Katkeruudesta

Olen eronnut jehovantodistajista jo noin 10v sitten. Päätös eroon tuli moninaisista syistä ja eroa en ole katunut hetkeäkään. Vuosien mittaan olen kuunneellut (ja lukenut) toisten "luopioiden" kokemuksia ja yllätyksekseni olen vasta nyt havainnut miten lempeä olin eroni aikaan vt-seuraan.

Vasta nyt havaitsen, miten turhaan elämäni meni vt-seuraa nöyristellessäni. Nyt joku sanoo että olen katkera, voi olla oikeassakin. Mutta tämä on minun elämänkokemustani, sekin täytyy käydä läpi..

Sen minun kokemukseni osoittaa, että "kerran jt, aina jt", eli jehovantodistajana eläminen on niin vahva ja poikkeuksellinen (ikävä-)kokemus että siitä ei niinvain pääse eroon.
11601
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Sinua olikin manipuloitu vuosia. Et tietenkään osannut heti vastaamaan kaikkeen, sillä valmiiksi istutetut vastaukset olivat päässäsi, etkä ollut saanut itse sisäistää omaa elämääsi.

Äänestä

Harva on valittanut huonosta kohtelusta, osoitamme raamatun paikoilla missä on mennyt pieleen ja ja yritäämme auttaa vaikeuksiin joutunutta ystäväämme. Useimiten apu menee perille ja voimme nauttia ystävyydestä jatkaessamme elämän tiellä Jehovan palvelijoina ja Jeesuksen seuraajina.

Kuitenkin joskus jotkut valitsevat toisin, ja niissä tapauksissa lähes poikeuksetta väärintekijät ymmärtävät asian itse, ovat tehneet tietoisen valinnan, jonka raamattu heille sallii, Jumalaa kun ei ole pakko totella. Erotilanteissa ei ole riitaa eikä epäsopua minun tuntemissani tapauksissa ollut. Ja erottamiseen päädytään useimmiten hyvin pitkällisen auttamisen epäonnistuttua, viimeisenä Raamatun antamana keinona.

Äänestä
  • Kutsut erotettuja väärintekijöiksi, vaikka jokainen ihminen on syntinen ja vailla Jumalan kunniaa. Jehovan todistajat eivät ole poikkeus.

    Äänestä

  • pohtinut jättäväsi sen valhejärjestön, koska se vie sinut kadotukseen?

    Äänestä

  • Ensinnäkin:
    "Jumalaa kun ei ole pakko totella"
    Asian voi esittää myös niin että:
    "Jehovantodistajien näkemystä Jumalasta ei ole pakko totella".
    On parempi että ottaa UT opetuksen Herran Jeesusksen seuraamisesta tärkeämmäksi.
    Sitä ei tietenkään ole myöskään pakko totella ja silloin ihminen on hukassa.Ei kuitenkaan siksi että ei enää noudata jehovantodistaja näkemyksiä.

    Toiseksi:
    "Erottamiseen päädytään useimmiten hyvin pitkällisen auttamisen epäonnistuttua."
    Ei se kyllä ihan noin mene.Riippuu tosin seurakunnasta ja vanhimmistosta.Jos naamaan on kyllästytty tulee monoa aika herkästi.

    Katkeruudesta sanottakoon että,on totta että: "turha on p...akasaa tonkia".Se alkaa haista.Tai:"vanhoja rupeja ei kannata kynsiä.Ne alkaa vuotaan".

    Parasta balsamia haavoille on Mestarimme Jeesus.Hänen puoleensa meneminen ilman välikäsiä kuten vartiotorniseuraa tai joitain muita vastaavia "keinotukia",ON parasta lääkettä.
    Polvistuminen Hänen eteensä ja rukoillen:"Herra Jeesus auta" helpottaa.
    Yksin Jeesus ja Hänen sanomansa antaa virvoituksen.
    "Tulkaa minun tyköni" hän sanoi.Ei:tulkaa minun ja järjestön tykö.

    Suosittelen taakkojen poistoon Herran Jeesusken leveitä hartioita.Näin leveiden:(--------)

    Äänestä

  • hirvas kirjoitti:

    pohtinut jättäväsi sen valhejärjestön, koska se vie sinut kadotukseen?

    Jumalaa palvelevaa seurakuntaa? Täällä on tuotu esille useasti se, että seurakunta ei ole tärkeä.
    Se tarkoittanee sitä, että seurakuntaa voivat johtaa ihmiset, jotka eivät ole uskovia, kuten kirkossasi(ev.lut?) usein on.
    Onkos tämä raamatun mukaista?

    Äänestä

  • Heh.. alunperin minä en ollut se surullisenkuuluisa väärintekijä, vaan vilpitön, oikeasti toimiva todistaja... mutta sitten kaikki menikin pieleen. Puolisoni petti, jätti, sätti, ja mikä pahinta, uskotteli kaiken vanhimmistolle.. joka uskoi kaiken. Kun kaikkein vaikein tilanne oli päällä, otin useamman kerran yhteyttä srk:n vanhimpiin, joskus tulivat joskus eivät.. Jos tulivat, rohkaisuna oli ympäripyöreää myminää.

    Kun huijaus oli kaikille selvä, vähin mitä olisin odottanut, olisi ollut edes jonkinasteinen anteeksipyyntö vanhimmilta siitä kuinka "hölmöjä" he tilanteessa olivat. Mutta ei. Minut ainakin äitini (luterilainen) opetti pyytämääm anteeksi jos on toiminut väärin rakkaimpiani kohtaan.

    Olisi muuten mielenkiintoista nähdä kuinka paljon on ex-todistajia samankaltaisessa tilanteessa.

    Äänestä

  • Ari-JT kirjoitti:

    Jumalaa palvelevaa seurakuntaa? Täällä on tuotu esille useasti se, että seurakunta ei ole tärkeä.
    Se tarkoittanee sitä, että seurakuntaa voivat johtaa ihmiset, jotka eivät ole uskovia, kuten kirkossasi(ev.lut?) usein on.
    Onkos tämä raamatun mukaista?

    Jos ei ole aiemmin lainsäädännön ja nykyään tapakultturin turvin jäsenensä keräävä valtionkirkko mikään seurakunta, niin vielä vähemmän sitä on kaikin keinoin Herraa Jeesusta vastustavan kirjapainoyhtiön työtä tukeva vapaaehtosjärjestö! Raamatun mukaan Jumalan seurakunta on Herran Jeesuksen omat, Hänen kuolemaansa ja nimeensä kastetut, Hänen ruumiistaan ja verestään osalliset, Hänen verellään synneistä puhtaaksi pestyt, armahdetut syntiset.

    Äänestä

on myrkkyä jota katkera ihminen juottaa itselleen.

Äänestä

elämä,en usko yhtään,mut jokainen me mennään niinku huvittaa

Äänestä

>>Mutta tämä on minun elämänkokemustani, sekin täytyy käydä läpi..

Tämän äärimmäisen inhmillisen puolen Vt-järjestö sekä myös monet sen jäsenet sivuuttavat täysin.
Järjestöstä eronneella yksilöllä ei ole enää ihmisoikeuksia eikä tulevaisuutta. Tällainen osoittaa hyvin Järjestön aseman Jumalana Jehovan todistajien keskuudessa.

Lähtökohtahan on se, että heillä on totuus. Vaikka tuon totuuden kuinka osoittaisi valheeksi, syy on AINA SINUN; olethan sinä se epäuskoinen paska-luopio ja Saatanan omaisuutta.

Vt-järjestö väittää olevansa Jumalan rakkaudellinen järjestö. Mutta tuohon asemaan se pääsee vain itse julistautumalla sellaiseksi, ja sitten valehtelemalla tiettyjä oleellisia asioita olemattomiksi.

Mutta ainahan se on niin mennyt, että valtaa pitävät eivät pidä siitä, että heidän asemansa asetetaan kyseenalaiseksi. Kun he menettävät otteensa johonkuhun, he leimaavat entisen jäsenen pahaksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Katkeruuteen_vetoaminen

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kertoisin kirjoitti:

Olen eronnut jehovantodistajista jo noin 10v sitten. Päätös eroon tuli moninaisista syistä ja eroa en ole katunut hetkeäkään. Vuosien mittaan olen kuunneellut (ja lukenut) toisten "luopioiden" kokemuksia ja yllätyksekseni olen vasta nyt havainnut miten lempeä olin eroni aikaan vt-seuraan.

Vasta nyt havaitsen, miten turhaan elämäni meni vt-seuraa nöyristellessäni. Nyt joku sanoo että olen katkera, voi olla oikeassakin. Mutta tämä on minun elämänkokemustani, sekin täytyy käydä läpi..

Sen minun kokemukseni osoittaa, että "kerran jt, aina jt", eli jehovantodistajana eläminen on niin vahva ja poikkeuksellinen (ikävä-)kokemus että siitä ei niinvain pääse eroon.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu