Hei vaan kaikille!
Mitä teen äitini kanssa, joka ei nää tätä maailmaa muuna kuin paheena. Kaikki on pahaa ja ennustuksissa sanottua. Hän puhuu taukoamatta uskonnosta ja sen seuraamuksista. Jos valitan, että päähäni koskee, hän sanoo: Jokaisella meillä on omat ristimme kannettavana. Tai jos joku katto romahtaa jossain, hänen mielestään se on lopun alkua. Hän lukee kokoajan kaikenmaailman ennustuksia ja uskoo kaiken, mitä kuulee. Hän tahtomattaan syyllistää elämäntapojani ja muidenkin elämää. Olen kehottanut hänen etsiä itselleen uutta ja nuorempaa seuraa, jossa hän saisi joitain uusia ajatuksia uskonnosta. Ymmärrän äitiäni paljon. Hän on yli kuudenkymmenen ja asuu yksin, joka sinällään auttaa pyörittämään aina samoja ajatuksia. Olen huolissani äitini puolesta, koska tällä tavalla hänen elämänsä täällä maan päällä jää elämättä. Meillä on täällä paljon hyvääkin ja kauniita asioita, ne pitää vain nähdä. Olen itse nuori ja onnellinen, elämä edessäni. En itsekkään ole mikään ateisti. Uskon jumalaan, olen uskonnollinen ja luotan ja rukoilen hyvin usein. En vaan juuri nyt jaksaisi aina miettiä syntiä ja kuolemaa. Minua harmittaa asetelma, johan olemme joutuneet. Äitini on muuten minun oikea käteni ja ystäväni. Hän on muutoin hyvä ihminen ja pitänyt meistä lapsista aina huolta. Olen aikaisemmin ollut hänen kanssaan paljonkin tekemisissä, mutta nyt huomaan vältteleväni äidin luona käyntiä, koska en jaksa kuunnella häntä aina ja olen huomannut masentuvani äidin puheista. Kertokaa minulle neuvoja, mitä voisin tehdä, että saan oman rauhan ja ystävyytemme taas kukoistamaan.
Mitä teen äitini kanssa, joka ei nää tätä maailmaa muuna kuin paheena. Kaikki on pahaa ja ennustuksissa sanottua. Hän puhuu taukoamatta uskonnosta ja sen seuraamuksista. Jos valitan, että päähäni koskee, hän sanoo: Jokaisella meillä on omat ristimme kannettavana. Tai jos joku katto romahtaa jossain, hänen mielestään se on lopun alkua. Hän lukee kokoajan kaikenmaailman ennustuksia ja uskoo kaiken, mitä kuulee. Hän tahtomattaan syyllistää elämäntapojani ja muidenkin elämää. Olen kehottanut hänen etsiä itselleen uutta ja nuorempaa seuraa, jossa hän saisi joitain uusia ajatuksia uskonnosta. Ymmärrän äitiäni paljon. Hän on yli kuudenkymmenen ja asuu yksin, joka sinällään auttaa pyörittämään aina samoja ajatuksia. Olen huolissani äitini puolesta, koska tällä tavalla hänen elämänsä täällä maan päällä jää elämättä. Meillä on täällä paljon hyvääkin ja kauniita asioita, ne pitää vain nähdä. Olen itse nuori ja onnellinen, elämä edessäni. En itsekkään ole mikään ateisti. Uskon jumalaan, olen uskonnollinen ja luotan ja rukoilen hyvin usein. En vaan juuri nyt jaksaisi aina miettiä syntiä ja kuolemaa. Minua harmittaa asetelma, johan olemme joutuneet. Äitini on muuten minun oikea käteni ja ystäväni. Hän on muutoin hyvä ihminen ja pitänyt meistä lapsista aina huolta. Olen aikaisemmin ollut hänen kanssaan paljonkin tekemisissä, mutta nyt huomaan vältteleväni äidin luona käyntiä, koska en jaksa kuunnella häntä aina ja olen huomannut masentuvani äidin puheista. Kertokaa minulle neuvoja, mitä voisin tehdä, että saan oman rauhan ja ystävyytemme taas kukoistamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Äitisi on varmasti oikeassa.Hänellä on jonkinlainen vaihe elämässään jossa asetelmat hakevat paikkaansa.Hyvä on kuitenkin muistaa juuri tuo mitä mainitsit että elää pitää.Tämä on meidän elämä.
Jos siis jotakin tapahtuu ympäristössämme niin se tapahtuu ja niin on määrä tapahtua.
Silti elämä jatkuu ja aika täytyy.
Sinun kuuluukin ajatella juuri noin kuin ajattelet ja lisäksi hyvin fiksusti hahmotat asioita mielestäni.
Paha on ja saa palkkansa.Ei meidän tarvitse sitä ilkkua tai jähmettyä sitä seuraamaan.
Äitisi ei ehkä ole ikänsä takia valmis mutta hän selvästi on jättänyt elämän ilon ja kauneuden pois.Jäljelle jäisi näin vain poismeno.Rauha pitäis kuitenkin löytää itselleen ja sieluleen.Jättää se Jumalan käteen tämä kaikki muu.
Täällä elämässä olemme vieraina ihastelemassa Jumalan luomia asioita mutta myös ei voi välttyä siltä pahalta mikä seuraa sitä elämää mikä on Jumalan tahdon vastaista.
Toivon että tasapaino löytyy sillä nyt ei ole niin.
Rauha ja ymmärrys.Myös ymmärrys siitä että ihminen ei ole täydellinen.
Kun näkee maailman pahuuden ja tuntee oman syntisyytensä, reagoi herkästi kuten äitisi tekee. Hän on pahasti jumissa huoneessa kaksi (luit ehkä Kolme huonetta -tekstini tuossa alempana).
Olet mielestäni ihan oikeassa kun mietit, että äitisi pitäisi tavata nuoria, elämäniloisia uskovaisia. Ryhdy aktiivisesti tekemään jotain asian hyväksi, vie äitisi vaikka puoliväkisin tekemään jotain hauskaa, elämäniloa kasvattavaa! :) Jumalahan on täyttä iloa.