joka saa heidät raivoamaan, kuin punaista vaatetta vihaavat härät.
Sana RAKKAUS on
joillekkin punainen vaate,
11219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vain heille, jotka eivät totuutta tunne ja ovat nielleet tänne lähtetyn valheen.
saadaan kokea vain hänen vihansa jälkeen, kun hän paljastaa
valituilleen hänen saatanallisen elämänsä.
Tämän maailman jumala, Saatana, jakaa rakkautta ilman vihaa syntiin,
koska se rakastaa syntiä.
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi
ainokaisen Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo,
joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
Kaunis ja ihana rakkaus, joka kenties olisi saattanutkin
toteutua, jos ei Saatanaa olisi taivaasta maahan syösty
Jumalan vastustajaksi ja hänen poikaansa Antikristusta
Kristuksen vastustajaksi.
Kun he tämän maailman lopullisesti hallintaansa saivat he
yksissä tuumin poistivat Jeesuksen käskystä hänen uskonsa
perustan:
"Ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen
käskenyt teidän noudattaa."
Tämän tilalle se laaditutti piispoillaan uskontunnustuskokoelmansa,
joista minunkin piti rippikoulussa osata yksi ulkoa, mutta ei siellä
puhuttu halaistua sanaa siitä, mitkä ehdot Jumalan on omiensa
pelastamiseksi Saatanan vallasta asettanut.
Kun olin neljäkymmentä vuotta elänyt Jumalan vihan alla, ja hän
näki vihdoin hyväksi lopettaa vihanpitonsa antaen Poikansa ilmestyä
ja antaa sydämeen valtavan rakkauden määrän, kun vapatutti minut
menneisyyden raskaista vuosista, koin olevani Jumalan lellilapsi,
kun hän näin paljon minuakin rakasti.
Se varjelus minulla kuitenkin oli, etten joutunut minkäänlaisten valhe
armon levittäjien manipuloitamaksi, vaan sain rauhassa Raamatun
ääressä tutkia sen totuutta ja samalla peilata omaa elämääni tuohon
totuuteen, ja todeta, että vaikka paljon olen Jumalan rakkautta vihan
jälkeen saanut kokea, jotain minulta kuitenkin vielä puuttui. Kun
melkein päivälleen 22 vuotta sitten Raamatustani tämän ensimmäisen
kerran luin, siihen oli pakko hetkeksi pysähtyä:
"Sinun iljettävän saastaisuutesi takia - koska minä tahdoin puhdistaa
sinut, mutta sinä et puhdistunut saastaisuudestasi - sinä et enää
puhdistus, ennen kuin minä olen tyydyttänyt kiivauteni sinuun.
Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä sen teen. Minä en
hellitä, en säästä enkä kadu; teittesi ja tekojesi mukaan sinut tuomitaan."
Jonkinlainen pisto tuosta sydämeen tuli, mutta ei ymmärrystä siihen,
että tuokin oli tarkoitettu minulle - ei kenellekään muulle. Kunnes tuli
sitten se tammikuun viimeinen viikonloppu 1988, kun Jumala pani
uhkauksensa käytäntöön ja tyydytti kiivautensa lukemalla tuomionsa:
"Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa."
Ja antamalla vielä Saatanan tehdä oman rinnakkaistarjouksensa, jolla
voisin vielä kasvoni ihmisten silmissä säilyttää, vaikka Jumalan viha
minut tappaisi. Onneksi Jeesuksen sovitustyö minunkin puolestani
säästi Jumalan vihalta ja Saatanan rakkaudelta, kun hänet näiden
kahden jumalan välimieheksi sain.
Ja nyt täällä lähes joka päivä kummastellaan, että miten joku ihminen
on voinut päästä vapaaksi synnistä ja saastasta, vaikka se uudenkin
raamatunkäännöksen mukaan on näin selvästi sanottu:
"Sinä, yltä päältä saastainen, et liastasi puhdistunut, vaikka minä sinut
puhdistin. Puhdas ja saastaton sinusta tulee vasta sitten, kun puran
vihani sinuun."
Ennen kuolemaa kohdattu viha johdattaa taivaaseen. Kuoleman jälkeen kadotukseen.
Sanoit että - Kaikkivaltiaan Jumalan rakkaus saadaan kokea vain hänen vihansa jälkeen, kun hän paljastaa valituilleen hänen saatanallisen elämänsä.
Et kai nyt sentään tarkoita että Kaikkivaltiaan Jumalan rakkaus saadaan kokea vain hänen vihansa jälkeen, kun hän (Jumala???) paljastaa valituilleen hänen (Jumalan???) SAATANALLISEN elämänsä.
Uskoakseni tarkoitat että "Kaikkivaltiaan Jumalan rakkaus saadaan kokea vain hänen vihansa jälkeen, kun hän (Jumala???) paljastaa valituilleen HEIDÄN SAATANALLISEN elämänsä.
------------
Niin - todellinen rakkaus pitää sisällään aina oikeudenmukaisuuden, ilman oikeudenmukaisuutta ei ole täydellistä rakkautta. Kaikkivaltiaan Jumalan rakkaus on täydellistä rakkautta koska se on rakkautta täydellisessä oikeudenmukaisuudessa.
Kyllä ymmärsit tuon Teuvon viestin ensilukemalta, mutta halusit kirjoittaa tuon vastauksen, koska pääsit kiinni puhekielen ilmaisuihin muuttaaksesi Teuvon suuhun asian toisenlaisen ilmaisun. Teit sen tahallasi.
Ja kyllä Jumalan luonteeseen kuuluu myös viha. Ei pelkkä rakkaus.
11 ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin-että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden-
12 sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",
13 niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin".
14 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
15 Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
että Saatana henkeyttäisi sinulle oikein alkuperäisen sanomani.
Kerroin omakohtaisesta kokemuksesta, yhden ihmisen synneistä.
Sillä kaikki ihmisten synnti ovat ensisijaisesti rikkomuksia Luojaansa
kohtaan, ja toissijaisesti rikkomuksia lähimmäisiä kohtaan.
Jos et käsitä mtä tuolla Raamatun ilmoituksella kerrotaan, niin silloin sinä kuvittelet, että Jumala tuosta vain päättää ketä Hän rakastaa ja ketä vihaa, eli on epäoikeudenmukainen.
Jumala loi ajan tähtemme ja Hän ei aikaa tarvitse ja Hän näkee jo ennen, kuin ihmisestä on alkuakaan ihmisten tiedossa, tämän ihmisen koko elämän ja siitä lähtee tämäkin tuomasi ilmoitus. Jumala ei ole epäoikeuden mukainen, vaan Jumala vihaa syntiä ja ne ihmiset, jotka eivät synnistään luovu, jäävät Jumalan vihan alle.
rakkauksia. Parempi on sielullinenkin rakkaus, kuin vihan lietsonta.
Jumalan rakkaus on aina oikeudenmukaista ja Hänen rakkautensa on kaukana sielullisesta rakkaudesta, koska se kohdistuu ilman arvosteluja kaikkiin, kunnes ihminen itse ajaa Jumalan rakkauden ja armon poissa elämästään.
Jumala näkee toki ennalta ketkä Hänen rakkautensa ottavat vastaan, mutta kaikille Hän antaa oikeudenmukaisuutensa tähden valinnan oikeuden, mutta miksi te ette valitse oikein, vaan miksi te vihaatte ja kannatte huonoa hedelmää siitäkin huolimatta, että tietämättömyyden ajat, joita Jumala on teidänkin kohdallanne suvainnut, on iäksi ohitse, ettekä voi enää siihen vedota. Eteenne on tuotu pelastuksentie, mutta se ei kelpaa. Rakkaus on ainoa lain täyte, muuta ei Jumala ole antanut.
ei ole ollut samanlaista, mitä sinä omassasi olet kokenut, eli minä kävin rippikoulun, jossa opetettiin käskyjä ja käskettiin pitämään käskyt ja vaikka opetus sielläkin oli vajavaista, niin vääryyttä siellä ei opetettu.
Sinä yleistät ja laitat kaiken oman tuomiosi alle, etkä tiedä, että vain Jumalalla on tuomio valta ja siksi ahdas portti on sinulle liian ahdas.
Sinä pyrit estämään ihmisiä menemästä sinne, missä Jumalan Sanaa puhutaan, eli tehdään Jeesuksen käskyn mukaan: KASTAKAA JA OPETTAKAA.
jonka läpi on niin vaikea päästä. Se, kun vaatii nöyryyttä.
Matt. 7:13-14
Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
Matt.11:29-30
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Matteus 7
1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
6 Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.
7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
8 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
9 Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää,
10 taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?
11 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!
12 Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
25 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
27 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."
28 Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa,
29 sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin;
nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.