Usko ja "totuus"

Näen asian niin, että ihmislajin tajunnan kehitys on ollut liian nopeaa jopa hänelle itselleen. Ihmislaji on viisastunut ja tullut muita eläimiä aiemmin tietoiseksi ympäristöstään, omasta vallastaan, rajallisuudestaan ja kuolevaisuudestaan, eikä sitä kaikkien pää kestä. Voi olla että siksi me olemme luonnostaan taipuvaisia taikauskoon, tai että taikauskosta on ehkä joskus ollut jotakin sosiaalievolutionaarista etua... Näkemykseni on, että jotkut henkisesti heikommat yksilöt ahdistuvat tajutessaan että ihmisen teot yksin vaikuttavat kaikkeen, ja haluavat kuvitella siksi jonkun suuremman voiman tai jonkin jumalan vastuuseen maailman kohtalosta itsensä sijaan. Siksi ihmisillä on ollut kaikenmaailman jumalia turvanaan iät ja ajat. Hallitsijat ovat jo varhain oppineet käyttämään sitä ovelasti valtansa apuna, pitääkseen rahvaan aisoissa. Esimerkiksi kristittyjen opeista suuri osa on itsestäänselvyyksiä ihmisille, joilla on terve moraali. Näin he harhautuvat näkemään järkeä myös siinä osassa jossa sitä ei ole. Osa raamatun historiallisesta sisällöstä voidaan varmentaa, jotta ihmiset uskoisivat myös sen epähistoriallisen, yliluonnollisen sisällön olevan totta. Tosin hyvä osa raamatun historiallisestakin sisällöstä on kuulemma aikalaiskirjoitusten valossa pötyä. Ei sillä, etteikö kukin saisi uskoa mihin haluaa. Uskon minäkin esim. osaavani tehdä joitakin asioita joita en ole aiemmin yrittänytkään tehdä. En kuitenkaan voi väittää että on ehdottomasti totta että osaan, koska sen voin tietää vasta kun olen sen tehnyt ja siten todistanut. En myöskään ole niin suvaitsematon että väittäisin ehdottomaksi totuudeksi ettei jumalaa voisi olla: minä kuten kuka tahansa ihminen voin olla väärässä. Ylipäänsäkin olemassaolemattomuutta ei voi todistaa. Siksi todistustaakka on sillä joka väittää jotakin olemassaolevaksi. Jos saan riittävän pätevää todistusaineistoa jumalan olemasaolosta, joudun pyörtämään puheeni. Vielä en sellaista ole löytänyt, eikä sellaista kai voi ollakaan. Mutta miksi uskovaisten sitten pitää aina tuputtaa omia uskomuksiaan ehdottomana totuutena?
0130
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


J.K.P. kirjoitti:

Näen asian niin, että ihmislajin tajunnan kehitys on ollut liian nopeaa jopa hänelle itselleen. Ihmislaji on viisastunut ja tullut muita eläimiä aiemmin tietoiseksi ympäristöstään, omasta vallastaan, rajallisuudestaan ja kuolevaisuudestaan, eikä sitä kaikkien pää kestä. Voi olla että siksi me olemme luonnostaan taipuvaisia taikauskoon, tai että taikauskosta on ehkä joskus ollut jotakin sosiaalievolutionaarista etua... Näkemykseni on, että jotkut henkisesti heikommat yksilöt ahdistuvat tajutessaan että ihmisen teot yksin vaikuttavat kaikkeen, ja haluavat kuvitella siksi jonkun suuremman voiman tai jonkin jumalan vastuuseen maailman kohtalosta itsensä sijaan. Siksi ihmisillä on ollut kaikenmaailman jumalia turvanaan iät ja ajat. Hallitsijat ovat jo varhain oppineet käyttämään sitä ovelasti valtansa apuna, pitääkseen rahvaan aisoissa. Esimerkiksi kristittyjen opeista suuri osa on itsestäänselvyyksiä ihmisille, joilla on terve moraali. Näin he harhautuvat näkemään järkeä myös siinä osassa jossa sitä ei ole. Osa raamatun historiallisesta sisällöstä voidaan varmentaa, jotta ihmiset uskoisivat myös sen epähistoriallisen, yliluonnollisen sisällön olevan totta. Tosin hyvä osa raamatun historiallisestakin sisällöstä on kuulemma aikalaiskirjoitusten valossa pötyä. Ei sillä, etteikö kukin saisi uskoa mihin haluaa. Uskon minäkin esim. osaavani tehdä joitakin asioita joita en ole aiemmin yrittänytkään tehdä. En kuitenkaan voi väittää että on ehdottomasti totta että osaan, koska sen voin tietää vasta kun olen sen tehnyt ja siten todistanut. En myöskään ole niin suvaitsematon että väittäisin ehdottomaksi totuudeksi ettei jumalaa voisi olla: minä kuten kuka tahansa ihminen voin olla väärässä. Ylipäänsäkin olemassaolemattomuutta ei voi todistaa. Siksi todistustaakka on sillä joka väittää jotakin olemassaolevaksi. Jos saan riittävän pätevää todistusaineistoa jumalan olemasaolosta, joudun pyörtämään puheeni. Vielä en sellaista ole löytänyt, eikä sellaista kai voi ollakaan. Mutta miksi uskovaisten sitten pitää aina tuputtaa omia uskomuksiaan ehdottomana totuutena?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu