Äiti 2004, Mummi 2004, Isä 2006.
Aivan liian nopeasti katositte elämästäni, aivan liian aikaisin jouduin teistä luopumaan.
Aika-ajoin sitä erehtyy luulemaan että ikävä hieman hellittäisi, mutta juuri niin kun ehtii ajattelee, ikävä iskee pahinten.
Kauhulla odottelen taas joulua, vuodenvaihdetta jotka aina olivat perheessämme koko lähisuvun hetkiä. Muistan monia hetkiä lapsuudestani kun vanhempieni ja isovanhempieni kera syötiin jouluateriat ym.
Aivan järkyttävä ikävä. Ajoittain pelkään todella kuinka voisi päässä napsahtaa kun ei surua osaa käsitellä.
Aivan liian nopeasti katositte elämästäni, aivan liian aikaisin jouduin teistä luopumaan.
Aika-ajoin sitä erehtyy luulemaan että ikävä hieman hellittäisi, mutta juuri niin kun ehtii ajattelee, ikävä iskee pahinten.
Kauhulla odottelen taas joulua, vuodenvaihdetta jotka aina olivat perheessämme koko lähisuvun hetkiä. Muistan monia hetkiä lapsuudestani kun vanhempieni ja isovanhempieni kera syötiin jouluateriat ym.
Aivan järkyttävä ikävä. Ajoittain pelkään todella kuinka voisi päässä napsahtaa kun ei surua osaa käsitellä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Otan osaa. Läheisten menettäminen varsinkin noin lähekkäin on rankkaa. Itse olen kokenut saman.
Joulun aikaan olen menettänyt monta läheistäni ja siksi nykyään oikein pelkään joulua.
Voimia sinulle
kiitos paljon osanotoistasi !
toivotan voimia takas sinnepäin. joulun aika ei tosiaan ole helppoa, hieman jo valmiiksi kauhulla tosiaan odottelen että mitenkähän sitä tästä joulusta selviäisi. viime joulu meni melko helposti ilman sen kummempia paniikkeja, mutta vuodenvaihde oli vaikea, kun iski tajuntaan että aikahan menee aivan kamalaa vauhtia eteenpäin vaikka vanhempani ovat poistuneet.
mutta yritys kova päästä kuitenkin iloisin mielin eteenpäin. ei tätä pimeää kestä loppuenlopuksi kuin muutama kk, ja sitten taas alkaa kirkastumaan, ja keväällä taas helpottaa.
joulukin on onneksi lyhyt aika, joka toivottavasti pinnistetään tarmolla läpi vaikka kuinka kipeää tekisi.
myös yksi, joka on menettänyt rakkaan veljen juuri ennen joulua. Joulun tulo saa minutkin odottamaan sitä lähes pelon kanssa. Ei voi vähempää kiinnostaa.
Ymmärrän teitä tosi hyvin ja toivon teille voimia!
Minun äitini kuolemasta tulee kohta vuosi. Vuosipäivää pelkään. Isäni kuolemasta on jo kohta 16 vuotta.
Olen kyllä vanhempi kuin sinä, mutta kaukana viisikymppisestä vielä.Olin kuvitellut,että saan pitää aikanaan vanhoista vanhemmistani huolta,mutta he eivät ehtineet vanhoiksi saakka.
Tämä vuosi on ollut vaikea. Olen ollut katkera, alussa olin varma että sekoan.
Minulla on onneksi omia lapsia, joiden takia sen alunkin sinnittelin.
Edelleen on kova ikävä. Ei ole ketään kenelle soittaa, jos esimerkiksi lapsilla menee kokeet hyvin koulussa yms.
Äidin paikka on tyhjä eikä sitä voi korvata millään.
Toivon sinulle jaksamista.
kiitos myös sinulle osanotoista, ja viestistäsi. aina on hyvä kuulla ettei ole yksin. ( vaikka ei KENELLEKÄÄN toivoisi missään tapauksessa samaa, läheisen menettäminen on kamalinta )
mielestäni iällä ei kovin kamalasti ole väliä näissä asioissa, yhtä pahasti se sattuu oli sitten ihan napero, tai vanhempi.
kamalinta todella on kun ehti sen pienen nuoruuden turvata äitiin, ja yhtäkkiä toinen onkin poissa... eikä ajankulu juuri helpota, itseäni lähinnä kauhistuttaa huomata kuinka nyt tänä vuonna tulee JO 4v tapahtuneesta, vaikka aika-ajoin tuntuu että kaikki tuo kamala olisi ihan vasta takanapäin. kuitenkin muistan äitini kasvot, naurun selkeämmin kuin eilisen päivän.
voimia sinulle paljon joulun paineisiin ja murheisiin.. ei tätä pimeyttä loppuenlopuksi onneksi kauaa kestä.
Kauheaa menettää vanhemmat nuorena. Menitin isäni, mutta en tiedä, miten eläisin, jos äitinikin lähtisi.
Sitä toivoo, että huominen olisi parempi ja huomenna uskoo olon olevan parempi huomenna. Ehkä jonain päivänä olo on oikeasti tarpeeksi voimakas, että jaksaa jatkaa omaa elämäänsäkin.
Onneksi joulun voi unohtaa, kun tuskin sitä luntakaan tulee.
Oikeasti lämmin osaanotto suureen menetykseesi x
Voi jeppe muruseni! Luin tätä tunteet palstaa ihan randomina ja osui sun teksti silmään. Haluan täältä lähettää sulle voimia halauksen myötä!
En voi sun ikävääsi tuntea enkä käsittää. Suru ja ikävä ne on niin henkilökohtaisia asioita.
Mä oon sua muutaman vuoden vanhempi nainen. Mun isoisä kuoli noin kymmenen vuotta sitten ja heti perään kuoli mun äiti. Äidin kuolemaa oon joutunut käsittelemään näiden vuosien aikan pala palalta, psykologinkin avulla.
Oon luullut että olen ollut kunnossa, mutta sitten eräs ihmissuhde päättyi ja vanhat haavat aukesi sen myötä. Tuli vähän liikaa lunta tupaan ja onneksi sain apua. Höpöteltiin psykologin kanssa kaikesta ja niin se tuska ja ikävä alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Mun oli helpompi puhua jollekin aivan tuntemattomalle ja kun tiesin, että se tekee sitä työkseen niin en kuormita ketään liikaa omalla pahalla olollani.
Vaikka ikävä raastaa, niin arvaa mitä? Oon aivan sata varma, että sun porukat ja sun mummi olisivat halunneet että sä nautit sun elämästä vaikka ne joutui yhteisen taipaleen sun kanssa päättämäänkin!
Mä uskon, että tämmöiset kokemukset tekee meistä ihmisistä vaan vahvempia.
Säilytä kaikki kivat ja rakkaat muistot, ne on annettu sulle tarkoituksella, uskon näin. Ja jonain päivänä sä voit ehkä laittaa rakkailtas saaman lahjan eteenpäin, omille lapsilles :)
Kaikkea hyvää sulle! mun täytyy nyt mennä nukkumaan että jaksan aamulle herätä aikaisin treeneihin ja luennoille.
*Halauksin*
Vaikka oot paljon menettänyt elämässäsi, niin muistoja et tule ikinä menettämään.. sulla on varmaan paljon ihania hetkiä ja muistoja näistä rakkaista ihmisistä. Vaikka et heitä fyysisesti enää voikaan nyt nähdä, niin varmaan jonkilainen yhteys tulee säilymään ja läsnäolo.
..Äläkä turhaan pelkää, että olisit nämä ihmiset ikuisesti menettänyt, koska varmasti tulee aika kun tapaat vielä heidät kaikki jossain kauniimmassa ja ihanemmassa paikassa mitä tämä maailma voi tarjota.
Voimia ja haleja
kiitos! :)
tämmöiset viestit melko pakostakin pökkää hieman eteenpäin. kaunista lohduttavaa luettavaa, muistuttaa jälleen että loppuenlopuksi en ole yksin suruni kanssa. KIITOS !