Pakana ja pappi.

Kyllä olisi raskasta jos perheessä olisi tosiuskovainen. Tuttavapiirissä on yksi jonka jehovantodistaja ratsasivat sairaana keskiikäisenä sairasvuoteellaan. Kolme tytärtä jäivät lähes ilman perintöä eikä päässeet tapaamaan isäänsä vapaasti kun jehovat olivat aivopesseet. Tämä isä ei ollut uskovainen ennen sairastumistaan.

Toinen tuttava ei enään ole yhteydessä äitiinsä kun lestaadiolaiset aivopesivät äidin.

Lehden juttussa on toki ilmeisesti kyse ihan perus lutherilaisesta kirkosta joka ei nyt ole ehkä niin paha kuitenkaan. Luterilainen kirkko on kuin onttu puu jonka kaarna pitää kasassa, ovat itse kaivertaneet ontoksi. hyvä niin.

ymmärtää että vaikka uskonasioista eri mieltä oltaisiinkin, ollaan me ihmisinä muuten aika samanlaisia. Paras ystäväni on pappi, ja minä niin ateisti kuin olla ja osaa. Ei meillä ole sen suhteen ristiriitoja :D ja puhutaankin aiheesta. Ei vian suostuta tappelemaan koska tykätään toisistamme niin kovin :D

***

Minä en sisarusteni kanssa ole uskon asioista puhunut kuin muutaman kerran ohimennen. Ateismini tuntui olevan heille kummallinen asia ja kohtelu oli melko jäätävää. Hyvä juttu, että muilla voi olla toisin.