... vauva on syntinen jo napanuoraa katkaistaessa - perisynti, johon hän ei ole millään lailla voinut osallistua, on saanut hänet jo valtaansa.
Sittemmin hän, jos tulee uskoon, saa itse tekemänsä synnit tuosta vaan anteeksi, koko kasan, vaikka olisi ryöstömurhaaja tai lasten raiskaaja.
Eikö olisi oikeudenmukaisempaa, jos ihminen ei sentään lähtökohtaisesti joutuisi vastuuseen muiden tekemistä synneistä, mutta itse tehdyistä koituisi vaikkapa edes jonkinlainen korvausvelvollisuus, jos se olisi jotenkin mahdollista?
Minulla ainakin on joitakin tuttuja kristittyjä, jotka kylvävät kurjaa mieltä, panettelua, ennakkoluuloja ja pahantahtoisuutta ympäristöönsä. Eihän se haittaa millään lailla, kun he saavat kuitenkin kaiken anteeksi iltarukouksessaan.
Mutta tunnen kyllä myös joitakin hyviä ja hienoja kristittyjä, se on myönnettävä.
Sittemmin hän, jos tulee uskoon, saa itse tekemänsä synnit tuosta vaan anteeksi, koko kasan, vaikka olisi ryöstömurhaaja tai lasten raiskaaja.
Eikö olisi oikeudenmukaisempaa, jos ihminen ei sentään lähtökohtaisesti joutuisi vastuuseen muiden tekemistä synneistä, mutta itse tehdyistä koituisi vaikkapa edes jonkinlainen korvausvelvollisuus, jos se olisi jotenkin mahdollista?
Minulla ainakin on joitakin tuttuja kristittyjä, jotka kylvävät kurjaa mieltä, panettelua, ennakkoluuloja ja pahantahtoisuutta ympäristöönsä. Eihän se haittaa millään lailla, kun he saavat kuitenkin kaiken anteeksi iltarukouksessaan.
Mutta tunnen kyllä myös joitakin hyviä ja hienoja kristittyjä, se on myönnettävä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
yhden lahkon keksimä piirre, ei siis krisseleitä yhdistävä tekijä.
epileptisen paavalin kuumeinen houreuni. Ennen paven unia sitä ei ollut olemassa.
Suomessa noin 100vuotta sitten papit ottivat äpärä vauvat ja hukutti ne ja hautasi metsään! ihan kristinuskon mukaisesti!
löytyy perusteet perisynnille. Siellä sanotaan jotain sen suuntaista, että ihmisen aivoitukset ovat jo nuoresta alkaen pahat. Jos hyväksyy koko raamatun, sekä uuden ja vanhan testamentin, oikeana tietona, niin ihmiskäsitykseen kuuluu myös usko ihmisen luontaiseen pahuuteen.
Jeesuksen opetukset olivat aika erihenkisiä, kuin vanhan testamentin opetukset. Vanhan testamentin painolasti onkin liitetty lunastusopin avulla näppärästi yhteen Jeesuksen positiivisten opetusten kanssa. Kristinuskon keskeisten lunastus- ja sovitusoppien ideahan on vapauttaa ihminen vanhan testamentin mukaisesta luontaisesta pahuutensa taakasta.
Monet kristityt osaavat tietenkin valikoida ja soveltaa raamatusta lukemaansa, eikä vanhan testamentin negatiivinen ihmiskuva saa niin suurta jalansijaa, kuin pahimpien paasaajien käsityksissä.
täydellinen niin raamattusadussa Kaikkivaltias Jumala joka on luonut miehen ja hänelle alamaiseksi naisen jotka syövät puusta jonka Kaikkitietävä Jumala on luonut heidän saapuvilleen, kostaa tuon teon ikuisesti kaikille tuon miehen ja naisen jälkeläisille.
Jotta kaikkivaltias ja kaikkitietävä jumala kykenisi antamaan tuon hölmöilyn itselleen anteeksi, hän kehittää yhdessä Pyhän Hengen kanssa itselleen pojan (joka sekin on aina ollut) Jeesuksen, jonka antaa ihmisten tappaa jotta voisi antaa anteeksi yhden omenan syömisen.
Siinä rusinapullahihhuli saa aika vapaasti nopata mitä elementtejä haluaa hyödyntää, onhan noita luomiskertomuksiakin varuiksi laitettu kaksi toisistaan poikkeavaa.
Kaikille tekojensa mukaan - vai ei kaikille tekojensa mukaan?
"Eikö olisi oikeudenmukaisempaa, jos ihminen ei sentään lähtökohtaisesti joutuisi vastuuseen muiden tekemistä synneistä"
Ei että saako armoa isolla kauhalla tai pikku lusikalla? Armo on armoa ja sitä tarvitaan joka tapauksessa.
"Armo on armoa ja sitä tarvitaan joka tapauksessa. "
Uskovaiset heittelevät kaikenlaisia lausahduksia ikäänkuin itsestäänselvyyksinä. Mihin sitä armoa nyt sitten tarvitaan?
Kristinuskon oppien mukaan jokainen ihminen tarvitsee Jumalan armoa. Ilman sitä ei pääse lähelle Jumalaa.
Muuten ilman armoa on aikas armotonta. Pitäisikö vanhempien leikkiä tuomarileikkejä kotona teini-ikäistensä kanssa ja toisiaan kohtaan? Etkö sinä koe tarvitsevasi armoa muilta ihmisiltä?
"Kristinuskon oppien mukaan jokainen ihminen tarvitsee Jumalan armoa. Ilman sitä ei pääse lähelle Jumalaa."
Tuollaista "armoa" ei tarvitse kukaan, mielikuvituskaverisi "armo" ei sitäpaitsi ole armoa, se on uhkailua.
"Etkö sinä koe tarvitsevasi armoa muilta ihmisiltä?"
Ihmisiltä kyllä, olemattomalta jumalalta ei.
"Kristinuskon oppien mukaan jokainen ihminen tarvitsee Jumalan armoa."
Mä en kysynyt näitä 'itsestään selviä' heittoja, vaan selitystä niihin: Mihin jumalan armoa tarvitaan?
"Ilman sitä ei pääse lähelle Jumalaa."
Taas näitä heittoja. Siis miten armo liittyy jumalan lähelle pääsyyn. Arvaus: Siis halveksuuko jumala ihmistä, ja päästää tämän vain armosta lähelleen? Vai onko sulla parempi selitys?
"Pitäisikö vanhempien leikkiä tuomarileikkejä kotona teini-ikäistensä kanssa ja toisiaan kohtaan"
Käsittääkseni ei ollut puhe lastenkasvatuksesta ja oikean ja väärän opettamisprosesseista.
"Etkö sinä koe tarvitsevasi armoa muilta ihmisiltä? ""
En koe. Olen itselleni aika armoton. Pyrin toimimaan niin, ettei tarvitse katua. Jos teen virheitä, niin katson, että minun pitää korjata virheeni, rankaista itseäni ja hyvittää tekoni, jos se on mahdollista. Se ei ole armoa, vaan vastuun ottamista omista tekemisistä. Jos teen jotain väärää, niin ei siinä kenenkään armahtaminen tai anteeksiantaminen mitään auta, jos en pysty sitä itse hyväksymään.
"Siis halveksuuko jumala ihmistä, ja päästää tämän vain armosta lähelleen? Vai onko sulla parempi selitys?"
Ei Jumala halveksi ihmistä, vaikka tämä onkin syntinen. Jumala ei hyväksy syntiä.
"Käsittääkseni ei ollut puhe lastenkasvatuksesta ja oikean ja väärän opettamisprosesseista."
Puhe oli armosta, ensin uskonnollisessa ja sitten ei uskonnollisessa merkityksessä. Vanhojen muistaminen on armottomuutta.
"Jos teen virheitä, niin katson, että minun pitää korjata virheeni, rankaista itseäni ja hyvittää tekoni, jos se on mahdollista."
Ja muut ovat sivustakatsojan roolissa, jännää. Sitten olet armottomasti sujut itsesi kanssa kun olet keksinyt ja toteuttanut oikean rangaistuksen ja mahdollisen hyvityksen. Ei aukea nyt minulle.
"Se ei ole armoa, vaan vastuun ottamista omista tekemisistä."
Väittäisin, että vastuun kantamiseen kuuluu aimo annos armoa itseään kohtaan. Harvempi tekee koko ajan oikeita päätöksiä.
Helvetti on eroa Jumalasta. Et usko Jumalan olemassa oloon ja silti pidät sitä uhkailuna? Pelkäätkö että uskovainen voi järjestää kuoleman jälkeiset asiasi?
siihen, mihin sitä jumalan armoa tarvitaan ja mikä on sen tehtävä!
"Ei Jumala halveksi ihmistä, vaikka tämä onkin syntinen. Jumala ei hyväksy syntiä."
Ikävä asenne sinulla ihmiseen. Ihminenhän on luonnostaan vain pikantisti epätäydellinen, ja siksi kaikinpuolin kiinnostava ja oikeestaan aika kiva.
"Ja muut ovat sivustakatsojan roolissa, jännää. Sitten olet armottomasti sujut itsesi kanssa kun olet keksinyt ja toteuttanut oikean rangaistuksen ja mahdollisen hyvityksen."
Niin, ei kukaan voi saada syyllisyyttä minulta pois, jos en itse sitä hyväksy. Eli jos joku sanoo esimerkiksi, että ei se niin paha moka ole, mutta itse katson mokani pahaksi, niin sen toisen sanominen ei lievennä kokemustani lainkaan. Minun on ihan itse selvitettävä tuntemukseni. En tietääkseni sanonut, että muut ihmiset ovat sivustakatsojan roolissa. Se oli ihan omaa tulkintaasi. Riippuu tietenkin tilanteesta, miten muut ihmiset kuhunkin tilanteeseen kytkeytyvät. Edellytän itseltäni yleensä enemmän, kuin mitä muut odottavat, ja se lisävaatimus on vain minun ja itseni välinen asia.
"Ei aukea nyt minulle."
Ei tarvinnutkaan.
"Vanhojen muistaminen on armottomuutta."
No, sekin on armottomuutta, mutta voi olla myös muutakin: taktikointia, oikeuden vaatimista itselle, kyvyttömyyttä nauttia tästä päivästä, takertumista menneisiin pettymyksiin. Asioissa on monia puolia.
"Väittäisin, että vastuun kantamiseen kuuluu aimo annos armoa itseään kohtaan. Harvempi tekee koko ajan oikeita päätöksiä."
Tottakai, mutta itseään ei silti kannata päästää liian helpolla. Ihmisen kuuluukin tehdä vähemmän vakavia virheitä oppiakseen erilaisten asioiden olemusta. Pienien virheiden ja niiden aiheuttaman syyllisyyden kokeminen lisää ymmärrystä ja kouluttaa välttämään isoja mokia. Yritys ja erehtyminen ovat ihan arkisia oppimisen muotoja, eikä virheettömyys ole ainoa tavoiteltava onnistumisen muoto.
tahallaan typerä (toivotaan ainakin), hihhulit uhkailevat olemattomalla helvetillä. jumalasi ei voi uhkailla, koska ei ole olemassa. Mistä minä tiedän kuka järjestää hautajaiset/tuhkauksen, perinnönjaon yms. se saattaa hyvinkin olla hihhuli.
Eikö se ole tyhmyyttä, että kokee uhkaamisen olemattomalla uhkaavana?
"Et vastannut vieläkään siihen, mihin sitä jumalan armoa tarvitaan ja mikä on sen tehtävä!"
Sano mieluummin, että vastaukseni eivät kelpaa. Armoa tarvitaan elämään.
"Ikävä asenne sinulla ihmiseen. Ihminenhän on luonnostaan vain pikantisti epätäydellinen, ja siksi kaikinpuolin kiinnostava ja oikeestaan aika kiva."
Kaikki ihmiset ovat syntisiä eli sinun sanoillasi pikantisti epätäydellisiä. Jumala loi maapalloon elämää ja näki että se on hyvä. Mikä omasta asenteestasi tekee vähemmän ikävän?
Mun täytyy vähän miettiä tuota sun itserangaistussysteemiä. Siis oikeasti rankaiset itseäsi teettämällä itselläsi jotain, eikä pelkkä väärässä olemisen mielipaha riitä? Se kuulostaa mielenkiintoiselta. En usko käyttäneeni sitä itse. Olen käyttänyt porkkanaa jotta saan tehtyä ikäviä asioita.
Loppuviestin tekstisi oli ihan jees.
uhkaavana, siihen kyllästyy, ja olemattomalla jumalalla uhkailu on myös aika lapsellista touhua.
Sitten käsitin väärin sanomasi
"mielikuvituskaverisi "armo" ei sitäpaitsi ole armoa, se on uhkailua."
vähän hassusti muotoiltu lausehan se oli, mutta hyvä että sekin selvis.
"Sano mieluummin, että vastaukseni eivät kelpaa. Armoa tarvitaan elämään."
Siis halusin tietää mihin nimenomaan jumalan armoa tarvitaan, mutta vastasit teini-ikäisten kasvatuksesta ja ihmisten välisestä armosta. Mielestäni se ei ole ihan sama asia, eikä kiinnosta juuri tällä hetkellä minua. Ehkä joskus toiste.
"Mikä omasta asenteestasi tekee vähemmän ikävän?"
Epätäydellinen on realistinen sana, johon ei liity vahvaa tunnelatausta. Epätäydellinen antaa mahdollisuuden jopa varsin hyvällekin, koska lähes täydellinenkin on vielä epätäydellinen. (Täydellinen on vähän niinkuin raja-arvo. Lähestytään lähestytään, mutta perille ei päästä.) Pikantti on aivan yleisesti positiivinen lisämääre. Syntinen taas ymmärretään aivan yleisesti negatiiviseksi, joskus jopa paheksuvaksikin sanaksi.
"Mun täytyy vähän miettiä tuota sun itserangaistussysteemiä. Siis oikeasti rankaiset itseäsi teettämällä itselläsi jotain, eikä pelkkä väärässä olemisen mielipaha riitä?"
Siis onhan mielipahakin jo rangaistus, jonka antaa alitajuisesti itselleen, mutta olen minä ottanut ajokortinkin itseltäni pois, kun tein vähän varomattoman ohituksen liikenteessä. Ei siitä mitään vahinkoa aiheutunut. Arvaa vaan, olenko kuullut siitä, että otin itseltäni kortin pois. Kyllä mä joskus nuhtelenkin itseäni aamulla peilin edessä. Puoliso välillä vähän naureskelee sille.
"Syntinen taas ymmärretään aivan yleisesti negatiiviseksi, joskus jopa paheksuvaksikin sanaksi.""johon ei liity vahvaa tunnelatausta."
Kun jokainen on syntinen, niin mikä siinä mahtaa olla niin vahvaa tunnelautausta omaavaa, paheksuvaa tai yleisnegatiivistä? Jokainen on ja pysyy kuolemaansa asti. Uskonnollista sanastoa.
Esimerkkisi oli avaava. Ihan jees jos tuntee tarvitsevansa. Vähän sama kuin (vaikkakin lievempänä versiona) Raamatussa käden leikkaaminen varkaalta entisaikoina.