ONKO HERRA TODELLA KANSSAMME?
Kenties joitakin meistä ovat kiusanneet samanlaiset ajatukset ja sisäiset kamppailut kuin muinaista Gideonia.
Gideonilla ja hänen läheisillään ei mennyt hyvin. Elettiin ahdistusten keskellä (Tuom 6:6). Mitäpä silloin Jumalan lapset muuta osasivat tehdä kuin huutaa Herraa avukseen (6:7).
Nyt Gideon sai Herralta sanan, jossa hänelle vakuutettiin, että Herra on todella hänen kanssaan (Tuom 6:12). Mutta Gideonille ei riittänyt pelkkä sanan vakuutus Herran läsnäolosta. Hänellä oli liian vaikeaa, jotta vain lupaus Herran läheisyydestä rohkaisisi häntä kestämään sietämättömältä tuntuvia olosuhteita.
Gideon oli oppinut olemaan rehellinen ja avoin suhteessaan Jumalan sanaan. Siksi hän uskalsi tuoda esiin oman epäilyksensä ja kritiikkinsä: "Voi, herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä" (Tuom 6:13). Gideon aivan kuin sanoi: Ei Herran läsnäololla ole mitään todellista merkitystä, jos hän ei samalla auta meitä pois ahdistuksistamme. Haluan itselleni sellaisen Herran, joka toimii ja vaikuttaa tässä ja nyt, joka muuttaa olosuhteet itselleni miellyttävimmiksi, niin ettei minun tarvitse kärsiä nykyistä kurjuutta.
Tässä on ainakin minun elämäni eräs suurimmista ahdistuksista. On ollut vaikea oppia luottamaan siihen, että Herra on lähellä, hän on minunkin kanssani, kun ei elämässäni näy mitään ihmeellisiä asioita. On vain monenlaisia vaikeuksia ja ongelmia. On tavallista arkea ja vaivannäköä. Eihän voi olla mahdollista, että Herran suloinen läsnäolo on todellista elämässä, joka on elämää mitättömyydessä, hengellisessä köyhyydessä ja jossa on niin monia epäonnistumisia ja pettymyksiä, niin paljon sairautta, kipua ja lopulta kuolema.
Olen ollut vaatimassa, että Herra minun kanssani ja minussa merkitsee voimaa ja voittoa. Silloin kivut häviävät, ongelmat ratkeavat ja kysymyksiin saadaan vastaukset. Herran todellisen läsnäolon tulisi vaikuttaa luonteeni jalostumista ja persoonallisuuteni kehittymistä ja ennen kaikkea menestystä Jumalan valtakunnan työssä. Jos Herra on minun kanssani olen kuin kaikkivaltias, sillä onhan minun kanssani Kaikkivaltias. Eihän voi olla mahdollista, että Herra on kanssani, kun olen tyhmä, sairas, heikko ja mitätön ihminen ja vaikka en saakaan aikaan mitään kunnollista elämässäni.
Voi minua mieletöntä! Miksi Jumala ei voi olla Jumala myös pienessä ja vaatimattomassa. Hän on Jumala myös silloin, kun hän osoittautuu meidän ihmisten mielestä heikoksi. Tämä oli tuskainen ongelma jo ensimmäisen sukupolven kristittyjen elämässä. Siksi Paavali kirjoittikin voimaa ja näkyvyyttä uskonelämäänsä vaativille korinttilaisille: "Hän oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin" (2 Kor 13:4). Olemme sitoutuneet seuraamaan tätä heikkoa Kristusta, jonka voima tulee näkyviin tänään tavallisessa arkielämän heikkoudessa ja sitten kerran ylösnousemuksen ihmeessä.
Herra on minun kanssani sairauksieni keskellä silloinkin, kun en parane vaan sairaus vaivaa minua elämän loppuun asti kuten moni muukin masentava ja kiusallinen asia. Opettelen vain kärsimään tätä kipua ja rujoutta yhdessä hänen kanssaan. Luotan siihen, että kun hän on kanssani tässä ja nyt ja hänen avullaan säilytän uskon, pääsen kerran osalliseksi siitä samasta kirkkaudesta kuin hänkin (Room 8:17).
Hänen läsnäolonsa elämässäni on armon ja anteeksiantamuksen läsnäoloa. Voin joka hetki ottaa vastaan ja nauttia näistä Jumalan lahjoista. Kerran saan kokea Jumalan kaiken uudeksi muuttavan läsnäolon. Silloin hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet silmistä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt (Ilm 21:4).
Kenties joitakin meistä ovat kiusanneet samanlaiset ajatukset ja sisäiset kamppailut kuin muinaista Gideonia.
Gideonilla ja hänen läheisillään ei mennyt hyvin. Elettiin ahdistusten keskellä (Tuom 6:6). Mitäpä silloin Jumalan lapset muuta osasivat tehdä kuin huutaa Herraa avukseen (6:7).
Nyt Gideon sai Herralta sanan, jossa hänelle vakuutettiin, että Herra on todella hänen kanssaan (Tuom 6:12). Mutta Gideonille ei riittänyt pelkkä sanan vakuutus Herran läsnäolosta. Hänellä oli liian vaikeaa, jotta vain lupaus Herran läheisyydestä rohkaisisi häntä kestämään sietämättömältä tuntuvia olosuhteita.
Gideon oli oppinut olemaan rehellinen ja avoin suhteessaan Jumalan sanaan. Siksi hän uskalsi tuoda esiin oman epäilyksensä ja kritiikkinsä: "Voi, herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä" (Tuom 6:13). Gideon aivan kuin sanoi: Ei Herran läsnäololla ole mitään todellista merkitystä, jos hän ei samalla auta meitä pois ahdistuksistamme. Haluan itselleni sellaisen Herran, joka toimii ja vaikuttaa tässä ja nyt, joka muuttaa olosuhteet itselleni miellyttävimmiksi, niin ettei minun tarvitse kärsiä nykyistä kurjuutta.
Tässä on ainakin minun elämäni eräs suurimmista ahdistuksista. On ollut vaikea oppia luottamaan siihen, että Herra on lähellä, hän on minunkin kanssani, kun ei elämässäni näy mitään ihmeellisiä asioita. On vain monenlaisia vaikeuksia ja ongelmia. On tavallista arkea ja vaivannäköä. Eihän voi olla mahdollista, että Herran suloinen läsnäolo on todellista elämässä, joka on elämää mitättömyydessä, hengellisessä köyhyydessä ja jossa on niin monia epäonnistumisia ja pettymyksiä, niin paljon sairautta, kipua ja lopulta kuolema.
Olen ollut vaatimassa, että Herra minun kanssani ja minussa merkitsee voimaa ja voittoa. Silloin kivut häviävät, ongelmat ratkeavat ja kysymyksiin saadaan vastaukset. Herran todellisen läsnäolon tulisi vaikuttaa luonteeni jalostumista ja persoonallisuuteni kehittymistä ja ennen kaikkea menestystä Jumalan valtakunnan työssä. Jos Herra on minun kanssani olen kuin kaikkivaltias, sillä onhan minun kanssani Kaikkivaltias. Eihän voi olla mahdollista, että Herra on kanssani, kun olen tyhmä, sairas, heikko ja mitätön ihminen ja vaikka en saakaan aikaan mitään kunnollista elämässäni.
Voi minua mieletöntä! Miksi Jumala ei voi olla Jumala myös pienessä ja vaatimattomassa. Hän on Jumala myös silloin, kun hän osoittautuu meidän ihmisten mielestä heikoksi. Tämä oli tuskainen ongelma jo ensimmäisen sukupolven kristittyjen elämässä. Siksi Paavali kirjoittikin voimaa ja näkyvyyttä uskonelämäänsä vaativille korinttilaisille: "Hän oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin" (2 Kor 13:4). Olemme sitoutuneet seuraamaan tätä heikkoa Kristusta, jonka voima tulee näkyviin tänään tavallisessa arkielämän heikkoudessa ja sitten kerran ylösnousemuksen ihmeessä.
Herra on minun kanssani sairauksieni keskellä silloinkin, kun en parane vaan sairaus vaivaa minua elämän loppuun asti kuten moni muukin masentava ja kiusallinen asia. Opettelen vain kärsimään tätä kipua ja rujoutta yhdessä hänen kanssaan. Luotan siihen, että kun hän on kanssani tässä ja nyt ja hänen avullaan säilytän uskon, pääsen kerran osalliseksi siitä samasta kirkkaudesta kuin hänkin (Room 8:17).
Hänen läsnäolonsa elämässäni on armon ja anteeksiantamuksen läsnäoloa. Voin joka hetki ottaa vastaan ja nauttia näistä Jumalan lahjoista. Kerran saan kokea Jumalan kaiken uudeksi muuttavan läsnäolon. Silloin hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet silmistä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt (Ilm 21:4).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.