USKO
Usko on henkilökohtainen suhde
Jeesukseen Kristukseen
Tämän uskon vaellukseni aikana olen saanut tutustua lukuisiin
ja lukuisiin Jumalan Valtakunnan työntekijöihin, ja tulla osaltaan
tuntemaan heidän elämänsä taustaa ajalta, jonka he ovat eläneet
ilman yhteyttä Häneen, joka on meidät luonutkin.
Erittäin siunaavana kokemuksena pidän sitä, että joukkoon mahtuu
ihmisiä, jotka ovat saaneet olla uskossa jo lapsuudesta lähtien.
He eivät ole rikkoneet itseänsä maailmassa.
Herra on kyllä lupauksensa mukaisesti varjellut heitä tiellä,
jolle he ovat kerran lähteneet.
Jumalan olemassaolosta ja Hänen voimastansa sekä hyvästä
tahdostansa olen saanut tulla myös hyvin vakuuttuneeksi näissä
keskusteluissa, sekä eri tilanteissa joissa olen saanut olla läsnä.
On myös lukuisa joukko Herran väkeviä palvelijoita, jotka ovat
yksin ja ainoastaan Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta
saaneet nousta palvelemaan elävää Jumalaa elämäntilanteista,
joissa ainut toivo on laitettu pieneen mutta vilpittömään pyyntöön;
"Jumala, jos sinä olet olemassa niin tule elämääni".
Siinä ei ole lähdetty liikkeelle järin suuresta uskosta, mutta
on kuitenkin tehty tahto valinta kääntyä Herran puoleen !
Herra on kuullut tuon pyynnön, ja mittaamattomassa
rakkaudessaan myös lupauksensa mukaisesti on vastannut
siihen tavalla ja voimalla, joka ei ole tästä maasta lähtöisin.
Itseäni nämä asiat ovat siunanneet sekä puhutelleet valtavasti,
omista kokemuksistani huolimatta.
Ne kertovat enemmän kuin paljon siitä, että olemme
tekemisissä elävän ja rakastavan Jumalan kanssa,
emme minkään kuolleen uskonnon !
Näille edellä kuvaamilleni kokemuksille on yhteistä raamatun
paikka, joka on toteutunut niin heidän kuin itsenikin elämässä;
"Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan,
Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
uskoivat Hänen nimeensä ". (Joh. 1:12)
Tähän meiltä riittää vilpitön sydämen
asenne Kristusta kohtaan.
Usko on siis Jumalan työn tulosta, ei ihmisten. Usko on Jeesuksen
työ meissä. Uskomme on loppujen lopuksi Hänen uskoaan;
"Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus
elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän
Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni". (Gal. 2:20)
Usko on Jeesuksessa ja Hän on meissä !
kristus.gif
Silloin usko on Jeesuksen mukana meissä. Jumala antaa meille
uskon Jeesuksessa Kristuksessa. Kun ihminen omistaa Kristuksen,
hän omistaa myös uskon. Merkitsevää ei ole se, millainen ihminen
on joka uskoo, eikä myöskään se, kuinka paljon tai kuinka
voimakkaasti hän uskoo.
Ainoa tärkeä seikka on se, kehen uskoo !
Ihmisen ei tarvitse käpertyä itseensä eikä edes omaan uskoonsa,
vaan Jumalan lapsi saa suuntautua Jeesukseen.
Silloin hän omistaa kaiken sen uskon, mitä tarvitaan
tähän aikaan ja tulevaan.
Me emme siis tarvitse suurta uskoa, vaan
uskoa suureen Jumalaan !
"Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen
Kristuksen Sanan kautta". (Room. 10:17)
Ihmisen ei siis tarvitse yrittää uskoa, vaan Jeesus tulee
hänen luokseen evankeliumin sanassa, ja
evankeliumin sana synnyttää uskon.
jumalan_voima_.gif
PELASTUMINEN
Raamatun mukaan ihminen on luonnostaan syntinen ja ihmiskunta
on syntiinlankeamuksessa menettänyt yhteytensä Jumalaan.
Ihminen ei siis voi itse auttaa itseään, mutta Jumala lähetti
Poikansa kuolemaan, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.
Uskoontulo on välttämätöntä, jotta saa syntinsä anteeksi
eikä joudu ikuiseen eroon Jumalasta kuolemansa jälkeen.
Jeesus sanoi:
"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka
on minut lähettänyt, häntä vedä". (Joh. 6:44)
Jeesus sanoo myös:
"Katso, minä seison ovella ja kolkutan;
jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä
käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan,
ja hän minun kanssani". (Ilm. 3:20)
jeesus_kolkuttaa.jpg
Jumala siis vetää ensin ihmistä Jeesuksen tykö, toisin sanoen
Jeesus kolkuttaa ihmisen sydämen ovelle.
Tällaista aikaa kutsutaan etsikkoajaksi.
Silloin ihminen kiinnostuu hengellisistä asioista.
Ihminen voi vastata Jumalan kutsuun joko kieltävästi tai
myöntävästi. Mikäli ihminen vastaa myöntävästi, hänestä tulee
Jumalan lapsi. (Joh. 1:12-13)
Uudestisyntymisellä ja uskoon tulemisella tarkoitetaan sitä muutosta,
joka ihmisessä tapahtuu hänen tunnustaessaan syntinsä ja
ottaessaan Jeesuksen vastaan elämäänsä.
uusi_luomus.gif
Uskoontulossa ihmisen suhde Jumalaan
korjataan kuntoon.
Kun ihminen tietää olevansa sovussa Herran kanssa, on hänellä
rauha sydämessä, sekä tietoisuus siitä, minne hän on matkalla.
Sanoihan Jeesus Nikodemukselle:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti,
ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". (Joh. 3:3)
Raamatussa Paavali muistuttaa uskon tunnustamisen olevan
pelastumisessa myös tärkeä:
"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot
sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt,
niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi
ja suun tunnustuksella pelastutaan". (Room. 10:9-10)
Jumala on itse valmistanut pelastuksen, Hän odottaa meiltä vain
sitä, että ottaisimme henkilökohtaisesti Jeesuksen vastaan.
Jeesus on itse antanut lupauksia kaikille, jotka haluavat
lähteä Häntä seuraamaan:
"Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan,
Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille,
jotka uskovat Hänen nimeensä". (Joh. 1:12)
Jeesus lupaa myös;
"Ja sitä, joka minun tyköni tulee,
minä en heitä ulos". (Joh. 6:37)
jesus.gif
JEESUS KRISTUS
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa,
vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa
meidän syntiemme sovitukseksi". (1. Joh. 4:10)
Hän (Jeesus) kasvoi Herran edessä niin kuin vesa,
niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut Hänellä vartta eikä
kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut Hänellä muotoa,
johon me olisimme mielistyneet.
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja
sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kavonsa peittivät,
halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi,
meidän kipumme Hän sälytti päällensä.
Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä
ja vaivaamana, mutta Hän on haavoitettu meidän
rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain
tekojemme tähden.
Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi,
ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,
kukin meistä poikkesi omalle tielleen.
Mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntimme.
Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut;
niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas,
joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei Hän suutansa avannut.
Ahdistettuna ja tuomittuna Hänet otettiin pois, mutta kuka
Hänen polvikunnastaan sitä ajatteli ? Sillä Hänet temmattiin
pois elävien maasta; minun kansani rikkomusten tähden
kohtasi rangaistus Häntä.
Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta
rikkaan tykö Hän tuli kuoltuansa, sillä Hän ei ollut vääryyttä
tehnyt eikä petosta ollut Hänen suussansa". (Jes. 53:2-9)
"Mutta Herra näki hyväksi runnella Häntä,
lyödä Hänet sairaudella.
Jos sinä panet Hänen sielunsa vikauhriksi,
saa Hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan,
ja Herran tahto toteutuu Hänen kauttansa.
Sielunsa vaivan tähden Hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi.
Tuntemuksensa kautta Hän, minun vanhurskas palvelijani,
vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
Sentähden minä jaan Hänelle osan suurten joukossa,
ja väkevien kanssa Hän saalista jakaa;
Sillä Hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja Hänet luettiin
pahaintekijäin joukkoon, Hän kantoi monien synnit,
ja Hän rukoili pahaintekijäin puolesta". (Jes. 53:10-12)
Usko on henkilökohtainen suhde
Jeesukseen Kristukseen
Tämän uskon vaellukseni aikana olen saanut tutustua lukuisiin
ja lukuisiin Jumalan Valtakunnan työntekijöihin, ja tulla osaltaan
tuntemaan heidän elämänsä taustaa ajalta, jonka he ovat eläneet
ilman yhteyttä Häneen, joka on meidät luonutkin.
Erittäin siunaavana kokemuksena pidän sitä, että joukkoon mahtuu
ihmisiä, jotka ovat saaneet olla uskossa jo lapsuudesta lähtien.
He eivät ole rikkoneet itseänsä maailmassa.
Herra on kyllä lupauksensa mukaisesti varjellut heitä tiellä,
jolle he ovat kerran lähteneet.
Jumalan olemassaolosta ja Hänen voimastansa sekä hyvästä
tahdostansa olen saanut tulla myös hyvin vakuuttuneeksi näissä
keskusteluissa, sekä eri tilanteissa joissa olen saanut olla läsnä.
On myös lukuisa joukko Herran väkeviä palvelijoita, jotka ovat
yksin ja ainoastaan Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta
saaneet nousta palvelemaan elävää Jumalaa elämäntilanteista,
joissa ainut toivo on laitettu pieneen mutta vilpittömään pyyntöön;
"Jumala, jos sinä olet olemassa niin tule elämääni".
Siinä ei ole lähdetty liikkeelle järin suuresta uskosta, mutta
on kuitenkin tehty tahto valinta kääntyä Herran puoleen !
Herra on kuullut tuon pyynnön, ja mittaamattomassa
rakkaudessaan myös lupauksensa mukaisesti on vastannut
siihen tavalla ja voimalla, joka ei ole tästä maasta lähtöisin.
Itseäni nämä asiat ovat siunanneet sekä puhutelleet valtavasti,
omista kokemuksistani huolimatta.
Ne kertovat enemmän kuin paljon siitä, että olemme
tekemisissä elävän ja rakastavan Jumalan kanssa,
emme minkään kuolleen uskonnon !
Näille edellä kuvaamilleni kokemuksille on yhteistä raamatun
paikka, joka on toteutunut niin heidän kuin itsenikin elämässä;
"Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan,
Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
uskoivat Hänen nimeensä ". (Joh. 1:12)
Tähän meiltä riittää vilpitön sydämen
asenne Kristusta kohtaan.
Usko on siis Jumalan työn tulosta, ei ihmisten. Usko on Jeesuksen
työ meissä. Uskomme on loppujen lopuksi Hänen uskoaan;
"Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus
elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän
Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni". (Gal. 2:20)
Usko on Jeesuksessa ja Hän on meissä !
kristus.gif
Silloin usko on Jeesuksen mukana meissä. Jumala antaa meille
uskon Jeesuksessa Kristuksessa. Kun ihminen omistaa Kristuksen,
hän omistaa myös uskon. Merkitsevää ei ole se, millainen ihminen
on joka uskoo, eikä myöskään se, kuinka paljon tai kuinka
voimakkaasti hän uskoo.
Ainoa tärkeä seikka on se, kehen uskoo !
Ihmisen ei tarvitse käpertyä itseensä eikä edes omaan uskoonsa,
vaan Jumalan lapsi saa suuntautua Jeesukseen.
Silloin hän omistaa kaiken sen uskon, mitä tarvitaan
tähän aikaan ja tulevaan.
Me emme siis tarvitse suurta uskoa, vaan
uskoa suureen Jumalaan !
"Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen
Kristuksen Sanan kautta". (Room. 10:17)
Ihmisen ei siis tarvitse yrittää uskoa, vaan Jeesus tulee
hänen luokseen evankeliumin sanassa, ja
evankeliumin sana synnyttää uskon.
jumalan_voima_.gif
PELASTUMINEN
Raamatun mukaan ihminen on luonnostaan syntinen ja ihmiskunta
on syntiinlankeamuksessa menettänyt yhteytensä Jumalaan.
Ihminen ei siis voi itse auttaa itseään, mutta Jumala lähetti
Poikansa kuolemaan, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.
Uskoontulo on välttämätöntä, jotta saa syntinsä anteeksi
eikä joudu ikuiseen eroon Jumalasta kuolemansa jälkeen.
Jeesus sanoi:
"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka
on minut lähettänyt, häntä vedä". (Joh. 6:44)
Jeesus sanoo myös:
"Katso, minä seison ovella ja kolkutan;
jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä
käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan,
ja hän minun kanssani". (Ilm. 3:20)
jeesus_kolkuttaa.jpg
Jumala siis vetää ensin ihmistä Jeesuksen tykö, toisin sanoen
Jeesus kolkuttaa ihmisen sydämen ovelle.
Tällaista aikaa kutsutaan etsikkoajaksi.
Silloin ihminen kiinnostuu hengellisistä asioista.
Ihminen voi vastata Jumalan kutsuun joko kieltävästi tai
myöntävästi. Mikäli ihminen vastaa myöntävästi, hänestä tulee
Jumalan lapsi. (Joh. 1:12-13)
Uudestisyntymisellä ja uskoon tulemisella tarkoitetaan sitä muutosta,
joka ihmisessä tapahtuu hänen tunnustaessaan syntinsä ja
ottaessaan Jeesuksen vastaan elämäänsä.
uusi_luomus.gif
Uskoontulossa ihmisen suhde Jumalaan
korjataan kuntoon.
Kun ihminen tietää olevansa sovussa Herran kanssa, on hänellä
rauha sydämessä, sekä tietoisuus siitä, minne hän on matkalla.
Sanoihan Jeesus Nikodemukselle:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti,
ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". (Joh. 3:3)
Raamatussa Paavali muistuttaa uskon tunnustamisen olevan
pelastumisessa myös tärkeä:
"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot
sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt,
niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi
ja suun tunnustuksella pelastutaan". (Room. 10:9-10)
Jumala on itse valmistanut pelastuksen, Hän odottaa meiltä vain
sitä, että ottaisimme henkilökohtaisesti Jeesuksen vastaan.
Jeesus on itse antanut lupauksia kaikille, jotka haluavat
lähteä Häntä seuraamaan:
"Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan,
Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille,
jotka uskovat Hänen nimeensä". (Joh. 1:12)
Jeesus lupaa myös;
"Ja sitä, joka minun tyköni tulee,
minä en heitä ulos". (Joh. 6:37)
jesus.gif
JEESUS KRISTUS
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa,
vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa
meidän syntiemme sovitukseksi". (1. Joh. 4:10)
Hän (Jeesus) kasvoi Herran edessä niin kuin vesa,
niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut Hänellä vartta eikä
kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut Hänellä muotoa,
johon me olisimme mielistyneet.
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja
sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kavonsa peittivät,
halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi,
meidän kipumme Hän sälytti päällensä.
Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä
ja vaivaamana, mutta Hän on haavoitettu meidän
rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain
tekojemme tähden.
Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi,
ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,
kukin meistä poikkesi omalle tielleen.
Mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntimme.
Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut;
niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas,
joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei Hän suutansa avannut.
Ahdistettuna ja tuomittuna Hänet otettiin pois, mutta kuka
Hänen polvikunnastaan sitä ajatteli ? Sillä Hänet temmattiin
pois elävien maasta; minun kansani rikkomusten tähden
kohtasi rangaistus Häntä.
Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta
rikkaan tykö Hän tuli kuoltuansa, sillä Hän ei ollut vääryyttä
tehnyt eikä petosta ollut Hänen suussansa". (Jes. 53:2-9)
"Mutta Herra näki hyväksi runnella Häntä,
lyödä Hänet sairaudella.
Jos sinä panet Hänen sielunsa vikauhriksi,
saa Hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan,
ja Herran tahto toteutuu Hänen kauttansa.
Sielunsa vaivan tähden Hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi.
Tuntemuksensa kautta Hän, minun vanhurskas palvelijani,
vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
Sentähden minä jaan Hänelle osan suurten joukossa,
ja väkevien kanssa Hän saalista jakaa;
Sillä Hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja Hänet luettiin
pahaintekijäin joukkoon, Hän kantoi monien synnit,
ja Hän rukoili pahaintekijäin puolesta". (Jes. 53:10-12)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.