahdestakin keskustelusta osunut silmiini Muroman nimi, että häneen on viitattu, niin lainaan katkelmia Muroman opetuksesta kirjasta Taivaat avoinna, Uusi tie 1992. Tekijänoikeuksien vuoksi ei voi hirveän pitkälti lainata, mutta laitan keskeisimmät kohdat. Nämä on julkaistu Herää valvomaan! -lehdessä vuonna 1937.
Seuraavat kappaleet ei siis ole minun, vaan Urho Muroman tekstiä. Myös otsikot on Muroman. Mielestäni oikein hyvää opetusta.
1. RISTI ON KUOLEMANTUOMION PAIKKA
Rooman kansalaisia ei näin teloitettu. Siksi Paavalikin ollen Rooman kansalainen sai kunniallisemman kuoleman, kun hänet mestattiin.
Risti toi sen ajan ihmisten mieleen kuolemantuomion paikan ja - kun Paavali kehittää ajatuksiaan rististä, on ristillä kuolemantuomion paikkana huomattava sija hänen julistuksessaan.
Paavali on saanut evankeliuminsa - ei ihmisiltä eikä ihmisten kautta, vaan - ilmoituksen kautta suoraan Jeesukselta Kristukselta, Gal. 1:11, 12. Tämän ilmoituksen valossa selvisi hänelle myös ristin salaisuus.
Risti merkitsi syntiä tehneen kuolemantuomion paikkaa.
Siinä onkin parannuksen ydin.
Siinä, että ihminen ei ainoastaan tunnusta syntiänsä, vaan tuomitsee sen.
Eikä hän ainoastaan tuomitse syntiänsä, vaan myös sen "vanhan puun", joka on kantanut ja kantaa tänäkin päivänä pelkkää synnin hedelmää.
Parannus on juuri siinä, että minä luovutan koko "vanhan" ihmiseni himoineen ja haluineen Kristukselle Hänen ristiinnaulittavakseen.
Oletko sinä jo tehnyt tämän perusparannuksen: luovuttanut itsesi ja oman tahtosi kokonaan Kristuksen käsiin? Oletko kasvanut yhteen yhtäläisessä kuolemassa Kristuksen kanssa?
Silloin saat myös elää Hänen kanssaan.
2. RISTI ON UUDEN, HENGELLISEN ELÄMÄN SYNTYMISPAIKKA
Kun Jeesus tahtoi esittää Nikodeemukselle uudestisyntymisen salaisuutta, vei Hän hänet katselemaan vaskikäärmettä korvessa. Samalla Hän viittasi oman ristinsä suureen merkitykseen, asiaan, mikä silloin vielä oli Nikodeemukselta salattu.
Hän on kantanut sinunkin syntisi. Hän on sovittanut sen omalla, pyhällä kuolemallaan ja siksi odottaa Hän nyt vain saavansa antaa sen sinulle anteeksi. Mutta - Hän ei voi antaa anteeksi sille, joka leikittelee synnin kanssa. Ethän sitä tee? Hän ei voi antaa anteeksi sille, joka tahtoo jatkaa sen synnin tekemistä, joka on tuottanut Hänelle kuoleman tuskan. Hän antaa anteeksi vain sille, joka muuttaa mielensä; vain sille, joka tahtoo luopua synnistä, tuomita syntinsä ja sanoutua irti sen herruudesta. Näin tekevällä on sama mieli syntiin nähden kuin Jeesuksella itsellään ja kuin itse Jumalalla. Siksi voidaan hänelle antaa synti anteeksi ja täydellinen puhdistus Kristuksen veressä, se on: Kristuksen uhratun elämän voimasta. Mutta hän saakin sitten niin täydellisen anteeksiannon ja puhdistuksen kuin ei hän olisi milloinkaan yhtään ainutta syntiä tehnyt.
Syntien anteeksiantamus luo nyt aivan uuden elämän hänen sydämeensä, sillä "missä syntien anteeksiantamus on, siellä on elämä ja autuus". Näin on risti uuden, hengellisen elämän syntymisen paikka. Kun siinä "minä" jätetään kuolemaan ja samalla saadaan kaikki synnit anteeksi, syntyy siinä "Kristus minussa".
Tämä ei ole vain opinkappale tai luulottelu. Tämä on todellisuutta. Tosin todellisuutta vain niiden elämässä, jotka todella ovat tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä. Ei muiden. Muille tämä on jumaluusoppia.
3. RISTINKUOLEMA ON HIDAS KUOLEMA
Tuomittu saattoi kitua ristillä kauan. Hyvin kauan.
Ristinkuolema on hidas kuolema "vanhan minänkin" kohdalla. "Vanha" saa tehdä kuolemaa tämän elämän loppuun saakka. Vasta kuolemassa me vapaudumme turmeltuneen luontomme läsnäolosta. Siihen saakka se on meille jokapäiväisenä kiusan tuottajana.
Pahinta on, että hengellinen ristiinnaulitseminen on sellaista, että ristiinnaulittu liha voi vielä astua alaskin ristiltä ja tulla tuottamaan paljon pahaa senkin elämässä, joka jo kerran luuli selviytyneensä sen hallitusvallasta. Näin erittäinkin niiden elämässä, jotka saarnaavat ns. lihan pyhyyttä; oppia, jonka mukaan synnin juuretkin jo ovat revityt pois uudestisyntyneestä ihmisestä...
Mutta jos he ovat rehellisiä, he kyllä pian erehdyksestänsä selviävät. Ei kestä kauankaan ennenkuin "vanha" antaa merkkiä itsestään ja hengellisen ylpeyden ja lihan pyhyyden kukkuloilla vaeltava ihminen makaa - kuralätäkössä pahasti tahriintuneena.
Sota Hengen ja lihan välillä kestää koko elämän.
Tähän sotaan tarvitaan voimaa.
Risti on voiman lähde.
Joka päivä on uudelleen tultava ristin eteen, uudelleen luovutettava "vanha" ristille eli uudelleen vahvistettava sen ensimmäinen kuolemantuomio, uudelleen saatava kaikki synnit anteeksi, uudelleen koettava puhdistus Kristuksen veressä... Näin jälleen kuollaan "vanhalle". Näin jälleen saa voiman "uusi".
Syntiselle ei jää mitään muuta kuin Kristus: Kristus viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi, lunastukseksi, elämäksi, voimaksi, rauhaksi, iloksi, toivoksi - yhdellä sanalla sanoen: kaikeksi.
Kaikeksi Kristus.
Elävä yhteys elävään Kristukseen; yhteys, jonka sisältönä on vain Kristus - kaikki muu pois pyyhittynä - tulee siksi elämänasenteeksi ja tilaksi, jossa uskovainen elää elämäänsä Jumalan yhteydessä.
4. RISTI ON VAPAUTUKSEN PAIKKA
Risti erottaa ihmisen kaikesta vanhasta ja menneestä.
Myös omasta jumalisuudesta, omasta parannuksesta, jopa omasta uskosta ja rakkaudestakin; aivan kaikesta. Kaikki on lyöty ristille. Kaikki. Jäljellä on vain - Kristus.
Vain Kristus.
Näin jäljellä on Jumalan Pojan usko, joka on ylhäältä syntynyttä ja Pyhän Hengen työtä; Jeesuksen rakkaus, joka on Jumalan rakkautta vuodatettuna meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta; Jeesuksen puhtaus, Jeesuksen nöyryys, Jeesuksen palvelevaisuus ja alttius, Jeesuksen kärsivällisyys; Jeesuksen mielenlaatu kaikessa. Tämä on sen ihmisen onnea, joka on luovuttanut "vanhan" kuolemaan ja jossa Kristus on syntynyt ja hallitsee tänä päivänä Pyhän Hengen elävässä voimassa.
Tämä kaikki on vain jumaluusoppia siihen hetkeen saakka, kun saat tai olet saanut Pyhän Hengen ja tullut täytetyksi Pyhällä Hengellä.
- Kun palstalta nyt on kahdestakin keskustelusta osunut silmiini Muroman nimi, että häneen on viitattu, niin lainaan katkelmia Muroman opetuksesta kirjasta Taivaat avoinna, Uusi tie 1992. Tekijänoikeuksien vuoksi ei voi hirveän pitkälti lainata, mutta laitan keskeisimmät kohdat. Nämä on julkaistu Herää valvomaan! -lehdessä vuonna 1937.
Seuraavat kappaleet ei siis ole minun, vaan Urho Muroman tekstiä. Myös otsikot on Muroman. Mielestäni oikein hyvää opetusta.
1. RISTI ON KUOLEMANTUOMION PAIKKA
Rooman kansalaisia ei näin teloitettu. Siksi Paavalikin ollen Rooman kansalainen sai kunniallisemman kuoleman, kun hänet mestattiin.
Risti toi sen ajan ihmisten mieleen kuolemantuomion paikan ja - kun Paavali kehittää ajatuksiaan rististä, on ristillä kuolemantuomion paikkana huomattava sija hänen julistuksessaan.
Paavali on saanut evankeliuminsa - ei ihmisiltä eikä ihmisten kautta, vaan - ilmoituksen kautta suoraan Jeesukselta Kristukselta, Gal. 1:11, 12. Tämän ilmoituksen valossa selvisi hänelle myös ristin salaisuus.
Risti merkitsi syntiä tehneen kuolemantuomion paikkaa.
Siinä onkin parannuksen ydin.
Siinä, että ihminen ei ainoastaan tunnusta syntiänsä, vaan tuomitsee sen.
Eikä hän ainoastaan tuomitse syntiänsä, vaan myös sen "vanhan puun", joka on kantanut ja kantaa tänäkin päivänä pelkkää synnin hedelmää.
Parannus on juuri siinä, että minä luovutan koko "vanhan" ihmiseni himoineen ja haluineen Kristukselle Hänen ristiinnaulittavakseen.
Oletko sinä jo tehnyt tämän perusparannuksen: luovuttanut itsesi ja oman tahtosi kokonaan Kristuksen käsiin? Oletko kasvanut yhteen yhtäläisessä kuolemassa Kristuksen kanssa?
Silloin saat myös elää Hänen kanssaan.
2. RISTI ON UUDEN, HENGELLISEN ELÄMÄN SYNTYMISPAIKKA
Kun Jeesus tahtoi esittää Nikodeemukselle uudestisyntymisen salaisuutta, vei Hän hänet katselemaan vaskikäärmettä korvessa. Samalla Hän viittasi oman ristinsä suureen merkitykseen, asiaan, mikä silloin vielä oli Nikodeemukselta salattu.
Hän on kantanut sinunkin syntisi. Hän on sovittanut sen omalla, pyhällä kuolemallaan ja siksi odottaa Hän nyt vain saavansa antaa sen sinulle anteeksi. Mutta - Hän ei voi antaa anteeksi sille, joka leikittelee synnin kanssa. Ethän sitä tee? Hän ei voi antaa anteeksi sille, joka tahtoo jatkaa sen synnin tekemistä, joka on tuottanut Hänelle kuoleman tuskan. Hän antaa anteeksi vain sille, joka muuttaa mielensä; vain sille, joka tahtoo luopua synnistä, tuomita syntinsä ja sanoutua irti sen herruudesta. Näin tekevällä on sama mieli syntiin nähden kuin Jeesuksella itsellään ja kuin itse Jumalalla. Siksi voidaan hänelle antaa synti anteeksi ja täydellinen puhdistus Kristuksen veressä, se on: Kristuksen uhratun elämän voimasta. Mutta hän saakin sitten niin täydellisen anteeksiannon ja puhdistuksen kuin ei hän olisi milloinkaan yhtään ainutta syntiä tehnyt.
Syntien anteeksiantamus luo nyt aivan uuden elämän hänen sydämeensä, sillä "missä syntien anteeksiantamus on, siellä on elämä ja autuus". Näin on risti uuden, hengellisen elämän syntymisen paikka. Kun siinä "minä" jätetään kuolemaan ja samalla saadaan kaikki synnit anteeksi, syntyy siinä "Kristus minussa".
Tämä ei ole vain opinkappale tai luulottelu. Tämä on todellisuutta. Tosin todellisuutta vain niiden elämässä, jotka todella ovat tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä. Ei muiden. Muille tämä on jumaluusoppia.
3. RISTINKUOLEMA ON HIDAS KUOLEMA
Tuomittu saattoi kitua ristillä kauan. Hyvin kauan.
Ristinkuolema on hidas kuolema "vanhan minänkin" kohdalla. "Vanha" saa tehdä kuolemaa tämän elämän loppuun saakka. Vasta kuolemassa me vapaudumme turmeltuneen luontomme läsnäolosta. Siihen saakka se on meille jokapäiväisenä kiusan tuottajana.
Pahinta on, että hengellinen ristiinnaulitseminen on sellaista, että ristiinnaulittu liha voi vielä astua alaskin ristiltä ja tulla tuottamaan paljon pahaa senkin elämässä, joka jo kerran luuli selviytyneensä sen hallitusvallasta. Näin erittäinkin niiden elämässä, jotka saarnaavat ns. lihan pyhyyttä; oppia, jonka mukaan synnin juuretkin jo ovat revityt pois uudestisyntyneestä ihmisestä...
Mutta jos he ovat rehellisiä, he kyllä pian erehdyksestänsä selviävät. Ei kestä kauankaan ennenkuin "vanha" antaa merkkiä itsestään ja hengellisen ylpeyden ja lihan pyhyyden kukkuloilla vaeltava ihminen makaa - kuralätäkössä pahasti tahriintuneena.
Sota Hengen ja lihan välillä kestää koko elämän.
Tähän sotaan tarvitaan voimaa.
Risti on voiman lähde.
Joka päivä on uudelleen tultava ristin eteen, uudelleen luovutettava "vanha" ristille eli uudelleen vahvistettava sen ensimmäinen kuolemantuomio, uudelleen saatava kaikki synnit anteeksi, uudelleen koettava puhdistus Kristuksen veressä... Näin jälleen kuollaan "vanhalle". Näin jälleen saa voiman "uusi".
Syntiselle ei jää mitään muuta kuin Kristus: Kristus viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi, lunastukseksi, elämäksi, voimaksi, rauhaksi, iloksi, toivoksi - yhdellä sanalla sanoen: kaikeksi.
Kaikeksi Kristus.
Elävä yhteys elävään Kristukseen; yhteys, jonka sisältönä on vain Kristus - kaikki muu pois pyyhittynä - tulee siksi elämänasenteeksi ja tilaksi, jossa uskovainen elää elämäänsä Jumalan yhteydessä.
4. RISTI ON VAPAUTUKSEN PAIKKA
Risti erottaa ihmisen kaikesta vanhasta ja menneestä.
Myös omasta jumalisuudesta, omasta parannuksesta, jopa omasta uskosta ja rakkaudestakin; aivan kaikesta. Kaikki on lyöty ristille. Kaikki. Jäljellä on vain - Kristus.
Vain Kristus.
Näin jäljellä on Jumalan Pojan usko, joka on ylhäältä syntynyttä ja Pyhän Hengen työtä; Jeesuksen rakkaus, joka on Jumalan rakkautta vuodatettuna meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta; Jeesuksen puhtaus, Jeesuksen nöyryys, Jeesuksen palvelevaisuus ja alttius, Jeesuksen kärsivällisyys; Jeesuksen mielenlaatu kaikessa. Tämä on sen ihmisen onnea, joka on luovuttanut "vanhan" kuolemaan ja jossa Kristus on syntynyt ja hallitsee tänä päivänä Pyhän Hengen elävässä voimassa.
Tämä kaikki on vain jumaluusoppia siihen hetkeen saakka, kun saat tai olet saanut Pyhän Hengen ja tullut täytetyksi Pyhällä Hengellä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On siinä meillä varsinaanen erisoni.
Älä tuo vierasta tulta Herran alttarille. Muroma luotti lapsikasteeseen eikä hän ollut käynyt uskovien kasteella, eikä kuulemma puhunut kielillä. On vaarallista panna toivonsa lapsikasteeseen ja siis pysyä jumalattomana.
Voimakasta sanomaa.
Mitenkähän aman aikansa kirkkokansa suhtautui Urho Muromaan?
evankelisen liikkeen puolestapuhuja ja kritisoi ankarasti helluntailaisten oppia uskovien kasteesta sekä henkikasteesta.