Johanneksen evankeliumissa luvussa 8 fariseukset ja kirjanoppineet tuovat Jeesuksen eteen aviorikoksesta kiinnijääneen naisen. He halusivat koetella Jeesusta koska tiesivät hänen suhtautuvan Mooseksen lakiin liberaalisti. He kysyivät saadakseen hänet kiinni : ” Mooses on käskenyt kivittää, mitä sinä sanot?” Jeesus oli ovela. Hän sanookin :”Se, joka on synnitön heittäköön ensimmäisenä”. Kukaan ei heitä vaan lähtevät noloina pois.
Jeesus sanoi naiselle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene äläkä enää syntiä tee”. Naisen ei kerrota tunteneen katumusta teostaan, mutta Jeesus ei kuitenkaan tuomitse. Hän kyllä kehoittaa välttämään Mooseksen lain rikkomista, mutta ei tuomitse rikkojaa. Hän ikäänkuin sanoo: Laki on rikkomista varten! Tätä kertomusta ei löydy vanhimmista käsikirjoituksista, mutta sen on katsottu kuitenkin edustaneen varhaista perinnettä, ja on otettu juuri sen tähden Raamattuun.
Mitä mieltä Jeesus siis on? On myös muistettava ettei teksti ole sanatarkkaa lainausta Jeesuksen puheista vaan Johanneksen evankeliumi lienee syntynyt ensimmäisen vuosisadan lopulla ja kertomus kulki muistinvaraisena ihmisten mielissä ja sai uudelleen kerrottaessa lisäväriä kertomuksen jatkajilta. On siis mahdotonta jäljittää Jeesuksen puheita sanatarkasti.
Nykyistä avioliittokäytäntöä ei tietenkään voi verrata 2000 vuotta sitten Lähi-Idässä valinneeseen tilanteeseen. Vaimo oli silloin miehen omaisuutta, samoin kuin karjakin. Aviorikos merkitsi miehen omistusoikeuden loukkaamista, ja huomio, nainen oli avionrikkoja, miehestä, jonka kanssa nainen oli harrastanut seksiä, ei puhuta mitään.
Oliko Jeesus moralisti vai syvästi empatiaa tunteva ihminen? Uskon että jälkimmäinen. Ne, jotka haluavat pelkästään tuomita ovat moralisteja ja lukevat ainoastaan tästä kertomuksesta lauseen: ”Mene, äläkä enää syntiä tee”. Uskovat silloin, kuin useat uskovat tänäänkin, edustivat fariseusten ja kirjanoppineiden moralismia. Mutta Jeesus? Hän näytti suhtautuvan hyvin lepsusti katumattomaan synnintekijään. Miten tämä on ymmärrettävissä?
Jeesus sanoi naiselle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene äläkä enää syntiä tee”. Naisen ei kerrota tunteneen katumusta teostaan, mutta Jeesus ei kuitenkaan tuomitse. Hän kyllä kehoittaa välttämään Mooseksen lain rikkomista, mutta ei tuomitse rikkojaa. Hän ikäänkuin sanoo: Laki on rikkomista varten! Tätä kertomusta ei löydy vanhimmista käsikirjoituksista, mutta sen on katsottu kuitenkin edustaneen varhaista perinnettä, ja on otettu juuri sen tähden Raamattuun.
Mitä mieltä Jeesus siis on? On myös muistettava ettei teksti ole sanatarkkaa lainausta Jeesuksen puheista vaan Johanneksen evankeliumi lienee syntynyt ensimmäisen vuosisadan lopulla ja kertomus kulki muistinvaraisena ihmisten mielissä ja sai uudelleen kerrottaessa lisäväriä kertomuksen jatkajilta. On siis mahdotonta jäljittää Jeesuksen puheita sanatarkasti.
Nykyistä avioliittokäytäntöä ei tietenkään voi verrata 2000 vuotta sitten Lähi-Idässä valinneeseen tilanteeseen. Vaimo oli silloin miehen omaisuutta, samoin kuin karjakin. Aviorikos merkitsi miehen omistusoikeuden loukkaamista, ja huomio, nainen oli avionrikkoja, miehestä, jonka kanssa nainen oli harrastanut seksiä, ei puhuta mitään.
Oliko Jeesus moralisti vai syvästi empatiaa tunteva ihminen? Uskon että jälkimmäinen. Ne, jotka haluavat pelkästään tuomita ovat moralisteja ja lukevat ainoastaan tästä kertomuksesta lauseen: ”Mene, äläkä enää syntiä tee”. Uskovat silloin, kuin useat uskovat tänäänkin, edustivat fariseusten ja kirjanoppineiden moralismia. Mutta Jeesus? Hän näytti suhtautuvan hyvin lepsusti katumattomaan synnintekijään. Miten tämä on ymmärrettävissä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jeesus sanoi "minä en tuomitse ketään". ja "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"
Jeesus opetti täydellistä suvaitsevaisuutta ja täydellistä sananvapautta
Jeesus tuomittiin kuolemaan Jumalan pilkasta.
Saatanan joukot iloitsevat että suomenlainsäädännössä on uskonnonvapautta ja sananvapautta loukkaavia pykäliä kuten "Jumalan pilkka"
joka tuntee tehneensä vääryyden tulee itse syylliseksi eli itse vastuulliseksi omasta teostaan -
- oikea syyllisyydentunto on niin karmea tunne,ettei siihen enää mitään ulkopuolista suunpieksijää tarvita - sen takia me ihmiset mielummin kartamme viimeiseen saakka syyllisyyttä ja olemme keksineet siihen tukun systeemejä..
moralisti katsoo toisen synteihin näkemättä omiaan - siksi Raamattu kehottaa ottamaan hirren omasta silmästä ennen kun rupeaa toisten silmistä tikkuja tonkimaan
tunteensiirto toimii useinmiten ihmisillä niin, että he heijastavat omat tunteensa toiseen eli tässä tapauksessa oman syyllisyytenä koittaa laittaa moralisoimalla toisen kannettavaksi
se että nöyrästi tunnustaa ja tuntee omat vikansa vie pidemmälle kuin se että valheellisella tavalla koittaa pitää yllä omaa virheettömyyttään - totuus salatuimpaan saakka, vaikka kirvelisikin, on parempi
fariseukset käyttäytyivät hyvin narsistisesti pitäen itseään parempana kuin muut - sellainen elämä perustuu valheelle ja satuttaa myös läheisiä -
aina iltaisin ja röyhistän rintaani ja kiitän Herraa sanoen: "Kiitos Herra että minä en ole niinkuin nuo fariseukset, he tuomitsevat muita ja ovat ylpeitä, mutta minä olen nöyrä ja suvaitsevainen" ;)
fiktiivinen hahmo vajakkaeja varten.
joskus väitit hänen olemassaoloaan saduksi tms..
sinulle saman henkilön esittäminen sekä sadussa esiintyvänä että fiktiivisenä muodostaa ylipääsemättömän haastellisen yhtälön?