Feeniksin lailla heräävät pierukeskustelut herättivät pohtimaan:
Koska useimmat pieruilijat ovat (oletuksena) miehiä, mitä tuosta voisi päätellä?
Onko naisilla "parempi" tai "sivistyneempi" huumorintaju ja -maku, kuin keskimäärin? Esim. "häiriköivät asian vierestä" vähemmän?
-> jos, niin mistä tämä johtuu?
Annetaanko naisille itse asiassa sivistävämpi kasvatus, vai ovatko he luonnostaan sivistyneempiä? Miksi? Vai johtuuko se "kiltiksi tytöksi kasvattamisesta"?
Tai, jos oletetaan että pierukeskustelijat ovat sivistymättömiä miehiä, niin voidaanko päätellä, että sivistymättömät naiset käyttävät vähemmän internettiä kuin sivistymättömät miehet? Jolloin sivistymättömätkin miehet olisivat kuitenkin jollain tasolla enemmän mukana yhteiskunnan kehityksessä kuin naiset..
Jostainhan tämmöisen pierukeskustelun "miehisyys" kertoo - samoin kuin naisten "asialliset" kommentit, jotka ilmaisevat asian huuhaaksi ilman, että ottavat osaa "pieruhuumorin rakenteluun".
Tietenkään kaikki palstan miehetkään eivät ole osallistuneet pierukeskusteluun, mutta fakta lienee että useimmat pieruilijat ylivoimaisesti ovat miehiä.
Miksi miesten pitää repiä pieruhuumoria feminismi-palstalla, mistä tarpeesta se kertoo? Onko naisilla vastaavanlaisia mekanismeja muualla - vai esiintyykö heillä vastaavaa tarvetta lainkaan? Jos esiintyy, niin missä (olisi jännä päästä kärpäseksi...)? Jossei, niin mistä johtuu sitten tämmöinen "miehinen pieruhuumoritarve"?
Hertta, tämä nyt on ihan oikeasti asialliseksi tarkoitettu juttu - koska tuo asia alkoi pohdituttamaan - joten toivon sinultakin ymmärtämystä tätä avaustani kohtaan :-)
Koska useimmat pieruilijat ovat (oletuksena) miehiä, mitä tuosta voisi päätellä?
Onko naisilla "parempi" tai "sivistyneempi" huumorintaju ja -maku, kuin keskimäärin? Esim. "häiriköivät asian vierestä" vähemmän?
-> jos, niin mistä tämä johtuu?
Annetaanko naisille itse asiassa sivistävämpi kasvatus, vai ovatko he luonnostaan sivistyneempiä? Miksi? Vai johtuuko se "kiltiksi tytöksi kasvattamisesta"?
Tai, jos oletetaan että pierukeskustelijat ovat sivistymättömiä miehiä, niin voidaanko päätellä, että sivistymättömät naiset käyttävät vähemmän internettiä kuin sivistymättömät miehet? Jolloin sivistymättömätkin miehet olisivat kuitenkin jollain tasolla enemmän mukana yhteiskunnan kehityksessä kuin naiset..
Jostainhan tämmöisen pierukeskustelun "miehisyys" kertoo - samoin kuin naisten "asialliset" kommentit, jotka ilmaisevat asian huuhaaksi ilman, että ottavat osaa "pieruhuumorin rakenteluun".
Tietenkään kaikki palstan miehetkään eivät ole osallistuneet pierukeskusteluun, mutta fakta lienee että useimmat pieruilijat ylivoimaisesti ovat miehiä.
Miksi miesten pitää repiä pieruhuumoria feminismi-palstalla, mistä tarpeesta se kertoo? Onko naisilla vastaavanlaisia mekanismeja muualla - vai esiintyykö heillä vastaavaa tarvetta lainkaan? Jos esiintyy, niin missä (olisi jännä päästä kärpäseksi...)? Jossei, niin mistä johtuu sitten tämmöinen "miehinen pieruhuumoritarve"?
Hertta, tämä nyt on ihan oikeasti asialliseksi tarkoitettu juttu - koska tuo asia alkoi pohdituttamaan - joten toivon sinultakin ymmärtämystä tätä avaustani kohtaan :-)
Vastaukset 67
Vanhimmat
mielestäsi vahvoilla tuolla toisessa ketjussa meneillään olevassa "vanha pieru"-kisassa?
Hertta ei esim. ole osoittautunut mielestäni "pierumyönteiseksi" keskustelijaksi, joka oli eräs noista kriteereistä.
(Saapas nähdä kärähdänkö taas tässä Hertan "selän takana" puhumisesta, vai onko pierukeskustelu tyrmännyt Hertan "naisen vaiston", joka on aina tähän saakka käräyttänyt...)
Mielestäni pierukeskustelun 'miehisyys' kertoo miesten turhautuneisuudesta feministipalstalla seikkaillessa tai jopa sen pelkästä olemassaolosta. Toki naisiakin turhauttaa, mutta ovat historian saatossa oppineet purkamaan turhautuneisuuttaan rakentavammin. Miehillä on paljon oppimista naisilta. Niin naisillakin miehistä, ekaks vaan opitaan ulos niistä vuosituhansia kuristaneista elämää ja vapautta rajoittaneista tekijöistä.
...ilmiön osoituksena turhautuneisuudesta...
Mielenkiintoinen kommentti, jota täytyy pohdiskella. Esimerkiksi armeija on myös paikka, jossa pieruhuumori kukkii... ja sielläkin voi olla paljon turhautuneita miehiä.
En siis ensi kädeltä tyrmää tätä - vaikkakin tämä oli minulle uutta, en osannut ajatella tästä näkökulmasta. Mutta katsellaampas, tuleeko muita tulkintoja...
"Miksi miesten pitää repiä pieruhuumoria feminismi-palstalla, mistä tarpeesta se kertoo?"
Mistäpä muusta kuin eräiden primitiivisten elämänmuotojen syvään juurtuneesta tarpeesta saada nöyryyttää naisia. Tällä kertaa korostamalla ja alleviivamalla sitä tyrmistyttävää tosiseikkaa, että myös naisilla on ruumiintoimintoja. Juju perustuu siihen, että vanhan kunnon kaksinaismoraalin mukaisesti vain naisten tulee hävetä em. toimintoja. Sitten nämä ajatustoiminnan pygmit saavat lapsenomaista iloa kirjoittamalla julkiselle foorumille kahden tai kolmen sana lauseita, joissa yksi sana on johdettu sanasta "feministi" ja toinen sanasta "pieru". Sanaa "miehisyys" en ko. keskusteluihin liittäisi.
"Onko naisilla vastaavanlaisia mekanismeja....?"
Ei tule yhtäkkiä mieleen.
...oikein, näkökulmasi on
1. naisilla ei ole vastaavia alatyyli-huumorimekanismeja
2. asia johtuu miesten biologisesta alemmuudesta - (mikäli pitää pygmejä noin ihmisinä primitiivisina - minä pidän ihan yhtä arvokkaina lajitovereina noin lähtökohtaisesti - jotenkin viestistäsi tuli tuli sellainen sävy??)
Jännää ajattelua...
Vaan harvinaisen pahasti päin metsätaloudellista tuotantoyksikköä.
1. Alatyylistä kyllä löytyy, nolaamisentarpeesta ei vastaavuuksia äkikseltään tullut mieleen.
2. Pygmien pientä fyysistä kokoa käytin metaforana kuvaamaan pierujätkien henkisten attribuuttien laajuutta.
...tuossa viestissäsi oli niin ilmiselvää, esim.:
"primitiivisten elämänmuotojen syvään juurtuneesta tarpeesta saada nöyryyttää naisia. Tällä kertaa korostamalla ja alleviivamalla sitä tyrmistyttävää tosiseikkaa, että myös naisilla on ruumiintoimintoja. Juju perustuu siihen, että vanhan kunnon kaksinaismoraalin mukaisesti vain naisten tulee hävetä em. toimintoja. Sitten nämä ajatustoiminnan pygmit saavat lapsenomaista iloa ..."
...tässä viittaat pygmien "lapsenomaisuuteen", joka on eri asia kuin fyysinen koko jne.
Ehkäpä sinun nolaamisentarpeesi tulee esim. tuon piilevän/ilmiselvän rasismisi kautta sitten esiin - jolloin et välitäkään omia turhaumiasi esim. pieruhuumorin kautta?
Herra professori on siis inttämistuulella ja tahtoo väenväkisin pläjäyttää otsaani rasistinleiman. Vaikka perustelut olisivat kuinka heikoissa kantimissa.
Oletko koskaan kuullut sanontaa "aivotoiminnan Adonis"? Tällä siis ei ylistetä kohteen älykkyyttä, ei myöskään viitata antiikin jumalhahmoon muuten, kuin käyttämällä hänen kuvattua fyysistä kokoaan verrannollisena jonkun henkilön pöljyyteen. Vastaavasti voidaan puhua aivokääpiöistä tai hienostellen ajatustoiminnan pygmistä, koska he ovat kiistämättä pienikokoisia. Vai oletko kuvitellut sanan aivokääpiö solvaukseksi lyhytkasvuisia kohtaan?
Sori, Proffa, näillä perusteilla sinun on turhaa yrittää väkisin liittää minuun mitään rasismin kaltaisia vastenmielisiä ominaisuuksia. Olen typertynyt alhaisuudestasi.
...oli kolme asiaa, jotka koin sinun suhteuttavan pygmi-metaforaan:
-primitiivisyys
-fyysinen pieni koko
-lapsenomaisuus
...ja kaikki niistä negatiivisessa merkityksessä.
Kerroin, miten asian tulkitsin, ilman tarkoitusta "alentaa" sinua. Itse tunnistan usein itsessäni rasistisia piirteitä - esim. nauraessani tietyille alatyylisille jutuille - joita jälkeenpäin kadun.
On hienoa, ellet sinä ole rasisti. Käyttämäsi metafora OLI mielestäni rasistinen.
Oikeassa maailmassa pygmi-metaforaan liittyy ainoastaan pygmien fyysinen koko, joka on tosiasia. Yhtä hyvin pygmin tilalle olisi käynyt lilliputti, rääpäle tai vaikka menninkäinen. Mutta saitpahan tekosyyn haukkua feministiä.
"Tehkäämme koe" -avaukseni.
Yhtä hyvin mustien käkkäräpäisyys on tosiasia, ja se tuntuu minusta rasistiselta viitata siihen esim. alentavassa metaforisessa merkityksessä...
Mutta en minä pitänyt tätä tällä kertaa tekosyynä haukkua "feministiä" abstraktiona. Ehkäpä herätellä sinua siitä, miten joku voi tuollaisen vertauskuvan lukea - ihan oikeasti.
Uskon, että useat feministit ovat varmaan varovaisempia tämäntyyppisten metaforien käyttämisessä julkisesti kritisoitavissa olevilla keskustelupalstoilla?
kuin Lissulla, pierumiesten pohjimmaisena tarkoituksena on halventaa naista, nolata feminismi ja sabotoida palstaa sellaiseksi, että naiset näkevät oikean paikkansa, sen, miten mitätöntä on tasa-arvoruikutus ja mitä tosimies siitä ajattelee. Lisämaun antaa tietyn tyyppisten mieslasten "poikamainen" räkättävä kilvoittelu, jossa ilmenee jotain aidosti oleellista siitä samasta pohjattomasta tyhmyydestä, millä suomalaismiehet ovat päässeet Guinnessin ennätysten kirjaan (tyyliin: päivä paljaalla pyllyllä kusiaispesässä). Luojani.
En todellakaan usko, että pierumies edustaa tyypillistä suomalaismiestä, olisi aivan liian kamalaa. Feminismi ja naiset nyt vain tuntuvat olevan punainen vaate joillekin huonon kirjoitustaidon omaaville junteille tai hyvin piruileville pikkusadisteille. Pieruun on joka pojalla kanta.
Ajatustoiminnan pygmit on loistava ilmaisu, sitä on turha yrittää väkisin vääntää rasismiksi ja hihkua tekopyhänä. Edes keinona puhallella liekkiin kuollutta keskusteluilmapiiriä henkitoreistaan.
En ole aikoihin lukenut pierukilvoitteluja, pitäkää miehet hyvänänne. En keksi naismaailmasta mitään vastaavaa.
...esiinny mielestäsi vastaavaa?
Onko syy todella biologinen (suorastaan elimellinen), kuten Lissu tuntuisi vähän vihjaavan, vai oletko enemmän sosiaalisen konstruktivismin kannalla?
Jos jäljemmän, niin mistä johtuu, että juuri miespuolisilla tulee sitten noin uniikki "alaryhmä" "ajatustoiminnan pygmeja" (en tosin vieläkään ole varma tämän ei-rasistisuudesta, mutta jospa minäkin varauksella alkaisin käyttämään...)?
Onko naisella "rokotus" tätä vastaan biologiassa, vai osaavatko huonotkin kasvattajat kasvattaa naiset enemmän "nappiin" tässä suhteessa?
ensinnäkin, en vihjannut mitään tuollaista.
Toiseksi, tiesitkö, että eroavaisuuksia miesten ja naisten huumorintajussa on myös tutkittu? Niin, tutkimuksen mukaan miehiä naurattaa enemmän ylemmyyteen perustuvat vitsit, joissa yksittäinen henkilö tai ihmisryhmä esitetään typerässä valossa ja kuulija voi sitten tuntea itsensä fiksuksi. Naisten huumorintajuun vetoaa enemmän mm. tilannekomiikka. Perimmäistä syytä edellä mainittuun en tiedä, joten on turha väittää minun vihjailevan jostain miesten biologisesta alemmuudesta, tai mistä hyvänsä vastaavasta. En kylläkään muista, mistä tuon luin.
...niin se kertonee sen, että miehillä on silloin keskimäärin huonompi itsetunto kuin naisilla.
Käsittääkseni tarve pistää itsensä toista ylemmäksi kertoo juuri siitä.
Silloin itse asiassa hyvin tärkeä asia olisi sen ohella, että parannetaan naisten itsetuntoa (joka tuon huumori-indikaattorin mukaan tuntuisi olevan aika terve, sikäli kuin se pitää paikkansa), keskittyä siihen, miten miesten itsetuntoa voitaisiin terveellä tavalla eheyttää.
Huonon itsetunnon omaavan ihmisen yleensäkin pitää korostaa paremmuuttaan suhteessa muihin.
Eli sinäkin tunnut olevan enemmän tuon sosiaalisen konstruktivismin kannalla sitten kuitenkin?
Silloinhan huumorintajukin olisi valtaosin kasvatuskysymys...
"Mistäpä muusta kuin eräiden primitiivisten elämänmuotojen syvään juurtuneesta tarpeesta saada nöyryyttää naisia. "
...minä luin tämän jotenkin siten, että mies (ainakin pierumies ;-) olisi primitiivinen elämänmuoto, jonka "luonnossa" on syvään juurtuneena tarve nöyryyttää naisia... siitä nuo "biologiset" "geeniperimä"-kommenttini.
Mutta onhan moni muukin käyttäytymiseen liittyvä asia nyt mainittu tutkimustiedon taholta "geenien alueella olevaksi" - alkoholismi, homoseksuaalisuus... miksi ei sitten miehen luonnollinen tarve nolata ja alistaa naista voisi olla tällainen? Pitäisiköhän sitä tutkia?
Jos oikeasti voitaisiinkin todeta, että miehen tarve alistaa naista on jo geeniperimässä, niin silloin esim. tasa-arvon saavuttamiseen tarvittaisiin jotain "korvaavia juttuja", jotta miesten psyyke pysyisi kunnossa - se olisi varmaan aika mullistava tutkimustulos ?
Mutta sosiaalisille ominaisuuksille voidaan aina tehdä jotain esim. kasvatuksella - jollei muuten, niin tulevien sukupolvien osalta, jos tahtoa löytyy.
Koska en omaa tietoa miestyypillisestä genetiikasta tyydyn heittämään kehiin luulojani. Saattaa olla, että homo sapiens -lajin miehillä on syvään juurtunutta, ehkä jopa biologiaan perustuvaa tarvetta suoran voiman käyttöön. Ja kun suora voima on kiellettyä, sen korvikkeisiin (painostaminen, halventaminen jne).
Ainakin malli näyttää syvään juurtuneelta mieskulttuurissa. Tiedä sitten, onko se enemmän opittua (koska on ollut mahdollista vuosituhansia) vai geneettistä.
Näkisin naisia halventavan käyttäytymisen aika suuressa määrin jonkinlaisena murrosvaiheen ilmiönä: kun perinteinen, aiemmin legaalina pidetty miesvalta on murentumassa, kokee osa suoran toiminnan miehistä tilanteen epävarmana ja suunnan vääränä. Monet näistä eivät mielellään riko lakeja, mutta pilkantekoon, varsinkin anonyymiin, on mukava osallistua täysin palkein. Lisäksi on tuo ihmisille - varsinkin miehille - ominainen kilpailuvietti: kun jostakin innostutaan, vaikka kuinka älyttömästä, niin siitähän sitten kilvoitellaan, sensoreitten vastustus vain yllyttää intoa.
En helpolla usko, että naisten arvojen pilkkaaminen on ollut suuremmin suosittua menneinä vuosisatoina eikä se tule olemaan muodissa tulevaisuudessakaan, kun tasa-arvoa vihdoin pidetään luontevana. "Alempina" olentoina on naisia pidetty, muttei kai pilkattu? Mielestäni naiset ja miehet ovat toistensa lajitovereina parhaita kumppaneita ja se on yleisesti tajuttu.
Mitä tulee tarpeisiin/keinoihin kompensoida väkivaltaista tai herjavaa käyttäytymistä muilla korvaavilla malleilla, niin vastauksia pitäisi hakea asiantuntijoilta. Sen verran pystyn sanomaan, että ihmiset ovat harvinaisen oppivaisia eläimiä, yhteisöt kontrolloivat meidän käyttäytymistämme ja itsekin kontrolloimme itseämme. Olemme enimmäkseen konformisteja ja vain ajoittain konfliktoimme. Vaikka mieli tekisi. Eli pakottaudumme normeihin, ei tätä meille erityisemmin "korvata" mitenkään. Ei siis tapeta, lyömistäkin vältetään, haukkumista yritetään vähentää jne, jos ne ovat kiellettyjä. Silti kaiken tuon alla vellovat tunteet entisellään.
Huumorissa taitaa olla selviä eroja. Nauretaan makeasti samoillekin jutuille, mutta osa mieshuumorista painottuu seksi- ja pornopuolle (ja ruumiintoimintoihin). Ne eivät näytä kovinkaan naisia huvittavan, ei vaikka jutut ironisoisivat miehiä. Sanokaas, mikä naishuumorissa ei naurata miehiä?
..nyt selvästikään ole ollut mukana lennokkaassa ajatuksenjuoksussani. Myönnän kyllä, että ilmaisuni on ollut epätäsmällistä. Ajatuskuviossani kuvittelin pierumiehen aivan omaksi lajikseen, jolle sitten on tyypillistä mainitut käyttäytymismuodot. Tällä ei ole mitään tekemistä realiteettien kanssa, eikä tarkoitus ollut esittää koko miessukupuolta geneettisesti ohjelmoiduiksi naisenalistajiksi. Minua vain rupesi ärsyttämään niiden pässien jankutus ja häiriköinti. Tasaannun tästä, kun en ole enää aikoihin heidän jokelluksiaan lukenut.
Hyvin usein olen huomannut, että jos minua ärsyttää joku asia, niin se iskee johonkin omaan ylpeyteni kohtaan.
Minun mielestäni sinä olet jollain lailla sokean ylpeä pierumiehiä kohtaan (ihan oikeasti), ja juuri se että ne "kehtaavat" täällä pöristellä, iskee tuohon ylpeyteesi aiheuttaen ärsytysreaktion.
Miksi muuten vaivautuisit ärsyyntymään moisesta?
Samaten ehkäpä se, että ärsyynnyt, jos joku KEHTAA epäillä sinun kommenttiasi rasistiseksi, voi olla oire, että et ole vielä tunnistanut "pikku rasistia" itsessäsi. Minä olen, ja toisaalta haluan kamppailla sitä vastaan.
Miksikö kirjoitan sinulle taas tällaista ärsyttävää tekstiä? Koska pidän sinusta.
Eräs parhaimmista ystävistäni sanoi minulle kerran: "Herra varjelkoon, ettet enempää ylpistyisi". Samassa silmänräpäyksessä huomasin ajattelevani, että miksikäs tuo MINULLE sen sanoi? Seuraavassa silmänräpäyksessä minua alkoi naurattamaan, kun oli toivotus todella kohdallaan - suhteessa vaistomaiseen reaktiooni.
Jos edes leikilläsi pidät itseäsi "pierumiehiä" parempana, niin voi olla, että olet jollain lailla vaarallisilla vesillä. Käsittääkseni sinä et ole vielä osoittanut sen "lennokkaampaa ajatuksenjuoksua" tuossa vastauksessasi avaukseeni kuin hekään.
Solvaus on solvaus vähän sofistikoituneemmassakin muodossa... koskee se pierumiehiä tai feministeja...
Pistän tämän nyt tähän, vaikka tiedänkin saavani "palautetta" - ehkäpä siksi kun pidän sinusta. Olet mielestäni vilpittömän sokea omalle ylpeydellesi ja "paremmuudentunteellesi" noita "pierumiehiä" kohtaan - silloin sinulla on vielä toivoa :-)
Danke, Herr Freud.
...tärkein sanomani oli kertoa, miten itse ajattelen... jos voit vaikkapa ymmärtää välillä töksäyttelevää tyyliäni. Jos et, niin minkäs minä sille...
En minä oikeasti voi sanoa, oletko sinä ylpeä tai nöyrä, eikä se ole mun asianikaan.
Yleensä lähden siitä, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti ainakin hieman ylpeitä ja herkkähipiäisiä - itseni mukaan lukien. Ja joskus pieni töksäyttely saattaa herättää erilaisia ajatteluprosesseja, mitä kenelläkin.
...ei naurata esim. seuraavanlainen juttu: eräs tuttavanainen kihersi kuollakseen kun eräs mies piiritti häntä, sitten sanoi toisille "ei tuo niin kiinnosta, kun se on niin rumakin", ei kuitenkaan kertonut hänelle itselleen.. Toisiakin oli naurattanut ko. naisporukassa.
Pieruhuumorissakin on se ero, että se puhuu sentään feminismistä abstraktiona...
Yleisemmin esim. itse en naisvaltaisissa porukoissa istuessani jaksa kuunnella 10 sekuntia pidempään vatvomista siitä, millaisia suhteita sillä ja sillä on siihen ja siihen (huumorilla ja ilman)... tai mitä mieltä joku on siitä ja siitä noin yleensä ihmisenä sitä naiset tuntuvat harrastavan huomattavasti enemmän kuin miehet. ... ja sitten joskus kikatellaan (puhuvat naisista ja miehistä).
Naista halveeraavista jutuista naurun aiheena on täysin turha hurskastella, koska olen kyllä ollut joskus kärpäsenä kuulemassa aivan vastaavia...
Se tuntuu tuo halveeraaminen olevan yleensä ihmisen geeneissä - ja tässä tapauksessa tuntuu, että sinä ja Lissu olette ehkä (tarkoituksella?) sitten sokeampia tuolle naissukupuolen suorittamalle...
Tuo pointtini oli ehkäpä se, miksi miehet tuovat mauttomuutensa joskus esiin myös laajemmissa piireissä? Olisiko siinä pohjalla jonkinlainen keskimääräinen avoimuus ja rehellisyys sen suhteen, että jos on mauton, niin on sitä sitten avoimesti?
Ei sillä, yleensä ihmisten halveeraaminen on mielestäni mautonta.
naisesimerkeistä olen samaa mieltä, eivät kiinnosta minuakaan. Jotkut juorut väräyttävät huomion, mutta harmikseni unohdan kertoa niitä eteenpäin. Joten minulle ei yleensä kerrota juorujakaan, tiedän kaiken viimeisenä koko työpaikalla.
Eivät miehet ole avoimempia kuin naiset, kyllä naiset ehdottomasti avautuvat toisilleen enemmän kuin miehet. Miehillä on ...erilainen huumori.
Olen minäkin joskus toistellut triviaalia totuutta, että ihmisiä me naisetkin vaan, ei ihmeolentoja.
Kun alkuperäisessä viestissäni sanoin, että samanlaisia mekanismeja naisilla ei äkiksestään tule mieleen, tarkoitin tietysti samaa asiaa, mihin itse viittasit ko. mekanismeilla. Eli miehiin kohdistuvan alapäähuumorin toistuvaa jankuttamista julkisilla foorumeilla. Edelleenkään en ole naisten huomannut tällaista harrastavan.
Tiedätkö, keskustelu kanssasi olisi niin paljon helpompaa, jos jokaisen sanan perään ei täytyisi liittää sulkuihin romaanin paksuista seliteosaa, jossa kuvataan täsmällisesti, mitä ko. sanalla tarkoitetaan ja mitä nyansseja siihen mahdollisesti sisältyy ja etenkin mitä siihen ei sisälly.
Tunnettu tosiasia, että ainoastaan pieni osa miehistä kasvaa aikuisiksi. Partaa tai ei.
...sinua pierujutut lapsena / teinarina? Jossei, niin oliko sinulla "vastaavan tasoisia" juttuja, jotka sitten naurattivat?
Ts. testaamme hypoteesia, jossa tytöillä olisi lähtökohtaisesti "sivistyneempää" tuo käytös...
Jostain se kertoo, jos naisilta puuttuu kokonaan mauttomat vitsit ja sellainen dimensio elämästä... Yllä jo kaksi aika mielenkiintoista kommenttia...
Ja nyt sinä tuot tuommoisen "sosiaalisen evoluution" kehyskertomuksen selittämään tuota eroa...
harrastimme tasokasta lyriikkaa pihapiirissä, jotain sen tapaista kuin
Lillin lillin lieru,
Proffalta pääsi pieru,
keskellä kirkonmäkeä,
pappi sanoi "häpeä".
En niin pitkälle historiaan muista, että osaisin täsmällisesti sanoa, milloin feminiinien henkinen kasvu lähti selkeästi erkanemaan (ylöspäin) maskuliinien vastaavasta, muistaakseni ei kuitenkaan enää kouluiässä tyttöjä ilmavaivat huvittaneet.
Kansakoulussa pojilla oli hurjan hauskaa jos näkivät vilaukselta tyttöjen pöksyt - opettaja kerran suivaantuneena kiskaisi yhden pahimmsta pukareista kalsareisilleen luokan edessä, eikä käsittääkseni tehnyt mitään vaikutusta tyttöihin. Vaikka muuten pidänkin englantilaisesta huumorista.
...eli tämmöinen sosiaalinen darwinismi -tulkinta on nyt selkeä edustamasi linja. Mielenkiintoista.
Siksiköhän sananlaskussa: "Joukossa tyhmyys tiivistyy" :kin on maskulistinen ilmapiiri.
Tiedän useita Joukoja, joita tuo sananlasku harmittaa.
Nyt voisi pohtia, että onko tämä todellakin kasvatuksellinen etu/haitta miehille... (mikäli et kannata tuota Lissun ilmiselvää biologista argumenttia, jota hän yritti sittemmin pyörtää tuolla, kun huomasi liian rasistiseksi... ainakin rasistisemmaksi, mitä kunnon feministin sopisi esittää...).
Ts. miehiä kasvatetaan sitten huonompilaatuisemmin keskimäärin kuin tyttöjä noin hyvän maun suhteen (ellet siis näe biologisia perusteita asialle...)?
Minusta tuntuu, että olen jonkinlaisen elämää suuremman löydön äärellä, kun saan useita naisnäkokulmia tähän asiaan...
Nyttemmin tytöt sitten muodin mukaan ainakin vielä puolikin vuotta sitten näyttelivät niitä pöksyjään ihan kysymättä...
Sanomalehtigallup viime keväänä kertoi sitten nuorten miesten (kysytyt olivat yli kaksikymppisiä) pitävän ko. muotia hassuna, jopa mauttomana, kun sitä esiintyy työkontekstissa.
Itseänikin hätkäytti, kun kurssini opiskelija-assistentilta näkyi selkeästi, että stringit... ja näytti aiheuttavan keskittymisvaikeuksia osalle neuvottavista...
Ts. en itse nauranut asialle - kummastelin. (kansakouluiässä olisi voinut kiinnostaakin??)
Eli ainakin pöksyhuumoririntamalla tuntuisi miehillä sitten tuolta kansakoulusta eteenpäin jossain vaiheessa tapahtuva niksahdus "aikuisuuteen"? Ts. ainakin osa miehistäkin pääsee sosiaalisen evoluution puitteissa "eteenpäin"...
(Tosin, mulla oli muutama kuukausi aiemmin tuo pöksyavaus, ja siihen enimmäkseen naiset suosittelivat, ettei asiaa kommentoisi millään tavalla - että on hienoa, kun nuori nainen voi olla ylpeä vartalostaan... Tosin sitten noin puolet naisista tällä palstalla kertoivat, ettei ko. muoti ollut ehkäpä "asiallista").
Mutta ehkäpä pöksyistäkin häipyy kiehtovuus ja huumori, kun ne ovat "liian ilmeiset".
Ehkäpä pieruavauksistakin häipyisi "pierujätkiltä" mielenkiinto, kun saisivat pitää pari kolme loppuun asti palstalla? Ts. tekevätkö sensurointia kannattavat ihmiset itse asiassa pieruista "hassumman jutun" kuin mitä se onkaan, lisäämällä aiheeseen "salaperäisyyttä ja häveliäisyyttä"?
..lopettaisit julkisen solvaamiseni edes siksi ajaksi, että lukaiset vastaukseni ylempänä oleviin perättömiin syytöksiisi.
...jos saan sinulta luvan, leikkaisin/liimaisin tuon alkuperäisen pygmi-viestisi kokonaisuudessaan (ilman nimimerkkiäsi) rasismi-palstalle, ja kysyisimme siellä lukijoilta, onko kyseessä rasistinen kommentti?
Ilman että minä tai sinä kommentoisimme sen enempää asiaa?
Silloin saisimme selville, miten esim. aiheesta enemmän kiinnostuneet suhtautuisivat asiaan?
En laita sitä sinne, ellen saa sinulta lupaa?
(kaikista paras asia olisi kysyä tietysti pygmiltä, miltä hänen heimonsa mainitseminen tuossa yhteydessä tuntuu, mutta en tunne yhtään pygmia).
Mutta jos vaikka rasismi-palstalla tuohon yli 50% sanoisi, ettei kyseessä olisi rasistinen kommentti, niin minäkin lakkaan sanomasta sitä rasistiseksi.
En sano sinua rasistiksi enää, pyydän ko. asiaa anteeksi, mutta tuon kommenttisi/metaforasi luin (ja olen tähän saakka lukenut) rasistisena.
Kun olin lapsi, pidin aikuisia tylsinä. Nyt, monta kymmentä vuotta myöhemmin, olen aika tavalla samaa mieltä: olemme enimmäkseen ja useimmiten aika tylsiä, mitäänsanomattomia.
...minun alle kouluikäisilläni (sekä pojilla, että tytöllä) on napsahtanut siinä 4-5 vuotiaana rupsu ihan luonnollisesti, ilman että he ovat kiinnittäneet huomiota asiaan - saati alkaneet siitä keskustella.
Luulen, että itse asiassa on juuri sitä "aikuismaista" kiinnittää asiaan huomiota.
(Minäkin olen sitten kuiskaten kertonut joskus jälkeenpäin, että on hyvän tavan mukaista olla rupsuttelematta, jos on vieraita paikalla...).
Mutta ns. "aikuisethan" ne tuntuvat tekevän kaikista luonnollisista asioista ongelmallisia, eikö totta?
Lapset ottavat elämän sellaisena kuin se on. Omien lapsieni myötä minäkin olen huomannut ihan todella, kuinka tylsä ja urautunut jätkä sitä voikaan olla... ne jaksavat yllättää kerta toisensa jälkeen.
Taannoinkin vanhin poika (silloin 5 v) tuli äidilleen marraskuun viimeisenä päivänä; "eikös voitaisi tehdä kakku sen kunniaksi, kun huomenna saa avata joulukalenterin luukun?". Se näyttää tietävän, milloin äidin sydän sulaa kakun tekemiseen ilman aihetta...
Meillä tulee harvemmin mielikuvitusta irti ihan äkkiseltään arkipäiväisistä asioista.
Ole hyvä.
Kun miesporukka on luonnon helmassa pari päivää ilman naisseuraa, tavat alkavat muuttua poikamaisiksi. En nyt tarkoita pelkkää piereskelyä, mutta tietty huolettomuus tai suurpiirteisyys siisteyden suhteen kasvaa ja jonkinlainen leikinhalu - jota naisseura usein (en oikein tiedä miksi) tukahduttaa - lisääntyy. Olen nähnyt (yli)kypsässä keski-iässä olevien miesten uittamassa kilpaa kaarnalaivoja purossa, pelaamassa jonkinlaista golfia näreistä katkotuilla mailantekeleillä (pallona milloin mikin), vieläpä kiipeilemässä puihin. Itselläni oli kerran sattumalta mukana veneessä (takavarikoitu) halpa kaupan ritsa, jolla oli suuri kysyntä; rannalla kun sattui olemaan sopivia pieniä kiviä. Sitten kaupungissa parta ajellaan, solmio kaulaan ja naamat saavat uudestaan sivilisaatioon sopivan sulkeutuneen ja kylmän ilmeen.
Rajansa kai on lapsettumisellakin. Kerran eräs lääkäri suositteli itselleni liikkumista lapsen tapaan, spontaanisti. Mutta miltä näyttäisi, kun aikuinen mies ensin juoksahtaisi vaikkapa rautakauppaan ostamaan retkikirveen, kipuaisi välillä jonkin matkaa puiston puuhun ja sitten juoksisi pankkiin nostamaan tililtä rahaa. Äkkiä olisi poikamaisia poliiseja juoksentelemassa perässä.
...minäkin halusin osaltani lapsia (vaikka rouvani sietääkin varsin lapsellista käytöstä).
Mikäs sen parempi tekosyy riehua ulkona, uitella kaarnaveneitä, tehdä majoja... kuin se, että "antaa" laatuaikaa lapsille - kun se motivaatio on juuri se, että pääsee itse edes vähän takaisin siihen satumaailmaan edes heidän mielikuvituksensa kautta.
Rouvan kanssa vanhetessamme yhä enenevässä määrin alamme viitata kintaalla sille, mitä esimerkiksi muut meistä ajattelevat.
Ehkäpä minun kommentointini pieruavauksiin (jotka nyt kyllä alkavat proffaakin kyllästyttää) on jonkinlainen lapsellisuuden / anarkistisuuden hakuosoitus täältä jäykän muodollisen akatemian keskeltä... jossa pitää olla aina oikeassa, ja jos et ole, niin sitten sinua jo ammutaan... tai aina pitää puolustaa omaa oikeassa oloaan sen sijaan, että luodaan uutta...
Sitten kun on saanut "täydellisen rakennelman" akateemisesti kestäväksi, niin se onkin jo niin hajuton ja mauton, että oikea elämä menee ihan muualla.
Itse asiassa yliopistolaitos monessa kohtaa on innovaatioita estävä yksikkö.
Englannissakin oli todettu että häviävän pieni murto-osa esim. patenteista ja keksinnöistä tuli akateemisesti koulutetuilta ihmisiltä...
Ehkäpä me kaikki tarvitsemme emansipaatiota siihen, että välillä uskallamme myös ajatella muuten kuin on "normaalia" ja "formaalia".
Mutta enemmän tunnen rajoja rikkovia miehiä kuin naisia (vaimoni rohkaistuu asiaan yhä enemmän vanhetessaan...).
Valtaosa meistä kaikista on kuitenkin niin paljon sen kahleissa, että kun tuttava soittaa, niin pitää sanoa, että "hyvin menee", olla oma talo, auto, työpaikat (miel. vakituinen - yrityshän on riski...). Olla siinä, sanoisinko saatanan tylsässä formaatissa, mitä keskiverto suomalaisen elämä tuntuu olevan.
Minä hyppään tänä iltana lenkkimatkalla puuhun - tee sinä samoin, jos tuntuu.
...niin pistän tuon tonne rasismi-palstalle, kysyen, onko ko. viestissä rasismia nähtävissä vai ei? (myös perusteluja vastaukselle).
Todennäköisesti sen palstan ihmiset toteavat, ettei ole, joten ennakoin sinun "voittavan" :-)
Toteutan sisäistä lastani minäkin, ehkä kuitenkin esteettisemmin kuin miehet. En tosiaan halua kiipeillä puissa, mutta olen kattanut leikkiankalleni paikan ruokapöytään - se joko istuu sievästi lautasensa edessä tai sitten on jalat pystyssä pää viinilasissa. Hulluilla on halvat huvit...
Kissoja en enää pue nukenvaatteisiin (sekin kausi on ollut) mutta keskustelen heidän kanssaan kultivoidusti - onko merkki sisäisestä lapsesta vai alkavasta seniiliydestä, jätän harkittavaksenne.
minua paljon sivistyneemmältä, kuitenkin.
Nyt pitää mennä puolustelemaan laitoksemme sisäiseen tutkimusseminaariin sitä, mitä on tullut tehtyä.
Voihan pieru sentään. Toivotan mukavaa päivää Sinulle.
...purkautuu aikuisista onneksi esiin aina joskus. Ja sitten on puolisalaisia pysyväisiä lapsetuksia, joilla hellitään itseä kuten Sanelman leikkiankka :), (mulla Peppi Pitkätossu terrorisoi yhtä olkkarin tuolia, antaa ja saa ärtyisiä katseita).
Niin, ollaan hyvin opittu, mitä aikuinen saa tehdä, mitä naisten luullaan odottavan miehiltä ja miesten naisilta. On valtavan tyydyttävää rikkoa noita kuvioita silloin, kun voi. Halvat huvit tosiaan eikä edes rikollista. Ihminen kyllä keksii: juostaan bussin perässä, pompitaan portaat, heitetään houkutteleva kivi (tai käpy), kun kukaan ei näe, ja kuka keväällä malttaa olla uittamatta edes neulasta tai avaamatta tukosta purosessa? X-file-asioita on (heh, naisillakin, miesten korvat eivät varmasti kestä sitä kikatusta mikä...)
"Minä hyppään tänä iltana lenkkimatkalla puuhun - tee sinä samoin, jos tuntuu."
Siis omalla kohdallani. Se tuntuu nimenomaan niin saakelin aikuismaiselta ja tylsältä. Lähteä nyt varta vasten hölkkäämään ympyrää ilman varsinaista päämäärää tai asiaa. Kun olisi edes kiinnostunut linnuista, niin voisi lähteä kiikarin kanssa tutkimaan varpusia ja tirpusia ja samalla terveyskin paranisi ohimennen. Voisi myös kivetä puihin tutkimaan, jotta josko ne sittenkin munivat myös talvella. Muurahaiset kiinnostaisivat enemmän, mutta näin talven kynnyksellä ja varsinkin talvella ne ovat niin harvassa, ettei niistä oikein saa motivaatiota liikunnalle.
Sitten me kaikki feministipalstan seuraajat pääsemme vastailemaan sinne (tarpeen tullen jopa usealla eri nimimerkillä, jotta saadaan oikea kanta voitolle) sen mukaan, kummasta tykkäämme enemmän, sinusta vai Lissusta. Tieteellistä tutkimusta...
...jäähdytellä enimpiä paukkuja hetkisen?
Lapset OVAT yleensä kiinnostuneita.
Me ajattelemme, että "jos olisin kiinnostunut..."
Ja siksi lapset pesevät meidät mennen tullen, kun me olemme vapaaehtoisesti rajanneet kiinnostuksemme kohteet "aikuismaisten" asioiden piikkiin, ja näemme lenkkeilynkin vain rationaalisena toimintona, eikä mahdollisuutena vaikkapa kiipeillä välillä puissa etsimässä tikankoloja.
Muistan aina, kun olin ensi kertaa erään kolmevuotiaan sukulaispojan kanssa lenkillä.
Juuri kun minua alkoi ärsyttämään tuo pikkukaveri, joka oli kontallaan ojan pohjalla viiden metrin välein tiiraamassa sitä ja tätä, niin heppu tuo räkä poskella kumikintaassaan siankärsämön juurineen sanoen: "Kato, miten nätti!"
Minä tulin katsoneeksi ja samalla tajusin, etten ollut koskaan katsonut sitä kukkaa niin läheltä - ja se oli todella kaunis.
Sen jälkeen olen pitänyt lasten ajattelu- ja omaksumiskykyä ja mielikuvitusta huomattavasti omaani suuremmassa arvossa. Se olisi jotain mitä voisimme ehkä tavoitella - olla kiinnostunut ilman premissejä, että "jos olisin kiinnostunut".
...ts. sinä inhoat sitä kuvaa lenkkeilystä, jonka olet "aikuismaisilla aivoilla" onnistunut luomaan.
Minäkin inhoaisin tuommoista lenkkeilyä kun kuvasit.
Nykyisin, kun pääsen rouvan kanssa kahdestaan kävelylle, juttelemaan, ... niin lenkkeily on mukavaa.
Se, että siinä palaa rasvaa, tuleekin sivuseikaksi - bonukseksi kaiken muun mielenkiintoisen ohessa (samoin kuin tuossa edellä kuvaamani pikkukaverin tapauksessa).
Meillä on vain se harha, että muka olisimme fiksuja kun yritämme olla "rationaalisia".
Siksi minä mm. pidin tuossa taannoin pierukeskusteluista, siihen asti, kun ne olivat "mauste", eivätkä itse tarkoitus. Nyt niistä tuli (mun mielestä) tylsiä.
Kun Lissukin jo oli leppynyt ;-) [oho - nyt rikoin uskollisuuslupaukseni Hertalle, toivotaan, ettei Hertta ja/tai Lissu käräytä...]
Jostain syystä nuo sanelman ja sinun kakaramaisuudet ovat enemmän sellaisia, kun "kukaan ei näe".
Tuntemani "rajoja rikkovat" mieskakarat sitten ovat joskus valmiita nolaamaan itsensä julkisestikin toimiessaan kakaramaisesti.
Esim. minä voisin kirjoittaa kaikki nämä tekstini, joita olen tähän saakka kirjoittanut vaikkapa omalla nimelläni, vaikka tiedänkin niiden aiheuttavan närää, väärinymmärryksiä ja joskus jopa erimielisiä oikeinymmärryksiä... Ehkä vielä joskus niin teenkin.
Mutta se pointti oli se, että joskus tuntuu, että miehet käyttäytyvät kakaramaisesti "julkisemmin" kuin naiset - saaden sitten joskus paheksuntaa, joskus ihailua osakseen. Mutta mistä johtuu naisten suuremmat estot käyttäytyä kakaramaisesti tai "paineet" käyttäytyä "aikuismaisesti" seurassa?
Itse koen, että eroja on - ja että nämä ovat jotain ihan oikeita sukupuolesta johtuvia eroja - joskin uskon, että ne ovat kulttuurin ja kasvatuksen tulosta.
Mielestäni useilla naisilla (ja miehillä) olisi paljon hyödyntämättömiä luovia voimavaroja, jos pääsisivät liian "aikuismaisuuden paineista" uskaltaen myös elää ja välillä nolatakin itsensä - ja huomata, että ei se niin vaarallista ollutkaan.
Ainoastaan kusipäät ovat sinulle vihaisia tai ilkkuvaisia sanoistasi tai teoistasi (jotka heitä eivät ole vahingoittaneet) kovin pitkään...
Ja sanonnassa: "ei haukku haavaa tee" on vinha perä. Liian usein käyttäydymme odotetun roolin mukaan esittäen vain "sopivia mielipiteitä", "käyttäen sopivia nimimerkkejä", jne.
Paskan marjat, sanon minä. Suomi tarvitsee paljon enemmän rehellisiä ihmisiä, jotka kykenevät ymmärtämään myös toistensa erilaisuutta ja selviävät eteenpäin myös pikku konflikteista, joita itse kunkin meistä kakaramaisuus ja ylpeys välillä keskenämme aiheuttaa.
Tulihan taas julistettua.
...paatosta voin sanoa, etten haluaisi enää olla kakara. Ihan levollista olla aikuinen, ei se estä olemasta hullutteleva. Jokainen tavallaan. Ryhtymättä arvelemaan muista mitään, niin oikeasti: ei lapsekkuuksissa ole mitään salaamista ("kukaan ei näe"-myhkäisyyttä), muttei mitään julistamistakaan. Sellainen on vain joskus kivaa. Kunhan tulin kirjoittaneeksi hieman liioitellen.
Olipa hieno lounastilaisuus, virallisia ja tärkeitä tätejä ja setiä, sotapoikia laulamassa, jäykkäselkäisiä tarjoilijoita - itsekin siellä hillityssä jakkupuvussa, sileä lentoemonuttura niskassa. Lausuttiin juhlavia sanoja, pitkiä puheita ja kaikkea sitä lätinää mikä kuuluu Tärkeän Yhdistyksen juhlalounaaseen.
Äkkiä sain hirmuisen halun ammuskella leipäpallosia haarukalla puhujien niskaan! Sormet aivan kihelmöivät, melkein jouduin istumaan niiden päällä vastustaakseni kiusausta. Ja näin itsekseni porukan ilmeet, jos olisin... Näky oli niin huvittava, että jouduin todella taistelemaan naurua vastaan, purin huulta ja ajattelin Dresdenin pommitusta.
Muistikuva huvittaa vieläkin, silti mietin, onkohan päässäni jotain vikaa...
...päässäsi on vikaa... Erittäin tuttu tunne.
Tai ehkäpä olet vajonnut minun tasolleni?
TÄMÄ skenaario on jo aivan liian kauhistuttava... :)
..ehkäpä olla kertomatta tuommoisista perversioista :-)
Mutta toisaalta, jos tuommoiset oireet ovat yleisempiäkin, ja useampi nainen niistä kärsii, niin ehkäpä naisasialiitto voisi tarjota ilmaista terapiaa naisille, jotta kehitys noin laajemmalti ei pääsisi taantumaan tälle tasolle? :-)
Just.
Pierettääkö?
asia harvinaisen kirkas.
saapi röhkiä lätissään. Me emme myönnä valituslupaa.
Taas.
Cutup-terveisin,
Valerie S.
Mielestäni pieruhuumori, siinä missä muukin huumori, on joskus paikallaan, mutta jos groteskia huumoria viljelee liian usein, se väljähtyy ja alkaa antaa harjoittajastaan kuvan lapsellisena ja rasittavana henkilönä.
Olen itse nainen, eikä minua miehen p***ahuumori häiritse; mielestäni miehet keskimäärin jotenkin säilyvät aina jonkin verran lapsellisempina sosiaalisissa suhteissa kuin naiset... Mutta jos odotan, että saan itsekin töräytellä omassa kodissani kaikessa rauhassa, voi mieskin puolestani niin tehdä ja heittää vaikka millaista juttua ko. luonnollisesta toiminnasta.
Ja lopuksi: ne miehet, jotka haluavat uskoa, ettei hieno nainen koskaan käy paskalla, ovat todella perseestä. Amen.
kohtalaisen hyvän kommentin viimeisellä sanalla. Sitä käytetään ihan toisissa yhteyksissä.
Tällä lipsahduksella osoitit varsinaisen alamittaisuutesi.
ilmaisua käytetään varsin usein muiden kuin uskovaisten keskuudessa aika rankkojenkin huumoripläjäysten jälkeen.
Mielestäni se, että alat itse vaatimaan kaikilta kyseisen sanan palvontaa osoittaa _sinun_ henkisen kehittymättömyytesi; tosin olen pahoillani, jos järkytin herkkää lapsenmieltäsi...
Voi hyvä sylvi mitä miehistä ylimielisyyttä osoitatkaan. Aivan itsestäänselvänä pidät, internetin käytön taitavana, itseäsi todella "kehittyneenä" yksilönä. Huokaus.
Ei minun mielestäni kylläkään internetissä (pierukeskusteluissa) roikkuminen kerro mitään yhteiskunnan kehityksessä mukana sen enempää olosta kuin vaikkapa että asunnoton pummi matkustaa kännissä ilmaiseksi uusilla sähköraitiovaunuilla. Onko hän sitten sivistyneempi kuin ihminen joka ei matkusta raitiovaunulla, esimerkiksi siitä syystä että asuu ratikattomassa kaupungissa?
Asiahan oli mietitty jo sille tasolle, jossa oli vertauskin löydetty. Selkeää argumentaatiota kerta kaikkiaan. Ei voi kuin ihailla.
Analyysi aiheutti kahdenlaista pääteoriaa itse kysymykseeni, jotka herättävät jatkokysymyksiä:
1. Miehet ovat turhautuneita -> puhuvat pieruista. Oma kokemusperäinen kokemukseni armeijasta tukee tätä hypoteesia.
Jos oletamme, että hypoteesi on totta, on yhteiskunnassamme viipymättä kiinnitettävä huomiota erityistä miehen turhautumisen välttämiseksi, koska mitä ilmeisemmin yhteiskuntamme turhauttaa miehiä enemmän kuin naisia.
2. Pierumiehet ovat "alempia elämänmuotoja". Tälle asialle on vaikea tehdä mitään, jollemme koe rodunjalostusta hyväksyttävänä.
3. Sosiaalinen konstruktio. Pieruhäiriköinti olisi hoidettavissa kasvatuksella... Mitä ilmeisemmin ko. teoreetikkojen mielestä naisella ei esiinny vastaavia ongelmia. Ts. erityistä huomiota kiinnitettävä miesten häiriökäyttäytymisen kasvatukselliseen eliminoimiseen feministisestä näkökulmasta.
Ehkäpä ns. "pioneerileirit" tai "nuoret kotkat" -kesäleirit teini-ikäisille pojille, jossa olisi feministisen peruskurssin suorittaneita ohjaajia paikalla, tarjoaisi turvallisen pohjan kasvattaa nuoret pojat yhteiskuntakelpoisiksi siten, ettei itse kunkin kodin turmiollinen hapatus pääsisi vaikuttamaan yleisesti hyväksytyn huumorintajun ja yhteiskunnallisten mielipiteiden muotoilemiseen...
...keskustelu tuotti myös kaksi sivuhypoteesia / havaintoa, jotka ovat
1. proffa on sika
2. internetin käyttö ei kerro sivistyksestä.
Näihin kommentoimisen jätän muille tahoille, koska ne menivät vähän sivuun kysymyksestäni. Tosin jäljempi otti kantaa erääseen alkuhypoteesiin eliminoimalla sen, joten ehkäpä voimme ottaa sen myös huomioon.
Empiirinen kenttätutkimus on puhunut. Tiivistetysti voimme siis sanoa, että kaikkien vastanneiden mielestä pieruhuumori on ongelma, joka johtuu miehistä. Voimme todeta, että feministinen ongelmien identifiointiperiaate puhtaimmillaan on osunut silmiemme eteen.
Kun tyttäreni oli pieni, hän osoitti koiraa hihnasta taluttavaa henkilöä, ja sanoi: "Tetää!" (= koira VETI hänen mielestään kyseistä henkilöä, ja siltähän se usein saattaa näyttääkin, mutta ei pidä paikkaansa).
Sinäkin kuvittelet vetäväsi tätä palstaa.
...sinä olevasi se turrikka ? ;-)
Tseh.
En.
Etkö huomannut, mitä kirjoitin?
Se mielikuvani oli se, että pikkutyttö oli taluttamassa koiraa, joka veti pikkutyttöä... Ts. että tyttö kuvitteli vetävänsä koiraa, vaikka ei tosiasiassa vetänytkään, vaan koira veti häntä.
Ja ajattelin itseni sen tytön paikalle, jota Hertta-koira vetää, vaikka tyttö kuvittelee vetävänsä sitä koiraa.
Mutta tuo metaforasi olikin jotain muuta...
Ehkäpä koen itseni enemmänkin tuon tytön kaltaiseksi ihmettelijäksi - saatan tehdä virheanalyysejakin, mutta lähinnä tällä hetkellä tuntuu siltä, että sokeassa yhteiskunnassamme feminismi olisi sokea opaskoira (eräs niistä lukuisista), joka vie sokeaa isäntäänsäkin kohti jyrkänteen reunaa...
Kiitos oikaisusta.