Monet meistä katselevat levottomina tulevaisuuteen.Milloin pelkäämme sairauden yllättävän,milloin taloudellinen asemamme näyttää antavan aihetta suruun,milloin odotamme ikävyyksiä elämän tehtävässä,milloin pelkäämme jonkun ihmisen tähden vaikeuksia.Niin,se joka murehtii tulevia,löytää kyllä tuhansia murheenaiheita ja pelon syitä.Mutta eikö tämä kaikki ole epäuskoa?Emme usko, että Jumala on elävä Jumala,joka suunnittelee lapsillensa vain hyvää.Joskin toisinaan on niin,että Hänen täytyy viedä meidät "murhehuoneeseen",niin varmaa on,ettei Hän pidä meitä siellä hetkeäkään kauemmin kuin meidän iankaikkinen parhaamme vaatii.Siellä,missä Jumalan lapsi pääsee tajuamaan,että taivaallinen Isä rakastaa häntä sanomattoman paljon enemmän kuin ainokaan maallinen isä lastansa,siellä hän alkaa turvallisemmin luottaa Häneen kaikissa asioissa ja olosuhteissa.
kahdeskymmenes pvä
muroman kirj.
056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.