Kaveri (Wellu) on kyllä hyvä laulaja ja olisi ollut yksi voittajasuosikki, mutta sortui laulamaan voimaa, eli laulun voima ei ulottunut ainakaan kurkunpäätä syvemmälle. Siis laulaja unohti laulun perusasian, että äänessä täytyy olla myös voima mukana (äänen runko). Laulun voima lähtee luonnollisesti sieltä syvältä, eli vatsan pohjalta ja vielä syvemmältäkin. Voidaan puhua myös sellaisesta käsitteestä kuin itsensä läpi laulamisesta, jossa ääni kantaa laulajaa, eli laulaja lähtee ikäänkuin lentoon mutta maadoitus säilyy, eli jalat pysyvät maassa.
Wellu Rowaltz on kyllä hyvä laulaja, jolla on voima äänessään, eli mikäli saundi ja voima pääsevät kohtaavat hänen esityksissään, niin hän on ilman muuta kilpailussa kuin kilpailussa yksi voittajasuosikeista. Semifinaaleita edeltäneissä karsinnoissa Rowaltz lauloi vahvasti omalla äänelleen ja tuli myös minun henkilökohtaiseksi suosikikseni. Mikäli sama tahti olisi jatkunut myös semifinaaleissa, niin hän ei olisi pudonnut. Kai näillä kilpailijoilla on aina joku ammattitreenari kertomassa heidän vahvuuksistaan ja heikkouksistaan (luulisi ainakin).
Pete Parkkosella laulu ja musiikki olivat täysin erillään toisistaan, eli kuten Jone Nikunen sanoikin, että laulussa ei laulettu yhtäkään nuottia. Toisinsanoen kysymyksessa olikin vain jonkinlainen show-esitys, vaikka kysymys on kuitenkin laulukilpailusta. Edellisessä semifinaalissa Parkkonen lauloi tosi hyvin.
Vesa Suonto unohti myös laulaa vii8me torstaina, vaikka hänellä on vahva ääni, eli Suonto tyytyi jostain syystä myös äänellisesti pinnalliseen esitykseen. Yritti luultavasti esittää liikaa ja teki näin ylisuorituksen, jolloin ääni ei päässyt avautumaan.
Arponen ei puolestaan yltänyt lainkaan valitsemansa kappaleen tasolle, eli hänelläkin laulu meni miltei nuotittomaksi huutamiseksi laulun kriittisissä osuuksissa. Arposella on kuitenkin hienoja sävyjä ja vivahteita kunhan kappale ja esittäjä vain pääsevät kohtaamaan.
Ainut joka onnistui viime torstaina oli Kalle Löngvist! Hyvä Kalle!
Wellu Rowaltz on kyllä hyvä laulaja, jolla on voima äänessään, eli mikäli saundi ja voima pääsevät kohtaavat hänen esityksissään, niin hän on ilman muuta kilpailussa kuin kilpailussa yksi voittajasuosikeista. Semifinaaleita edeltäneissä karsinnoissa Rowaltz lauloi vahvasti omalla äänelleen ja tuli myös minun henkilökohtaiseksi suosikikseni. Mikäli sama tahti olisi jatkunut myös semifinaaleissa, niin hän ei olisi pudonnut. Kai näillä kilpailijoilla on aina joku ammattitreenari kertomassa heidän vahvuuksistaan ja heikkouksistaan (luulisi ainakin).
Pete Parkkosella laulu ja musiikki olivat täysin erillään toisistaan, eli kuten Jone Nikunen sanoikin, että laulussa ei laulettu yhtäkään nuottia. Toisinsanoen kysymyksessa olikin vain jonkinlainen show-esitys, vaikka kysymys on kuitenkin laulukilpailusta. Edellisessä semifinaalissa Parkkonen lauloi tosi hyvin.
Vesa Suonto unohti myös laulaa vii8me torstaina, vaikka hänellä on vahva ääni, eli Suonto tyytyi jostain syystä myös äänellisesti pinnalliseen esitykseen. Yritti luultavasti esittää liikaa ja teki näin ylisuorituksen, jolloin ääni ei päässyt avautumaan.
Arponen ei puolestaan yltänyt lainkaan valitsemansa kappaleen tasolle, eli hänelläkin laulu meni miltei nuotittomaksi huutamiseksi laulun kriittisissä osuuksissa. Arposella on kuitenkin hienoja sävyjä ja vivahteita kunhan kappale ja esittäjä vain pääsevät kohtaamaan.
Ainut joka onnistui viime torstaina oli Kalle Löngvist! Hyvä Kalle!
Vastaukset 4
Vanhimmat
edelleenkään ole kyse (pelkästä) laulutaidosta, eikä tämä ole (pelkkä) laulukilpailu.
Kalle on maneeriensa orja, ne ähkimiset ja aah-uuh-jutut joka lauseen jälkeen voisi jättää ihan aikuisten oikeasti pois.
"...she cries more, more, moaaaahhhhh" Kamalaa.
jeaal moa moa mouoooh