Onneksi on €uro

TEESIT SUOMEN MARKAN PUOLESTA
8.10.2008 Naulattu Suomen Pankin oveen 4.4.2001

1. Omaa rahaa tarvitaan Suomen kansallisen ja itsenäisen päätösvallan vuoksi. Se
oli välttämätön edellytys Suomen valtiolliselle itsenäistymiselle. Ilman omaa
valuuttaa Suomi ei olisi saavuttanut valtiollista itsenäisyyttä. Siihen
tarvittiin muutakin, mutta ilman omaa rahaa se ei olisi ollut mahdollista.
Tänäkin päivänä oma raha on itsenäisyyden edellytys.

2. Oma raha on kansallisvaltion keskeinen kulmakivi. Siten se on välttämätön
kansallisen kulttuurin ja identiteetin sekä kansan edut turvaavan
kansalaisyhteiskunnan luomiseksi ja yhteisöllisyyden kehittämiseksi.

3. Ilman omaa valuuttaa ei voi olla omaa talouspolitiikkaa.

4. Oma raha tarvitaan taloudellisen kehityksen tueksi. Siitä on hyvä osoitus
Suomen teollistumisen käynnistyminen 1860-luvulla. Suomen kehittyminen
teollisuusmaaksi ei olisi ollut mahdollista ilman omaa valuuttaa.

5. Valuuttaraja Suomen ja muiden maiden välillä on erityisen tärkeä Suomen
pohjoisen sijainnin ja pitkien kuljetusetäisyyksien vuoksi. Näistä aiheutuu
ylimääräisiä kustannuksia, joista saattaa taloudellisen taantuman oloissa
seurata välttämätön tarve valuutan arvon muuttamiseen.

6. Suomen markka tarvitaan jotta valuuttamme arvo määräytyy oman maan tarpeiden
pohjalta. Keskisen Euroopan suuryhtiöiden tarpeet määräävät euron arvon. Nyt on
ollut heikko euro Suomen korkeasuhdanteessa, mutta pahimmassa tapauksessa voi
olla vahva euro laskusuhdanteessa, vaikka kansantaloutemme kannalta pitäisi
olla päinvastoin. Luopumalla Suomen markasta ja samalla mahdollisuudesta
päättää sen vaihtokurssista on merkittävästi heikennetty maamme kansainvälistä
kilpailuasemaa omista valuutoistaan kiinni pitäviin maihin verrattuna. Suomessa
oleva teollisuus joutuu kilpailemaan ilman valuuttarajan antamaa suojaa esim.
muiden Pohjoismaiden, Englannin ja Pohjois-Amerikan maiden kanssa. Omasta
rahasta luopumisen seurauksena työvoimavaltaisten toimialojen, kuten
perinteisen kotimarkkinateollisuuden ja maatalouden työpaikat ovat entistä
suojattomampia halpatuontia vastaan, jota EU:n suunniteltu laajeneminen lisää.

7. Talouskriisien varalta tarvitaan oma valuutta. Vaikeus syntyy siitä, miten
Euroopan Unionin (EU:n) talous- ja rahaliitossa, EMU:ssa mukana olevat maat
pystyvät tasoittamaan talouden suhdanteita, koska nousu- ja laskusuhdanteet
toteutuvat eri maissa eriaikaisesti eli kyse on ns. epäsymmetrisistä shokeista.
Muista EU-maista merkittävästi poikkeavan tuotantorakenteen vuoksi tämä on
erityisen vaikea ongelma Unioniin kuuluvissa pohjoismaissa. Ilman omaa rahaa
valuuttakurssia ei voida muuttaa. Silloin kustannuskriiseistä yritetään selvitä
kovalla talouspolitiikalla, irtisanomisilla ja palkkajoustoilla eli käytännössä
alentamalla suoraan palkkoja.

8. Oma valuutta antaa liikkumatilaa työllisyyden parantamiseen ja työttömyyden
poistamiseen.

9. Oma raha tarvitaan julkisten menojen tarpeettoman leikkaamisen estämiseksi.
Suomen markan nykyinen euro-sidonnaisuus on johtanut siihen, että maamme on
pakotettu kansalaisten hyvinvointia ja työllisyyttä heikentäviin menojen
leikkauksiin, unioniverotuksen lisäämiseen ja EU:n talouspoliittisen otteen
tiivistämiseen kansallisen päätösvallan kustannuksella. EMU ja eurokahleet
estävät kestävää kehitystä ja työttömyyden poistamista.

10. Oma raha tarvitaan ammattiyhdistysliikkeen riippumattomuuden palauttamiseen.
Riippumaton ay-liike ei hyväksy palkkojen alennuksia kriisioloissa.

11. Kansalaisille ei ole kerrottu, miten vaikeat kustannuskriisit aiotaan
ratkaista silloin, kun ei ole omaa valuuttaa eikä mahdollisuutta muuttaa sen
arvoa. Käytännössä nämä kriisit yritetään euro-oloissa hoitaa heikentämällä
ammattiyhdistysliikettä irtisanomisilla ja korkealla työttömyydellä sekä
leikkaamalla julkisia menoja. Kerätyt puskurivarat ovat mitättömät
taloustaantuman edellyttämään tarpeeseen.

12. Oma valuutta tarvitaan kansanvallan toteuttamiseksi ja vastapainoksi
Frankfurtiin Saksaan sijoitetulle EU:n keskuspankille, EKP:lle, joka ei ole
missään demokraattisessa valvonnassa.

13. Euro tulee kalliiksi. Suomen Pankin valuuttavaranto on kansallinen
säästötilimme, jolle on kerätty kansakunnan vuosikymmenien säästöt. Se on
keskeinen osa kansallisomaisuuttamme. Nyt valuuttavarantomme on luovutettu
EKP:n hallintaan: kansallistilimme on vieraissa käsissä maamme rajojen
ulkopuolella. Vain vajaavaltainen joutuu antamaan tilinsä käyttöoikeuden
holhoojalle. Euroopan keskuspankkijärjestelmän osana Suomen Pankki on EKP:n
hallitsemien valuuttojen paikallisvarastoija. Se "ei saa pyytää tai ottaa
vastaan toimintaansa koskevia määräyksiä muulta kuin Euroopan keskuspankilta".

14. Valuuttavarantoamme eli kansallisia säästöjämme käytetään EU:n ja EKP:n
talouspolitiikan virheiden korjaamiseen.

15. Euron käyttöönotto aiheuttaa hintoja korottavat miljardiluokan turhat
laitteisto-, ohjelmisto-, koulutus- ym. kustannukset niin kuluttajille ja
yrittäjille kuin kunnallis- ja valtiohallinnolle.

16. Hintoja korotetaan myös pyöristämällä niitä ylöspäin euron käyttöönoton
varjolla.

17. Euron käyttöönotto tulee aiheuttamaan kansalaisille ja yrityksille
pitkäaikaisen sekavuuden ja hämmingin.

18. Markasta luopuminen vaikeuttaa kansalaisten mahdollisuutta valvoa ja verrata
hintoja, palkkoja, eläkkeitä...

19. Euron käyttöönotto on osa EU:n liittovaltio- ja laajentumisprosessia josta
aiheutuu kansalaisille lisää maksuja ja veroja. Samanaikaisesti mahdollisuudet
saada Brysseliin maksettavia varoja takaisin Suomeen vähenevät.

20. Markasta luopuminen ei poista keinottelua joka saa vain uudet muodot.
Yhteisvaluutan kiihdyttämän globalisaation myötä valuutta- ja muu keinottelu
paisuvat niin suuriin mittasuhteisiin, että pienen maan talous on entistä
alttiimpi häiriöille. Näiden mahdollisuutta lisää maamme keskeisen
tuotantoelämän joutuminen ulkomaalaiseen omistukseen ja spekulaation kohteeksi.

21. Tehokkain keino välttää keinottelun haittoja oman rahan oloissa on
huolehtia, että talous on terveessä kunnossa. Siirtymällä euroon ei
keinottelulta ja muilta ongelmilta vältytä. Ne vain purkautuvat eri tavoin,
kuten esim. tuotannon lisääntyvänä siirtymisenä ulkomaille.

22. Euroraha vahvistaa markkinaglobalisaatiota, jossa tuotannon keskittyminen
kiihtyy ja tuloerot sekä ympäristöongelmat kasvavat lyhytnäköisen
voitontavoittelun vuoksi.

23. Oma raha on tarpeen, koska euron käyttöönoton kiihdyttämä tuotannon
keskittyminen lisää Suomessa alueellista keskittymistä ja samalla maaseudun
autioitumista.

24. Pohjoismaisen yhteistyön säilyttämiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan
Suomessa oma raha, joka on myös kaikilla muilla Pohjoismailla. Nyt kun Saksa on
sitonut Suomen johtamaansa talousblokkiin, maamme on irrotettu perinteisestä
pohjoismaisesta yhteistyöstä. Maassamme on taas kerran omaksuttu kansallemme
aina kohtalokkaaksi osoittautunut saksalaissuuntaus.

25. Suomen EU-jäsenyyttä perusteltiin v.1994 sillä, että maamme itsenäisyys
lisääntyy ja raja-aidat Eurooppaan poistuvat. Nyt Saksa ja muut euromaat ovat
sitomalla Suomen euroon aikaansaaneet valuutta- ja talousrajan Pohjoismaita -
Ruotsia, Tanskaa Norjaa ja Islantia - samoin kuin Englantia vastaan. Tämän
seurauksena Suomi on nyt kahtiajakautuneessa EU:ssa riippuvuussuhteessa Saksaan
ja Pohjolassa yksin - toisin kuin ennen vuotta 1995.

26. Oman rahan korvaamisesta eurolla ei ole kysytty Suomen kansan mielipidettä.
Asioista ei ole käyty demokraattista kansalaiskeskustelua. On aiheutettu kansan
jakaantuminen euroa kannattavaan vähemmistöön ja omaa markkaa puolustavaan
enemmistöön, jonka mielipide on päätöksenteossa syrjäytetty. Kansakuntamme
historiasta opittu viisaus välttää kansan kahtiajako on unohdettu.

27. Euro ei takaa rauhaa. EKP:n raha-, valuuttakurssi- ja talouspolitiikka
aiheuttavat jäsenmaissa ristiriitoja, jotka voivat purkautua laajoinakin
yhteiskunnallisina selkkauksina. Tästä kertovat mm. Kansainvälistä
valuuttarahastoa, IMF:ää, arvostelevat mielenosoitukset eri puolilla maailmaa.

28. Kansainvälisessä yhteistyössä on kunnioitettava kansojen oikeutta omaan
itsenäiseen päätösvaltaan. Vapaaehtoisen yhteistyön korvaaminen kansojen
pakottamisella ylikansalliseen määräysvaltaan luo vastakkaisuutta, joka
purkautuu konflikteina.

29. EMU:n kolmas - viimeinen - vaihe tähtää yhä syvenevään yhdentymiseen joka
käytännössä tarkoittaa EU-liittovaltiota eli jäsenmaiden itsenäisyyden
lopettamisprosessin viemistä päätökseen.

30. EMU ja euro pakottavat yhdenmukaisuuteen myös verotuksessa ja sosiaalisissa
kysymyksissä. Niistä päättäminen siirretään vähitellen kansalliselta tasolta
Brysseliin. Suomen kaltaisissa maissa, joissa sosiaaliturva leikkauksista
huolimatta ja työehtojen taso matalapalkka-aloilla ovat vielä tällä hetkellä
paremmat kuin muualla, ne painetaan alemmaksi kohti keskiarvoa ja kilpailun
kovetessa jopa sen alle. Tällainen kehitys vaikeuttaa myös sukupuolten välisen
tasa-arvon edistämistä.

31. Rahaliitto johtaa vallan keskittämiseen entisestään ja poliittiseen
Unioniin, jolla on myös yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Tähän
kytkettynä maamme on luovuttava sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan ja
oltava mukana EU:n sotilasliiton toteuttamisessa. Suomen on osallistuttava
Saksassa ja muissa EU-maissa järjestettäviin sotaharjoituksiin sekä
sitouduttava EU:ssa enemmistön muodostavien NATO-maiden linjauksiin vastoin
maamme perinteistä puolueettomuutta. Tämä edellyttää myös osallistumista
kaikkiin EU:n päättämiin sotatoimiin.

32. Euro on keskeinen osa EU:n liittovaltioprosessia. Unionin rakentaminen
suurvalta-blokiksi synnyttää etujen vastakkaisuutta idän, lännen ja etelän
kanssa. Tähän on kylvetty ristiriitojen siemen. Suomen turvallisuutta ei lisää
asettuminen EU:n koillisena rajamaakuntana sen etuvartioksi ja puskuriksi itää
vastaan. Rauhan kansallemme turvaa parhaiten pysyttäytyminen suurvaltojen
eturistiriitojen ulkopuolella ja hyvien suhteiden kehittäminen kaikkiin maihin
YK:n peruskirjan hengessä.

33. Korvaamalla markka eurolla Suomi yritetään sitoa entistä tiukemmin EU:n
liittovaltioprosessiin. Sitoutuminen euroon ja EU-liittovaltioon vie nuorilta
ja tulevilta sukupolvilta oikeuden elää itsenäisessä Suomessa ja vapaasti
päättää oman maansa asioista.

34. Euroon siirtymisestä ei äänestetty syksyn 1994 neuvoa-antavassa
EU-kansanäänestyksessä. Kansalaisille ei kerrottu, että omasta rahasta aiotaan
luopua, vaan päinvastoin ilmoitettiin, että siitä päätetään myöhemmin. Tulos
olisi ollut päinvastainen, jos syksyllä 1994 olisi äänestetty myös markasta ja
itsenäisyydestä luopumisesta.

35. Kansallisten valuuttojen korvaaminen Unionin yhteisvaluutalla sisältyi
Maastrichtin sopimukseen. Tätä ei hallitus kertonut ennen neuvoa-antavaa
EU-kansanäänestystä äänioikeutetuille lähettämässään tiedotteessa. Eduskunnan
perustuslakivaliokunta lausui mietinnössään EMU-selonteosta (PeVL 14/1994 vp)
seuraavaa:" Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on
jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen
vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan
myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, ettei liittymissopimus vielä
voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen
vaiheeseen."

36. Eduskunnan perustuslakivaliokunta päättää yksinkertaisella enemmistöllä,
onko laki hyväksyttävä perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunta ei ole riippumaton lain tulkitsija. Sen kokoonpanon
määrää eduskunnan kulloinenkin enemmistö. Kantansa, että markasta luopuminen
vaatii eduskunnan erillisen käsittelyn, valiokunta hyväksyi vuonna 1994,
vieläpä yksimielisesti.

37. Käsitellessään syksyllä 1994 Suomen EU:in liittymissopimusta eduskunnan
ulkoasiainvaliokunta hyväksyi ponnen, jossa se edellytti (UaVM 9/1994), "että
Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään
aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella". Eduskunta
hyväksyi ponnen valiokunnan esittämässä muodossa. Tästä seurasi, ettei markasta
päätetty EU:in liittymislain käsittelyn yhteydessä.

38. Kun rahalakia ja lakia Suomen Pankista muutettiin 27.3.1998, perustuslakiin
sisältyivät säädökset, joiden mukaan "Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla
ja hoidossa sekä eduskunnan valitsemien valtuusmiesten valvonnan alaisena" ja
"pankin voittovarojen käyttämisestä valtion tarpeisiin määrää eduskunta". Näin
ollen ei eduskunnan valvontaoikeuden kumoamista Suomen Pankkiin nähden eikä
setelien liikkeellelaskusta syntyvästä voitosta luopumista olisi saanut
hyväksyä eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Uuden rahalain voimaantulo
sidottiin Suomen osallistumiseen "yhtenäisvaluutan alueeseen" eli EMU:n
kolmanteen vaiheeseen. Siihen liittymistä ei ole ratkaistu perustuslain
edellyttämällä tavalla vaan ainoastaan hallituksen päätöksellä. Sen vuoksi
myöskään rahalain voimaansaattamiselle ja markan korvaamiselle eurolla ei ole
lainmukaista perustetta.

39. Hallitus toi vuonna 1998 päätöksensä Suomen liittymisestä EMU:n kolmanteen
vaiheeseen eduskunnalle pelkkänä tiedonantona. Näin hallitus sivuutti edellä
mainitun, eduskunnan syksyllä 1994 hyväksymän ponnen ja jätti antamatta
perustuslain edellyttämän lakiesityksen eduskunnalle. Tämä ei saanut muuttaa
hallituksen tiedonannon sisältöä, vaan äänestää vain hallituksen luottamuksesta
eli siitä, saako tämä jatkaa toimintaansa. Hallituksen päätös, jolla raha- ja
valuuttakurssipoliittinen päätösvalta luovutettiin EKP:lle, oli vastoin
perustuslakia. Tämän mukaan Suomi on täysivaltainen tasavalta, jossa korkein
valta, valtiovalta, kuuluu kansalle.

40. Kansalaisille suunnatussa tiedotuksessa tulee kertoa totuuden mukaisesti
eurosta ja oman rahan merkityksestä. Jo pelkästään tämän vuoksi on luovuttava
yrityksestä markkinoida kalliin ja yksipuolisen tiedotuskampanjan avulla
laitonta ja kansan tahdon vastaista euro-päätöstä.