Kaikki päivämme ovat Hänen kirjassaan

Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä (Saarn.9:10).

Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?(Ps.6:5)

Muistan hänen tumman katseensa, sen kun hän katsoi kulmakarvojensa takaa. Ikävöin sitä, samoin hänen hymyään. Muistan myös hänen kätensä ja matalan äänensä. Hän oli nuorena, voin todellakin sanoa kun katson hänen nuoruuden valokuviaan, kaunis mies. Hyvänen aika, hän olisi voinut olla vaikka filmitähti! Ja tähti hän olikin, nimittäin paikkakuntansa urheilutähti, juoksija ja hiihtäjämestari.

Hänellä oli koko lapsuuden ja nuoruuden kova elämä, liian rakkaudeton ja synkkä. Mutta hänestä tuli hyvä ja huolehtiva perheenisä, minun isäni, meidän perheemme oma tähti! Hänellä oli erikoisen siniset kauniit silmät verrattuna siihen, että hän oli niinkin tumma mies. Eikä hänestä tullut koskaan paapan näköistä, vaikka ehti täyttää 80 vuotta. Hän oli komea mies loppuun saakka. Ihailin häntä. Näen hänestä usein unta ja ikävöin hiljaa sisimmässäni hänen hiljaista, vaikkakin välillä aina innostunutta ja iloista olemustaan. Hänen huumori oli myöskin vertaansa vailla. Silloinkaan, kun molemmat äiti ja isä sairastivat ja perheemme leipä oli totisesti "Korkeimman kädessä", hän ei kadottanut toivoansa elämään ja tulevaisuuteen. Sairautensa aikana näin hänet usein kädet ristissä, ja näin kertoi äitinikin, että hän rukoili paljon ennen kuolemaansa.

Huomaan itsessäni, että olen ruvennut luonteeltani muistuttamaan häntä yhä enemmän ja enemmän. Säikähdän, kun katson omaa valokuvaani, miten olen alkanut muistuttaa häntä myös ulkonäöltäni enemmän nyt vanhempana.

Elämä jatkuu. Isä on poissa ja kyyneleet vierivät silmiin. Hänen opetuksensa ja ohjauksensa sekä valonsa auttaa jaksamaan, kun tulee ikävä. Hän elää muistossani ja mielessäni aina, vaikka en häntä enää näekään.

Meillä on Herra taivaassa, joka ei kuole koskaan. Hän on aina kanssamme, rukouksen matkan päässä. Ja vaikka yksi ovi on hiljaa sulkeutunut, on eräs, joka voi se jälleen avata. Jeesus tulee ja avaa tuonelan ovet ja kutsuu kuolleet haudoistaan. Silloin toivon näkeväni jälleen tuon rakkaan katseen ja hymyn, jota jäin kaipaamaan.