isä kuoli kesällä.todella rakas ihminen oli.oli yksinhuoltaja meille.äiti nukkui pois jo ajat sitten.en jaksa enään surua enkä mitään muutakaan.haluan itse kuolla ja nähdä omaiseni taas.eipä ole omassa elämässäkään hurraamista.pelkkää taistelua toimeentulosta ja vältän kaikkia ihmisten kanssa kanssakäymistä.yritän jo ystäviänikin vältellä.ei vaan jaksa.niillä on asiat hyvin.en jaksa sitäkään.....
ei jaksa
tytär m
3573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..pari vuotta sitten oman isäni.
Se oli maailman kamalin tunne, olin masentunut ja elämä ei enään näyttänyt kiinnostavalta.
Mutta en voi kuvitella kuinka kauheaa on menettää molemmat rakastamansa henkilöt.
Otan osaa.
Välttelin myös ystäviä, ehkä vieläkin.
Sillä en halua selittää heille tapahtumia. Tottakai paras kaverini tietää, mutta en halua jutella asiasta puolitutuille sillä se saisi itseni kiusaantuneeksi ja kaikki kamalat muistot tulisivat yhä uudelleen ja uudelleen muistiini.
Mutta voin vakuuttaa, että elämä jatkuu.
Älä missään nimessä tee itsellesi mitään!
Yritä jatkaa normaalia elämääsi ja arki rutiinejasi, vaikka se olisi kuinka vaikeaa!!
Koita jaksaa!
Entiedä mitä muuta voisin sinulle sanoa..
HEI! Nyt tuntuu pahalta ja niin kuuluukin kun on suru, mutta pakota itsesi edes hieman ihmisten ilmoille, en tiedä minkä ikäinen olet, 17 vai 47, mutta joka tapauksessa, toivon sinulle toivon kipinää joka auttaisi sinua jaksamaan!!!
Mene aamuisin tai iltaisin kuinka sopii, johonkin metsään, mielellään tuttuun, luontopoluille tai puistoon, kuuntele lintujen lauluja ja ihaile luontoa, vaatteet sään mukaiset, luonto on maailman paras särkyneen sydämen hoitaja. Älä eristäydy liiaksi, puhu jos yksikin kuuntelee!
tiedän tunteen.en halua elää enkä isäni kuoleman jälkeen ole nähnyt itselläni tulevaisuutta. muut ihmiset tuntuvat vain kokoajan typerimmiltä ja ärsyttäviltä