Olen monesti miettinyt, että kuinka olisi mitenkään mahdollista elää iankaikkisesti onnellisena taivaassa, jos samanaikaisesti tiedän, että monet minulle rakkaat ihmiset kituvat ikuisesti helvetissä?
Onko kenelläkään mitään mielipidettä tästä? En edes oleta olevani ensimmäinen, joka tätä asiaa täällä pohtii, mutta tämä on minulle oikeasti hyvin piinallinen kysymys...
Onko kenelläkään mitään mielipidettä tästä? En edes oleta olevani ensimmäinen, joka tätä asiaa täällä pohtii, mutta tämä on minulle oikeasti hyvin piinallinen kysymys...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos oletetaan että sinä olet pääsemässä taivaaseen ja taivaassa ei kuitenkaan entistä enää muisteta, niin mitä meinaat muistella siellä?
Mistä tiedät, miten muiden on käynyt? Tapaatko taivaassa omaisesi? Minkä ikäisiä omaisesi ovat?
Vanhoja, 80-vuotiaita kuten kuollessaan, vai parhaimmassa elinvuosissaan? Miten heidät tunnistat?
Lapsena uskoin, että ihminen kuoltuaan muuttuu enkeliksi ja saa liitää ympäri maailman onnellisena ja innokkaana iankaikkisesti.
Nyttemmin olen tarkkaan kuunnellut papin sanat hautajaisissa:" Maasta olet sinä tullut, jne....ja lopuksi... Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä."
Siis olemme olemattomuudesa viimeiseen päivään saakka?
Uskontunnustuksessa myös sanomme ..."ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita".
Minä en ymmärrä. Miksi siis sanotaan, kun läheinen on kuollut, että hän on taivaassa, hänellä on kaikki hyvin. Onko?
Olemmeko maailmanloppuun saakka ensi vain tyhjyydessä, ja sitten viimeisenä päivänä jaetaan vuohet ja lampaat?
Miljardien vuosien kuluttua?
Kumpi on se tieto, johon lopulta tulee uskoa?
Ihmiset jotka pääsevät aivaaseen, ovat kuin enkelit, eikä siellä ole aviopuolisoitakaan muuten kuin yhtenä ihmisenä ehkä siellä muiden joukossa. Kaikki uskovaiset ovat kuin veljiä ja sisaria, ja se on tietääkseni jotain niin erilaista, että siellä ei murehdi tämäntapaisia asioita. Aivan erilainen paikka, jossa ei ole murheita, suru´ja eikä ehkä tietoa siitä miten niille muille käy. Välitilassa, jonne siirrytään ensin, tavataan ehkä niitäkin, mutta sielläkin tietääkseni enimmäkseen nukutaan. Taivaaseen pääsevät odottelevat sitä hetkeä kun heitä kutsutaan eteenäin, ja tuomittaviksi munevätkin odottavat eteenpäin menemistä.
Unohdanko siis vain kaikki ne ihmiset, jotka ovat olleet minulle tärkeitä elämäni aikana, kun en kykene suremaan taivaassa heidän kohtaloaan? Sekin tuntuisi aika pahalta!
Kun taivaaassa tai siis paratiisissa ei muisteta ollenkaan menneitä. Niin mitä aijot muistella siellä? Ja kai ymmärrät tämän kysymyksen luonteen oikein. Sillä ethän sinä ole sinne menossa.
ettei siellä itketä eikä paruta vaan iloiten ylistetään Herraa..
taivaassa sisäiset ja salaisimmatkin tyydytyksen tarpeemme on täydellisesti tyydytetyt - myös läheisyyden tarpeemme - miettimääsi asiaan on varmaan olemassa jokin ratkaisu jonka aikanaan sitten saamme tietää - itse kullakin tässä on ystäviä,tuttavia ja perhettäkin molemmilla puolin rajaa...
apostolien aikaan ihmiset tulivat uskoon perhekunnittain..kasteelle jne - - - miksikohän ei enää nykysin!?
sai käydä useita kertoja Taivaassa. Hän kertoi, että siellä on virta, johon mennään uppeluksiin ja siinä virrassa pyyhkiytyy mielestä kaikki entinen, eikä mikään paina mieltä!
Hän on näemmä melkoinen valheen mestari, suoraan sanoen, eikä tuolla tavalla valehdellen saa muuta
kuin ihmiset jonkinlaisen hämmennyksen valtaan.
on Sanansa mukaan pyyhkivä kaikki kyyneleet siellä. Jostain syystä joillain on itku silmässä sinne tullessa, mutta Hän pyyhkii ne pois.
Olen huomannut, että yleensä ei uskota, jos jonkun kerrotaan käyneen Taivaassa. Minäpä uskon, ja usein nuo kokemukset on pitäneet yhtä Raamatun sanan kanssa.
Mikäs Taivas se ois, jos meitä ahdistais ajatukset siitä, että toiset on Helvetissä?
Hei...
Jesaja 65:17
"Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu"
Itse aikoinaan pohdin samaa, kuinka voisin olla onnellinen taivaassa, jos tietäisin ja näkisin, kuinka ystäviä ja omaisiakin joutuisi kadotukseen. Kyselin Jumalalta tuota asiaa, se vaivasi mieltä. Viimein tuo Raamatun kohta avautui ja sen antama vastaus toi mielenrauhan.
Herra luo uudet taivaat ja maan, entiset asiat eivät enää mieleen astu, mikä tarkoittanee niin asioita kuin myös ihmisiäkin.
Jeesus puhui rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Abrahamin helmoissa, joka viittaisi siihen, että kuoleman jälkeenkin ihmisellä on tietous maan päällä tapahtuvista asioista, mutta tämä kuvaus liittyy kuitenkin nykyisyyteen, eli aikaan ennen uusien taivaiden ja maan luomista. Kun viimeiset tapahtuvat ja ajat täyttyvät, kun ollaan Jumalan suunnitelman viimeisessä vaiheessa, kaikki entinen katoaa lopullisesti, eivätkä entiset näin ajatukseen astu.
Tämä on vanha ketju, mutta moni voi vieläkin tätä lukea, kuten minäkin tälle nyt käväisemään tulin. Ihminen on kokonaisuus, jossa on sielu, henki ja ruumis. Kun pappi sanoo: maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman, tarkoittaa hän vain sitä katoavaa fyysistä ruumista eikä sielua ja henkeä, jotka palaavat Isänsä Jumalan luo taivaaseen heti hänen kuoltuaan ja ovat siellä Hänen läsnäolossaan niin kauan kuin Jumala on viimeisenä päivänä herättävä tuon fyysisenkin ruumiin ja luova uuden taivaan ja uuden maan, missä taas ollaan kokonaisia ruumiinemme, sieluinemme ja henkinemme. Tämä fyysinen ruumis on vain kuori, jossa vietämme tämän elämämme ajan ja sielu ja henki ovat kuolemattomia ja aina olevia ja eläviä, elävämpiä kuin täällä maassa ollessa vajavaisessa asumuksessa ruumiissa. Lisäksi tuosta pastori Oden Hetrickistä mainitakseni. Jumala on sallinut monen omansa jo tämän maanpäällisen elämän aikana vierailla taivaan kodissa ja nähdä siellä ne ihanat sanoinkuvaamattomat olosuhteet, minne pääsevät ne, jotka halajavat päästä Jeesuksen täytetyn ristintyön avaaman oven kautta sinne taivaan kotiin, mikä onkin se meidän alkuperäinen kotimme, mistä olemme tänne maan päälle tulleetkin. Siellä vasta todella tunnemme olevamme kotonamme. Täällä olemme vaan käymässä ja oppimassa, lähinnä rakkautta ja toisten huomiointia. Ne ovat ne tärkeimmät opinkappaleet täällä maallisen vaelluksemme aikana ja niitä tulisi opetella eikä kulkea maallisen mammonan perässä, mitä ei kukaan täältä lähteissään mukaansa saa. Jumala, Isämme rakastaa jokaista ihmistä ja odottaa kaikkia kotiin ettei kukaan jäisi matkalle tai lähtisi kulkemaan vääriä polkuja. Jos ihmiset tietäisivät, mitkä ihanuudet taivaan kodissa meitä odottavat, kaikki sinne kilvan pyrkisivät.