Äiti kuoli

Ei oikein ole sanoja. Shokki oli varmaan niin valtava, että sydän ei kestänyt. Menetin itse aikuisen poikani viime vuonna ja olen ihmetellyt, miten olen vielä hengissä. Sydäntä on ihan oikeasti särkenyt tuskasta. Vuosi sitten olisin toivonut, että pääsisin lähtemään poikani mukana, mutta minun aikani ei ollut vielä. Niin surullista kuitenkin omaisille, että kaksi rakasta lähtee yhtä aikaa. Voimia koko lähipiirille.

Se on kauhein tilanne elämässä kun tullaan kertomaan sellasta ÄIDILLE tiedän... mulle kerrottiin puolitoistavuotta sitten juuri tämä tämmönen ilmoitus -ja voinpa sanoa että ...sitä ei voi edes kuvailla MILTÄ SE TUNTUI ...mulla ei onneksi ole sydänvikoja ...vaikka samapa se vaikka KUOLIS siihen paikkaan niin hirveetä selvyitymisprosessia saat alkaa tekemään sen jälkeen...meinasin seota pahimmassa surussani oli varmaan hiuskarvan varassa sekin....no nyt alkaa pahin olla ohi..meidän kun on pakko jatkaa elämäämme vaikkei se niin elämältä edes tunnu..
MUTTA - eteenpäin pakko mennä muitten takia... VOI TOIVON kaikille lapsensa menettäneille valtavasti voimia selvitä siitä ja koettakaa jaksaa!!!!

...että kun minulle joskus vihdoin menee "perille" se, että Rakas Esikois Poikani on todellakin lopullisesti poissa, -niin miten ihmeessä selviän... Pelkään sitä...
Hänen menehtymisestään on kohta puoli vuotta, -mutta yhä vieläkään en sitä pysty ymmärtämään.
Järjen tasolla ehkä kyllä jotenkin, -mutta tunnetasolla en todellakaan...
En aina itsekkään ymmärrä, mikä se on joka minut edes jotenkin pitää järjissäni...
Nuorempi poikani toki, -mutta Esikoisen traagisen menehtymisen jälkeen en ole vielä edes päässyt alkuun surutyössäni...
Päivä kerrallaan on vain yritettävä.
Olen todella pahoillani sukulaisesi tähden.
Samalla voin vain toivoa voimia kaikille teille jotka olette Rakkaan Lapsenne menttäneet.