Olin viikko sitten hautajaisissa, jossa sukuumme
kuuluneen äiti pääsi pois.
Voi, mikä helpotus hänelle, ettei tarvinnut enempää kärsiä ja kitua tuskissaan.
Mutta, itse hautajaiset olivat minulle pettymys.
Kuollutta ei kunnioitettu, kun kahta virttä laulettiin, siis alussa ja lopussa.
Kirkonpenkillä istuttiin kuin halvaantuneet ja ei siinä kuolleen kunnioittamisen tunnetta ollut.
Papin puheet olivat takametsän erakon suusta samoin ulkoinen hapitus.
Itse edustan teosofista ajattelua sekä kunnioitusta pois menneelle,jos olen siunaustilaisuudessa mukana.
Näinkö tänä päivänä ev.luterisella puolen toimitaan.?
Vai oliko kaikki papista ja hänen ulos annista kiini?
kuuluneen äiti pääsi pois.
Voi, mikä helpotus hänelle, ettei tarvinnut enempää kärsiä ja kitua tuskissaan.
Mutta, itse hautajaiset olivat minulle pettymys.
Kuollutta ei kunnioitettu, kun kahta virttä laulettiin, siis alussa ja lopussa.
Kirkonpenkillä istuttiin kuin halvaantuneet ja ei siinä kuolleen kunnioittamisen tunnetta ollut.
Papin puheet olivat takametsän erakon suusta samoin ulkoinen hapitus.
Itse edustan teosofista ajattelua sekä kunnioitusta pois menneelle,jos olen siunaustilaisuudessa mukana.
Näinkö tänä päivänä ev.luterisella puolen toimitaan.?
Vai oliko kaikki papista ja hänen ulos annista kiini?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Liian usein riippuu papista, hänen henkisestä tasostaan ja empatiakyvystään, kuinka hautajaiset menee. Isäni hautajaiset yli 30 v:n takaa ovat todella rankka kokemus. Yhä vielä haluaisin papin vastuuseen tekemisistään, mutta en ole rohjennut häntä puhutella, vaikka tiedän missä seurakunnassa hän nykyään palvelee. Pappi pomppi alttailla ja huusi silmät leimuten helvetin tulesta koko hautajais ja siunauspuheen ajan. Yhä tulee itku , viha ja kylmät väreet. Mielestäni ihminen, vaikka olisi pappikin, on liian pieni olento määrittelemään, kuka helvettiin joutuu. Kyllä se määrätään muualta. Näen niin, että pappi itse teki suuren synnin asettuessaan tuomitsemaan ja ottamaan Jumalan roolin. Anteeksi en hänelle voi keskustelematta antaa. Rukoilen, että tämä pappi on kasvanut henkisesti vuosien varrella ja tietäisi sanan:armo.
Mitä tekisin, kun asia ahdistaa yhä?
Olen menettänyt myöhemmin muitakin omaisia ja ystäviä. Kauniissa ja lämminhenkisissä hautajaisissa olen saanut olla, jossa kunnioitetaan vainajaa ja vainajan muistoa. Hyvistä hautajaisista jää aivan erilainen fiilis kuin tuomionenkeleiden palopuheista. Viime kesänä olin nuorena kuolleen miehen hautajaisissa ja sielläkin pappi oli hyvin osaamaton ja suorastaan paha. Ei mitään empatiaa eikä lohtua, vaikka vainaja oli kuollut vakavaan sairauteen nopeasti. Pappiskoulutukseen valitettavasti pääsee täysin siihen ammattiin sopimattomiakin.
Papista riippuu paljon se, millainen muisto hautajaisista jää.
Poikani kuoli viime vuonna ja voin vieläkin muistaa kuinka hyvin pappi puhui hänen siunaustilaisuudessaan. Hän puhui suoraan meille. Veljeni poika kuoli onnettomuudessa muutamaa kuukautta aikaisemmin ja heiläkin pappi osasi todella mukautua tilanteisiin.
Toista oli kun vanha tätini siunattiin muutama vuosi sitten. Pappi oli aivan kamala. Serkkuni, jonka äiti vainaja oli, kävi kyllä jälkeenpäin sanomassa mielipiteensä. Pappi puhui jostain aivan ihmeellisestä, omista matkoistaan ja harrastuksistaan. Ei mitään vainajasta, vaikka hänelle oli kerrottu edeltäkäsin tästä henkilöstä.
Pappi myös "kevensi" vaatetuksensa kahvitilaisuudesa, joka pidetiin seurakunnan tiloissa. Hän esiintyi siellä lyhythihaisessa ruutupaidassa ja puuvillahousuissa, eli arkiasussa, kun muut olivat kuitenkin juhla-asussa. Kyse oli siis vanhan ihmisen hautajaisista.
Ikävä joutua toteamaan, että kaikki papit eivät vain sovi tehtäväänsä.
Åitin, 95v., siunattiin juuri. Hän ei pitänyt naispapeista!
Vanha uskonnollinen nainen...vaan emme saaneet miespappia jota hän oli toivonut.
Mutta, mutta...naispappi oli todella hyvä!Hän otti raamattua mukaan äitini elämään. Se lohdutti kovin...saimme cd:n siunauksesta...olen kuunnellut siunauspuhetta kerran..sain hyvän olon. Niin rauhallinen ja luotettava. Muutkin perheenjäsenet olivat erittäin tyytyväisiä. Olen myös ollut "laman ajan" pappien tilaisuuksissa. Parasta oli pappi joka vanhan mummun hautajaisissa puhui autojen hinnoista ja laskusta. Antakaa palaute kys. papeista..annetaan mahd. "KASVAA"!
Omaisilta aloitekykyä eli keskuteltava etukäteen mm papin, kantorin tms kanssa kuinka hautajaiset kaava sujuu. Luonnehdittava vainaja . Mielivirret ja musiikki.. Ei nloin avutonta voi olla!
https://evl.fi/perhejuhlat/hautajaiset
Yksinäistäkin saatetaan
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/vainajan-ei-enaa-tarvitse-lahtea-yksin
Hyvin suuri osa vainajista ei ole elämänsä aikana mitenkään tekemisissä kirkon kanssa. Silloin ei löydy mielivirsiä, vainaja on ehkä tuntenut vain Hoosianna-virren jota ei oikein sovi laulaa hautajaisissa. Mielimusiikki voi olla vaikka rokkia ja voi olla hankaluuksia saada kanttosia soittamaan sitä. Papinkin on aika vaikeaa kirjoittaa hyvää hautajaispuhetta jos vainajaa luonnehditaan vain muutamalla sanalla.
Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa hautaan siunaus on aika koruton tilaisuus, ei siinä käytetä jenkkityylistä läheisten puheita tms.
Tuollainen lehden artikkelissa kerrottu tuntemattomien ihmisten värvääminen penkintäytteeksi ei oikein tunnu fiksulta. Eihän tuollainen tuntematon joukko pysty edes sisäistymään täysin tuntemattoman vainajan siunaukseen. Voi olla että vainajan ajatusmaailma ei osunut yhteen näiden järjestöjen kanssa. Esimerkiksi naisvainaja ei ehkä eläessään ole hyväksynyt Odd Fellows järjestön vain miehille suunnattua ja suljettua toimintatapaa.
Meillä on pian tulossa hautajaiset. Muistotilaisuus on seurakuntasalissa johon mahtuu rajallinen määrä ihmisiä. Muistotilaisuuden ruoka-annokset maksavat n. 40 euroa / annos.
Valtaosa odotetuista vieraista ei ole ilmoittanut tulevatko he vai eivätkö tule. Joudumme arvailun mukaan suunnittelemaan tarjoilun ja vieraspaikat.
Kuolemasta kuultuaan olisi kohteliasta aika pian ilmoittaa omaisille, aikooko tulla ja kuinka monta perheenjäsentä mukana, tarkka lukumäärä, esim. 1, 2 tai 5. Hautajaisten järjestäjä kun joutuu pitopalvelulle ilmoittamaan vierasmäärän tarkasti.
On kurjaa jos joku ei ilmoita ja sitten hautajaisissa omainen kauhistuu, että vieraita onkin 42, kun tulosta ilmoitti esim. 34 ja kattaus on vain näitä varten.
Varausta voidaan hiukan varalta nostaa, mutta ei ylijäänyt ruokakaan ole mukavaa, joka maksaa n. 30 - 40 € / ateria.
Viimeksi saimme kantaa parvekkeelle ämpäreittäin ylijääneitä, keitettyjä perunoita, salaattia ja lihaa.
Mikäli aikoo pitää oikeat ruokapidot vainajan muistamiseksi, tuohon ruokahävikkiin pitää varautua. Silloin ruokalistaan kannattaa kiinnittää huomiota. Niin isäni kuin äitinikin muistotilaisuudessa tarjottiin lihasoppaa. Keittoruoka ei ole niin kovin tarkka, annoksen suuruutta voi hieman säätää ruokailijoiden määrän muuttuessa.
Useimmiten muistotilaisuuden tarjoiluksi riittää kahvi/tee ja makea kahvileipä. Jos haluaa ruokaisampaa, siihen voi lisätä jonkin pasteijan tai leivän, joskin silloin joutuu huomioimaan eri ruokavaliot (kuten tietenkin ruokatarjoilussakin). Kahvitarjoilun annoshinta on pienempi, joten hukkainvestoinnin vaara on pienempi.
Ehkäpä tällaisten tarjoiluongelmien vuoksi käytetään usein termiä 'haudattu omaisten läsnäollessa'. Tuolloin on ehkä helpompi määritellä henkilömäärää kun tulossa on vain lähiomaiset eikä kaikki kaverinkaverit.
Olen nettitiedostoon
tehnyt nimilistan heistä jotka oletettavasti tulevat. Tähän nimilistaan teen lisämerkinnät ja pyyhin nimiä pois sen mukaan kuin tulijoiden lukumäärä vahvistuu. Tilaan pari annosta ylimääräistä.
Edellisissä hautajaisissa kysyin seurakunnalta, onko jokin, esim. työttömien ruokailu tmv. johon voisi ylimääräisen ruuan lahjoittaa, mutta ei ollut. Pakastimme ruuat ja söimme ne pitkällä ajalla itse.
Voisihan niitä laittaa rasioihin ja antaa kerjäläisille, mutta kun ei ole omaa autoa, mistä niitä katukerjäläisiä yhtäkkiä löytää?
"Kirkonpenkillä istuttiin kuin halvaantuneet"
Maailmassa ei ole ihmistä joka pystyisi istumaan mukavasti kirkon penkillä.
Tämä vaaleanpunainen syöte ei anna kirjoittaa 5000 sanaa teologia