Oon ollut yli10vuotta helluntailainen, mutta nyt oon liittynymässä vapaakirkkoon, koska oon niin niin tosi pettynyt ko.lahkoon.
Mun uusi seurakunta on ihan edellisen vastakohta. Tässä uudessa kaikki jäsenet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on eläkemummoja ja -vaareja. Ei enää puhettakaan "menestysteologiasta", harvat uskoo ihmeisiin eikä ketään huvita enää puhua kielilläkään.
Maallisesti ajateltuna vapaakirkossa ei ole mitään, ei yhtään mitään. On enää vaan kaipaavia lauluja taivaasta ja Jeesuksen armosta.
Meillä ei lauleta tekopirteitä ylistyslauluja eikä kukaan ole enää ylitse muiden. Ei enää "riehuvia evankelistoja", joista tällä palstallakin on nyt ollut juttua.
Juhlat on juhlittu. Seuraavat ovat hautajaiset. Luultavasti omat.
Silti tunnelma ei ole synkkä, vaan "varovainen". Nyt ymmärrän sanonnan:"jos elämässä ei muuta opi niin hiljaa kulkemaan."
Niiden mummojen ja vaarien seurassa oon oppinut saman. Hiljaa kun mennään eteenpäin niin yksikään helmi ei jää löytymättä.
Suurin helmi on ihmeellinen Pyhä Henki. Siksi olen onnellinen.
Joka kerta kun kokoukseen menen mietin miten jaksan istua kaksi tuntia kun joku entinen poika tai tyttö pitää puhetta ja niitä virsiä...mutta aina tulen sieltä täynnä ihmeellistä ja suurta rauhaa ja iloa.
Ennen, siis helluntaikokouksista tullessa, kaikki ihmis-suhdekuviot olivat kaikilla meillä päällimäisenä mielessä, mutta enää ei.
Olen todellakin, seurakuntaa vaihtamalla, löytänyt Jumalan.
Mun uusi seurakunta on ihan edellisen vastakohta. Tässä uudessa kaikki jäsenet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on eläkemummoja ja -vaareja. Ei enää puhettakaan "menestysteologiasta", harvat uskoo ihmeisiin eikä ketään huvita enää puhua kielilläkään.
Maallisesti ajateltuna vapaakirkossa ei ole mitään, ei yhtään mitään. On enää vaan kaipaavia lauluja taivaasta ja Jeesuksen armosta.
Meillä ei lauleta tekopirteitä ylistyslauluja eikä kukaan ole enää ylitse muiden. Ei enää "riehuvia evankelistoja", joista tällä palstallakin on nyt ollut juttua.
Juhlat on juhlittu. Seuraavat ovat hautajaiset. Luultavasti omat.
Silti tunnelma ei ole synkkä, vaan "varovainen". Nyt ymmärrän sanonnan:"jos elämässä ei muuta opi niin hiljaa kulkemaan."
Niiden mummojen ja vaarien seurassa oon oppinut saman. Hiljaa kun mennään eteenpäin niin yksikään helmi ei jää löytymättä.
Suurin helmi on ihmeellinen Pyhä Henki. Siksi olen onnellinen.
Joka kerta kun kokoukseen menen mietin miten jaksan istua kaksi tuntia kun joku entinen poika tai tyttö pitää puhetta ja niitä virsiä...mutta aina tulen sieltä täynnä ihmeellistä ja suurta rauhaa ja iloa.
Ennen, siis helluntaikokouksista tullessa, kaikki ihmis-suhdekuviot olivat kaikilla meillä päällimäisenä mielessä, mutta enää ei.
Olen todellakin, seurakuntaa vaihtamalla, löytänyt Jumalan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinä Sari olet jo pitkään kipuillut täällä huumeiden käyttösi ja seurakuntasi kanssa. Sinä olet tuuliviiri ja tahdoton ihminen joka on helppo ylipuhua mihin tahansa. Mene nyt Vapaakirkkoon, niin jo parin kuukauden päästä taas valitat täällä huumeiden käyttöäsi ja huonoa seurakuntaa.
ihan rehellisesti sanottuna, vaikka monet sitä on epäillytkin-silloin vielä kun kuuluin helluntaiseurakuntaan.
Semmosia ne helluntailaiset on.
Mä oon käynyt vapaaseurakunnassa jo puoli vuotta. Ensi tiistaina on naisten piiri.
Hauskaa että mun juttuja muistellaan täällä vieläkin(ainakin jotain muistat). Oon huomannut että Eroe on nyt täällä(nyt kun itse kirjoittelen harvemmin)joka on tavallaan vienyt mun paikan.
olette te helluntailahkolaiset todella rakastavia ihmisiä; rasisteja, lastenhakkaajia, homofoobikkoja... aijai, että oikein sydän lämpiää ku lukee näitä juttuja!
Olipas törkeää! ...Ei ollut uskovaisen terveiset toiselle uskovaiselle, mutta eihän tässä paikassa voi tietää kuka siellä kirjoittelee...!
eipä noiden välillä ole muuta eroa kuin koko.
Kyllä sielläkin yksi varmasti yli kahdeksankymppinen rukoilee vielä ihmisten sairauksien puolesta ja saa niistä yliluonnollista tietoa("profetoi")eli juuri sellasta ylimääräistä mistä helluntaikirkossa kärsin.
Muuten tää on ihan erilainen.
Tarkoitit kuitenkin varmaan opillisesti.
Opillisestihan ne on aika paljon samanlaisia.
En tiedä kummassa on enemmän väkeä, veikkaisin helluntailaisten.
Älä pahoita mieltäsi joistain kirjoituksista tuossa. Minä olen ainakin onnellinen ja iloinen puolestasi, että olet löytänyt hyvän olon itsellesi. Harkintaan tuo seurakunta-asia menee varmaan vielä itseltänikin, osin lauantai-illan tapahtumien takia. Mutta siitä enemmän toisaalla.
Kiva muuten että haluat edelleen tänne palstalle kirjoittaa!!
ok.
Mikäs siinä jos olet kokenut sen niin, löytyyhän se Jumala sieltäkin, ei se ole paikasta kiinni. Jumala ei asu ihmiskäsin valmistetuissa temppeleissä. Minä vaihdoin itse kirkosta helluntailaiseksi monta vuotta sitten. Olet löytänyt sen sinulle hyvän ratkaisun. Usko on tärkeintä!