mä tässä oon pohdiskellu jo hetken aikaa, että millasta se suru on läheisille, kun oma lapsi tekee itsemurhan. kun mä itte en oo menettäny elämässäni ketään, tai siis kukaan ei oo kuollu.. ja ku itsaria kai pidetään sitte viä pahempana ku luonnollista kuolemaa..? ..ja sitte kun itsarin tekijä on vielä nuori.
kun tota.. välitän kovasti läheisistäni, mut en välitä itestäni. nii ajattelin vaan kysyä..
kun tota.. välitän kovasti läheisistäni, mut en välitä itestäni. nii ajattelin vaan kysyä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun oma rakas lapsi kuolee itsemurhan kautta, niin se on yhtä helvettiä elämä sen jälkeen, ainakin minulla äitinä. Sydän on rikki revitty kuin suoraan rinnasta elävältä, pää sekoaa, eikä elämäniloa enää löydy. Ja jos tuntee jostain iloa, niin sen kyllä lyö heti alas muisto siitä, että oma lapsi lähti niin..et saa iloita, oot huono äiti, kärsi nyt koko elämän aika...kannat helvetillistä surua, tuskaa ja raskasta taakkaa mukanasi, minne ikinä menetkin. Jos vain voit, älä tuhoa läheistesi elämää itsemurhalla...yritä hakea ainakin apua jostakin ensin...Poikani oli vain 19v...Elämäniloni ja -haluni on mennyt...aikaa kulunut reilu 2v, eikä mikään helpota...Et ole ikinä yksin, Jumala on kanssasi.
aikasi jatkat tuota pohdiskelua niin jossain
vaiheessa se kuolema tulee sun omalle kohdalle.
Sitten tiedät mitä ajatella ja sitten tiedät et miltä se susta tuntuu.
Jokainen ihminen kuitenkin
elää omaa elämäänsä ja käsittelee tunteitaan, esim. kuolemaa omalla tavallaan.
Ja niin. Ei sillä ole lopulta väliä onko ihminen
nuori vai vanha kun se kuolee. Aina se on läheisille yhtä kova paikka.
Joskus sitä jokainen kuitenkin kuolee.
Nuorten / lasten kuoleminen on ihmisten silmissä järkyttävämpää.
Näistä media "tykkää". Ajatellaan että "sillähän oli elämä vielä edessään..." jne.
Eli sitten kun olet vanha, ryppyinen ja ruma niin ei sun kuolemalla ole niin väliä.
"Sähän oot jo elämäsi elänyt..."
Juu juu.
Kärjistettyä, tiedän.
Älkää pahoittako mieltänne turhaan.
Kiitän.