Aivan erinomainen kirjoitus.
terence.hill
22577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
yli 3500 kristinuskon lahkoa, lutherilaisetkin osoittavat toisiaan ja itseään harhaoppisiksi.
Sitä se saatanallisuus teettää!
Kun on eksyksissä niin on Jumalan ja Jeesuksen kieltänyt palvelemalla harhauttajan saatanaa jumalana.
http://koti.mbnet.fi/teppov/kaste.html
Kuten Terence ymmärtänet, niin usko Jumalaan ja pelastukseen tulee olla omakohtaista kokemusperäistä.Samoin kasteen ottaminen.
Mutta vähintään yhtä tärkeää on kasvaa tuomaan uskoon liittyvät asiat omin sanoion esille, kokska tämä todistaa sydämenuskosta.
Lueppa oikein ajatuksen kanssa Jaakob 1:22....25
On paljon ihmisä, jotka kopioivat toisten ihmisten ajatuksia uskosta, mutta ovat ulkona niiden syvällisestä ymmärtämisestä ja tämä tila näkyy juuri siten, ettei ihminen pysty kertomaan asiaa omin sanoin.
Asian viereen. Olen tavannut,- jopa kymmeniä Luterilaisia ihmisiä, jotka avoimesti sanovat miten "tämä asia" tulee kysyä papilta.Siis kirkossa papit on sitä(kin) vartyen, että he "suullaan tunnustavat" seurakuntalaiostensa uskon.(Tämä on tosi asia,- ei halveksuntaa tms).Asia,- joka ilmentyy myös täällä netissä.
kirjoittanut kirjoituksensa.
Mutta se ei kasvata Terence sinun uskoa.Minäkin voisin kopioida vaimoni mielipiteitä, mutta ne eivät ilmennä minun sydämenuskoa ja ymmärrystasoani.
Jumalan tahto on, että sinäkin Terence alkaisit pohtia OMIN SANOIN asiaa,jota milloinkin käsitellään.
Ymmärrätkö, jos Luterilaisten ihmisten alitajunnasta voitaisiin poistaa/Dementoida Mertin mielipiteet ja hänen uskonsa, niin Luterilaisten uskosta jäisi yllättävän vähän jäljelle.
Ymmärtänet miten samalla kaavalla ihmiset uskovat, vaikka eivät edes ymmärrä pelastuksen selkeimpiä asioita.Tai voi vastata tärkeisiin kysymyksiin.
Kun PYhä Henki opattaa ihmistä, niin tästä on vahva merkki miten hän pohtii asioita OMIN SANOIN ja laajasti huomioiden kokonaisuutta.
Juuri tästä johtuu, miten sinullakin Terence on valikoiva tarve lukea Raamatun ilmoituksia ja ymmärtää niitä, koska Vauvakasteeseen ei sovi Raamatun kokonaisuus.
Luitko jo artikkelit? Onko Raamatun lukeminen myös turhaa, kun siellä ei ole minun omia sanojani?
Lueppa oikein ajatuksen kanssa Jaakob 1:22....25
"Onko Raamatun lukeminen myös turhaa, kun siellä ei ole minun omia sanojani?"
----------
Et taida ymmärtää tuota Raamatun ilmoitusta, mitä se käytänössä tarkottaa.
Raamattu ja sen ilmoitukset ovat siitä ihmeellisiä, että ne avaavat ja laajentavat ihisen ymmärryskykyä Jumalan tahdon mukaiseksi.Taas ihmisen tulkinnat ohjaavat lukijaa kirjoittajan uskoon/uskomuksiin.Martti on tästä hyvä esimerkki, miten ihmisten tulkitessa Raamattua Martin tuomalla tavalla on synnyttänyt pikku Martteja Eurooppaan.
Jeesus taas synnyttää seuraajiaan uskoessaan Jeesuksen ilmoitukseen/opetukseen kokonaisuudessaan.
Muuten ymmärräthän miten Marttiin uskovien on luovuttava Jeesukseen uskomisesta ,- jopa laajoilla alueilla.Usko Jeesukseenhan merkitsee sitä, että uskomme kaikkiin asioihin, joita Jeesus opetti,- vaikka ne olivivat ihmisoppien vastaisia.
Kommenttini terencen edellä suositteleman kirjoituksen johdosta:
On se vaan surkuhupaisaa, että tuo entinen helluntailainenkin on saatu eksytettyä
omaksumaan sakramenttimaagikkojen harhat, eli omaksumaan luterilaisen kirkon
opin sakramenteista.
Sakramenttejahan näet niin sanotuilla armonvälineillä tarkoitetaan.
Omaksumansa sakramenttiopin eli armonvälineopin pohjalta tuossa kirjoituksessa
hyökättiin (tuon entinen helluntailainen toimesta) sitten raamatullista pelastusoppia
vastaan, jolloin ensimmäinen väite olikin:
”Armo ja armonväline ovat kaksi eri asiaa.”
Sitten tosin tunnustettiin, ettei:
”Pelastuksen ansaitsemisessa sakramenteilla ei ole osaa eikä arpaa”,
Mutta heti perään väitettiin:
”Mutta pitäähän tuo yksin Golgatalla ansaittu anteeksianto jakaa jonkin välineen avulla
ihmiselle, jotta se hyödyttäisi häntä. Ja tässä sakramenttien osuus tulee. Kristuksen
ansion jakaminen tapahtuu muun muassa ehtoollisen sakramentissa, kuten asetus-
sanat osoittavat (Matt. 26:28). Myös kaste tapahtuu “Jeesuksen Kristuksen nimeen
syntien anteeksisaamiseksi.”
Armon jakamiseksi ihmisille tarvitaan siis sakramenttimaagikkojen kukaan ”välineitä”,
joita he kutsuvat ”armonvälineiksi” eli ”sakramenteiksi”, Muuten ei näet näitten sakra-
menttimaagikkojen mukaan saada Jumalan armoa toimitetuksi ihmisille perille.
Kun sitten on keksitty oppi armonvälineistä eli sakramenteista, niin tuota keksittyä
oppia totena pitämällä sopikin sitten käydä niiden kristittyjen kimppuun joilla tuota
oppia ei ole:
”Helluntailainen oppi sotkee toisiinsa Kristuksen ansion ja Kristuksen ansion jakamisen
ihmisen omaksi (eli osalliseksi tulemisen siitä henkilökohtaisesti). Se siis sotkee yleisen
ja henkilökohtaisen vanhurskauttamisen toisiinsa.”
Helluntailaiset pitävät raamatullisena selviönä, että vielä ymmärtämättömässä iässä
olevat sylilapset ja vähän vanhemmatkin katsotaan Jumalan / Kristuksen taholta
vanhurskautetuiksi Kristuksen suorittaman yleisen, eli koko maailman sovittamista
koskevan vanhurskauttamisen perusteella.
Tämän tosiasian nuo sakramenttimaagikot yrittävät kieltää tuolla keksimällään armon-
väline- eli sakramenttiopillaan, esimerkiksi seuraavilla virkkeillä Kuosmasen opetusta
arvostellen:
”Tämä sekaannus näkyy Kuosmasen ajatuksissa ja siinä, miten hän vetoaa Raamattuun.
Kun hän yrittää puolustaa yksilöihmisen (eli lapsen) henkilökohtaista vanhurskauttamista,
niin hän joutuu vetoamaan yleisestä, koko maailman vanhurskauttamisesta kertoviin raa-
matunkohtiin. Tämä jos mikä on yleisen ja subjektiivisen vanhurskauttamisen sekoittamista
toisiinsa!”
Eli sakramenttimaagikot yrittävät kieltää sen, ettei Kristuksen suorittamalla yleisellä
vanhurskauttamisella olekaan käytännössä mitään arvoa. Näin he tekevät, saadakseen
keksimänsä armonvälineopin mukaan kuvioon, ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä,
ettei esimerkiksi sylilapsien ikäisiä voidakaan pitää Kristuksen suorittaman yleisen
maailman sovituksen pohjalta vanhurskautettuina, vaan väliin tarvitaan armonväline
eli kasteen sakramentti.
Sakramenttimaagikkojen mukaan siis elämästä jo pikkulapsen iässä erkanevaa ihmistä
sopii pitää vasta sitten henkilökohtaisesti vanhurskautettuna ja pelastuneena, jos hänet
on ennen kuolemaansa ehditty käsitellä armonvälineellä eli kasteen sakramentilla.
Ja kuten tunnettua, kyseinen armonväline on tuo luterilaisen papin toimesta suoritettava
kolmen vesikämmenellisen valaminen sylilapsen otsalle.
Eli, sakramenttimaagikot väittävät ihan vakavissaan seuraavaa:
”Kristus on kyllä ristillä sovittanut koko maailman synnin, ja ansainnut pelastuksen
kollektiivisesti kaikille. Tuo sovitus ja ansio ei vain hyödytä ketään yksilöihmistä, jos
sitä ei jaeta armonvälineiden kautta hänen henkilökohtaiseksi omaisuudekseen, …”
Siis sakramentalistin mukaan vain armonväline eli sakramentti (joita heillä on käytössään
kaksi: kaste ja ehtoollinen) saattaa ihmisen osalliseksi Kristuksen sovitustyönsä kautta
kaikille ansaitsemasta vanhurskautuksesta.
Sakramenttimaagikkojen mukaan jopa vain sellainen uskokin kelpaa oikeaksi uskoksi,
joka tulee ihmiseen armonvälineen kautta, kuten seuraava lainaus osoittaa:
”…ja jos Pyhä Henki ei saa vaikuttaa samojen armonvälineiden kautta myös uskoa eli
luottamusta ja turvautumista tuohon tarjottuun sovitukseen ihmisen sydämessä.”
Ja kun sakramenttimaagikko vielä jatkaa:
”Raamatun mukaan kukaan ei pelastu ilman uskoa”,
niin onhan selvää, että armonväline eli kasteen sakramentti synnyttää tietysti heidän mu-
kaansa uskon myös kaikkien sylivauvojen henkilökohtaiseksi omaisuudeksi.
On surkeaa, että entinen helluntailainen on sortunut omaksumaan ja opettamaan tuol-
laista hömppää, ja surkuteltavaa on sekin, että tämä terence omassa hengellisessä
sokeudessaan jopa suosittelee kyseistä hömppää toisten luettavaksi.
Sama hömppä kyseisessä tekstissä sen kun jatkuu, kuten seuraavista lainauksista
ilmenee:
”Tosiasia kuitenkin on, että missä Kristuksen koko maailmaa koskeva työ jää sovelta-
matta yksilöihmisten kohdalle armonvälineiden ja henkilökohtaisen uskon kautta, siellä
se on myös turha.”
”Helluntaiopin mukaan Kristuksen kuolema pelastaa sellaisenkin ihmisen (lue: lapsen),
joka ei usko Kristukseen henkilökohtaisesti! Tämä johtuu siitä, että jo heidän lähtöole-
tuksensa sanoo, että lapsi ei kykene uskomaan, eikä voi uudestisyntyä – eikä hänen
siis tarvitsekaan. Niinpä tarvitaan sellainen pelastustie, jossa lapsen usko ei ole tar-
peellinen (koska se on muka mahdoton) – ja juuri sellaisen pelastustien helluntaioppi
keksii ja tarjoaa eteemme.”
”Raamattu sen sijaan opettaa, että usko on välttämätön “pelastusehto” kenelle
tahansa ihmiselle, olipa hän sitten vauva tai vaari. “Ilman uskoa on mahdoton olla
otollinen” (Hepr. 11:6). Eikä tässä puhuta nyt mistään lainomaisesta uskonratkai-
sun tekemisen välttämättömyydestä, vaan uskosta, joka on yksin sanan meissä
aikaansaamaa luottamusta Kristukseen, ilman omaa myötävaikutustamme. Pienen
lapsenkin on mahdotonta olla otollinen Jumalalle ilman tätä uskoa.”
No, enpä viitsi toistaa tuosta hömppäkirjoituksesta enää useampia kohtia edellä
esitettyä enempää, sillä sehän on kokonaan luettavissa tuon terencen antaman
linkin takaa..
Mutta selvitetään tässä nyt perusteellisesti mikä ja millainen harha kirkon sakramentti-
oppi todella on:
Kielellisesti sana “sakramentti” on johdettu latinan sanasta sacramentum (salaisuus),
josta hakuteokset yleensä esittelevät alkumerkityksenä vala; kirkollisena merkityksenä,
perustelematta kuin itsestään selvyytenä “pyhä toimitus”.
Näin esimerkiksi Facta, osa 8, s. 251, v. 1974. Latinan kielessä sana sacramentum on
vastine kreikan sanalle mysteerion (salaisuus).
Tämä vala tarkoitti tarkemmin ottaen roomalaisen sotilaan lippuvalaa, mikä puolestaan oli
uskollisuudenvala keisarille ja armeijalle. Vala oli luonteeltaan salaisuus, johon liitettiin
maagisia voimia = mysteerion eli “sakramentti”.
Kristinusko ja sakramentti eivät tietenkään liity Raamatussa toisiinsa mitenkään.
Näin jo siitä yksinkertaisesta syystä, että Raamatussa ei ole koko sakramenttikäsitettä.
Se, että Uudessa testamentissa, ja joitakin kertoja myös Vanhan testamentin kreikan-
noksessa, Septuagintassa, esiintyy kreikankielinen sana ”mysteerion” = salaisuus,
esimerkiksi “Kristuksen salaisuus”, ei tietenkään merkitse mitään yhteyttä “sakramenttiin”,
joka selvästi saa kaiken merkityksensä pakanallisista mysteereistä ja magiasta.
Uudessa testamentissa `mysteerion´ - sana ei esiinny missään kohtaa kasteen ja eh-
toollisen yhteydessä, eli niissä yhteyksissä joita luterilainen kirkkolaitos nimittää
“sakramenteiksi”.
Latinankieliseen Raamattuun sacramentum - sana tuli, kun katolinen kirkko toimitti
Raamatun latinankielisen käännöksen, Vulgatan, v. 404 jKr.
Käännöksen laati kirkkoisä Hieronymus (340-420 jKr). Vulgata määrättiin ohjeelliseksi
katolisessa kirkossa Tridentin kirkolliskokouksessa v. 1546.
Mutta latinan kielen ”sacramentum” – sanalla, merkitykseltään ”salaisuus” ja kirkollisella
“sakramentilla”, merkitykseltään “pyhä toimitus” ei ole muuta tekemistä keskenään kuin
ainoastaan äänneasullinen ja siis täysin keinotekoinen yhteys.
Kirkkohistoria kertoo, että ensimmäinen merkittävä sakramenttikäsitteen ja -oppien luoja
oli kirkkoisä Tertullianus (160 - 225 jKr), ja hänen jälkeensä merkittävin sakramenttiopin
kehittelijä oli kirkkoisä Augustinus (354-43OjKr).
Sakramentit luovat kirkon ja sakramentteja käyttää kirkko. Raamatun sanaan ja uskoon
tämä liitetään kirkon opeissa siten, että Jumalan sanotaan asettaneen sakramentit, ja
myös perustaneen kirkollisen papinviran hoitamaan sakramentteja.
Luterilaisten kirkkojen (“muuttamaton”) päätunnustus, Augsburgin tunnustus (Confessio
Augustana, v. 1530), määrittelee vanhurskauttamisen eli siis osallisuuden Jumalan armoon,
syntien anteeksiantamukseen; uudestisyntymisen, Pyhän Hengen saamisen ja liittämisen
seurakuntaan (“kirkkoon”) seuraavasti:
“..ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi omin voimin heille annetaan vanhurskaus...kun
he uskovat, että heidät otetaan armoon…” CA IV...
Pyydetään siis uskomaan armoon ottamiseen. Miten sitten saamme uskon tähän armoon
ottamiseen?
“Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien
jakamisen virka...” CAV
Tämä “evankeliumi” pyytää siis uskomaan, että meidät “otetaan armoon “. Mutta kuinka
tapahtuu tämä “armoon ottaminen “, johon pitäisi uskoa?
“Kasteesta…että se on välttämätön…Jumalan armo annetaan kasteen (sakramentin)
välityksellä… sakramenteilla on… tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin..
kunhan sakramentit vain “jaetaan oikein” (se on: kirkon oppien mukaan). CA Vll-IX
Ehtoollisesta (sakramentista) opetetaan…”että Kristuksen ruumis ja veri ovat todellisesti
läsnä ja jaetaan niille, jotka sen nauttivat...” CAX
“Kirkko on...jossa (tämä) evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimi-
tetaan Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys (tämän) evankeliumin opista
ja sakraenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että ..traditiot ..tahi
seremoniat.. ovat kaikkialla samanlaiset...” CA VII
Martti Luther sanoo Vähässä Katekismuksessaan (luterilaisen kirkon) sakramenteista,
mm.:
“Kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen, vapauttaa kuolemasta ja perkeleestä sekä
antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat (nämä?) Jumalan sanat ja lupaukset.”
VK IV
Ehtoollisesta: “..tässä sakramentissa annetaan meille synnit anteeksi, elämä ja autuus.
Sillä missä syntien anteeksiantamus on, siinä on myös elämä ja autuus.” VKVI
Luterilaisen kirkkon “uskonvanhurskausoppii” on siis ”sakramenteilla vanhurskauttamista”:
sakramentit vaikuttavat sen, mitä ne kuvaavat; niissä pyydetään uskomaan `sakramentin
vanhurskauttavaan voimaan´.
Uskon kohde on siis tosiasiassa `sakramentti ja sen vanhurskauttava voima´.
Tämä tämmöinen ei ole muuta kuin pakanuutta, uskonnollista okkultismia ja valkoista
magiaa, joka on sellaisenaan tuontitavaraa Baabelin uskonnosta.
Puhutaan tosin myös “uskosta Jeesukseen”, mutta se on ehdottomasti aina “alistettu
sakramentille”.
Jumala ei kuitenkaan kahdella tavalla vanhurskauta, eikä varsinkaan Raamatun
teksteistä löytymättömällä tavalla.
Raamatun vanhurskauttamisoppi on sen sijaan Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen vai-
kuttamaa ”parannusta” (kreikaksi:. metanoeoo = ajatella toisin, muuttua mieleltään;
katua), ja ”kääntymistä” (epistrefoo = kääntyä, palata jonkun luo) sekä sydämen uskoa
Jeesuksen sovintovereen ja ylösnousemukseen:
“Ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Hänen Nimessänsä
kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista”, Luuk 24:47;
“..ja saavat lahjaksi vanhurskauden.. uskon kautta Hänen vereensä..”, Room. 3:24,25;
“..sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan..”,
Room. 10:9-13.
Uskon kohde on siis Jeesus, Hänen sovintoverensä ja ylösnousemuksensa.
Ja mikä merkittävää, tästä Raamatun uskonvanhurskausopista kirkko ja Augsburgin
tunnustus sanovat, että se on kerettiläistä harhaoppia, koska siinä väitetään Jumalan
toimivan ilman sakramentin aineellisen välikappaleen ja kirkon viran mysteerion yhteis-
toimintaa.
Totuus onkin, että Raamatun ilmoittamassa Jumalan järjestyksessä ei ole mitään
sakramentteja, jotka muka välittäisivät Jumalan armoa ja anteeksiantamusta.
Totuus on myös, ettei Raamatun ilmoittamassa Jumalan järjestyksessä ole myöskään
mitään papinvirkaa, eikä yleensäkään mitään `virkaa´, joka virka olisi muka asetettu hoi-
tamaan noita armoa välittäviä sakramentteja, josta armosta ihmiset eivät muka muuten
pääse osallisiksi, kuin ainoastaan pappien hoitamien sakramenttien kautta.
Uusi testamentti puhuu vain seurakunnassa ilmenevistä ”palvelustoimista käyttäen
sanoja `diakonia´ ja `liturgia´. Sakramentteja hoitava papin virka syntyi vasta vanha-
katolisen kirkon aikana, kun kirkkokansa jaettiin Uuden testamentin opetuksen vas-
taisesti kahtia, pappeihin ja maallikoihin
Jumalalla on Uudessa Liitossa vain “pyhä papisto” eli uudestisyntyneiden ihmisten
muodostama “Jumalan kansa”, joka on kutsuttu tästä maailmasta ulos julistamaan
Hänen evankeliumiaan, Hänen toimestaan joka on pimeydestä kutsunut meidät
ihmeelliseen valkeuteensa, lPiet. 1:1-3,22,23; 2:9,10.
Tällä papistolla on kyllä noita edellä mainittuja eri palvelustehtäviä, mutta ei mitään
lihan mukaista virka-asemaa, eikä “sakramentteja” hoidettavanaan.
kuin punainen vaate härälle. Tartutte tuohon yhteen sanaan ja kiihkossanne suollatte jopa "saarnan pituisia" kirjoituksia.
Jos sitten sanottaisiin "vähemmän maagisesti", että kaste ja ehtoollinen ovat PYHIÄ TOIMITUKSIA.
Kaste ei ole samaa kuin tavallinen arkielämän peseytyminen eikä ehtoollinen ole mitä tahansa syömistä.
VARSINAINEN armon väline luterilaisuudessa on JUMALAN SANA, jonka löydämme Raamatusta. Kaste ja ehtoollinen ovat siitä syystä armon välineitä, että NIIHINKIN LIITTYY JUMALAN SANA ja Jeesus on itse ne asettanut.
MITÄHÄN kaste ja ehtoollinen TEILLE OVAT? Kun niillä ei ole armon kanssa mitään tekemistä?!
Vertauskuvallisia muotomenoja, joita suoritetaan lainomaisessa kuuliaisuudessa, mutta joissa ei ole mitään sisältöä!
Lapsikaste on todella:
"Vertauskuvallisia muotomenoja, joita suoritetaan lainomaisessa kuuliaisuudessa, mutta joissa ei ole mitään sisältöä! "
Lapsikaste on muotomeno, jolla useimmiten jumalattomat vanhemmat liittävät vauvansa kirkon jäseniksi, koska kirkkolaki niin vaatii.
Armolla ei ole mitään tekemistä tuollaisen väki-
valtaisen toimenpiteen kanssa.
Mutta ei ymmärrä pöykäsen hölähtävää puheena olevasta aiheesta. Tärkeintähän heille onkin, että on jotain sanottavaa. Oli se kuinka typerää tahansa.
Efesolaiskirjeen 5. luku
25. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
26. että hän sen pyhittäisi, PUHDISTAEN sen, VEDELLÄ pesten, SANAN KAUTTA...
Luterilaisen on helppo ymmärtää, että kasteessa on sana ja vesi.
Entä tämä kohta?
Ap.T.22:16. Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja PESTÄ POIS SYNTISI.'
tai
1.Piet.3:21. Tämän vertauskuvan mukaan VESI nyt teidätkin PELASTAA, kasteena
tai
Ap.T.2:38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI?
SELVÄT SANAT sanovst suoraan, että VESI JA KASTE PUHDISTAA ja tuo syntien anteeksisaamisen ja pelastaa! Uskovien kastajat joutuvat sanoja selittelemään niin ja näin! Luterilaisten ei tarvitse!
Koska tulee se sanottava?
Jumalan pelastusta koskevista neuvonpiteistä.
Apostolien teoissa kerrotaan kuinka Paavali lähetti Miletosta sanan
Efesoon, jotta Efeson seurakunnan jäsenet tulisivat hänen tykönsä.
Heidän saavuttuaan hänen luokseen Paavali puhui heille seuraavasti:
"Te tiedätte, millä tavoin minä kaiken aikaa, Aasiaan tuloni ensim-
mäisestä päivästä asti, olen ollut teidän kanssanne.
Olen palvellut Herraa nöyrin mielin ja kyynelin sekä koettelemuksissa,
joita juutalaisten salahankkeet ovat aiheuttaneet.
En ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä on hyödyllistä,
ja opettamasta teitä sekä julkisesti että kodeissa.
Juutalaisia ja kreikkalaisia olen todistuksellani taivuttanut parannuk-
sessa kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan Herraamme Jee-
sukseen Kristukseen.
Nyt minä matkustan hengessä sidottuna Jerusalemiin tietämättä,
mitä minulle siellä tapahtuu.
Sen vain tiedän, että joka kaupungissa Pyhä Henki todistaa ja sanoo
minulle, että kahleet ja ahdistukset odottavat minua.
En kuitenkaan pidä sieluani itselleni minkään arvoisena, kunhan
vain täytän juoksuni ja Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän,
Jumalan armon evankeliumin todistamisen.
Nyt minä tiedän, että te ette enää näe kasvojani, ei kukaan teistä,
joiden keskuudessa olen vaeltanut saarnaten [Jumalan] valtakuntaa.
Siksi minä todistan teille tänä päivänä, että jos jotkut teistä joutuvat
kadotukseen, minä olen viaton kaikkien vereen, sillä minä en ole ve-
täytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.
Valvokaa itseänne ja koko sitä laumaa, johon Pyhä Henki on pannut
teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omal-
la verellään on itselleen hankkinut.
Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia
susia, jotka eivät säästä laumaa.
Teidän omasta joukostannekin nousee miehiä, jotka puhuvat sellaista
mikä on väärää ja nurjaa, vetääkseen opetuslapsia mukaansa.
Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lak-
kaamatta yötä päivää kyynelin neuvonut ja opettanut teitä kutakin.
Nyt minä jätän teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun,
hänen, joka kykenee rakentamaan teitä ja antamaan teille perintö-
osan kaikkien pyhitettyjen joukossa.
Hopeaa, kultaa tai vaatteita en ole keneltäkään halunnut.
Te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllään hankkineet,
mitä minä ja työtoverini olemme tarvinneet.
Kaikessa olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia
heikoista, muistaen nämä Herran Jeesuksen omat sanat: 'Autuaam-
paa on antaa kuin ottaa'."
Tämän sanottuaan Paavali polvistui ja rukoili kaikkien heidän kans-
saan.
He kaikki ratkesivat haikeasti itkemään, lankesivat Paavalin kaulaan
ja suutelivat häntä.
Heitä suretti eniten sana, että he eivät enää saisi nähdä hänen kas-
vojaan. Sitten he saattoivat hänet laivaan.” (Apt. 20: 18 – 38).
Kun Paavali tiesi, ettei enää näkisi näitä opetettaviaan, hän kertoi
heille jättävänsä heidät ”Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun,
hänen, joka kykenee rakentamaan teitä ja antamaan teille perintö-
osan kaikkien pyhitettyjen joukossa.”
Hiukan aikaisemmin Paavali aivan kuin `pesee kätensä´ kaikesta
vastuusta siihen nähden, pelastuvatko hänen opetettavansa vaiko
ei. Paavali kertoo:
” Siksi minä todistan teille tänä päivänä, että jos jotkut teistä joutuvat
kadotukseen, minä olen viaton kaikkien vereen, sillä minä en ole ve-
täytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.”
Ilmaisu ”Jumalan tahtoa” onkin se vastine, jonka esimerkiksi Matti
Liljeqvistin Uuden testamentin sanakirja alkukielen feminiiniselle
βουλη - sanalle antaa. Kohdan viisi sanaa yhdessä kuuluvat:
πασαν την βουλην του Θεου
ja tämä ”buulee” – sana on tekstissä yksikön akkusatiivimuodossa.
”buuleen”.
Kuitenkin tarkka vastine ”kaikkea Jumalan tahtoa” jää hiukan epä-
määräiseksi, sillä mainitun sanakirjan mukaan sanan ensimmäinen
vastine on: ”tahdon ohjaama ratkaisu”, sitten eri yhteyksissään
”ajatus”, ”suunnitelma”, ”päätös”, ”tahto” ja ”neuvosto”.
Sortavalassa muistaakseni käännetty vuoden 1913 Uusi testamentti
oli kääntänyt sanat vastineella ”Jumalan pelastusneuvonpiteet”, eli
käytti monikkoa käännöksessään, vaikka alkukielen sana on yksi-
kössä.
Vuoden 1992 kirkkokäännös on näin ollen edellisiin verrattuna selvä
parannus, kun se on kääntänyt sanan kolmen sanan vastineella:
”mitä pelastussuunnitelmaan kuuluu”, eli koko ilmaisu:.
”…minä olen avoimesti julistanut teille kaiken, mitä Jumalan pelastus-
”suunnitelmaan kuuluu.”
Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu tietysti kaikki se, mitä Herran
Jeesuksen historia sisältää, kaikki ne vaiheet aina hänen taivaasta
lähtemisestään aina ylösnousemukseensa ja taivaaseen paluuseensa
asti.
Meitä syntisiä ihmisiä koskien, tärkeitä meille ovat ne ”Jumalan
pelastusneuvonpiteet” jotka koskevat sitä, miten itse kukin meistä
pääsee sisälle pelastukseen.
Näitä pelastusneuvonpiteitä ovat alttius suostua evankeliumin julis-
tuksen kautta kutsun kuultuamme ennen kaikkea parannuksen
tekemiseen, eli mielen muutokseen, saadaksemme syntimme an-
teeksi, ja samalla myös Jeesuksen oppilaiksi suostumiseen, eli
suostumiseen vastaanottamaan ja noudattamaan hänen opetuksiaan.
Näihin kuuluu myös ”joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” kehotuk-
sen totena pitäminen ja noudattaminen, kuten myös Jeesuksen ni-
meen kasteeseen suostuminen Pyhän Hengen lahjan vastaan otta-
miseksi.
Tärkeää on myös todella sydämellä uskoa, ja myös suullansa tun-
nustaa uskonsa, sillä apostolin opetuksen mukaan sydämellä us-
koen tullaan vanhurskaaksi ja suulla tunnustaen pelastutaan.
Tärkeää on pelastuakseen tunnustaa uskonsa rukouksessa ennen
kaikkea Herralle, ja sitten kun pelastus on koettu ja Pyhän Hengen
kastekin Herralta saatu, on aika lähteä tunnustamaan uskoaan myös
toisille ihmisille.
Kristuksen opin alkeisiin eli Jumalan pelastusneuvonpiteisiin kuuluu
nimenomaan ”perustuksen laskeminen”, joksi apostoli luettelee seu-
raavat (Hepr. 6: 1- 3) yksityiskohdat:
”Parannus kuolleista töistä, usko Jumalaan, oppi kasteista (moni-
kossa = vesikaste ja kaste Hengellä), kätten päälle paneminen,
kuolleitten ylösnousemien, iankaikkinen tuomio”.
Se näissä ”Jumalan pelastusneuvonpiteisiin” sisään käymisessä
on hienoa, että niiden toteutumisesta huolehtii itse Isä Jumala
ja hänen Poikansa Jeesus.
Pelastusneuvonpiteisiin sisään käymisen yhteydessä luvattujen
asioiden toteutumisesta vastaa siis itse Jumala ja Jeesus,
Kun apostoli Pietari vieraili saamansa jumalallisen näyn perusteella
Korneliuksen kotona evankeliumia julistamassa, ja hänen kuulijansa
kokivat pelastuksen, Pietarin mukana olijoiden oli pakko siihen tyy-
tyä, vaikka hämmästyivätkin.
Kun Pietari myöhemmin joutui syytöksen kohteeksi Korneliuksen
kodissa vierailunsa johdosta, hän kertoi syyttäjilleen, mitä oli tapah-
tunut, ja päätti selontekonsa sanoihin: ”Mikä olin minä, voidakseni
estää Jumalaa?”
Pelastusneuvonpiteitten perustalta toteutuvia lupauksia ei siis tänä-
kään päivänä säätele yksikään ihmisten pappisluokka, eli minkään
kirkon valtaa pitävät.
Kun Herran sana lupaa pelastusta kaipaaville jo kauan sitten täältä
ajasta pois nukkuneen Pietarin suulla, että:
”Muuttakaa mielenne kastattakaa itsenne Jeesus Messiaan nimeen,
saadaksenne syntinne anteeksi, ja saadaksenne vastaan ottaa Pyhän
Hengen lahjan”, niin kuka se onkaan joka valvoo tuon lupauksen to-
teutumista?
Sitä valvoo itse kuolleista ylösnoussut ja Isän Jumalan luokse tai-
vaaseen noussut Jeesus Kristus, ja hän on se ainoa, joka on kas-
tanut, ja kastaa vielä tänäkin päivänä hänen omikseen kääntyneitä
Pyhällä Hengellä.
Hänen toimintaansa ei myöskään yksikään pappisvaltainen kirkko
kykene keksimillään sakramenttiopeillaan estämään ja rajoittamaan,
sen ovat monet miljoonat tänäkin päivänä elävät vapaat kristityt koh-
dallaan kokeneet.
Pappisvaltaiset kirkot kun väittävät perättömästi, että Jumala toimii
vain ”sanan ja sakramenttien kautta”, ja sanalla he tarkoittavat heidän
esillä pitämäänsä sanaa, ja sakramenteilla heillä käytössä olevia
sakramentteja.
Vesi on JUMALAN SANAN synonyymi!!!!
Ei se tarkoita aina kastetta.
Jeesus puhui syntiselle naiselle:
"Joka juo sitä vettä, jota minä annan, se ei
ikinä janoa."
Tuskin tuossakaan kasteesta puhuttiin.
Jes 55:10
"Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee,
ei sinne palaja,
ON MINUN SANANI, JOKA MINUN SUUSTANI LÄHTEE...."
Luterilaiset JOUTUVA OLETTAMAAN!!!!!
Kirjoitit-
>>>Luterilaisen kirkkon “uskonvanhurskausoppii” on siis ”sakramenteilla vanhurskauttamista”:
sakramentit vaikuttavat sen, mitä ne kuvaavat; niissä pyydetään uskomaan `sakramentin
vanhurskauttavaan voimaan´.
Uskon kohde on siis tosiasiassa `sakramentti ja sen vanhurskauttava voima´.>>Tämä tämmöinen ei ole muuta kuin pakanuutta, uskonnollista okkultismia ja valkoista
magiaa, joka on sellaisenaan tuontitavaraa Baabelin uskonnosta.
Puhutaan tosin myös “uskosta Jeesukseen”, mutta se on ehdottomasti aina “alistettu
sakramentille”.
Ei vesi yksin mitään ole, vaan täytyy olla USKO Kristukseen Pelastajana ja sitten käydä kasteelle Kristuksen Nimeen, niin me saamme syntimme anteeksi ja Luvatun Pyhän Hengen Voiman uudistukseen/pyhitykseen!
Kaste/kasteenhauta on vertauskuva kuolemisesta vanhalle minälle!
"Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman." (Room.6.)
Että mitäkö kaste ja ehtoollinen meille ovat?
Apostoli Pietari opetti meille kristityille, että kaste on: hyvän tunnon pyytämistä
”eperooteema” Jumalalta, joten kaste on siis meillekin hyvän omantunnon pyytä-
mistä Jumalalta.
Apostoli Paavali opetti meille, että kaste on Kristuksen kuoleman osallisuuteen
kastamista, jotta niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta,
samoin tulee meidänkin elämän uutuudessa vaeltaa.
Näin ollen kaste on meillekin Kristuksen kuoleman osallisuuteen kastamista, jotta
niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin tulee meidänkin
elämän uutuudessa vaeltaa.
Apostoli Paavalille ehtoollinen oli:
”Siunauksen malja jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen?
Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?
Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis, sillä me olemme kaikki
tuosta yhdestä leivästä osalliset.”
Näin ollen ehtoollinen on meillekin:
”Siunauksen malja jonka me siunaamme, ja se on meillekin osallisuus Kristuksen
vereen? Samoin se leipä, jonka me murramme, se on meillekin osallisuus Kristuksen
ruumiiseen?
Koska leipä on yksi, niin mekin monet olemme yksi ruumis, sillä me olemme kaikki
tuosta yhdestä leivästä osalliset.”
Paavali kertoi siitä, mitä ehtoollinen hänen opetuksessa mukaan ’hänelle ja hänen
opetettavilleen merkitsi:
Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että
Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi:
"Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun
muistokseni." Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja
on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni."
Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran
kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
Paavalin opetuksen mukaan ehtoollisen murrettu leipä on Herran Jeesuksen ruumis,
joka kristittyjen edestä on annettu. Paavalin mukaan aterian jälkeinen malja on uusi
liitto Herran Jeesuksen veressä, ja kumpaakin kristittyjen tulee nauttia Herran Jee-
suksen muistoksi. Ja Paavali lisäsi, että syödessään tätä leipää ja juodessaan tuosta
maljasta kristityt julistavat Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.
Näin ollen mekin syömme murtamaamme leipää Herran Jeesuksen ruumiina, joka
meidän kristittyjen edestä on annettu, ja samoin mekin juomme siunaamamme mal-
jan sisällöstä joka on uusi liitto meidän Herramme Jeesuksen veressä, ja kumpaakin,
sekä tuota leipää että tuota viiniä nauttiessamme me nautimme niitä Herramme Jee-
suksen muistoksi. Syödessämme tätä leipää ja juodessamme tästä maljasta, me
kristityt julistamme edelleen Herramme kuolemaa, siihen asti kunnes hän tulee.
Silti eivät kumpikaan, sen enempää kaste kuin ehtoollinenkaan, ole meille mitään
sakramentteja.
Sakramentti- sanalla kun on kirkon opin mukaisen armonvälineen merkitys, ja sellaista
merkitystä ei Raamatun tekstien joukosta sen enempää kasteelle kuin ehtoollisellekaan
löydy, kuten ei myöskään edes tuota sakramentti- sanaa.
Ettekö saakaan sitä uskoontulossa?
merkki siitä, että omatunto on puhdas.
Se on epäuskoiselle ihmiselle tärkeä uskon
vahvistus ja uskon osoitus.
"Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minäkin
tunnustan isäni edessä, joka on taivaissa."
Ajattelepa nyt, miten Raamatun tekstien mukaan tultiin uskoon. Olkaamme olevinamme
niitä, joille apostoli Pietari saarnasi.
Olemme saaneet hänen saarnansa johdosta `piston sydämiimme´, joten kysymme
häneltä: ”Veli, mitä meidän pitäisi tekemän, jotta pelastuisimme?” Pietari vastaa meille:
”Muuttakaa mielenne, ja ottakoon kukin teistä kasteen, syntienne anteeksi saamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
Kun meille siis luvataan syntien anteeksianto ja jopa Pyhän Hengen osallisuus, miten
siis tuohon lupaukseen suhtaudumme?
Eikö ole selvää, että jos luotamme Pietarin lupaukseen, me tiedämme saavamme syn-
timme anteeksi, jos ja kun teemme niin kuin hän meitä kehotti. Jos tiedämme saavam-
me syntimme anteeksi, tiedämme samalla saavamme myös hyvän omantunnon.
Käydessämme siis kasteelle, me jo etukäteen tiedämme pyytävämme hyvää omaatuntoa,
joka on kristityksi kääntyneelle syntiensä anteeksi saamisen seuraus. Kasteen jälkeen
ja kasteen perusteella luvattu Pyhän Hengen kasteen saamisen kokemus, jonka Herra
Jeesus itse meille kääntyneille ja vesikasteen vastaan ottaneille antaa, se jos mikä va-
kuuttaa kääntyneen kristityn sydämelle sekä syntien anteeksi saamisen että myös hy-
vän oman tunnon saamisen todellisuudeksi.
Kun kaste lisäksi alkuseurakunnan aikana annettiin välittömästi ihmisen kääntymisen
eli uskoon tulon yhteydessä, on aivan sama kumpaa ilmaisua käytetään, hyvän oman-
tunnon saamisen kokemuksesta kerrottaessa..
Sain uskoon tullessani hyvän omantunnon. / Sain kasteen otettuani hyvän omantunnon.
Kumpikin ilmaisu on aivan yhtä totta.
Kyllä, kasteenhaudassa (Apt.2:38) se asia siellä sinetöidään!
Lisää:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000038789066