http://www.iltalehti.fi/perhe/200810278398187_pr.shtml
Ehdottomasti kyllä! Itse hartaana väkivaltaisten toimintapelien ystävänä voin todistaa tämän jopa itseni kohdalla.
Homma meni näin: Vuosia, vuosia sitten pelasin väkivaltaista 3D natsiräiskintä peliä nimeltä Wolfenstein(kyllä vain, ihan sitä ensimmäistä ja ehtaa klassikkoa.. ;)
Muistelen että pelin avausruutukin kehottaa sanoin: Get Psyched! Ja niinhän minä tein - tavallaan..
Olin pelannut peliä koko viikonlopun muun maailman unohtaen ja natsien teurastukselle kaikkeni antaen. Menin siinä sitten viimein nukkumaan, malttaen hädintuskin lopettaa pelaamista mutta väsymys oli jo pakottava. Kun suljin silmäni, näin itseni etenemässä kolmiuloitteisessa katakombissa natseja ammuskellen.
Aamulla heräsin äkisti siihen että joku oli asunnossani. Tartuin yöpöydälläni olevaan aseeseen ja suuntasin sen kohden tunkeutujaa, painaen liipasinta lukuisia kertoja.
Paitsi että...
Mitään tunkeutujaa ei ollut olemassakaan. Ja myös kädessäni ollut "ase" osoittautui yöpöydälle unohtuneeksi television kaukosäätimeksi.
Mutta mistä sitten oikeasti oli kyse? Olin itseasiassa nähnyt toimintapainotteista unta jossa taistelin jotain epämääräisiä hahmoja vastaan. Unessa koettu lähitaistelutilanne herätti minut mutta aistini olivat edelleen virittyneet toiselle taajuudelle jonka johdosta luulin että väkivaltainen tilanne tapahtuikin tosielämässä.
En tiedä millä konstilla aivoni antoivat minun ymmärtää että työpöydällä lojuva kaukosäädin olikin itseasiassa käsiase mutta näin siinä todellakin sitten tapahtui.
Nyt, tässä kaikessa oli hienosti ja selkeästi havaittavissa kuinka voimakas pelielämys väkivaltapelien kiehtovassa maailmassa vaikuttaa ihmisen mieleen.
Minun kohdallani vaikutus eteni kuvatun kaltaiseen lopputulokseen, monien muiden kohdalla se menee paljon pidemmälle, ikävä kyllä.
Olen nyt pelannut väkivaltapelejä useamman vuoden ja pidän niistä edelleen tavattoman paljon. Silti, minulla ei ole koko "peliurani" aikana kertaakaan juolahtanut mieleeni että haluaisin siirtää pelin tapahtumat tosielämään jossa sitten vahingoittaisin lähimmäistäni väkivaltaisella tavalla.
Uskallankin siis epäillä että väkivaltapelien vaarallinen vaikutus kohdistuukin nimenomaan herkkään ja suojaamattomaan mieleen (lapset) sekä valmiiksi nyrjähtäneeseen mieleen.
Jos siis sekä ikä että palikat ovat kohdallaan, väkivaltapelejä voi turvallisin mielin pelata mielestäni kuka tahansa joka kyseisestä genrestä sattuu pitämään.
Ehdottomasti kyllä! Itse hartaana väkivaltaisten toimintapelien ystävänä voin todistaa tämän jopa itseni kohdalla.
Homma meni näin: Vuosia, vuosia sitten pelasin väkivaltaista 3D natsiräiskintä peliä nimeltä Wolfenstein(kyllä vain, ihan sitä ensimmäistä ja ehtaa klassikkoa.. ;)
Muistelen että pelin avausruutukin kehottaa sanoin: Get Psyched! Ja niinhän minä tein - tavallaan..
Olin pelannut peliä koko viikonlopun muun maailman unohtaen ja natsien teurastukselle kaikkeni antaen. Menin siinä sitten viimein nukkumaan, malttaen hädintuskin lopettaa pelaamista mutta väsymys oli jo pakottava. Kun suljin silmäni, näin itseni etenemässä kolmiuloitteisessa katakombissa natseja ammuskellen.
Aamulla heräsin äkisti siihen että joku oli asunnossani. Tartuin yöpöydälläni olevaan aseeseen ja suuntasin sen kohden tunkeutujaa, painaen liipasinta lukuisia kertoja.
Paitsi että...
Mitään tunkeutujaa ei ollut olemassakaan. Ja myös kädessäni ollut "ase" osoittautui yöpöydälle unohtuneeksi television kaukosäätimeksi.
Mutta mistä sitten oikeasti oli kyse? Olin itseasiassa nähnyt toimintapainotteista unta jossa taistelin jotain epämääräisiä hahmoja vastaan. Unessa koettu lähitaistelutilanne herätti minut mutta aistini olivat edelleen virittyneet toiselle taajuudelle jonka johdosta luulin että väkivaltainen tilanne tapahtuikin tosielämässä.
En tiedä millä konstilla aivoni antoivat minun ymmärtää että työpöydällä lojuva kaukosäädin olikin itseasiassa käsiase mutta näin siinä todellakin sitten tapahtui.
Nyt, tässä kaikessa oli hienosti ja selkeästi havaittavissa kuinka voimakas pelielämys väkivaltapelien kiehtovassa maailmassa vaikuttaa ihmisen mieleen.
Minun kohdallani vaikutus eteni kuvatun kaltaiseen lopputulokseen, monien muiden kohdalla se menee paljon pidemmälle, ikävä kyllä.
Olen nyt pelannut väkivaltapelejä useamman vuoden ja pidän niistä edelleen tavattoman paljon. Silti, minulla ei ole koko "peliurani" aikana kertaakaan juolahtanut mieleeni että haluaisin siirtää pelin tapahtumat tosielämään jossa sitten vahingoittaisin lähimmäistäni väkivaltaisella tavalla.
Uskallankin siis epäillä että väkivaltapelien vaarallinen vaikutus kohdistuukin nimenomaan herkkään ja suojaamattomaan mieleen (lapset) sekä valmiiksi nyrjähtäneeseen mieleen.
Jos siis sekä ikä että palikat ovat kohdallaan, väkivaltapelejä voi turvallisin mielin pelata mielestäni kuka tahansa joka kyseisestä genrestä sattuu pitämään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.