Homoudesta vielä

"Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan."
(Room. 1:26-27)

Siinä yksi syy sille, miksi kirkko ei voi siunata homopareja. Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeiden 18-32 mukaan häpeällisten himojen valtaan joutuminen on seurausta epäjumalten palvonnasta. Luterilaisen opin mukaan hyvillä teoilla ei voi ansaita pelastusta, vaan ne ovat pelastuksen seuraus. Kääntäen voidaan ajatella, että pahat teot eivät aiheuta tuomiota, vaan ovat tuomion seuraus. Kyse ei siis ole siitä, että ihminen tuomitaan homoseksuaalisuuden harjoittamisesta, vaan siitä, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on tuomion seuraus. Tämä näyttäisi minusta olevan Roomlaiskirjeen mainitun kohdan sanoma. Näin tulkiten ei ole mahdollista olla kristitty ja harjoittaa homoseksuaalisuutta. Sen sijaan on täysin mahdollista olla kristitty ja omata homoseksuaalisia taipumuksia. Synti ei ole yksittäisiä tekoja. Synti on hengellinen tila, jossa jokainen ihminen on ja pysyy ilman Jeesuksen armoa.

On yhdentekevää onko homoseksuaalisuus myötäsyntyistä, ympäristön aiheuttamaa vai oma valinta. On yhdentekevää onko siitä haittaa kenellekään, sillä kaikki, mikä ei satuta ketään, ei ole oikein. Homoseksuaalisuus on Raamatun mukaan synnillistä. Voimme sanoa: "Onpa harmillista, että Jumalan tahto on tällainen! Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos Raamattu hyväksyisi homoseksuaaliset teot!" Mutta Raamattu ei niitä hyväksy ja siihen meidän on tyytyminen. Totuus on totuus emmekä me voi totuudelle mitään. Ihan yhtä lailla voisimme sanoa: "Onpa harmillista, että gravitaatio on olemassa! Minusta olisi niin mukava leijailla ilmassa!" Mutta luonnonlait ovat sellaisia kuin ovat emmekä me voi luonnonlaeille mitään.