Aivan nauratti Kokoomuksen Kataisen sanat mainoksessa, jossa "jokainen perhe saa valita lastensa hoitomuodon. Oli se sitten päiväkoti, perhepäivähoito tai kotihoito."
Joo-o, kotihoidon tuki ei kyllä houkuttele. N. 295 euroa lapsesta sisarkorotus muutaman kympin, kuka sillä rahalla elää, vaikka toinen käy töissä!?! Lapsillekin pitää ostaa jotain, kuten ruokaa ja vaatteita, kaikkien laskujen jälkeen.
Töihin on pakko mennä, koska käteen jää hoitomaksujen korotuksenkin jälkeen (kaksi lasta 443 euroa) enemmän kuin kotona ollessa. Ja lapset saa lämpöisen ruuan hoidossa.
No, perhepäivähoito on hyvä alkuhoitopaikka ja varmasti monelle myös jatkossakin. Tosin perhepäivähoitajia ei kohta tahdo olla, kun heidän työympäristönsä (lue kotinsa) tutkitaan vaarojen vuoksi perinpohjin.
Päiväkoti taas on meidän kunnassa vain ja ainoastaan vuorohoitoa tarvitseville lapsille. Siis koulutetuin ja virikkeisin hoitomuoto on vain niille,jotka tarvitsevat myös iltahoitoa! Täysin eriarvoista!!
On meillä pari ryhmistäkin, tosin niitä ajetaan alas kuntaliitoksen myötä (ilmeisesti), koska muissakaan kunnissa ei (kunnalle kalliita) ryhmiksiä ole. Tosin niissä kunnissa saa varmaan paikan päiväkodista...
Ja sitten meiltä vanhemmilta vielä kysytään toiveita lapsemme sijoitukseen! Hain päiväkotiin, koska varsin vilkas esikoisemme on ollut kotona melkein 5 vuotta, toisena vaihtoehtona oli ryhmis. No, saimme perhepäivähoidon, mitä emme missään nimessä lapsillemme hakeneet! Täytyy kai olla onnellinen, että ON hoitopaikka...vaikka Kataisen sanat soi korvissa.
Joo-o, kotihoidon tuki ei kyllä houkuttele. N. 295 euroa lapsesta sisarkorotus muutaman kympin, kuka sillä rahalla elää, vaikka toinen käy töissä!?! Lapsillekin pitää ostaa jotain, kuten ruokaa ja vaatteita, kaikkien laskujen jälkeen.
Töihin on pakko mennä, koska käteen jää hoitomaksujen korotuksenkin jälkeen (kaksi lasta 443 euroa) enemmän kuin kotona ollessa. Ja lapset saa lämpöisen ruuan hoidossa.
No, perhepäivähoito on hyvä alkuhoitopaikka ja varmasti monelle myös jatkossakin. Tosin perhepäivähoitajia ei kohta tahdo olla, kun heidän työympäristönsä (lue kotinsa) tutkitaan vaarojen vuoksi perinpohjin.
Päiväkoti taas on meidän kunnassa vain ja ainoastaan vuorohoitoa tarvitseville lapsille. Siis koulutetuin ja virikkeisin hoitomuoto on vain niille,jotka tarvitsevat myös iltahoitoa! Täysin eriarvoista!!
On meillä pari ryhmistäkin, tosin niitä ajetaan alas kuntaliitoksen myötä (ilmeisesti), koska muissakaan kunnissa ei (kunnalle kalliita) ryhmiksiä ole. Tosin niissä kunnissa saa varmaan paikan päiväkodista...
Ja sitten meiltä vanhemmilta vielä kysytään toiveita lapsemme sijoitukseen! Hain päiväkotiin, koska varsin vilkas esikoisemme on ollut kotona melkein 5 vuotta, toisena vaihtoehtona oli ryhmis. No, saimme perhepäivähoidon, mitä emme missään nimessä lapsillemme hakeneet! Täytyy kai olla onnellinen, että ON hoitopaikka...vaikka Kataisen sanat soi korvissa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täytyy todellakin ihmetellä keskituloista tai köyhää joka Kokoomusta äänestää. Ei taida olla tällaisella ihmisellä kaikki kotona. Tai sitten se on vaan niin kertakaikkisen hienoa olla silmään kuseksittu wannabe-porvari...
pieniä sain kotihoidon tukea 290e/kk mutta silloin olikin demarihallitus ja kaikki hyvin, et näin ne asiat muuttuilee, totuuden kanssa ei oo mitään tekemistä, kunhan vaan saadaan demarit johtoon.
Tosi on, että kotihoidon tuki on AINA pieni ja sillä ei todellakaan eletä, vaikka miten karsiisi kaikki menot elämästään mutta totuus on se, että ainakaan sitä ei ole korotettu demareiden ansiosta.
Perheesi bruttotulot ovat siis mainitsemasi maksun perusteella n. 4560€/kk. Eikös järjestelmä silloin toimi, jos kerran työtä tekemällä jää käteen enemmän kuin kotiin jäämällä? Jos sosiaalietuudet olisivat suuremmat kuin työtä tekemällä käteen jäävä tulo, niin kukas silloin töitä enää tekisi?
Itse olin kotihoidon tuella lapsen kanssa kotona. Se oli meiltä tietoinen oma valinta lapsen turvallisen vauvavaiheen puolesta. Nyt kun lapsi täytti 1½-vuotta, haimme kunnalta perhepäivähoitopaikkaa, joka järjestyikin nopeasti kahdessa viikossa! Ja hoitajakin on oikein sopiva, tavallinen perheenäiti, jolla on omien lasten kasvattamisesta tullutta kokemusta. Ei se lasten kasvattaminen aina onnistu pelkästään paperilla suoritetuilla tutkinnoilla.
Eli kyllä meiltä ainakin löytyy positiivisia kokemuksia päivähoitojärjestelmästä, näin ainakin Kauhavalla.
Kyllä meilläkin kaikki toimi ensimmäisen kohdalla. Olin hyvin tyytyväinen perhepäivähoitajaan. Mutta nyt hainkin päiväkotiin tai sitten ryhmikseen. Kumpaakaan en saanut!!
Hain vanhemmalle lapselleni virikkeistä hoitopaikkaa, jossa lauletaan ja askarrellaan. Perhepäivähoitajan rahkeet ei moiseen riitä. Tunnen, ettei lapselleni riitä samat päivittäiset leikit hoitokaveriensa kanssa. Tulee turhautumista ja se vie voimia hoitajalta.
Kotihoidon tuesta en narise omalta kohdaltani, me pärjäsimmemme kyllä. Vähänkin huonompi palkkainen perhe saa tosissaan miettiä VOIKO jäädä pienen lapsen kanssa kotiin, vaikka kuinka haluaisi...
Periaatteessa meillä Ylihärmässä saa valita lapselleen hoitopaikan. Mutta ei käytännössä. Saat esittää toiveesi, mutta jos et ole vuorotyössä, päiväkotiin lapsellasi ei ole mitään pääsyä!!!!
Jos olisi kotihoidontuki niin suuri, että voisit jäädä itse hoitamaan lapsiasi kotiin, niin mistä hankkisit sitä virikkeellistä ympäristöä lauleluun ja askarteluun vai tulisiko lapsillesi turhautumia kun ei ole kavereita.
Monesti tuntuu motiivit asioista valittamiseen olevan lievästi outoja. Tiedän paljon lapsia, jotka ovat sosiaaalisista syistä saaneet päiväkotipaikan ja se on ihan ok, mutta sinun motiivisi ei ole aivan selvä. Toisaalta haluat rahaa kotiin ja toisaalta haluat lapsillesi päiväkotipaikan jossa olisi toimintaa, siis mikä on se tärkein.
No Ylihärmähän onkin sen verran pieni paikka, että siellä resurssit on aika rajalliset, päiväkoteja on tasan 1 ja ryhmäperhepäivähoitopaikkoja tasan kaksi.
Nythän tilanne on kuntaliitoksen myötä hiukan parantunut, eli nyt on voinut hakea päivähoitopaikkaa kuntarajojen yli, ts. jos esim. kulkee Kauhavalta Alahärmässä töissä, niin mikään ei estä hakemasta hoitopaikkaa vaikka läheltä työpaikkaa. Pieni parannus, mutta parannus kumminkin. Tämäkään muutos ei tietenkään takaa kaikille sitä, että lapsen saisi juuri sinne, mihin itse haluaa.
Mutta hei, mikäänhän ei estä sinua olemasta aktiivinen lapsesi hoitopaikan suhteen. Kannattaa varmaan olla vielä yhteydessä sosiaalitoimeen ja kysellä, josko päiväkodissa olisi vapautumassa tilaa.Aina kannattaa kysyä, kunnan virkamiehethän ovat sitä varten, että he palvelevat meitä veronmaksajia.
Käväisi ruma ajatus minunkin päässäni...
Siis, olen lapseni kotona hoitanut, niin kauan kuin sai.
Nyt on pakko mennä töihin.
Kotona esikoinen todella turhautui, vaikka maalattiin, piirrettiin, laulettiin jopa askarreltiin mitä äiti nyt yritti keksiä. Käytiin perhekerhossa, muskarissa, perhekahvilassa...
Pelkään, että kun uutuuden viehätys päivähoidossa loppuu, tulee turhautuminen. Kaverien kanssa leikkiminen ei enää riitäkään...
Miksi meiltä vanhemmilta kysytään, minne haluaisimme lapsemme hoitoon, jos sitä paikkaa ei ainakaan järjesty?
Kokoomuksen vaalimainoksessa Katainen lupasi, että perheet saavat päättää lapsensa hoidosta. Meillä se ei onnistu....
Muutosta todella tarvitaan.
Muissa kunnissa ei vissiin ryhmiksiä ole ja täälläkin toinen yritetään kai alasajaa.. Lapsia sinne olisi menossa, samoin hoitajia, mutta ryhmää ei suurenneta.
Täytyy kai kuntarajoja ylittää, jos siltä näyttää...
Jos mielii lapsentekoa, olisi mielessä olatava tieto siitä, maksajan osa on vanhemmilla, ei kokoomuksella eikä yhteiskunnalla. Tämän päivän yhteiskuntatilanne on todella hyvä verrattuna menneeseen, silloin oli hallituksen väri aivan toinen. Turhaa sitä on muita syytellä, jos itse haluaa kaikki mulle heti, lapset, isot talot, upeat autot, muutama lomareissu ja paljon yhteiskunnan tukia vielä kaupanpäälle.
Lueppa poliittista populismia minkä puollueen taholta tahansa, niin huomaat samaa p....aa jauhava kaikki. Näin vaalien aikaan kannattaa katsoa taakse päin, silloin moni asia tulee oikeaan valoon.
Hoito- ja kasvatusvastuu on tekijöillä ei yhteiskunnalla. Todella pienituloiset joutuvat miettimään todellisia valintoja arjesta toiseen.