Ystäväni kuolemasta on kohta puoli vuotta. Ikävä on, varsinkin nyt kun kaipaisi juttukaveria. Pystyin kertomaan ystävälleni kaikki ilon aiheet ja murheet. Ystäväni kuoli 30-vuotiaana syöpään, joka todettiin liian myöhään. Mitään ei ollut tehtävissä, lääkärinlausunnon viimeinen lause jäi pyörimään mieleeni "potilas menehtyy vuoden kuluessa diagnoosin saatuaan". Kesän korvilla jouduimme jättämään hänelle jäähyväiset. Surutyö on ollut pitkä ja raskas, nyt tuntuu että elämä näyttäisi jälleen hymyilevän. Sain tietää olevani raskaana, tiedon saatuani olin jo aikeissa soittaa ystävälleni. Niin sitten muistin, ettei häntä enää ole. Kuitenkin minulla on sellainen tunne, että hän tuolla jossakin iloitsee asiasta. Tälläistä elämä on, syntymistä, luopumista ja kuolemaa. Niitä ei pakoon pääse.
syntymä ja kuolema
kiertokulku
1478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei. Elämä jatkuu viestissäsi vaikka kaipaatkin rakasta ystävääsi. Toivon, että löydät uusia ystäviä joiden kanssa voit jakaa ilosi ja surusi. Mielenkiintoinen ajatus sekin, että elämä ei ole kuoleman vastakohta vaan syntymä nurinpäin.