Tiedän, että osa teistä pelkää tulevaa joulua yhtä paljon kuin minä.Ehkä meidän on nyt piakkoin lyötävä lukkoon suunnitelmat jouluksi, ettei vain ajelehdita sinne ja aiheuteta pahaa mieltä kaiken lisäksi kaikille muillekin.Itse "seilaan" kaiken aikaa hotellin ja kotonaolemisen sekä matkustamisen välillä ja ajattelin siksikin, että osa teistäkin tekee niin, eikä vähiten siksi että menetitte ehkä rakkaan läheisenne jouluna kuten minäkin.Laittakaa tähän päätös siitä mitä aiotte tehdä joulun suhteen, missä sen viettää, jos jaksatte.Itse mietin vielä viikon tai vähemmän, että saan tämän asian käsiteltyä.
Joulua
pelkäävät
5682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen ajatellut. Suunnitelmani pyörivät hyvin vaatimattomissa asioissa. Tuskin jaksan varsinaisesti laittaa joulua, vaikka olenkin kova sisustaja. Menetin juuri ennen viime joulua rakkaan veljeni. Viime joulu meni aivan surussa ja
usvassa. Lasteni vuoksi tänä vuonna jonkin verran valmistelen...jos jaksan. Teen siis jotain, jos jaksan.
Kyllä joulua odottaa pelolla. Kun ei tiedä, miten itse reagoi. Varmaa on, että murhe on pinnalla.
Toivon sinulle voimia kohdata joulu...rauhassa.
Ilman isoja suruja.
Poikani kuoli viime vuonna juuri pari päivää ennen jouluaattoa. Onko siitä jo kohta vuosi ? Välillä ihmettelen,miten se voi olla mahdollista, miten voi olla mahdollista, että vielä hengitän, teen erilaisia asioita, toimin ylipäätään.
Olemme mieheni ja nuorimman poikamme kanssa jo aikoja sitten tilanneet matkan Teneriffalle, lähdemme ennnen joulua ja palaamme vasta, kun Uusivuosi on turvallisesti paremmalla puolella. Siis näin olemme ajatellet tehdä, mikäänhän ei ole enää varmaa. Mikään meidän elämässämme ei ole enää varmaa. Eihän surua pakoon pääse, mutta yritän hieman suojella itseäni.
En kestä Joulua. Joulukoristeita on jo alkanut ilmestyä kauppoihin, joululehtiä ja muutakin muistutusta. Yritän sulkea silmäni, minulle ei joulua enää ole. Joulukoristeet olen sullonut kaappien pimeimpään nurkkaan. Lapsenlapselle on kuitenkin jotakin hankittava, hän saa nyt selvitä joulusta ilman meitä vanhempiensa ja toisen mummonsa kanssa. Ehkä joskus pystyn edes vielä jotenkin valmistelemaan joulua. Viime vuonna olin laittanut kaiken jouluiseksi ja odottelimme esikoista joulunviettoon.
Voimia teille kaikille uutta joulua pelolla odottavia
Niin, joulu tuo vain tuskaa sydämeen. Ja kaikki jouluun liittyvä, mikä alkaa tulvia joka paikassa vastaan. En kuitenkaan voi päättää mitään missä joulun vietän ja miten. Kun en tiedä onko minulla edes sitä joulunaikaa, enhän voi tietää, elänkö edes silloin enää.
En tiedä yhtään mitään mistään elämässäni enää. Vain sen, että elän, syön, hengitän ja olen olemassa. Hyvä asia, että teette matkan jonnekin muualle joulun ajaksi tai muuta sellaista, minkä tiedätte auttavan teitä. Vievän eteenpäin. Itseään pitää suojella. Minä en tiedä mitä teen.
Ehkä minä vain olen. Voimia teille kaikille.
Nämä 10 kk jotka ovat kulunet poikani kuolemasta ovat olleet tähänastisen elämäni raskaimmat kuukaudet. Joskus tekisi mieli oikein huutaa, että en halua sinun enää olevan kuollut, en tiennyt että olisit poissa näin kauan. Ja tämä tulee kestämään koko loppuelämäni. Mietin, muuttuuko suru tosiaan toisenlaiseksi, kun ensimmäinen vuosi on kulunut. Jotainhan siinä on, kun sitä sanotaan suruvuodeksi. Elämästäni ovat kadonneet värit. Kuin katselisi elämää sumuverhon läpi. Ei niin, että en voisi nauraa ja olla iloinenkin, mutta mikään ei todellakaan ole enää samanlaista kuin ennen.
Voimia jouluusi ja aloittajan ja muiden tulevaan jouluun, jota pelolla ja ikävällä ajattelemme
Poikani kuolemasta tulee ensi vuoden alussa 3 vuotta. Joulua ei ole ollut hänen poismenon jälkeen. En halua laittaa kovinkaan joulua. Yhdessä syömme ja yritämme mennä ihan kuin tavallisestikkin viikonloppuisin. Hössötykset ovat liikaa. En jaksa kaupoissa ihailla mitään jouluisia tavaroita. Ja kyllä se suru muuttuu pikku hiljaa. Jokaisella eri tahtiin. Ikävähän ei lopu koskaan. Ja minusta ei tule enää samanlaista äitiä mikä olin ennen pojan kuolemaa. Jotain iloisia asioita jaksaa kyllä jo tehdäkkin. Mutta sitä elää päivän kerrallaan koko ajan.