Moikka. En oikeen tiiä minne sitä kertoo.
Mutta miten ilmenee masennus? Kun olen huomannut että olen todella surullinen peitän sen kaveri seurassa. Olen kuin ennen nauran ja hymyilen. Mutta kun olen yksin niin olen todella surullinen.
Onko tämä masennuksen ensi aste vai onko tämä normaalia?
Mutta miten ilmenee masennus? Kun olen huomannut että olen todella surullinen peitän sen kaveri seurassa. Olen kuin ennen nauran ja hymyilen. Mutta kun olen yksin niin olen todella surullinen.
Onko tämä masennuksen ensi aste vai onko tämä normaalia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, sanoisin melkein, että älä ole huolissasi.
Masennuksesta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä pidempää ajanjaksoa, jolloin mikään ei innosta, mikään ei jaksa kiinnostaa, vaan on alituisesti väsynyt olotila, ja elämä tuntuu varsin toivottomalta. Koet kai kuitenkin vielä ilonhetkiä silloin tällöin ja elämässä on kai vielä joskus hauskaakin? Meillä kaikilla on vaihteluita mielialoissa, on hyviä ja huonoja päiviä, mikä on kuitenkin normaalia. Oletko miettinyt, mistä surullisuutesi saattaisi johtua? Oletko puhunut asiasta (perheellesi, tai kouluterveydenhoitajalle)? Puhuminen yleensä jo pelkästään auttaa, ja surullisuutta aiheuttavien asioiden miettiminen. Jos olet murrosikäinen, tuohon kauteen liittyy paljon mielialan-vaihteluja, suruakin, kuikunpuuskia ja myllerrystä. Mutta välillä kuitenkin pitäisi olla myös iloisia,ja hauskoja ja tasaisia hetkiä. Löytyykö elämästäsi niitä?
Nuorten piirissä tuo iloisen "roolin" vetäminen voi olla varsin raskasta, jos samalla kuitenkin mieliala on toisenlainen. Mutta olisiko sinulla jokin hyvä ystävä, jonka kanssa puhua tuonsuuntaisista asioista, saattaa olla, että hänkin "vetää" iloisen ilmeen roolia, ja sisällä kuitenkin myllertää? Ja yhdessä tuollaisen asian jakaminen, ja sen todellisen mielialan ilmaiseminen saattaisi olla toverisuhdetta rakentavaa ja voimia tuovaa molemmille.
Uskon, että kun saisit hieman selviteltyä surullisuutesi syitä, ja puhuttua asiasta jollekin, niin sekin voisi jo auttaa. Jos kuitenkin surullisuutesi ei ole ohimenevää, eikä puhuminen ja syiden selvittely tuo sinulle apua, niin otathan yhteyttä ainakin kouluterveyden-hoitajaan. Hän on koulussa oppilaita varten, ja osaa ainakin auttaa asiassa eteenpäin.
Toivoin sinulle voimia, uskoisin kuitenkin, että kokemasi surullisuus ei ole masennusta, vaan muista asioista johtuvaa mielenmyllerrystä. Ja näin syksyisin meillä suomalaisilla on mieliala muutenkin hiukan apea pelkästään tuon pimeyden vuoksi. Koeta löytää ilon hetkiä arjen keskeltä, asioilla kun on taipumus järjestyä omalla painollaan. Tsemppiä!