Ovatko ne samaa juurta vai peräti sama asia? Molempien kautta voi tapahtua... Eli onko siis todellakin niin että ihminen vetää puoleensa sitä, mitä ajattelee - ja miten rakkaudellisesti pystyy suhtautumaan lähimmäisiinsä ja muukalaiseen, maailmaan, maailmankaikkeuteen?
Rukous vai itsesuggestio?
Stella
8462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rukous kai yleensä ymmärretään pyrkimykseksi yhteyteen yliluonnollisten voimien, jumaluuden, kanssa. Silloin kiitetään tätä korkeampaa voimaa tai pyydetään tältä jotain.
Voiko rukoilla, jos ei tunnusta mitään tällaista jumaluutta ? Miten rukoilla, ja miksi, jos tietää ettei kukaan kuuntele ?
Paul Harrison, yksi nykyaikaisen panteismin johtavia edustajia, on kirjassaan esittänyt ajatuksen, miten ei-teisti voi rukoilla. Rukous voi koostua kolmesta osasta: kiitos/pyydän anteeksi/ole hyvä,pyydän. (Thank you/ Sorry/ Please). Silloin ihminen tietenkin käy vuoropuhelua itsensä kanssa päivän tapahtumista, miten on toiminut muita kohtaan jne. Hiljentymisen kautta on mahdollisuus miettiä, miten voi muuttaa toimintaansa ja kehittyä ihmisenä oman uskon tai filosofian kannalta myönteiseen suuntaan.
Rukous ilman muuta auttaa itseämme fokusoimaan. Sillä voi olla myös telepaattisia vaikutuksia ympäristöömme henkimaailma mukaanlukien.
Rukoile rehellisesti ja osoita se Jumalalle niin eiköhän se vastaus tule aikanaan, kunhan vain olet avoimin sydämin mukana asiassa.
tapahtuu, vain ja ainoastaan se, mitä ihmisen mielessä tapahtuu.
Eli se ei viellä vedä mitään puoleensa itsessään, mutta ihminen toimii kyllä usein mielensä mukaisesti.
Kokonaisvaltainen keskittyminen rukoukseen - en itse tiedä KETÄ rukoilen - uskon eräänlaisen maailmankaikkeuden suureen rakkauden henkeen - jotkut kutsuvat Jumalaksi, minä en käytä sitä nimeä. Rukous
ja jumala ovat sisälläni. En malta olla lainaamatta Jeesuksen sanoja: Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä. Rukous lähimmäisten puolesta tuo syvän rauhan riippumatta siitä mihin/mitä uskot. Itse pidän Jeesusta suurena opettajana - muusta en tiedä. Mutta tämä IHMINEN näytti meille tietä rakkauteen. Se riittää. Ei tarvitse olla Jumalan poika.
Rukouksen tärkein tehtävä on mahdollisuus olla kahden kesken henkilön kanssa, jota rakastaa : puhua, kuunnella tai vain "olla yhteydessä" Jumalaan. Vaikka olemme edelleen vain ihmisiä, niin opimme paremmin tuntemaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan ja tällaisesta intiimisuhteesta voi jotain todella arvokasta syntyä.
Voit lukea lisää rukouksesta :
http://www.nic.fi/~jlindell/rukouksesta.htm
rukoukset ja uskonto ovat psykologisella tasolla monelle tärkeätä ja arvokasta.
Se on eräänlaista roolipeliä, siihen kuuluu sääntöjä, rituaaleja joihin osallistumalla voi kokea yhteisöllisyyden, yhteyden johonkin suurempaan, turvallisuuden ja psykologista mielihyvää.
Siksi siis papitkin kulkevat kaavut päällä ja käyttäytyvät kuin Jumala olisi olemassa ja seurakunta yhtyy tähän peliin koska siinä on jokaisella oma roolinsa.
Ehkä tuota rukoilua voi ajatella vaikkapa "itsensä toteuttavan ennustuksen" idean kautta. Eli se on jonkinlaista itsesuggestiota. Ihminen vaikuttaa siinä itse itseensä, "mielikuvaharjoittelee" jne.
Eli valaa itse itseensä sitä uskoa.