Elämäni voi näyttää päällisin puolin muille ihmisille että kaikki on kunnossa,mutta sisältä paljastuu totuus ettei niin ole. Oloni on mennyt siihen pisteeseen että olen suoraansanotusti vittumainen joka ikinen päivä ja todella hermostunut ja surullinen. Illalla kun menen nukkumaan mietin näitä asioita pää puhki ja etten halua enää olla samanlainen vaan haluan muuttua en halua olla tuollainen enää. mutta jossain määrin aamulla kun herään olen silti sellainen ja se rumba jatkuu. Luulen Välillisen ahdistuneisuuteni johtuvan siitä koska minua on koko nuoruusikäni/ylä-aste ikäni sanottu lihavaksi, äiti ja siskoni joka päivä monesti sanoivat jotain lihavuudestani ja tosissaan mietin sitä edelleen joka päivä yritän olla niin tarkka sen kanssa ,mietin sitä jopa joka viides minuutti ja sille en voi mitään. Tuntuu että minulla on niin paljon asioita kerrottavana mutten vaan saa kirjoitettua niitä ylös tai sanottua niitä kellekkään. Tuntuu niin turhalta ja tuntuu että olen epäonnistunut ihmisenä. En mielestäni ole edes kovin lihava mutta kyllä sitä ylimääräistä löytyy,tunnen olevani kokoajan niin surullinen ja hermostunut että haluan sen pois. ja haluan sen onnellisuuden tunteen ja asenteen takaisin mikä minulla joskus oli. Nykyään päiväni näyttävät tältä: herään n.klo:2-3 aikaan iltapäivällä,istun tietokoneella,katson elokuvia ja telkkaria,syön,kirjoitan päiväkirjaa tai menen nukkumaan. Haluaisin muutoksen tähän ja haluan vain tämän jatkuvan surullisuuden pois,muuten tuntuu vain etten enää jaksa.Äitinikin vain valittaa kokoajan se kiristää hermojani entistä enemmän. On minulla yksi unelma; AMERIKKA/USA sinne joku päivä haluaisin mennä kunhan vain saisin oloani parannettua..kertokaa onko samankaltaisia kokemuksia?
Minun
Tarinani
6899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen ylipainoinen minäkin, -ja reilusti.
Mutta ero minun ja sinun välillä on se, että minä olen menttänyt lapseni!!
Ei minulla ole samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla, -kirjoituksesi perusteella...
Mutta minulla on "kokemus" rakkaan lapsen menettämisestä. !!??!!!
Mikä on sinun kokemuksesi liittyen kuolemaan/suruun...
Jos/kun menettää jonkun rakkaan läheisen, -niin ihan oikeasti, -silloin ei ylipainolla, -tai millään muullakaan ole paljoakaan merkitystä...
Kaikkea hyvää Sinulle!
Minuakin on moitittu ja haukuttu lihavaksi - haukutaan vieläkin. Itse en pidä itseäni suoranaisen lihavana, vaikka iso nainen olenkin (minulla on ylimääräistä n. 5kg).
Ylipaino ja ulkonäkö ovat olleet rasite elämässäni ja se on estänyt minua osallistumaan erilaisiin tempauksiin sekä matkoihin. En ole edes montaa vuotta ollut lihava, vaan joskus ihan normaalipainoinen ja silloinkin sain kuulla kokoajan perheeltäni ja ystäviltäni pyöreydestäni. Olen aina ollut turhan pitkä.
Mutta kun sain elämääni raskaampia huolia kun ulkonäkö - lakkasin murehtimasta siitä. Silloin kuin menetin ystäväni ja isäni tai kotini päätin, että sitten kun taas murehdin ylipainoani, minulla on kaikki hyvin. Rahahuolet, kuolema lähipiirissä, yksinäisyys..... ovat mielestäni pahempia murheita kun muutama kilo.
Mielummin murehtisin ulkonäköäni.
tähän 'tarinaani' liittyy myös eräs tapaus mikä on lisännyt tätä välillistä ahdistustani,minut raiskattiin. Tai en tiedä voiko sitä sanoa raiskaukseksi mutta niin minä sen koin. Koska itse sitä en olisi halunnut todellakaan
Luulen että kärsit tällä hetkellä vaikeasta masennuksesta. Ota yhteyttä terveyskeskukseen ja yritä päästä psyklogin tms. juttusille, mutta varmaan aluksi saat ajan terv.keskus lääkärille. Toivon että pääset purkamaan tunteitasi, mutta varmaan tyrkytetään miekialalääkkeitäkin.
Moi
Olisin kiitollinen, jos voitaisiin jutella joskus, anonyymisti minuun voi ottaa yhteyttä: [email protected]
No.. en tosiaan tiiä kuinka lihava oot tai et oon, mut olisi kiva silti tutustua sinuun..olen 70 kg painava ja 16o oleva nainen..heh:)ELI EN MIKÄÄN KAUNOTAR.HÖH..NO OONHAN MIE;);)no jos haluat tutustua uusiin ihmisiin siis niin haluaisin teihin tutustua.,.l
ja ilman uskontorajoitteisuutta niin laita mailia..mie oikeesti oon semmonen ku sanon..