annoin mielikuvitukselleni siivet ja kävin taivaassani.
aluksi kuljin kirkasvetisen meren päällä joka näytti voimansa minulle. Minulle nousi mielikuva elokuvasta sininen laguuni. Pian saavuinkin rannalle, joka oli pitkälti hiekkarantaa, mutta päättyi jyrkästi kohoavien kallioiden juureen. Kallioiden laella oli majakka :)
Oma huvilani oli rannasta jonkun matkaa sisämaahan päin. Se oli valkeaa kiveä, jonne noustiin leveitä matalia rappuja pitkin suurelle terassille. Jokapuolella kasvoi kukkia laidasta laitaan. Kukat olivat villiintyneet, mutta ei tukahtuneet...vaan niitä oli kuitenkin hoidettu.
Huvilani oli kaksikerroksinen. Avara, valoisa ja kaikki huonekalut olivat antiikkia (rautaesineitä myös) Huvilan takapihalla oli japanilainen puutarha, jonka keskellä suihkulähde. Siitä jatkui tumman puhuva mänty/kuusi metsä ja sen takana tunturi.
Minun taivaassa on neljä vuoden aikaa.
syksyisin rakastan katsoa majakastani ukkosmyrskyä ja meren vaahtoamista ja kirkasta tähtitaivasta.
Talvisin rakastan tarpoa lumessa metsässä ja tehdä lumilyhtyjä ja koristella piha kynttilöillä ja havun oksilla.
Keväällä rakastan jääpuikkojen kasvua, auringon voimaa, puron solinaa ja lintujen laulua.
Kesällä rakastan uimista meressä, pihakeinussa nukkumista ja kukkien kasvua ja tuoksua, sekä majakastani katselen auringon laskua .
Minun taivaassa pitää olla myös jossain lähellä järvi ja saunamökki. siellä viihdyn kesäisin ihaillen usvaneitojen tanssia aamun sarastaessa.
Minun huvilassani on paljon taidetta...
Minulla on paljon eläinystäviä
Minulla on iso tamminen sänky.
Minulla on takka ja lampaantalja ja iso nojatuoli takan äärellä, jossa voin lukea hyviä kirjoja kun ulkona pyryttää lumi.
aluksi kuljin kirkasvetisen meren päällä joka näytti voimansa minulle. Minulle nousi mielikuva elokuvasta sininen laguuni. Pian saavuinkin rannalle, joka oli pitkälti hiekkarantaa, mutta päättyi jyrkästi kohoavien kallioiden juureen. Kallioiden laella oli majakka :)
Oma huvilani oli rannasta jonkun matkaa sisämaahan päin. Se oli valkeaa kiveä, jonne noustiin leveitä matalia rappuja pitkin suurelle terassille. Jokapuolella kasvoi kukkia laidasta laitaan. Kukat olivat villiintyneet, mutta ei tukahtuneet...vaan niitä oli kuitenkin hoidettu.
Huvilani oli kaksikerroksinen. Avara, valoisa ja kaikki huonekalut olivat antiikkia (rautaesineitä myös) Huvilan takapihalla oli japanilainen puutarha, jonka keskellä suihkulähde. Siitä jatkui tumman puhuva mänty/kuusi metsä ja sen takana tunturi.
Minun taivaassa on neljä vuoden aikaa.
syksyisin rakastan katsoa majakastani ukkosmyrskyä ja meren vaahtoamista ja kirkasta tähtitaivasta.
Talvisin rakastan tarpoa lumessa metsässä ja tehdä lumilyhtyjä ja koristella piha kynttilöillä ja havun oksilla.
Keväällä rakastan jääpuikkojen kasvua, auringon voimaa, puron solinaa ja lintujen laulua.
Kesällä rakastan uimista meressä, pihakeinussa nukkumista ja kukkien kasvua ja tuoksua, sekä majakastani katselen auringon laskua .
Minun taivaassa pitää olla myös jossain lähellä järvi ja saunamökki. siellä viihdyn kesäisin ihaillen usvaneitojen tanssia aamun sarastaessa.
Minun huvilassani on paljon taidetta...
Minulla on paljon eläinystäviä
Minulla on iso tamminen sänky.
Minulla on takka ja lampaantalja ja iso nojatuoli takan äärellä, jossa voin lukea hyviä kirjoja kun ulkona pyryttää lumi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä puolestani kuvailen erästä taivastani. Ei, ei elämä saa olla liian vakavaa ;)
Lillun avaruudessa jossa ei ole mitään. Opiskelen tietoisuuteni syventämistä ja miten tämä universumi pelittää. Opiskelen lakeja, opiskelen universumin lakimieheksi ja miten elää lakien mukaan. Sen lisäksi levitän ympäriinsä rauhaa ja huumoria. Naureskelen itselleni, joka olen kanssa ei-mitään, ei kerrassaan mitään. Siellä on (leikki)kavereitani, jotka ovat kanssa ei kerrassaan mitään.
Välillä käyn sellaisessa ulottuvuudessa, jossa on vihreitä laaksoja ja lumihuippuisia vuoria. Laaksossa on pikkukyliä ja niissä arkisia ihmisiä, jotka tyytyvät vähään. Heidän ylellisyytensä on pieni kahvikupponen auringon loisteessa pienen ranskalaistyyppisen kävelykadun varrella. Kauempana on suurempi kaupunki, jossa on yliopisto. Siellä voi opiskella musiikkia, sfäärien sinfonioita opiskelen tekemään mieleni avulla. Soittimia ei tarvita, soin itse ja esiinnyn lavalla. Olen samalla orkesteri ja oopperalaulaja. Olemukseni tuottaa sekä musiikin että laulun. Yleisö nauttii ja jotkut ehdottavat kappaleita mitä voisin laulaa ja soittaa olemuksellani. Toteutan parhaani mukaan yleisön toivomuksia.
Kun konserttitilaisuus on ohi, viivähdän vielä hetken pikkukaupungissa vuoren juurella jututtamassa kivoja ihmisiä. Kahvikupposen juotuani lennähdän lumihuippuisen vuoren huipulle, tervehdin aurinkoa ja vaihdan ulottuvuutta.
Taas lillun avaruudessa jossa ei ole mitään ja kehrään tyytyväisenä..
pääsemme siis taivaaseen.
oikeastaan kävimme siellä jo tänään =)
Joskus minusta tuntuu, että minulla on taivas koko ajan täällä maan päällä. En minä mitään kristalli temppeleitä kaipaa, vaan "taivas" muodostuu asioista mitä arvostaa, mistä nauttii ja mitä kykenee fisualisoimaan.
Ehkä unelmataivas kertoo paljon meistä itsestämme, mutta niin sen pitää ollakkin, emmehän me kovin pitkään vieraalta tuntuvassa ympäristössä viihtyisikään.
-ehkä jotkut ovat niin kiintyneitä pimeyteen (rappiolla on hyvä olla) että tuo "helvetti" on siksi olemassa?
ateljee, kurvikas enkeli alastonmalliksi,
paljon värejä ja kankaita ja
kabareeravintola lustin pittoonn..
Taivas on hyvä tuoda maan päälle, ihan omaan läsnäolevaan hetkeen. Jokainen päivä on elämän paras päivä :)
Mielikuvitus on sikäli mielenkiintoinen työkalu, että sen kautta voi luoda mielentilat. Kuka haluaa olla mieleltään onnellinen? Varmaan suurin osa. Kun on hyvät mielikuvat ja ajatukset, niin simsalabim, olemme onnellisempia. Joku viisas on joskus sanonut, että se joka on tyytyväinen itse tyytyväisyyteen, ei koskaan lakkaa olemasta tyytyväinen. Hän suorastaan rakastuu tyytyväisyyteen.
Vielä jos onnistuu nauttimaan toisen onnesta, niin se tuo sellaista onnellisuutta, joka suorastaan alkaa sulattaa ihmistä. Kuori alkaa sulaa, maailma alkaa avautua silmiemme eteen.
Jos ajattelee sellaista alkuperäiskansojen asukasta, jolla ei ollut kirjoja, ei oppeja. Kuvitellaan että hän oli onnellinen. Mistä hän mahdollisesti sai onnellisuuden? Hän eli päivän kerrallaan, oli siinä hetkessä mukana joka kulloinkin on. Jos hänellä oli joku jonka kanssa jakaa ja saada asioita, niin tämä jakaminen ja saaminen muodossa tai toisessa lisäsi hänen kokemuksiaan. Oletetaan että hän jakoi omastaan, jakamisen ilosta. Silloin hänen taivaansa, onnensa kasvoi. Ajattelen että kun jakaa taivasta, niin se on kuin kopiokoneen käyttämistä. Taivas jää itselle ja toinen saa myös jotain. Tällöin taivas kaksinkertaistuu, on kaksi ämpäriä taivasta.
No, ajatuksenjuoksu hyppäsi periaatteeseen jakaa-saada aikaan jolloin ei oppeja ollut. Silloinkin ihmisen oli mahdollista olla onnellinen, olla taivaassa. Vieläpä hyvin yksinkertaisella menetelmällä, jota hän ei edes itse useinkaan tiedostanut :)
Onnellisuus ainakin tietyssä suhteellisessa määrin on yksinkertaista saavuttaa. Mutta mitä se vaatii? Se vaatii ensiksi sen, että tahtoo olla onnellinen. Tahtovatko ihmiset todella olla onnellisia? Siis todella. Siinäpä kysymys. Toivottavasti kaikki ihmiset tahtovat olla onnellisia.
mut siipiä ei.
Harmi...
mut muotokuvia maalaan itsekkin... mutta enemmän työstän lyijykynällä, kun ei ole sitä omaa ateljeeta.
Taidan omassa huvilassani taivaassa teetää oman verstaan ja itsekkin houkutella noita mies enkeleitä...
pidin ideastasi.
mallina niin minä olen sinulle mallina. Sitten siellä hmm.. Pariisissa.
Uskovaisetkaan eivät häiritse kun makaavat tiedottomassa tilassa haudassa matojen syötävinä.
Tehdään niin... haluan kuvaani niitä liekkejä. Käviskös kynttilät?