YKSI AINOA ELÄMÄ
Oletko ajatellut, että sinulla on vain tämä yksi ainoa elämä?
Teemme havainnollisen ajatusleikin. Olettakaamme, että mies elää 70-vuotiaaksi ja jokaista hänen elämänsä päivää, yhteensä 25 550 päivää, vastaa yksi tiiliskivi. Olettakaamme lisäksi, että mies seisoo tämän tiilikasan päällä; se on noin 25 metriä korkea, metrin levyinen ja puolentoista metrin pituinen.
Mies seisoo röykkiön päällä, josta on hyvä näköala maisemaan. joka aamu tulee käsi joka sieppaa yhden tiilen.
Vain yhden tiilen kasan kulmasta. "Eihän se ole vaarallista. Ja vaikka yksi tiilikerroskin menisi, mitä se haittaa", mies ajattelee.
Käsi ilmestyy joka aamu ja nappaa vain yhden tiilem. Mies katselee huolettomana ympärilleen. "Ei mitään hätää," ajattelee hän.
Mutta pitkän, hyvin pitkän ajan kuluttua mies huomaa kauhukseen seisovansa vain yhden tiilen varassa. On kulunut vuosia ja vuosikymmeniä. Huolettomuus vaihtuukin hädäksi: Huomisaamuna on ilmestyvä käsi, joka riistää viimeisenkin tiilen miehen jalkojen alta ja hän sortuu maahan.
Tämä on kuva tästä yhdestä ainoasta elämästä, joka meillä on elettävänä. Lapsuudessa ja nuoruudessa tuntuu vanhuus ja kuolema olevan mittaamattoman kaukana. Mutta ennen kuin huomaammekaan Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä on totta kohdallamme (Luuk. 12:20): "Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois."
Oletko koskaan ajatellut, kuinka vakavaa, suorastaan pelottavaa on olla ihminen ilman Jumalaa? Ihminen, jolla on vain yksi ainoa elämä.
Kun elämänkankaamme on kudottu loppuun, se leikataan säälimättä pois kangaspuistaan. Kuningas Hiskia valittaa sairasvuoteellaan (Jes. 38:12): "Minun majani puretaan ja viedään minulta pois niinkuin paimenen teltta; olen kutonut loppuun elämäni, niinkuin kankuri kankaansa, minut leikataan irti loimentutkaimista, sinä teet minusta lopun."
Jospa lukisit tämän kirjoituksen. Jospa tämä kirjoitus saisi sinut ajattelemaan, mikä on tärkein asia maailmankaikkeudessa ja juuri sinun kohdallasi.
Tärkeintä ei ole ulkonainen rauha, rikkaus, terveys, menestys, kunnia ja maine. Kaikki se, mille me tavallisesti annamme ensisijaisen arvon.
Ne kaikki menettävät merkityksensä viimeistään silloin, kun tämä maa ja taivas kääritään kokoon niin kuin kirja ja me seisomme Jumalan tuomioistuimen edessä.
Kaikkein tärkeintä on se, saako Jeesus tämän ainutkertaisen elämäsi aikana maan päällä pelastaa sinut, niin että elämäsi voi jatkua iankaikkisuudessa.
Raamattu kuvaa elävästi, kuinka hauras ja nopeasti ohikiitävä onkaan ihmisen elämä maan päällä. Se sanoo ihmisestä (Job 13:28): "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
Ihmiselämän katoavaisuudesta se sanoo (Ps. 90:10): "Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois."
Kävelemme kuin yksiöisellä jäällä, joka ritisee joka askeleella. Moni havahtuu näkemään tämän vasta sitten, kun viimeinen tiili temmataan hänen jalkojensa alta. Liian myöhään ja vasta sitten, kun kuuluu hätäisiä askeleita, rintaa kouristaa rautavanteen tavoin, kuuluu vaimon tai miehen hätäinen valitus, ambulanssin kimeä ulvonta, kun lääkäri poliklinikalla työntää rintaasi tai sydämeesi elvytysruisketta ja sammuva kuulosi kuulee hänen sanovan sairaanhoitajalle: "Selvä tapaus, exitus, emme voi tehdä enää mitään."
Se on liian myöhäinen havahtuminen. Ainutkertainen elämä on päättynyt, viimeinen tiili on temmattu ja ihmisen henki sortuu tuntemattomaan pimeään.
Lauluntekijä sanoo: "Moni herää vasta tuonelassa." Mutta liian myöhään. Ethän tahdo kadottaa tätä yhtä ainoata elämää murhaajan ja varkaan käsiin. Jeesus sanoi (Joh. 10:10): "Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys."
Sielujemme vihollinen, saatana, vihaa ihmisen ainutkertaista elämää sammumattomalla vihalla. Hän haluaisi varastaa tappaa ja tuhota sen.
Tämä kirjoitus on varoitushuuto, punainen liikennevalo elämän ja kuoleman risteyksessä, sireeninhuuto elämän ambulanssista, varoittava huuto tuonelasta, jossa kadotettujen kuoro laulaa ikuista tuskanvirttä.
Jospa ottaisit tämän kirjoituksen sanomasta vaarin. Silloin sinun kallein aarteesi ei menisi hukkaan.
Kallein aarteesi ei ole vastavalmistunut tiilinen omakotitalo, muhkea summa pankkisi indeksitilillä, huojuvat hongat hyvinhoidetulla salopalstallasi tai kolmekymmentä hyvinlypsävää valiolehmää äärimmilleen rationalisoidussa tehonavetassasi.
Kallein aarteesi on sinun ainutkertainen elämäsi. Se on kallisarvoinen helmi, jonka Jeesus jo on lunastanut verellään.
Ethän tahdo, että sinun kallein aarteesi menisi iäksi hukkaan?
Oletko ajatellut, että sinulla on vain tämä yksi ainoa elämä?
Teemme havainnollisen ajatusleikin. Olettakaamme, että mies elää 70-vuotiaaksi ja jokaista hänen elämänsä päivää, yhteensä 25 550 päivää, vastaa yksi tiiliskivi. Olettakaamme lisäksi, että mies seisoo tämän tiilikasan päällä; se on noin 25 metriä korkea, metrin levyinen ja puolentoista metrin pituinen.
Mies seisoo röykkiön päällä, josta on hyvä näköala maisemaan. joka aamu tulee käsi joka sieppaa yhden tiilen.
Vain yhden tiilen kasan kulmasta. "Eihän se ole vaarallista. Ja vaikka yksi tiilikerroskin menisi, mitä se haittaa", mies ajattelee.
Käsi ilmestyy joka aamu ja nappaa vain yhden tiilem. Mies katselee huolettomana ympärilleen. "Ei mitään hätää," ajattelee hän.
Mutta pitkän, hyvin pitkän ajan kuluttua mies huomaa kauhukseen seisovansa vain yhden tiilen varassa. On kulunut vuosia ja vuosikymmeniä. Huolettomuus vaihtuukin hädäksi: Huomisaamuna on ilmestyvä käsi, joka riistää viimeisenkin tiilen miehen jalkojen alta ja hän sortuu maahan.
Tämä on kuva tästä yhdestä ainoasta elämästä, joka meillä on elettävänä. Lapsuudessa ja nuoruudessa tuntuu vanhuus ja kuolema olevan mittaamattoman kaukana. Mutta ennen kuin huomaammekaan Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä on totta kohdallamme (Luuk. 12:20): "Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois."
Oletko koskaan ajatellut, kuinka vakavaa, suorastaan pelottavaa on olla ihminen ilman Jumalaa? Ihminen, jolla on vain yksi ainoa elämä.
Kun elämänkankaamme on kudottu loppuun, se leikataan säälimättä pois kangaspuistaan. Kuningas Hiskia valittaa sairasvuoteellaan (Jes. 38:12): "Minun majani puretaan ja viedään minulta pois niinkuin paimenen teltta; olen kutonut loppuun elämäni, niinkuin kankuri kankaansa, minut leikataan irti loimentutkaimista, sinä teet minusta lopun."
Jospa lukisit tämän kirjoituksen. Jospa tämä kirjoitus saisi sinut ajattelemaan, mikä on tärkein asia maailmankaikkeudessa ja juuri sinun kohdallasi.
Tärkeintä ei ole ulkonainen rauha, rikkaus, terveys, menestys, kunnia ja maine. Kaikki se, mille me tavallisesti annamme ensisijaisen arvon.
Ne kaikki menettävät merkityksensä viimeistään silloin, kun tämä maa ja taivas kääritään kokoon niin kuin kirja ja me seisomme Jumalan tuomioistuimen edessä.
Kaikkein tärkeintä on se, saako Jeesus tämän ainutkertaisen elämäsi aikana maan päällä pelastaa sinut, niin että elämäsi voi jatkua iankaikkisuudessa.
Raamattu kuvaa elävästi, kuinka hauras ja nopeasti ohikiitävä onkaan ihmisen elämä maan päällä. Se sanoo ihmisestä (Job 13:28): "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
Ihmiselämän katoavaisuudesta se sanoo (Ps. 90:10): "Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois."
Kävelemme kuin yksiöisellä jäällä, joka ritisee joka askeleella. Moni havahtuu näkemään tämän vasta sitten, kun viimeinen tiili temmataan hänen jalkojensa alta. Liian myöhään ja vasta sitten, kun kuuluu hätäisiä askeleita, rintaa kouristaa rautavanteen tavoin, kuuluu vaimon tai miehen hätäinen valitus, ambulanssin kimeä ulvonta, kun lääkäri poliklinikalla työntää rintaasi tai sydämeesi elvytysruisketta ja sammuva kuulosi kuulee hänen sanovan sairaanhoitajalle: "Selvä tapaus, exitus, emme voi tehdä enää mitään."
Se on liian myöhäinen havahtuminen. Ainutkertainen elämä on päättynyt, viimeinen tiili on temmattu ja ihmisen henki sortuu tuntemattomaan pimeään.
Lauluntekijä sanoo: "Moni herää vasta tuonelassa." Mutta liian myöhään. Ethän tahdo kadottaa tätä yhtä ainoata elämää murhaajan ja varkaan käsiin. Jeesus sanoi (Joh. 10:10): "Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys."
Sielujemme vihollinen, saatana, vihaa ihmisen ainutkertaista elämää sammumattomalla vihalla. Hän haluaisi varastaa tappaa ja tuhota sen.
Tämä kirjoitus on varoitushuuto, punainen liikennevalo elämän ja kuoleman risteyksessä, sireeninhuuto elämän ambulanssista, varoittava huuto tuonelasta, jossa kadotettujen kuoro laulaa ikuista tuskanvirttä.
Jospa ottaisit tämän kirjoituksen sanomasta vaarin. Silloin sinun kallein aarteesi ei menisi hukkaan.
Kallein aarteesi ei ole vastavalmistunut tiilinen omakotitalo, muhkea summa pankkisi indeksitilillä, huojuvat hongat hyvinhoidetulla salopalstallasi tai kolmekymmentä hyvinlypsävää valiolehmää äärimmilleen rationalisoidussa tehonavetassasi.
Kallein aarteesi on sinun ainutkertainen elämäsi. Se on kallisarvoinen helmi, jonka Jeesus jo on lunastanut verellään.
Ethän tahdo, että sinun kallein aarteesi menisi iäksi hukkaan?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jeesus ei auta. Se saatanan kätyri Atrialle, ja Makkaraksi!
t: eräs vaan
Tässäpä sinulle pähkinä ja raaka totuus jos Jumala olisi edes olemassa!
Uskontosi mukaan sinun sielusi menee taivaaseen jos olet kunnolla MUTTA missään ei puhuta sinun mielestäsi! joten uskontosi mukaan MIELESI sammuu sinun kuoltaessa! joten sinä et tule menemään minnekään taivaaseen/Helvettiin kuolemasi jälkeen vaan sammut kuin kynttilän liekki ja se on ihan sama minne tiedostamaton sielusi joutuu! eikö niin?
Et tunne kipua eikä nautintoa sillä sinua ei vaan ole enää olemassa! Sielusi pääsee taivaaseenmutta se on Omena ja sinä olet se kuollut omenapuu!
Joten Jumalasi käyttää sinua armotta hyväkseen kasvattaakseen hänelle omenoita mutta ei siitä omenapuuta palkita millään tavoin!
Voit pähkäillä näitä asioita ihan rauhassa! mutta todenäköisesti et käsitä edes mistä minä puhun vaikka vääntäisin rautalangasta!
Kyllä sielu on juuri se osa ihmistä joka tiedostaa. Ihmisen sielu on juuri se osa alue joka kattaa ihmisen mielen. Sielu ei ole tiedostamaton vaan tietoinen.
Jos joku on tuommoisia sinulle kertonut niin sinulle on kerrottu väritettyä totuutta! Raamattukin sanoo että Järki asuu päässä mutta Sielu sydämmessä!
-Olet jopa huono uskovainen!
On puhdasta paskaa, eli Jumalan sanaa
Aika paska tarina, ja tehty vain aivopesemään kaikkein heikoimpia joihin uppoaa kaikki paskapuhe kuin naula Jeesuksen käteen.
Lainaus: "Oletko koskaan ajatellut, kuinka vakavaa, suorastaan pelottavaa on olla ihminen ilman Jumalaa? Ihminen, jolla on vain yksi ainoa elämä."
En. Olen sinut sen tosiasian kanssa että jonain päivänä kuolen eikä minua enää ole.
Mikäli sinä et ole, silloinhan se on helppo tarrautua johonkin uskontoon ja saada siitä sitten jotain lohtua.
Meillä on vain yksi elämä, joten se tulisi käyttää hyvin: Rakastaa lähimmäisiä ja kunnioittaa muiden elämää. Tosiasiassahan monelle nykyihmiselle käy juuri kuin vertauksessa, että vasta vanhemmiten tajuaa kuolevansa. Senpä takia tunnen olevani etuoikeutettu tajuttuani elämän ainutkertaisuuden, ja yritän elää toisia arvoastaen. Toisille uskonto tarjoaa pakotien, ettei tarvitsisi ajatella kuoleman välttämättömyyttä. Narsistiset saarnaajat väittävät ihmisen olevan kuolematon ikuisuusolento, eivätkä halua myöntää kuolevansa. Tosin harhan sortuessa elämästä on vaikea saada enää kiinni. Levittäkäämme siis tätä rakkauden ja järjen sanomaa! Äänestäkää Kokoomusta!
Ajatelkaa niitäkin Uskonnonuhreja joinka elämä on pilalla kun luvattiin vaikka mitä muta saivat vaan Papin pippeliä perseeseen ja luovutettua omaisuutensa kirkolle!
Se pitää elää niin, ettei jää hinkua, että vähän vielä. Ei kannata erehtyä pitämään olemassaoloaan niin oleellisena, että takertuu siihen kynsin, hampain ja raamatuin.
ihminen ilman jumalaa, ei tosiaankaan pelota. Pelkääminen on lapsille ja lapsenomaisille (siis uskiksille). Äläkä valehtele mistään sielusta kun sellaista ei ole.
Käsite "Sielu" on Kristilliset varastanut muilta uskonnoilta!
>> Oletko ajatellut, että sinulla on vain tämä yksi ainoa elämä? > Oletko koskaan ajatellut, kuinka vakavaa, suorastaan pelottavaa on olla ihminen ilman Jumalaa? Ihminen, jolla on vain yksi ainoa elämä. > Kallein aarteesi on sinun ainutkertainen elämäsi.
Me Ateistit elämme täyden elämän meni se sitten miten vaan ja mitään ei tarvitse pelätä tai katua! kun taas Kristitty elää pelossa ja nöyrästi nöyristellensä Liperiveikolle joka käyttää häntä tai lapsia hyväkseen tavalla tai toisella! Pelolla on helppo hallita!
Hitlerkin sanoi että ihmiset uskovat valheseen kunhan se on tarpeeksi iso!
Ja jos Paavali on niin suuri Jumalan nöyrä seuraaja niin miksi hän on pukeutunut kultaan?
En halua sanoa mitän legendaarista mutta sanon kuitenkin että olen ylpeä elämästäni ja Ateisti veljistäni tälllä palstalla jotka ovat voineet elää ilman mitään Huuhaa pelleilyä Joke elänyt ilman tai rikkoneet kahleensa ja vähä-älysten uskovais orja-elämää!
todistuksia Jumalan evankeliumin muuttavasta voimasta.Laittakaa hyvät ihmiset eteen päin näitä todistuksia.KIITOS.
www.todistajat.net
Ajatellaampa sitä tiilikasan päällä seisovaa miestä, jolla on loistavat näköalat tämän torninsa huipulta. Toisin kuin aikaisemmassa vertauksessa mikään ei poista näitä tiiliä hänen altaan vaan hän seisoo aina samankorkuisen tiilikasan päällä. Aika kuluu lukemattomat päivät vaihtuvat yöksi, lukemattomat yöt vaihtuvat aamuksi ja aina vain tuo mies seisoo muuttumattomana pylväänsä päällä.
Vuosisadat, -tuhannet ja -miljoonat vierivät ohitse eikä loppua ole näkyvissä.
Hän näkee kuinka aurinko alkaa hiljalleen muuttumaan punaiseksi polttaen maan tuhkaksi ja haihduttaen meret mutta hän seisoo vain tiilikasansa päällä.
Lopulta tuo tähtemme sammuu räjähtäen supernovana hojoittaen koko aurinkokunnan, tämä meidän tuntemamme osa maailmaa tulee loppuunsa ja tuo mies seisoo edelleen tiilikasansa päällä.
Hän syöksyy avaruuden ikuiseen pimeyteen vailla päämäärää taikka suuntaa.
Viimein miljardien vuosien kuluttua kun maailmankaikkeus lakkaa olemasta ainoastaan tuo tiilikasan päällä seisova mies vaeltaa ikuisessa ja loputtomassa tyhjyydessä odottaen ikuisuuden loppumista jota ei koskaan tule.
Seiso sinä tiilikasan päällä, minä aion ainakin elää elämääni. Sinä muuten sorrut maahan, kun viimenen tiili viedään ja se on siinä sitten.
Uskovaiset, jotka sanojensa mukaan 'tulkitsevat' raamattuansa,
eivät ole ehkä huomanneet 'tulkita' käsitettä IKUINEN ELÄMÄ.
Ajatus kuolemattomuudesta on ehkä lohdullinen kuolemaa pelkääville,
ja varsinkin saatanalla pelotelluille ihmisille.
Taitaa sinunkin olla viisainta 'tulkita' raamattusi uudestaan ja miettiä,
voisiko tuo ikuinen elämä mahdollisesti tarkoittaa sitä,
että ihminen saa jälkeläisiä ja näin ikäänkuin elää ikuisesti?
Olisiko tämä mielestäsi niin järkevä selitys, ettei se ole sopiva jumalaan uskovalle?
Uskossahan pitää luopua järjenkäytöstä ja korvata se lapsen uskolla...?
Tarinasi tiilikasasta oli heikko.
Toimii ehkä itkettäjänä valmiiksi hurahtaneiden seuroissa,
mutta käännytykseen en sitä suosittele.
Siihen tarvitset todella tuhdit todisteet.
Kivaahan se kai olisi elää ikuisesti. Harmi vaan, että niin ei tapahdu. Realistiksi ryhtyminen on toisille hurjan vaikeaa.
Muistaakseni olen aiemminkin pähkäillyt: Onko taivaassa kaunista? Mistä sen voi tietää, silmät jäivät hautaan/uurnaan. Ja mitä niillä silmillä tekisi, ne ovat ainoastaan väline jolla aivot saavat tietoa. Ja kun on kuollut, aivot eivät tee enää mitään.