On kirjoitettu tällä palstalla.Kun me lähdemme seuraamaan Herraa,on selvä asia,että me emme ehdi olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa ja Jumala tahtoo meidät niistä kahdesta paikasta ainoastaan toiseen.Jos me "olemme menossa" jatkuvasti,me väsymme.Jumala sanoo Sanassaan:-"Oman Rauhani Minä jätän teille".
Kun me sallimme itsellemme asoita,joita Jumala ei ole meille tarkoittanut,me myöskin teemme aina automaattisesti tämän asian:Sana sanoo jotenkin näin,en muista tarkasti:-/Puhuu jumalattoman käsivarren vahvistamisesta/.
puhutaan usein esim.kummina olemisen etuoikeudesta,vaikka kokeneet sen tietävät,että se on ainoastaan hankaloiduttava velvollisuus.
Pahimmillaan se voi hankaloittaa nuoren aikuistuvan "irtiottoa" sukulaisistaan ja he voivat vaikuttaa paljonkin aikuistuvan nuoren elämään negatiivisella tavalla muistuttaessaan olevansa aikuistuvan nuoren kummeja.
Lapsethan eivät kuulu millään tavalla esim.äitinsä tyttösukuun ja siitä huolimatta kummeja saatetaan hankkia jopa sieltä.
Meidän aikuisten tehtävä ei ole "sitoa taikanauhoja ihmisten ranteisiin",kun kysymyksessä on uusi sukupolvi.
Minulle aikoinaan valittiin nk."kummeja" äidin tyttösuvun puolelta.Sanon suoraan,että minä en ainakaan ole heitä koskaan mihinkään tarvinnut "kummeina",enkä aio koskaan heille siitä pienintäkään kunniaa antaa.
Kun me sallimme itsellemme asoita,joita Jumala ei ole meille tarkoittanut,me myöskin teemme aina automaattisesti tämän asian:Sana sanoo jotenkin näin,en muista tarkasti:-/Puhuu jumalattoman käsivarren vahvistamisesta/.
puhutaan usein esim.kummina olemisen etuoikeudesta,vaikka kokeneet sen tietävät,että se on ainoastaan hankaloiduttava velvollisuus.
Pahimmillaan se voi hankaloittaa nuoren aikuistuvan "irtiottoa" sukulaisistaan ja he voivat vaikuttaa paljonkin aikuistuvan nuoren elämään negatiivisella tavalla muistuttaessaan olevansa aikuistuvan nuoren kummeja.
Lapsethan eivät kuulu millään tavalla esim.äitinsä tyttösukuun ja siitä huolimatta kummeja saatetaan hankkia jopa sieltä.
Meidän aikuisten tehtävä ei ole "sitoa taikanauhoja ihmisten ranteisiin",kun kysymyksessä on uusi sukupolvi.
Minulle aikoinaan valittiin nk."kummeja" äidin tyttösuvun puolelta.Sanon suoraan,että minä en ainakaan ole heitä koskaan mihinkään tarvinnut "kummeina",enkä aio koskaan heille siitä pienintäkään kunniaa antaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
äitinsä sukuun siinä kuin isänsäkin, ja aviottomat lapset kuuluvat pelkästään äitinsä sukuun eikä isänsä ollenkaan. Nykyään melkein puolet lapsista syntyy meillä Suomessa avioliiton ulkopuolella.
Kummi-instituutio on käytössä niissä kirkkoissa, joissa on ns sakramentaalinen kaste - ja suora yhteys alkukirkon kastekäytäntöön.
Kummi oli alkukirkossa kastettavan takuumies, joka takasi kääntyvän henkilön uskon. Hänen tuli olla samaa sukupuolta kuin kastettava, koska kastettavat kastettiin kolminkertaisella upotuksella kasteappelissa alastomina. Kastetoimitus oli salainen mysteerio. Siihen eivät päässeet mukaan piispan lisäksi kuin kastettavien kummit ja ne mies- tai naispuoliset (riippuen kumpaa sukupuolta kastettiin) diakonit, jotka avustivat piispaa kasteessa.
Lasten kasteista ei ole säilynyt tietoja, miten ne tpahtuivat alkukristilisenä aikana. Ilmeisesti lasten kaste oli ns hätäkaste, joka toimitettiin epämuodollisesti. Vanhimpia todisteita pikkulasten kasteista ovat lasten hautamuistomerkit, joissa mainitaan syntymäpäivän ja kuolinpäivän lisäksi kastepäivä.
Myöskään lasten kummeista ei ole tietoa kuin vasta konstantinolaisen käänteen jälkeiseltä ajalta, jolloin lasten kasteet yleistyivät. Tällöin kummeja alettiin pitää hengellisinä vanhempina ja heitä alettiin asettaa kaksi, kummi-isä ja kummi-äiti. Luterilainen kirkko vaatii nykyäänkin, että pitää olla kaksi kummia. Ortodokseilla taas on alkukirkon käytännön mukaan vain yksi kanoninen kummi, jonka pitää olla samaa sukupuolta kuin kastettava.
Baptisteilla ja helluntailaisilla ei ole kummeja ollenkaan -mutta eipä heillä enää ole kastettakaan samassa merkityksessä kuin alkuperäisessä kristillisyydessä.
ja tärkeä sellainen monelle kasvavalle lapselle ja nuorelle - yksi välittävä aikuinen lisää - tai vanhempien tuki/korvike silloin kun vanhemmat voivat huonosti tai eivät jaksa huolehtia lapsestaan
mielestäni kummiperinnettä pitää ehdottomasti jatkaa tässä maailman ajassa, jossa lapset ja nuoret voivat huonosti - minusta on tosi huono juttu että se nähdään jonkinlaisena rasitteena - sehän on suuri ilo ja suuri voimavara niin kummille kuin lapselle - kummi ei ole mikään rahasampo (ei ainakaan pitäisi olla),tärkeämpi olisi olla lapselle läsnä oleva aikuinen ja antaa aikaansa!
sillä että miltä puolelta kummit tulevat ei ole väliä - tärkeintä on se että kummi on ihminen joka oikeesti tykkää lapsesta ja haluaa olla mukana lapsen elämässä
Ja eihän kummin edes tarvitse olla sukulainen! Vanhempien hyvä ystäväkin käy, parempikin vaihtoehto siinä tapauksessa, että ystävä on uskossa ja sukulaiset ei... Itse ainakin kiitän Taivaan Isää jokaisesta esirukoilijastani - esirukous kummilapsen puolesta on niitä tärkeimpiä, oikeastaan se tärkein, kummin tehtävä. Esirukousta ei koskaan ole liikaa! Eikä ylipäänsä ihmisiä, jotka välittävät ja ovat kiinnostuneita toisen elämästä. Hieno asiahan se on, jos muodostuu hyvä suhde kummin ja lapsen välille. Kun nuori irtaantuu perheestään, niin kummi voi olla yksi sellainen perheen ulkopuolinen aikuinen, jonka kanssa keskusteluyhteys säilyy ja joka voi oikeasti vaikuttaa nuoren kehityksen kulkuun positiivisesti: kannustaen ja aidosti kuunnellen. Ehkä jakaa joitakin elämänkokemuksia ja sitä kautta näkemyksiä hyvästä elämästä. Itse ainakin koin lapsena pelkästään hyvänä sen, että kummit muistivat kortilla syntymä-ja nimipäivinä ja toimivat lastenhoitajinakin välillä. Olen varma, että he ovat rukoilleet puolestani tähän päivään asti ja toivoneet elämälleni kaikkea hyvää. Miksi en olisi heistä kiitollinen?