Eräs esitti kysymyksen tai väitteen:
[ Äiti Amma teeskentelyä?
Mielestäni rakkauden määrä ihmisillä on vakio. Toisia ihmisiä voi rakastaa vain tietyn määrän, eikä tätä määrää voi mitenkään lisätä.]
Rakkauden määrä ihmisillä vakio?
Onko? Vaikuttaako siltä, että Rakkauden määrä on ihmisillä vakio?
On olemassa ihmisiä jotaka ovat hyvin rakkaudellisia ja toisista ihmisistä välittäviä, joiden sydän itkee muiden kärsimysten vuoksi. Ja sitten on olemassa ihmisiä, jotka ei tunne yhtään rakkautta sen enempää omaa äitiään kuin muidenkaan äitejä kohtaan.
Kaikilla meillä on kuitenkin ikuinen kaipuu tuntea/saada Rakkautta ja Rakastaa. Tämä kaipuu ei ole sidottu vain tiettyihin ihmisiin tai asioihin, vaan se on puhdas sisäi-nen ja rajaton tunne. Joka On. Jokaisessa. Mutta, koska ihminen haluaa analysoida ja selittää kaiken mielellään, ja etsii rakkautta ja onnellisuutta kaikesta ulkoisesta, asioista ja ihmisistä, tämä puhdas sydämen kaipuu Rakastaa, jää mielen ja kaiken muun "kiireellisen" pimentoon.
Ihmisessä on rajattomat mahdollisuudet ja voimavarat käytettävissä.
Jol'ei itse tunne Rakkautta, on silti erittäin tyhmää mennä väittämään ettei Rakkautta ole olemassa. ( Rakkaus ei ole Rakkautta, jos se rajoittuu vain tiettyyn pisteeseen).
Ihan sama kun syntymästä asti sokea henkilö luulee tai haluaa uskoa, että kaikki on sokeita, koska ei itse voi nähdä.
väite:
[Maailmassa on tällä hetkellä yli kuusi miljardia ihmistä. Emme voi rakastaa heitä kaikkia. Jos rakkaudella tarkoitetaan toisesta ihmisestä pitämistä ja välittämistä, niin meidän täytyy valikoida suuresta ihmisjoukosta ne, joista välitämme enemmän kuin muista.]
Rakkaus rakastaa kaikkea elämää, koska se näkee kaikessa Elämän hengen. Ulkoiset seikat kuten minkä luonteinen ihminen on, minkä näköinen, miten hän käyttäytyy tai mihin yhteiskunnan asemaan, uskontoon hän on syntynyt, ei merkkaa mitään.
Koska Rakkaus yltää (näkee) näiden pintapuolisten asioiden tuolle puolen.
[Tietenkin teeskentelemällä voi antaa kuvan siitä, että muka rakastaa tai pitää kohtaamastaan ihmisestä enemmän kuin todellisuudessa tekeekään. ]
Ei voi. Ego ja teeskentely ei vedä puoleensa ketään. Rakkaus avaa sydämen.
Mitä kunnioitettu Pyhä Äiti saisi siitä, että Hän teeskentelisi 24h vuorokaudessa ra-kastavansa muita?!
Kuinka Hän jaksaisi antaa elämänsä muille, viettäen vähintään 18 h vuorokaudesta 50 vuoden ajan, syleillen muita, kuunnellen miljoonien kärsimyksiä, lohduttaen, opettaen ja kannustaen....vain jos teeskentelisi?!
Kaiken tämän lisäksi Hän vastaan-ottaa tuhansia kirjeitä päivässä, hoitaa ja rakennuttaa sairaaloita, kymmeniä kouluja varattomille (joiden koulutustaso hakkaa kaikki muut Intian koulut, olen käynyt useissa), ruokkii miljoonia, elättäen vähäosaisia, orpokoteja, rakennuttanut / rakennuttaa 100 000 taloa köyhille, kouluttaen prostituoituja takaisin työelämään...jne...jne..jne...
Omassa ashramissaan antaa liki joka hetken vuorokaudestaan ohjausta, opetusta, Rakkautta, isnpiraatiota kaikille niille jotka haluavat opetella itse tekemään epäitsekästä työtä, palvelemaan muita ja nöyrtymään.
Ympäri maailmaa Hän isnpiroi lapsiaan palvelemaan muita ja harjoittamaan epäitsekkyyttä ja vaali-maan elämässä oikeita arvoja.
Eikä Hänen täydy sanoa mitään, Hän elää täysin niin kuin opettaa. (Puhun kokemuk-sen pohjalta, useat vuodet mitkä olen tiivissti Hänen lähellään viettänyt, Häntä seu-raillen).
Pettymystä ei tapahdu, koska jokainen Hänen lapsi kasvattaa Rakkautta omassa sydämessään (sen sijaan että olisivat vain vaatimassa) ja siellä missä on Rakkautta ei ole välimatkaa.
Kuinka moni on todella valmis antamaan elämänsä muiden puolesta?
Kuinka moni on valmis tinkimään omista mukavuuden haluista, yksityisyydestä, itsekkäistä toi-veista ja oikeuksista edes hitusta?
Kuinka moni meistä todella viitsisi istua edes 1 tunnin unohtaen itsensä ja kuunnellen ja lohduttaen muita?
En ole eläissäni tavannut ketään muuta paitsi Hänet, (jolle todella muiden onnelli-suus menee kaiken edelle).
Sehän ei todellakaan kuulu tämän maailman luonteeseen ja kun tänne syntyy olento joka antaa elämänsä muiden puolesta, emme hyväksy sitä, emmekä usko sitä, koska omassa itsekeskeisyydessämme ajattelemme ettei se ole mahdollista, itse kun emme pysty edes rakastamaan omaa äitiämme.
Historiassa tälläinen henkilö ristiinnaulittiin..tänä päivänä maailman henkinen tietoi-suuden taso on onneksi kasvanut (kiitos näiden suurten sielujen), jo niinkin suureksi, että sen sijaan että ristiinnaulitsisimme, alamme itse harjoittamaan samaa lähimmäi-sen Rakkautta.
Esimerkkinä myös Äiti Teresassa....
Eräs mies joka oli hänen läheinen opetuslapsi, kertoi minulle Äiti Teresasta, miten aina, missä ikinä hän kulkikin ja näki vähäosaisia tai kärsivä, käänsi kulkunsa sinne ja kiireenvilkkaa kädet avoimina oli valmiina auttamaan ja lohduttamaan muita.
Mies kertoi myös esimerkin siitä kuinka Teresa opetti häntä... jos mies istui hetkenkin toi-mettomana kun lähellä oli esim. lapsia, äiti Teresa heti huomautti, " ei ole aikaa is-tuskella, mene vaikka leikkimään lasten kanssa!"
Jokaisen ihmisen sydämessä uinuu rajaton Rakkaus ja se on mahdollista herrättää täyteen loistoonsa. Usein käytetty vertaus sydämestä on lootuskukka joka puhkeaa kaikessa loistossaan täyteen kukkaan.
Sen jälkeen Rakkaus ja myötätunto virtaa pon-nistelematta, ihon väriin, muotoon tai persoonallisiin ominaisuuksiin katsomatta.
Mutta ihminen jonka sydän on kiinni (joka on mielensä orja), ei voi sen enempää Rakastaa kuin tunteakaan Rakkautta.
Vaikka se tulisikin Jumalalliselta taholta.
Mitä on Rakkaus?
Hänen pyhyytensä Ammachin oma vastaus:
" Kun rakkaudesta tulee Jumalallista Rakkautta, myös myötätunto täyttää sydämen. Rakkaus on sisäinen tunne ja myötätunto sen ilmaisu. Myötätunto on sydämessä tun-netun huolenpidon ilmaisemista jotakuta kohtaan - kärsivää ihmistä kohtaan. Sen tähden Rakkaus ja myötätunto ovat saman kolikon eri puolet, ne ovat olemassa sa-manaikaisesti.
On olemassa rakkautta ja Rakkautta. Rakastat perhettäsi- isääsi, äitiäsi, sisariasi, mutta et rakasta naapuriasi. Rakastat uskontoasi, mutta et rakasta kaikkia uskontoja. Rakastat maatasi, mutta et rakasta kaikkia maita...jne.
Tämä ei ole todellista Rakkautta, se on vain rakkautta. Rakkaus pienellä r:llä on ra-jallinen. Sillä on oma pieni maailmansa. Se ei kykene pitämään sisällään kuin muu-taman ihmisen ja muutaman asian. Se on kapea ja aina muuttuva. Siinä ei ole huippuja. Siinä on näennäisiä nousuja ja laskuja. Ajan myötä kaikki "nousut" katoa-vat ja jäljelle jää vain "laskut". Tästä muuttuvasta rakkaudesta voi tulla pysyvää rak-kautta vain, kun 'minä' ja 'minun' tunne katoaa.
Niin kauan kuin on olemassa ' minä'-tunne , on olemassa tunne 'sinusta'. Tällöin rak-kaudessa on aina henkilökohtainen tuntu. Se ilmenee kahden ihmisen välillä. Voi-dakseen rakastaa täytyy olla kaksi. Rakkaudesta tulee epäpersoonallista vain silloin kuin kaksi katoaa. Tuossa ykseyden tilassa on jatkuva Rakkauden virta. Siitä lähtien Rakkaus alkaa virrata alkulähteestään. Kun se virtaa, se ei ajattele toista päätä. Rak-kauden virta on pidäkkeetön , niinkuin joen virta. Joki ei voi muuta kuin virrata. Joki ei ajattele loppupäätä, valtamerta. Mutta sulautuminen tapahtuu virtaamisen myötä. Siinä eiole minkäänlaista laskelmointia. Sama pätee aurinkoon: Kun se paistaa, se vain paistaa. Se ei ajattele kohteen tavoittamista, maata. Kohtaaminen vain tapahtuu. Ja aurinko paistaa kaikille, niin hyville kuin pahoillekin.
Samalla tavoin kuin esteet - ego, pelko, tunne 'toisesta' - katoavat, et voi muuta kuin Rakastaa. Et odota mitään vastalahjaksi. Et välitä saamisesta, sinä vain virtaat. Kuka tahansa astuukin Rakkauden jokeen tulee kylvetyksi, oli hän sitten terve tai sairas, mies tai nainen, rikas tai köyhä. Kuka tahansa voi kylpeä siinä niin monta kertaa kuin haluaa. Kylpi joku siinä sitten tai ei, Rakkauden joki ei kanna siitä huolta. Jos joku arvostelee tai syyttää Rakkauden jokea, se ei välitä - se vain virtaa. Kun tuo Rakkauden jatkuva virta vuotaa yli äyräittensä ja kun se ilmaistaan joka sanassa ja teossa, kutsumme sitä myötätunnoksi.
Myötätunto ei näe toisten virheitä. Se ei näe ihmisten heikkouksia. Se ei tee eroa hy-vien ja pahojen välillä. Myötätunto ei voi vetää rajaa kahden maan, kahden uskon tai uskonnon välille. Myötätunnossa ei ole egoa, siksi siinä ei ole pelkoa, halua tai into-himoa. Myötätunto yksinkertaisesti antaa anteeksi ja unohtaa. Myötätunto on kuin portti. Kaikki kulkevat sen lävitse. Mikään ei jää siihen. Myötätunto on kaikessa täy-dellisyydessään ilmaistuna Rakkautta. "
Ja niin kuin Hän meitä opettaa...
"Älä itse odota rakkautta, vaan rakasta ja jaa rakkautta kaikille jotka luoksesi tulevat"
[ Äiti Amma teeskentelyä?
Mielestäni rakkauden määrä ihmisillä on vakio. Toisia ihmisiä voi rakastaa vain tietyn määrän, eikä tätä määrää voi mitenkään lisätä.]
Rakkauden määrä ihmisillä vakio?
Onko? Vaikuttaako siltä, että Rakkauden määrä on ihmisillä vakio?
On olemassa ihmisiä jotaka ovat hyvin rakkaudellisia ja toisista ihmisistä välittäviä, joiden sydän itkee muiden kärsimysten vuoksi. Ja sitten on olemassa ihmisiä, jotka ei tunne yhtään rakkautta sen enempää omaa äitiään kuin muidenkaan äitejä kohtaan.
Kaikilla meillä on kuitenkin ikuinen kaipuu tuntea/saada Rakkautta ja Rakastaa. Tämä kaipuu ei ole sidottu vain tiettyihin ihmisiin tai asioihin, vaan se on puhdas sisäi-nen ja rajaton tunne. Joka On. Jokaisessa. Mutta, koska ihminen haluaa analysoida ja selittää kaiken mielellään, ja etsii rakkautta ja onnellisuutta kaikesta ulkoisesta, asioista ja ihmisistä, tämä puhdas sydämen kaipuu Rakastaa, jää mielen ja kaiken muun "kiireellisen" pimentoon.
Ihmisessä on rajattomat mahdollisuudet ja voimavarat käytettävissä.
Jol'ei itse tunne Rakkautta, on silti erittäin tyhmää mennä väittämään ettei Rakkautta ole olemassa. ( Rakkaus ei ole Rakkautta, jos se rajoittuu vain tiettyyn pisteeseen).
Ihan sama kun syntymästä asti sokea henkilö luulee tai haluaa uskoa, että kaikki on sokeita, koska ei itse voi nähdä.
väite:
[Maailmassa on tällä hetkellä yli kuusi miljardia ihmistä. Emme voi rakastaa heitä kaikkia. Jos rakkaudella tarkoitetaan toisesta ihmisestä pitämistä ja välittämistä, niin meidän täytyy valikoida suuresta ihmisjoukosta ne, joista välitämme enemmän kuin muista.]
Rakkaus rakastaa kaikkea elämää, koska se näkee kaikessa Elämän hengen. Ulkoiset seikat kuten minkä luonteinen ihminen on, minkä näköinen, miten hän käyttäytyy tai mihin yhteiskunnan asemaan, uskontoon hän on syntynyt, ei merkkaa mitään.
Koska Rakkaus yltää (näkee) näiden pintapuolisten asioiden tuolle puolen.
[Tietenkin teeskentelemällä voi antaa kuvan siitä, että muka rakastaa tai pitää kohtaamastaan ihmisestä enemmän kuin todellisuudessa tekeekään. ]
Ei voi. Ego ja teeskentely ei vedä puoleensa ketään. Rakkaus avaa sydämen.
Mitä kunnioitettu Pyhä Äiti saisi siitä, että Hän teeskentelisi 24h vuorokaudessa ra-kastavansa muita?!
Kuinka Hän jaksaisi antaa elämänsä muille, viettäen vähintään 18 h vuorokaudesta 50 vuoden ajan, syleillen muita, kuunnellen miljoonien kärsimyksiä, lohduttaen, opettaen ja kannustaen....vain jos teeskentelisi?!
Kaiken tämän lisäksi Hän vastaan-ottaa tuhansia kirjeitä päivässä, hoitaa ja rakennuttaa sairaaloita, kymmeniä kouluja varattomille (joiden koulutustaso hakkaa kaikki muut Intian koulut, olen käynyt useissa), ruokkii miljoonia, elättäen vähäosaisia, orpokoteja, rakennuttanut / rakennuttaa 100 000 taloa köyhille, kouluttaen prostituoituja takaisin työelämään...jne...jne..jne...
Omassa ashramissaan antaa liki joka hetken vuorokaudestaan ohjausta, opetusta, Rakkautta, isnpiraatiota kaikille niille jotka haluavat opetella itse tekemään epäitsekästä työtä, palvelemaan muita ja nöyrtymään.
Ympäri maailmaa Hän isnpiroi lapsiaan palvelemaan muita ja harjoittamaan epäitsekkyyttä ja vaali-maan elämässä oikeita arvoja.
Eikä Hänen täydy sanoa mitään, Hän elää täysin niin kuin opettaa. (Puhun kokemuk-sen pohjalta, useat vuodet mitkä olen tiivissti Hänen lähellään viettänyt, Häntä seu-raillen).
Pettymystä ei tapahdu, koska jokainen Hänen lapsi kasvattaa Rakkautta omassa sydämessään (sen sijaan että olisivat vain vaatimassa) ja siellä missä on Rakkautta ei ole välimatkaa.
Kuinka moni on todella valmis antamaan elämänsä muiden puolesta?
Kuinka moni on valmis tinkimään omista mukavuuden haluista, yksityisyydestä, itsekkäistä toi-veista ja oikeuksista edes hitusta?
Kuinka moni meistä todella viitsisi istua edes 1 tunnin unohtaen itsensä ja kuunnellen ja lohduttaen muita?
En ole eläissäni tavannut ketään muuta paitsi Hänet, (jolle todella muiden onnelli-suus menee kaiken edelle).
Sehän ei todellakaan kuulu tämän maailman luonteeseen ja kun tänne syntyy olento joka antaa elämänsä muiden puolesta, emme hyväksy sitä, emmekä usko sitä, koska omassa itsekeskeisyydessämme ajattelemme ettei se ole mahdollista, itse kun emme pysty edes rakastamaan omaa äitiämme.
Historiassa tälläinen henkilö ristiinnaulittiin..tänä päivänä maailman henkinen tietoi-suuden taso on onneksi kasvanut (kiitos näiden suurten sielujen), jo niinkin suureksi, että sen sijaan että ristiinnaulitsisimme, alamme itse harjoittamaan samaa lähimmäi-sen Rakkautta.
Esimerkkinä myös Äiti Teresassa....
Eräs mies joka oli hänen läheinen opetuslapsi, kertoi minulle Äiti Teresasta, miten aina, missä ikinä hän kulkikin ja näki vähäosaisia tai kärsivä, käänsi kulkunsa sinne ja kiireenvilkkaa kädet avoimina oli valmiina auttamaan ja lohduttamaan muita.
Mies kertoi myös esimerkin siitä kuinka Teresa opetti häntä... jos mies istui hetkenkin toi-mettomana kun lähellä oli esim. lapsia, äiti Teresa heti huomautti, " ei ole aikaa is-tuskella, mene vaikka leikkimään lasten kanssa!"
Jokaisen ihmisen sydämessä uinuu rajaton Rakkaus ja se on mahdollista herrättää täyteen loistoonsa. Usein käytetty vertaus sydämestä on lootuskukka joka puhkeaa kaikessa loistossaan täyteen kukkaan.
Sen jälkeen Rakkaus ja myötätunto virtaa pon-nistelematta, ihon väriin, muotoon tai persoonallisiin ominaisuuksiin katsomatta.
Mutta ihminen jonka sydän on kiinni (joka on mielensä orja), ei voi sen enempää Rakastaa kuin tunteakaan Rakkautta.
Vaikka se tulisikin Jumalalliselta taholta.
Mitä on Rakkaus?
Hänen pyhyytensä Ammachin oma vastaus:
" Kun rakkaudesta tulee Jumalallista Rakkautta, myös myötätunto täyttää sydämen. Rakkaus on sisäinen tunne ja myötätunto sen ilmaisu. Myötätunto on sydämessä tun-netun huolenpidon ilmaisemista jotakuta kohtaan - kärsivää ihmistä kohtaan. Sen tähden Rakkaus ja myötätunto ovat saman kolikon eri puolet, ne ovat olemassa sa-manaikaisesti.
On olemassa rakkautta ja Rakkautta. Rakastat perhettäsi- isääsi, äitiäsi, sisariasi, mutta et rakasta naapuriasi. Rakastat uskontoasi, mutta et rakasta kaikkia uskontoja. Rakastat maatasi, mutta et rakasta kaikkia maita...jne.
Tämä ei ole todellista Rakkautta, se on vain rakkautta. Rakkaus pienellä r:llä on ra-jallinen. Sillä on oma pieni maailmansa. Se ei kykene pitämään sisällään kuin muu-taman ihmisen ja muutaman asian. Se on kapea ja aina muuttuva. Siinä ei ole huippuja. Siinä on näennäisiä nousuja ja laskuja. Ajan myötä kaikki "nousut" katoa-vat ja jäljelle jää vain "laskut". Tästä muuttuvasta rakkaudesta voi tulla pysyvää rak-kautta vain, kun 'minä' ja 'minun' tunne katoaa.
Niin kauan kuin on olemassa ' minä'-tunne , on olemassa tunne 'sinusta'. Tällöin rak-kaudessa on aina henkilökohtainen tuntu. Se ilmenee kahden ihmisen välillä. Voi-dakseen rakastaa täytyy olla kaksi. Rakkaudesta tulee epäpersoonallista vain silloin kuin kaksi katoaa. Tuossa ykseyden tilassa on jatkuva Rakkauden virta. Siitä lähtien Rakkaus alkaa virrata alkulähteestään. Kun se virtaa, se ei ajattele toista päätä. Rak-kauden virta on pidäkkeetön , niinkuin joen virta. Joki ei voi muuta kuin virrata. Joki ei ajattele loppupäätä, valtamerta. Mutta sulautuminen tapahtuu virtaamisen myötä. Siinä eiole minkäänlaista laskelmointia. Sama pätee aurinkoon: Kun se paistaa, se vain paistaa. Se ei ajattele kohteen tavoittamista, maata. Kohtaaminen vain tapahtuu. Ja aurinko paistaa kaikille, niin hyville kuin pahoillekin.
Samalla tavoin kuin esteet - ego, pelko, tunne 'toisesta' - katoavat, et voi muuta kuin Rakastaa. Et odota mitään vastalahjaksi. Et välitä saamisesta, sinä vain virtaat. Kuka tahansa astuukin Rakkauden jokeen tulee kylvetyksi, oli hän sitten terve tai sairas, mies tai nainen, rikas tai köyhä. Kuka tahansa voi kylpeä siinä niin monta kertaa kuin haluaa. Kylpi joku siinä sitten tai ei, Rakkauden joki ei kanna siitä huolta. Jos joku arvostelee tai syyttää Rakkauden jokea, se ei välitä - se vain virtaa. Kun tuo Rakkauden jatkuva virta vuotaa yli äyräittensä ja kun se ilmaistaan joka sanassa ja teossa, kutsumme sitä myötätunnoksi.
Myötätunto ei näe toisten virheitä. Se ei näe ihmisten heikkouksia. Se ei tee eroa hy-vien ja pahojen välillä. Myötätunto ei voi vetää rajaa kahden maan, kahden uskon tai uskonnon välille. Myötätunnossa ei ole egoa, siksi siinä ei ole pelkoa, halua tai into-himoa. Myötätunto yksinkertaisesti antaa anteeksi ja unohtaa. Myötätunto on kuin portti. Kaikki kulkevat sen lävitse. Mikään ei jää siihen. Myötätunto on kaikessa täy-dellisyydessään ilmaistuna Rakkautta. "
Ja niin kuin Hän meitä opettaa...
"Älä itse odota rakkautta, vaan rakasta ja jaa rakkautta kaikille jotka luoksesi tulevat"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaunista ja opettavaista tekstiä :) Kiitos siitä!
"Älä itse odota rakkautta, vaan rakasta ja jaa rakkautta kaikille jotka luoksesi tulevat"
Ihmisen kannattaisi todellakin ymmärtää, että rakkauden jakaminen on hänen luontainen velvollisuutensa riippumatta siitä, seuraako vastalahjaa. Monen elämänilo kumpuaa nimenomaan vastalahjoista. Minä ihailen kuitenkin niitä ihmisiä, joitten ilo tulee itse antamisesta - heidän onnensa ei leijaile tiehensä elämäntilanteen muuttuessa.
Uskon, että ihminen tulee onnelliseksi käyttäessään kaikkia kykyjään ja lahjojaan rakkauden tekoihin.
"Rakkauden määrä on vakio"
Rakkautta ei voi mitata millään. Siksi on absurdia esittää ko. lause. Koko lause on siis epätosi jo lähtökohdissaan.
Lisäisin vielä, että meillä ihmisillä muuttuu ja kasvaa (joillakin heikkenee) KYKY ILMAISTA RAKKAUTTA.
Rakkauden ilmaiseminen ja rakastaminen vaihtelevat ihmisellä eliniän aikana kovin monista syistä - kuten jokainen sen omassa elämässään huomaa.
Sinähän esitit väärän sitaatin. Sitten sanot absurdiksi. Alunperäisessä lauseessa oli lopussa kysymysmerkki. Silloin ei ollut kyse väitteestä, niin kuin sinun sitaattina esittämässäsi lauseessa.