este, nimittäin se että ihminen ei halua kohdata väärää jumalakuvaansa
Tuli mieleen yksi taivaaseenpääsyn...
bsng
19900
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jännän unen:
Se oli sellainen, että kaikki teidät jälkeenjääneet,
jotka uskotte johonkin jumalaan,
jälleensyntymiseen, henkioppaisiin ja muuhun
sellaiseen naurettavaan sontaan kärrättiin joukolla niuvanniemeen.
Arittakin oli siellä pehmustetussa yksiössä riehumassa ja mölisemässä jotain hänet
raiskanneista enkeleistä.
Oli siellä muitakin sekopäitä tältä palstalta,
kuten Myötäeläjä ja benedi.
Itse olin siellä nauramassa teille pipipäille.
Luulin sinun olevan siellä ylihoitajana, ei lääkärinä.
Katsos kun minä tiedän että henkimaailma on monin eri ilmestymismuodoin.
Kyllä jämpti on näin.
vain jumaliste kumma, että te samat tyypit yhä
uskotte jumalaan, henkioppaisiin, karmaan ja
jälleensyntymiseen, mutta ette ymmärrä käyttää
omia aivojanne.
Jos viitsisitte edes kokeilla aivojen käyttämistä,
tajuaisitte ettei ole olemassa ainoatakaan jumalaa, henkiopasta, henkiolentoja, kuolemanjälkeistä elämää eikä jälleensyntymää.
Kerronpa teille jotain: me olemme kaikki eläimiä.
Nisäkkäitä, tarkkaan otettuna. Tiedemiesten mukaan
kaikki uskonnot, uskonnollisuus ja hengellisyys
ovat jäänteitä ajoilta jolloin mokomat käsitteet
auttoivat ihmiskunnan kehittymistä, mutta niillä
ei todellakaan ole sijaa modernissa
yhteiskunnassa.
kaikki tahoillamme käytämme aivojamme, sillä eikös sitä usein heitetäkin lausuma: ”Siinä vasta aivoton tyyppi”. Kait tällainen heitto heijastelee vaan sitä/tätä omaa aivottomuuttamme? Kenties sillä aivottomaksi kutsutulla tyypillä onkin vain rohkeutta olla oma itsensä. Tosin pitänee tässä kotaa tähdentääkin sitä, että pelkästään ’aivollisesti älykäs’ ihminen on huomattavasti ’pelottavampi’ kuin se aivoton, joka kompensoi sitä aivottomuuttaan jollain muulla voimavarallaan.
Toki olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ihminenkin on nisäkäs, siis tavallaan eläin. Mutta millainen eläin? Oletko miettinyt? Kait Sinä aivoja omaavana tämän eron oivallat?
Ja tiedemiehet voidaan, siis mielestäni aina unohtaa näissä hengellisyyteen/uskontoihin liittyvissä asioissa. Tiedemiehethän omaavat vain tietynlaiset aivot. Mikä aika hyvin loistaa tässä seuraavassa lausumassasi:
>>Tiedemiesten mukaan kaikki uskonnot, uskonnollisuus ja hengellisyys ovat jäänteitä ajoilta jolloin mokomat käsitteet auttoivat ihmiskunnan kehittymistä, mutta niillä ei todellakaan ole sijaa modernissa yhteiskunnassa.
Ateistien kanssa on joskus ongelmia kun kuoleman jälkeen eivät usko kuolleensa. On siinä oppailla selittämistä kuolleelle joka väittää näkevänsä unta, mutta uskovat he kuitenkin jossain vaiheessa kun "uni" ei vaan lopu vaikka mitä tekisi.
Pointti ei olekkaan siinä, mihin uskoo, vaan miten elää. Olen elänyt ateistien keskellä koko ikäni (mm. ensin isäni ja sitten mieheni, kuten myös osa hyvistä ystävistäni), eikä meillä ole mitään vaikeuksia elää keskenämme ja tulla toimeen. Heille se, mihin uskon, on höpöhöpöä, mutta mitä sitten? Nauran heidän vitsailuilleen, siis oikeasti nauran, en uhmakkaasti. Ja miksikö voin niin tehdä? Koska heidän huumorinsa ei ole pahansuopaa eikä millään tavalla ilkeää. Kyllä he minua rakastavat ihan niinkuin minä heitä, riippumatta siitä, mitä olemme ja mihin uskomme.
Ja se on, ystäväiseni, se juttu. Kunnioita muita ihmisiä. Eihän sinun tarvitse siitä huolta kantaa, mihin joku uskoo tai ei usko. Vai tarvitseeko?
Uskon minä tieteeseenkin, eikä tiede ole ristiriidassa sen kanssa, että on olemassa maailmoja, joita emme näe tai tajua. On olemassa henkimaailma, joka värähtelee eri taajuudella kuin me fyysisessä kehossamme. Se ei ole ristiriidassa tieteellisten tutkimusten kanssa, sillä tiedehän ei ole kyennyt todistamaan, ettei henkimaailmaa ja kuoleman jälkeistä (ja edeltävää) elämää ole. Se seikka, ettei tiede ole (vielä) pystynyt osoittamaan henkimaailman olemassaoloa, ei siis todista, ettei sitä ole. Ymmärrät toki sen?
Joten uskotaan mihin uskotaan tai ollaan uskomatta. Aivojen kanssa tai ilman. Kyllä me kaikki tänne mahdumme ajatustemme kanssa. Siitä olen hieman erimieltä, ettei henkisillä asioilla ole sijaa modernissa yhteiskunnassa. Sijaa on ja tarvetta myös.
Mutta tärkeintä on Rakkaus.
on vaan sattumaa?
Tollanen ajattelu ei kyllä vaadi minkäänlaista aivojen käyttöä. Opettelisit vaikka kirjoittamaan fantasiaa. Siinä sitä vasta joutuu aivojaan käyttämään! ;)
Ei me kuule olla eläimiä: meillä on yksi ero eläimiin loppupeleissä; me tiedetään että me ollaan rajallisia, mutta eläimet ei.
Jos ihminen ei usko johonkin eläessään, niin ei hänellä ole uskoa sellaiseen aineellisuudesta poistuttuaankaan.
Varsinainen todellisuus on kuitenkin ihmisen uskomuksista riippumaton.
Jokainen herää jossakin elämässään näkemään myös totuuden.
> Jos ihminen ei usko johonkin eläessään, niin ei hänellä ole uskoa sellaiseen aineellisuudesta poistuttuaankaan.
Tästä olen eri mieltä. Sitä paitsi astraalinen todellisuus on aineellinen.
"se joka antaa minulle uskomusjärjestelmän, on viholliseni"
"jos näet Buddhan tai Jeesuksen, tapa hänet"
---> nuo viittaa siihen että kaikista uskomuksista ja uskomusjärjestelmistä on luovuttava. Jumalasta, taivaasta, uskonnoista, kaikesta.
Selvennetään ettei jää niin ilmaan leijumaan nämä ideat. Paradoksi on että pitäisi olla uskomuksia ja ettei pitäisi olla uskomuksia. Nämä ovat vain näennäisesti ristiriidassa toistensa kanssa.
Uskomuksia tarvitaan todellisen todellisuuden porteille asti - tarvitaan uskomuksia hyvään, tarvitaan mielikuvia ehkä Jumalasta, tarvitaan siis luuloa että edistyisi. Ns. kausaalinen todellisuus on luulon ja tiedon rajamailla. Sinne "virtaa" jo myötätuntoa. Ei sääliä laisinkaan vaan myötätuntoa. Se myötätunto on jo tietoa, kuolematonta.
Henkiseen (myötätunnon) maailmaan päästäkseen tarvitaan uskomuksien poisheittämistä. Kehitys menee asteittain ja siksi ensin luulo, sitten tieto. Molemmat ovat tärkeitä omilla tasoillaan.
Tämmöistä huttua :-)
”---> nuo viittaa siihen että kaikista uskomuksista ja uskomusjärjestelmistä on luovuttava. Jumalasta, taivaasta, uskonnoista, kaikesta.”
Kaikki se mikä ei ole Todellista Jumalaa on harhaa.
Ihminen elää harhan maailmassa kunnes saavuttaa todellisen ITSENSÄ, Jumalan joka kulkee aina vierellämme. Joskus me etäännymme Jumalasta mutta Jumala ei jätä ihmistä koskaan.
Jos sielu menee sokeasti mukaan tämän maailman arvoihin se väistämättä etääntyy Todellisesta.
Maailma on paikka missä ihminen sielu vahvistuu, mutta ei varsinaisesti opi mitään uutta koska se on aina ollut täydellinen.
Sielun tarkoitus aineellisuudessa on mielestäni poistaa hämäryyden huntu, ei mitään muuta. Vahvistumme sieluina myös silloin kun olemme voineet luopua aineellisesta koulustamme.
Vasta silloin kun ihmisen tietoisuus luopuu pitämästä aineellisuutta itsenään hän voi havaita oman hengellisen todellisuuteensa. Mitä sokeammin pitää saamiaan aineellisia lainavaatteita itsenään niin sitä kauempana on omasta todellisuudestaan, samoin myös Taivaasta.
säilyy iäti. Ei hengellinen todellisuus ole sen tärkeämpää vaikka täällä jotkut sitä pitävätkin jotenkin hienompana ja hengellisyyttä harjoittava (=meditoija ym.) olisi jotenkin 'korkeammalla kehityksessään'.
Aineellisuuden väheksyjä väheksyy aineellisuuden Luojaa. Hengellisyyden voi oivaltaa ilman että aineellisuus kielletään.
Kaikki mikä on, on merkittävää omalla tasollaan.
Minusta ihmisen tehtävä on kasvaa pois aineellisuuden hegemoniasta.
Kun väärä jumalakuva sortuu, niin hetken sen jälkeen on hiljaista. On aivan hiljaista... Ja sitä kestää.. kestää.. kunnes "Herra tulee".
Ihminen huijaa itseään niin pitkään kuin se on mahdollista. Hän ei edes tajua huijaavansa itseään, kunnes totuus iskee! Silloin ihminen huomaa, että huijasi itseään ja toisia. Se hetki on todella karmaiseva ja melkein sydän pysähtyy.
Onneksi rakkaus antaa voiman myöntää, että oli kantanut mukanaan vääriä jumalankuvia.
väärä jumalkuva.
Auto ainakin minusta, jotain primitiivistä äijässä tapahtuu kun sillekkin uhrataan. Vaikkapa koristekapselit.
Väärä kuvani Jumalasta rakentui huhuista ja väärästä tiedosta. Mieli teki tepposia ja kehitteli "kuvan Jumalasta". Satuin vahingossa seuraamaan tuota oman mieleni vääntämää "rautalankaväännöstä" eli väärää jumalaa. Kun kuva alkoi sortua mielessäni, tilanne oli karmaiseva, sillä tajusin, että se oli "oman mieleni tuotos", jolla ei ollut totuuden kanssa mitään tekemistä. Totuus on jotain sellaista, jota en vielä osaa hahmottaa sanoina, enkä kirjoittaa niitä.
En tiedä onko "väärä kuva Jumalasta" sama asia kuin epäjumala tai epäjumalan kuva, kaipa se on. Epäjumalastakin on tehty kuvia, esim. auto, puoliso, raha, harrastukset tai omakotitalo. Epäjumalia ne ovat silloin, kun ei ymmärretä kiittää niiden antajaa, Jumalaa. Tai ne tulevat tärkeämmiksi kuin Jumala itse.
Oikeastaan minun täytyy selvittää itselleni millainen Jumala oikeasti on. En enää niin helposti kuuntele muiden "mutu-tuntumaa" Jumalan luonteesta, sillä jokaisella se on omanlaisensa. En tiedä miten saada selvyyttä asiaan, mutta ehkä elämällä tätä elämääni eteenpäin.. ottaen selvää.
En tiedä täytyykö minun "uhrata" jotain Jumalalle. Täytyykö? Olen antanut väärät ajatukseni, luuloni, unelmani, kaiken, jopa itseni Hänelle, jotta Hän saa tulla todelliseksi elämässäni. Kipuiluahan se on ollut jo pitkän aikaa.
Pitääkö ihmisen uhrata rakkaudelle? Sanotaan, että Jumala on rakkaus. Täytyykö rakkaudelle uhrata jotain? Tiedän, että antaessaan saa, mutta sehän on itsekästä: annan, jotta saisin jotain. Itsekkyys ei ole hyvä motiivi missään, sillä se on negatiivista.
En tiedä mikä ominaisuus olisi rakkautta parhaiten kuvaava. Tiedätkö sinä? Omistautuminen? uhrautuminen toisten vuoksi? (Mitä ikinä tuokin sitten tarkoittaakaan) toisten ihmisten auttaminen? Itsensä syrjään laittaminen?
olen taidemaalari ja joskus joku on sanonut että minulla on lahjoja. En kuitenkaan usko siihen että mitään saamme täällä ilmaiseksi vaan kaikki on tienattava kovalla työllä.
Jos pystyisimme rakastamaan ihmiskuntaa ja kaikkia eläviä olentoja niin siinä olisi jo rakkautta "ihan nokko".
Ahneus ja vallanhimo on varmaan yksi väärä jumalkuva, itsekkyyttä yhtä kaikki joihin jo sisältyy paljon pahaa.