Mä jälleen tänne jään/syysillan hämärään
lakkaan miettimästä kun/Jälleen sinuun rakastun
Yksin täällä ootan vain/synnit anteeksi mä sain
Illan aikaan täällä oon/Katsellen vain kuutamoon
siipeeni mä sulta sain/Olit rehellinen vain
Kaipaan romantiikkaa niin/Mut hiljaiseksi vedettiin
Kyynel poskellani on/aikaan illan kuutamon
Liian vahvaksi nyt vaan/Melkein pääsin kasvamaan
Tahdon herkkyytenikin/Vuokses sun mä takaisin
Mihinkään syyllinen et oo/Jään yksin tähän kuutamoon
Mieleni mun kasvamaan/Kai nainen pakko on alkamaan
Vahvaa mä sulle näyttelin/Todellisuudessa pelkäsin
Sä niin vahva olet vain/Silti rauhan sylissäsi sain.
-Henri Puumala-
lakkaan miettimästä kun/Jälleen sinuun rakastun
Yksin täällä ootan vain/synnit anteeksi mä sain
Illan aikaan täällä oon/Katsellen vain kuutamoon
siipeeni mä sulta sain/Olit rehellinen vain
Kaipaan romantiikkaa niin/Mut hiljaiseksi vedettiin
Kyynel poskellani on/aikaan illan kuutamon
Liian vahvaksi nyt vaan/Melkein pääsin kasvamaan
Tahdon herkkyytenikin/Vuokses sun mä takaisin
Mihinkään syyllinen et oo/Jään yksin tähän kuutamoon
Mieleni mun kasvamaan/Kai nainen pakko on alkamaan
Vahvaa mä sulle näyttelin/Todellisuudessa pelkäsin
Sä niin vahva olet vain/Silti rauhan sylissäsi sain.
-Henri Puumala-
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos Henri.
Hyvästi oli kirjoitettu.
tuo runo!
Metsässä mies lymyää / yhteiskunnalle hymyää.
Profetiaksi luulee hän/ viheliäisen elämän.
SDP on sarvipeikko/ Mutta Henkka ei oo heikko!
Valpas mies on hän Herran/ pelastuksen saa kai kerran!
Loppuisi vain harhaluulot;/ unet sekä Herran kuulot!
Kuusimetsä on niin sankkaa/ elo siellä hurjan rankkaa!
Eiks ole kiva runo?