Tänään (15. lokakuuta 2008) tulee kuluneeksi täydet kymmenen vuotta poikaystäväni itsemurhasta. Olimme molemmat silloin 19. Hän oli ollut jo pitkään alakuloinen, mutta muistan vielä kirkkaasti kuinka hän aidosti hymyili seurassani. 10 vuotta ja kaipaan häntä yhä syvästi.
10 vuotta
aika kultaa muistot
3620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikkea hyvää sinulle. Hän ja hänen hymynsä elää muistoissasi aina. Kaikilla meillä on aikamme, vaikka on niin surullista menettää ne ihmiset, jotka ovat meille tärkeitä täällä.
mun poikaystävä kuoli tämän vuoden alussa (ei oman käden kautta kylläkään) ja oli myös 19, samoin kuin minä itse. oon kokoajan ollut ihan vakuuttunut siitä, ettei tää ikävä helpota ikinä. kaikki vaan sanoo että ajan myötä helpottaa ja joo niinhän se tuska ehkä helpottaakin... mutta tässä mun mielestä tuli todistus siitä, ettei se ikävä tosiaankaan mihinkään katoo. mä uskon että mä voin itse myös 10 vuoden kuluttua myös yhä miettiä, että voikun mun rakas ois täällä. kaipaan sitä niin paljon.
poikaystäväni oli elämäniloinen ja aivan ihana muutenkin. ei todellakaan ois ansainnut, tai halunnut kuolla. Välillä on vaikeeta hyväksyä ja ymmärtää, että näin se asia nyt vaan on ..
Hänen hymynsä muisto lämmittää sinua samoin kun neljä vuotta sitten yllättäin kuolleen mieheni hymy minua!