Tarkentaakseni feminismiä vastaan esitettyä kritiikkiä, olen konstruoinut kuvauksen naisluonnosta. Kun selviää miten nainen havannoi maailmaa, feministisen kysymyksenasettelun kyseenalaiset lähtökohdat paljastunut rationaaliselle katseelle. Naisluonnon kuvauksen tarkoitus on esitellä ne naisellisen ajattelun ennakkoehdot, jotka määrittävät naisellisen (ja sitä kautta myös feministisen) ajattelun ja asettavat sille rajat. Ongelmanasetteluni on siis kantilainen, transsendentaalinen, ja olen siinä ottanut huomioon feministien vaatimukset sukupuolispesifistä ennakkoehdoista kaiken tutkimuksen lähtökohtana ja hyväksynyt naisluonnon erityisyyden olemassaolon järjestyksessä. Siis millaisena maailma naiselle näyttäytyy ja mitkä ovat naisellisen havainnon ymmärryksen ennakkoehdot?
Naista tutkiessa on syytä luopua kaikista ymmärrystä rajoittavista ennakko-oletuksista. Naisen ymmärtämistä tavoittelevaa voi neuvoa erään tunnetun ajattelijan sanoilla: "älä ajattele, vaan katso". Naiselle ei pidä olettaa mitään ominaisuuksia, vaan yksinkertaisesti katsoa mitä nainen on.
Naisen käyttäytymistä tarkastellessa silmään pistää eräs toistuva havainto: se mitä nainen näkee, sanoo, ajattelee tai kuvittelee poikkeaa radikaalisti siitä miten asiat "todella" ovat. Rationaalisuudella ei ole paljoakaan tekemistä naisen kanssa ellei yksinkertaista hyvin rajoitetuissa puitteissa toimivaa laskelmointia oteta lukuun. Nainen onkin pohjimmiltaan lähinnä uskonnollinen olento, ja uskonnollisuudessaan hän on fundamentalisti. Toisin kuin yleensä uskonnoissa nainen ei oikeastaan usko mihinkään korkeampaan ja silmillä näkymättömään, vaan hänen uskonnollisuutensa on hyvin tämänpuoleista. Toinen ero fundamentalistiin on siinä, että fundamentalisti tietää olevansa uskovainen, kun nainen taas ei ole vähimmässäkään määrin selvillä maailmanjärjestyksensä alkuperästä.
Nainen uskoo uskonnollisella hartaudella ja omistauneisuudella mm. sellaisiin mielikuvituksellisiin olioihin kuin Parisuhde, Ystävyys, Ura, Perhe, Naiseus, Poikaystävä, Työ jne. Kyse ei naisen uskonnollisuudessa ole siitä, etteikö "ystävyyttä", parisuhteita, työtä jne. olisi olemassa, vaan naisen kiihkeästä ja hartaasta uskosta, että nämä oliot ikäänkuin sisällyttävät maailman itseensä sekä määrittävät sen miten maailman pitäisi olla, eli maailman mielen ja moraalin.Nainen ymmärtää nämä maailman "oliot" eräänlaisiksi muuttumattomiksi platonistiksi ideoiksi. Muuttumattomat sosiaaliset normit ja luonnonlait ovat naiselle yhtä. Tästä seuraa, että naisen maailmanjärjestys on kivitauluun kirjoitettu, eikä sitä voi tai saa muuttaa (nainen ei huomaa siinä, että muuttumattoman maailman muutosyritykset ovat moraalittomia, mitään ristiriittaa...). Psykoanalyyttisesti ilmaistuna tämä tarkoittaa, että nainen jää kehityksessään pitkälti imaginaariselle ja symboliselle tasolla, kun reaalisuus jää häneltä saavuttamatta.
Naisen maailmanjärjestyksen vakioisuudesta seuraa todellisen keskustelun tarpeettomuus. Miksi keskustella kun kaikki on jo selvillä? Niinpä naisten keskinäisen kommunikaation täyttävätkin juoruilu, kyräily, miesten haukkuminen, omien tunnetilojen raportointi, jännittävien elämän- ja kasvutarinoiden kehittäminen (kun todellisuus on mitä banaalein ja masentavin). Tuloksena on merkityksetön rituaalipuhe, joka ottaa paikkansa arjen elämässä ja tämä on merkittävä syy kaikkien todellisten ajattelijoiden (Platon, Sokrates, Kierkegaard, Wittgenstein, Foucault)syvään naisvastaisuuteen (joka esimerkkihenkilöidemme tapauksessa ilmeni mm. homoutena). Naisten keskustelu muistuttaa englantia siinä mielessä, että paralingvistiikka ja prosodiikka hallisevat myös angloamerikkalaisen keskustelun sisältöä. Yleisemmin voisi todeta, että luultavasti juuri viehtymys kaakatukseomaiseen prosodiikkaan on naisten kielimyönteisyyden taustalla.
Naisluonnosta seuraa naisten tyhjäpäisyys aiheuttaa miehelle paljon vakavampia ongelmia kuin pelkkä itsehillinnän säilyttäminen. Erääksi polttavaksi ongelmaksi nousee se, että vaikka naisia onkin sietämätöntä kuunnella, heidän kanssaan on silti kommunikoitava. Kommunikaatiossa ensimmäisen vaikeus on neuvottelun ja sovittelun perimmäinen mahdottomuus: naisten kanssa ei voi neuvotella, asiat on ymmärrettävä niinkuin nainen ne ymmärtää, jotta asioista voisi neuvotella. Valitettavasti tämä taas poistaa neuvottelun mahdollisuuden, mutta ei sen tarvetta, sillä nainen ei ymmärrä lähtökohtiensa johtavan neuvottelun ja sovittelun mahdottomuuteen. "Neuvottelujen" tulos onkin usein hysteerinen nainen, joka ei itsekään tajua mistä meni sekaisin. Jos mies kuitenkin "neuvotteluissa" (sääntöjen jakelutilaisuudessa) omaksuu naisen kannan, nainen katsoo erimielisyydet sovitetuiksi.
Toinen ongelma on suhteen muodostumisen kannalta vielä fataalimpi: naisen kokemushorisontin ja elämismaailman umpinaisuuden ja läpitunkemattomuuden vuoksi naiseen on mahdotonta muodostaa yhteyttä. Nainen ei oikeastaan milloinkaan näe miesyksilöä, vaan luomansa kuvitteellisen hahmon, jonka hän tietämättään samastaa mieheen. Mies on joko Poikaystävä, Ystävä, Pomo, Hoito, Pukki, Ystävän poikaystävä tai jotain muuta, mutta ei koskaan omanlaisensa yksilö. Naisen asettama miehen rooli pitkälti määrittää miehen ja naisen välisen suhteen käytännön.
Jos mies ei tajua millaisen otuksen kanssa hän on tekemisissä - kuten usein on laita -, seuraukset ovat miehen psyykelle tuhoisia. Miehestä tulee OBJEKTI paitsi naiselle myös itselleen. Mieheltä riistetään itseisarvo, sillä naiselle hänellä on vain välineellistä arvoa naisen elämänhallintaprojektin (perhe työ harrastukset ystävät hyvän elämän määreinä jne)toteuttamisessa. Täsmällisesti ottaen seurustelukumppani on naiselle turvallisuuden ja jatkuvuuden (naiselle nämä ovat käytännössä synonyymeja)tunnetta ylläpitävä mielihyväobjekti. Käytännön esimerkkejä siitä mitä tämä joillekin miehille tekee ei tarvitse kaukaa etsiä, pieni silmäys foorumien kirjoituksiin riittää.On surullista nähdä kuinka naisten brutaalin vallankäytön kohteeksi joutunut mies viimein alkaa nähdä oman itsensä miesesineenä.
Toisinaan todellisuus ja naisen kuvitelmat joutuvat sovittamattomaan ristiriitaan, jonka edessä jopa naisen harlekiinikaavalla toimivan mielikuvituksen on antauduttava. Tällöin miehestä tulee SYNTIPUKKI. Otaksuisin, että kaikilla parisuhteilla "eläneille" miehillä on kokemuksia siitä kuinka pettymykset naisen elämässä ovat viime kädessä miehen syytä. Milloin syynä on muutaman vuoden takainen riita, milloin miehen jääkiekon katselu tai yleisemmin vain miehen "piittaamattomuus", "laiskuus", "välinpitämättömyys", "petturuus" tai "itsekkyys". Näiden kaikkien ominaisuuksien lunastamiseen riittää vaikkapa kaljoittelukerta kavereiden kanssa. Useimmiten kuitenkin joku verrattomasti vähäisempi asia.
Tällainen on naisluonto.
Naista tutkiessa on syytä luopua kaikista ymmärrystä rajoittavista ennakko-oletuksista. Naisen ymmärtämistä tavoittelevaa voi neuvoa erään tunnetun ajattelijan sanoilla: "älä ajattele, vaan katso". Naiselle ei pidä olettaa mitään ominaisuuksia, vaan yksinkertaisesti katsoa mitä nainen on.
Naisen käyttäytymistä tarkastellessa silmään pistää eräs toistuva havainto: se mitä nainen näkee, sanoo, ajattelee tai kuvittelee poikkeaa radikaalisti siitä miten asiat "todella" ovat. Rationaalisuudella ei ole paljoakaan tekemistä naisen kanssa ellei yksinkertaista hyvin rajoitetuissa puitteissa toimivaa laskelmointia oteta lukuun. Nainen onkin pohjimmiltaan lähinnä uskonnollinen olento, ja uskonnollisuudessaan hän on fundamentalisti. Toisin kuin yleensä uskonnoissa nainen ei oikeastaan usko mihinkään korkeampaan ja silmillä näkymättömään, vaan hänen uskonnollisuutensa on hyvin tämänpuoleista. Toinen ero fundamentalistiin on siinä, että fundamentalisti tietää olevansa uskovainen, kun nainen taas ei ole vähimmässäkään määrin selvillä maailmanjärjestyksensä alkuperästä.
Nainen uskoo uskonnollisella hartaudella ja omistauneisuudella mm. sellaisiin mielikuvituksellisiin olioihin kuin Parisuhde, Ystävyys, Ura, Perhe, Naiseus, Poikaystävä, Työ jne. Kyse ei naisen uskonnollisuudessa ole siitä, etteikö "ystävyyttä", parisuhteita, työtä jne. olisi olemassa, vaan naisen kiihkeästä ja hartaasta uskosta, että nämä oliot ikäänkuin sisällyttävät maailman itseensä sekä määrittävät sen miten maailman pitäisi olla, eli maailman mielen ja moraalin.Nainen ymmärtää nämä maailman "oliot" eräänlaisiksi muuttumattomiksi platonistiksi ideoiksi. Muuttumattomat sosiaaliset normit ja luonnonlait ovat naiselle yhtä. Tästä seuraa, että naisen maailmanjärjestys on kivitauluun kirjoitettu, eikä sitä voi tai saa muuttaa (nainen ei huomaa siinä, että muuttumattoman maailman muutosyritykset ovat moraalittomia, mitään ristiriittaa...). Psykoanalyyttisesti ilmaistuna tämä tarkoittaa, että nainen jää kehityksessään pitkälti imaginaariselle ja symboliselle tasolla, kun reaalisuus jää häneltä saavuttamatta.
Naisen maailmanjärjestyksen vakioisuudesta seuraa todellisen keskustelun tarpeettomuus. Miksi keskustella kun kaikki on jo selvillä? Niinpä naisten keskinäisen kommunikaation täyttävätkin juoruilu, kyräily, miesten haukkuminen, omien tunnetilojen raportointi, jännittävien elämän- ja kasvutarinoiden kehittäminen (kun todellisuus on mitä banaalein ja masentavin). Tuloksena on merkityksetön rituaalipuhe, joka ottaa paikkansa arjen elämässä ja tämä on merkittävä syy kaikkien todellisten ajattelijoiden (Platon, Sokrates, Kierkegaard, Wittgenstein, Foucault)syvään naisvastaisuuteen (joka esimerkkihenkilöidemme tapauksessa ilmeni mm. homoutena). Naisten keskustelu muistuttaa englantia siinä mielessä, että paralingvistiikka ja prosodiikka hallisevat myös angloamerikkalaisen keskustelun sisältöä. Yleisemmin voisi todeta, että luultavasti juuri viehtymys kaakatukseomaiseen prosodiikkaan on naisten kielimyönteisyyden taustalla.
Naisluonnosta seuraa naisten tyhjäpäisyys aiheuttaa miehelle paljon vakavampia ongelmia kuin pelkkä itsehillinnän säilyttäminen. Erääksi polttavaksi ongelmaksi nousee se, että vaikka naisia onkin sietämätöntä kuunnella, heidän kanssaan on silti kommunikoitava. Kommunikaatiossa ensimmäisen vaikeus on neuvottelun ja sovittelun perimmäinen mahdottomuus: naisten kanssa ei voi neuvotella, asiat on ymmärrettävä niinkuin nainen ne ymmärtää, jotta asioista voisi neuvotella. Valitettavasti tämä taas poistaa neuvottelun mahdollisuuden, mutta ei sen tarvetta, sillä nainen ei ymmärrä lähtökohtiensa johtavan neuvottelun ja sovittelun mahdottomuuteen. "Neuvottelujen" tulos onkin usein hysteerinen nainen, joka ei itsekään tajua mistä meni sekaisin. Jos mies kuitenkin "neuvotteluissa" (sääntöjen jakelutilaisuudessa) omaksuu naisen kannan, nainen katsoo erimielisyydet sovitetuiksi.
Toinen ongelma on suhteen muodostumisen kannalta vielä fataalimpi: naisen kokemushorisontin ja elämismaailman umpinaisuuden ja läpitunkemattomuuden vuoksi naiseen on mahdotonta muodostaa yhteyttä. Nainen ei oikeastaan milloinkaan näe miesyksilöä, vaan luomansa kuvitteellisen hahmon, jonka hän tietämättään samastaa mieheen. Mies on joko Poikaystävä, Ystävä, Pomo, Hoito, Pukki, Ystävän poikaystävä tai jotain muuta, mutta ei koskaan omanlaisensa yksilö. Naisen asettama miehen rooli pitkälti määrittää miehen ja naisen välisen suhteen käytännön.
Jos mies ei tajua millaisen otuksen kanssa hän on tekemisissä - kuten usein on laita -, seuraukset ovat miehen psyykelle tuhoisia. Miehestä tulee OBJEKTI paitsi naiselle myös itselleen. Mieheltä riistetään itseisarvo, sillä naiselle hänellä on vain välineellistä arvoa naisen elämänhallintaprojektin (perhe työ harrastukset ystävät hyvän elämän määreinä jne)toteuttamisessa. Täsmällisesti ottaen seurustelukumppani on naiselle turvallisuuden ja jatkuvuuden (naiselle nämä ovat käytännössä synonyymeja)tunnetta ylläpitävä mielihyväobjekti. Käytännön esimerkkejä siitä mitä tämä joillekin miehille tekee ei tarvitse kaukaa etsiä, pieni silmäys foorumien kirjoituksiin riittää.On surullista nähdä kuinka naisten brutaalin vallankäytön kohteeksi joutunut mies viimein alkaa nähdä oman itsensä miesesineenä.
Toisinaan todellisuus ja naisen kuvitelmat joutuvat sovittamattomaan ristiriitaan, jonka edessä jopa naisen harlekiinikaavalla toimivan mielikuvituksen on antauduttava. Tällöin miehestä tulee SYNTIPUKKI. Otaksuisin, että kaikilla parisuhteilla "eläneille" miehillä on kokemuksia siitä kuinka pettymykset naisen elämässä ovat viime kädessä miehen syytä. Milloin syynä on muutaman vuoden takainen riita, milloin miehen jääkiekon katselu tai yleisemmin vain miehen "piittaamattomuus", "laiskuus", "välinpitämättömyys", "petturuus" tai "itsekkyys". Näiden kaikkien ominaisuuksien lunastamiseen riittää vaikkapa kaljoittelukerta kavereiden kanssa. Useimmiten kuitenkin joku verrattomasti vähäisempi asia.
Tällainen on naisluonto.
Vastaukset 201
Vanhimmat
Mainio kirjoitus - jossa on osa totuutta, kuten kaikissa hauskoissa.
Onneksi kaikki naiset eivät ole sentään tuommoisia (vaikka tunnistin useita).
Valitettavasti on miehiä, joille asia sopii käänteisesti...
Mutta kiitos hauskasta pläjäyksestä :-)
Miten ihminen voi esittää tuollaista kvasitieteellistä roskaa: naisia on puolet maailman väestöstä, ja hänkös tuntee koko populan!
...itsessäsi vähän vastaavanlaisia piirteitä esim. keskusteltaessa siitä, mikä on relevanttia kommunikaatiota... ;-)
Eihän nyt sosiaalisen käyttäytymisen teoriat silkkaa luonnontiedettä voi koskaan ollakaan :-)
Tuo kommenttisi aiheeseen tuli täysin pisteenä i:n päälle - ainakin tämmöisen "mieshuumorintajun" hermoon sattuu juuri nyt kauhiast :-)
En ole kauhean huolissani siitä, mitä mieltä pelokkaat ja epävarmat miehet ovat minusta.
..tällaiset hyväntuuliset :-) Hyvää viikonloppua sinulle ym. - aivan oikeasti.
Kyllähän kuule tiede (miesten kehittämä btw) on jo niin pitkällä että esim. tv-ohjelmien katsojaluvutkin saadaan selville ilman että tutkijat kävisivät jokaisen tv:n omistajan luona kysymässä mitä katsoitte silloin ja silloin tv:stä eikä kyse ole kuitenkaan mistään "yleistämisestä".
Niinpä väitteesi on epäkelpo.
viestisi lyhykäisyydestään huolimatta toimii vahvana empiirisenä tukena väitteilleni. Se edustaa eräänlaista tyypillistä keskivertovastausta transsendentaalisiin tutkimuksiini naisluonnosta. Ehdit parissa rivissä ilmentää naisellisen ymmärryksen avaintekijöitä.
Väität, että kirjoitukseni on "kvasitieteellistä roskaa". Tarkoitat siis, että se väitti itseään tieteelliseksi ja esitti vääränlaisen kuvauksen todellisuudesta. Olisi mielenkiintoista tutkia mitkä seikat saivat sinut pitämään sitä tieteellisenä. Aikaisemmista kommenteistasi päätellen merkittävänä tekijänä olivat sivistyssanat. Yhdistät siis sivistyssanojen käytön ja tieteellisyyden, mikä onkin elävä esimerkki naisellisen maailmanjärjestyksen pinnallisista tunnistusmenetelmistä. Nainen ei erota tyyliä ja sisältöä(viime kädessä tämä johtuu reifikaatiosta, mutta ei mennä tässä siihen sen tarkemmin). Toiseksi väite kvasitieteellisyydestä ilmentää julkilausumatonta presuppositiota, että sinä naisena tiedät miten asiat "todella" ovat. Näkemyksesi hataruus ja varmuus, jolla siihen uskot edelleen puhuvat mainitsemani naisellisen uskonnollisuuden puolesta.
Mielenkiintoinen on myös tuo "Miten ihminen voi esittää..." joka selvästi vihjaa, että toimin väärin ymmärtäessäni maailman väärin! Tämä kohta lauseestasi on tukena väitteelleni, että naisilla moraali ja luonnonlait ovat yksi ja sama.
MOT
"...väitteelleni, että naisilla moraali ja luonnonlait ovat yksi ja sama."
Kivaa, saanko minä nyt luvan vaikka tappaa raiskaajani jos sellaiseen ahdinkoon joutuisin? Aivojeni primitiivinen osio vaatii niin maan perusteellisesti puolustautumaan vaikka hengenlähtöön asti ? Kummallista, että naiset yleensä tuossa tilanteessa eivät kuitenkaan näyttäisi tappavan raiskaajiaan. Luulisi, että jos saisi valita meneekö taposta linnaan ilman että joutuu raiskatuksi mieluummin kuin elää vapaana ja raiskattuna olisi houkutteleva vaihtoehto?
Tapetaanko me nyt vastaisuudessa ne munan väärinkäyttäjät, jos se kerran on moraalimme sallimaa?
Perustelettehan muutenkin kaikkea siksi että se on "luonnollista", ja taas kun jokin ei ole naisten edun mukaista niin silloin pitäisi käyttäytyä "sivistyneesti" ja olla "primitiivisyyden"=luonnollisuuden yläpuolella.
Tapa se raiskaajasi ja perustele sitä vaikka "luonnollisella" primitiivireaktiolla, selittele vaikka että luonnonvalinnan mukaan raiskaajamiesten täytyy kuolla että ei-toivottu käytös karsiutuisi evoluution myötä pois. Kokeile meneekö läpi...
Niin, minunkaan ei tarvitse käydä sinun luonasi, vaan voin jo täältä käsin sanoa ettet ole mikään järjen jättiläinen. On tämä tiede niin ihmeellistä! MOT! Hehhehee!
Dorka.
no se on ihan kokonaan sinun oma typerä päätelmäsi.
Narttu.
"Spektaakkelin" tapauksessa taitaa olla kuitenkin niin että nämä sivistyssanat ovat voittoisia ja se todellinen itsenäinen ajattelu on itseasiassa toissijaista. Jos "Spektaakkeli" viitsisi ajatella enemmän, niin sivistyssanatkin saisivat oikean arvonsa, sitä kun ei "Spektaakkelin" tapauksessa tarvita enää hirveästi.
Oikein "transsendentaalinen" tutkimus!
Kuvastaa hyvin miesten kovaa yritystä asettautua naisten yläpuolelle. Kuten Spektaakkeli itsekin siis sanoo, kyseessä on tutkimus joka esittää useita radikaaleja väittämiä naisluonnosta. Näiden (reflektiivisten:) väittämien sisältöhän on hatustavedettyä puppua, mutta eipä se kait S:ää estä asiasta vaahtoamasta. Mikä on muuten tyypillistä myös kiihkouskovaisille. Se että tekstissä vilisee paljon sivistyssanoja kertoo vain ja ainoastaan lapsellisesta yrityksestä peittää asiasisällön tyhjyys =)
hieman aiemmin sanottua. Yhtäältä puhuin naisen käsityksestä luonnonlaeista ja moraalista ja toisaalla naisen todellisuuskäsityksen fiktiivisestä perustasta. Nämä "luonnonlait" eivät siis tosiasiallisesti ole mitään luonnonlakeja vaan naisen fiktiivisiä kuvitelmia asioiden järjestyksestä, joka taas samastuu siihen miten asioiden pitäisi olla.
Kun siis nainen raivoaa "et rakasta minua enää", nainen ilmaisee vääryydentuntojaan rikotuista luonnon- ja moraalilaeista (voisi olla hedelmällistä puhua naisen tapauksessa etiikasta moraalilakina). Mies on siis yhtäältä rikkonut naisen kuvitelmat, siis oikeaa luonnonjärjestelmää vastaan, sekä moraaliakia.
En oikein ymmärrä miten olet päätynyt tuohon kysymykseen, mutta ilmeisesti se perustui väärinymmärrykseen.
aina tuon otsikon, kun et pysty kumoamaan esitettyjä väitteitä, vaan huomaat ne tosiksi ja sinua alkaa *ituttamaan. Myönnä pois. =)
Nyt et ole oivaltanut koko asiaa.
Laitan tuon otsikon silloin, kun näen jonninjoutavaa valitusta tai asiatonta "haukkumista". Asiaton haukkuminen on sellaista, että se kohdistuu ominaisuuksiin, joita henkilö ei voi muuttaa (esim. sukupuoli, ikä, ruumiinrakenne, rotu,), tai joiden muuttamista vain "toisten mieliksi" olisi kohtuutonta vaatia (esim. ammatti, perhesuhteet, seksuaaliset taipumukset, paino, pukeutuminen jne.).
Pitäisikö sellaisia valituksia vielä yrittää "kumota"?
Toki "valivaleja" esiintyy paljon enemmänkin kuin mitä olen numeroinut - poiminpahan vain välistä silmiini sattuneita esimerkkejä.
Ei pidä paikkaansa väittämäsi. Olet joko juuri tuollainen hänen kuvailemansa tyyppi tahi kateellinen hienolle tuotokselle tahi sitten vain nainen, joka on kapuamassa miesten yläpuolelle. Eikös se ole juuri niin että naiset yrittävät kavuta miesten yläpuolelle hinnalla millä hyvänsä menemällä jopa mauttomuuksiin.
Kaveri on kirjoittanut hienoa ja osuvaa tekstiä huumorilla meistä naisista. Vaikka olenkin aikamoinen vastarannankiiski, on se tunnustettava, että löysin osittain itseni joistain kohdista. Mutta eihän tätä tekstiä saa vakavasti ottaa, täytyy vain kaverille hattua nostaa kirjoituksesta. Sitä oli ilo lukea!
Vaikka teksti oliskin kuvannut sinua osuvasti, naisluontoa se ei kuitenkaan onnistu yleisesti määrittelemään. Huumoria se toki onkin, mutta niin ovat esimerkiki rasistiset vitsitkin, ja siksi mautonta.
Älä ole tosikko. Yleensä oikein kunnon feministi ajattelee noin. Huom! Kirjoitin, että joissain kohdissa tekstiä löysin itseni, mutta en koko tekstissä niinkuin olet ymmärtänyt. Onhan se pakko tunnustaa, että nainen on aika pitkälle juuri hänen kirjoittamansa tyyppi. Olen seurannut tuttavaperheiden, ystävien ja muidenkin perhe- elämää ja kyllä siellä naisten käyttäytyminen ja asioiden hoitaminen menee tota rataa. Myös muu käyttäytyminen yleensä ei poikkea tästä.
Se on varmaan naisena vaikea tunnustaa totuutta, kun tämän päivän nainen ikäänkuin on taistelulinjalla miesten kanssa.
No sinullahan kumma ystäväpiiri on sitten. Kanamaista touhua suorastaan. Äläkä nyt ole tosikko ja loukkaannu tästä väitöksestä :)
Ystävä- ja tuttavapiirissäni on juuri tälläisiä naisia, jotka todella käyttäytyvät näin. En voi siitä loukkaantua, koska en itse kuulu ns. "tyypillinen nainen", gategoriaan, ja en myöskään käy kilpailua miesten kanssa paremmuudesta tai pätevyydestä. Ystäväpiirissäni ei kuitenkaan ole mitään kanamaisia naisia, mutta muuten vahvoja ja hallitsevia kylläkin.
Olen asiakaspalvelussa ja voin todeta yleisesti naisissa olevan näitä piirteitä. Naiset yleensäkin ovat hankalampia asiakkaina, tekevät kärpäsestä härkäsen ja nipottavat joka asiasta. Loppujen lopuksi eivät enää itsekkään tiedä mistä valittavat. Miehet ovat mutkattomampia ja helpompia asiakkaina sekä joustavampia ja loogisempia. Miesten kanssa voi asioista puhua niin kuin ne ovat.
Olen lukenut kommenttejasi tällä palstalla, ja en voi kun ihmetellä, että mikä sua vaivaa? Väittelet asiasta epäolennaisin argumentein ja todellakin hatuista vedetyin lausein. Sinä ilmeisesti olet aikamoinen päällepäsmäri ja mielelläsi hinkkaisit kaikki miehet kantasi alle. Ilmeisesti vaadit muilta liikaa, mutta itse et pysty sitäkään antamaan.
että kuvailemani naisluonto kuvaa ainakin joitakin naisia, vaikkakin sitten vain "kummallisia" ja "kanamaisia" tapauksia? Kun se kuitenkin epäilemättä on enemmän tai vähemmän yleiseksi soveltuva kuvaus ja kun toisaalta sinä pidit aikaisemmin "hatusta vedettynä puppuna", niin eikö tästä tule päätellä, että naiseus ei sittenkään ole sinulle kovin tuttu asia? Kun samalla olen osoittanut merkkejä kuvauksen soveltuvuudesta myös sinuun, niin pitäisikö samalla päätellä, että sinä myös olet kummallinen ja kanamainen?
kuitenkin mies, joka esittää naista. Niitähän tällä palstalla riittää, eivät muuten raukat osaa enää kommentoida. Jos nyt sattumalta olisitkin nainen, niin: jos itse haluat allekirjoittaa Spektaakkelin väitteet tyhjäpäisyydestä, tee ihan rauhassa niin. Mutta yritä hyväksyä, etteivät muut välttämättä halua tehdä samalla lailla. Ihan turhaan vaahtoat. Joka tapauksessa, luulen että olet provo, siispä en taida enää tätä hedelmätöntä keskustelua jatkaa.
"Kun se kuitenkin epäilemättä on enemmän tai vähemmän yleiseksi soveltuva kuvaus ja kun toisaalta sinä pidit aikaisemmin "hatusta vedettynä puppuna", niin eikö tästä tule päätellä, että naiseus ei sittenkään ole sinulle kovin tuttu asia?" Ei, se ei mitenkään epäilemättä ole mikään yleiseksi soveltuva kuvaus, vaikka kuinka haluaisit omassa pikku päässäsi niin uskoa. Se, että joku naiseksi tekeytyvä mies yrittää jotain provoilla ei tosiaankaan mitään todista. Ihmettelen vaan teidän miesten "tieteellisiä tutkimuksia" joissa todistukset ovat noinkin heppoisella pohjalla. Kuinka teitä herranjestas päästetään edes minkäänvaltakunnan korkeakouluista ylipäätäänsä läpi? "Kun samalla olen osoittanut merkkejä kuvauksen soveltuvuudesta myös sinuun" Ja tätä samaa, et sinä mitään ole osoittanut, sinä vaan uskot niin. Oletko muuten uskovainen?
...ei ole kuvaamiasi naistyyppejä, en kyllä väitä olevani kovin laaja-alainen siinä suhteessa. Varmaan löytyy naisissakin kaikenlaisia, en silti menisi väittämään yhtä kategorisesti, että "naiset" (siis ikäänkuin kaikki tai suurin osa) ovat sitä tai tätä. Olen siis aidosti tässä väittelyssä jokseenkin samalla kannalla kuin "Nainen vain".
Luulen niin, että sinullekkin on parempi olla jatkamatta keskustelua, koska et ilmeisesti pysty siihen.
En ole mies enkä mikään provosija. Ihan tavallinen lyyli vaan. Minä tässä en vaahtoa, vaan tuntuupi siltä, että sinulta tällä hetkellä tulee niin paljon vaahtoa suupielistä, että olennaisin jää kertomatta. Yritä hieman vapautua ja ajatella omilla aivoillasi. Hedelmätön keskustelu on tuhoon tuomittu.
Mielestäni kaveri on kirjoittanut oivallisesti naisen luonteesta, nainen, joka on ovela olevinaan, mutta naisia ovelampiakin löytyy; miehissä.Mielestäni sinun kannattaisi lukaista vielä kerran teksti läpi ja miettiä asioita. Tämä kirjoitus on ilmiselvästi sellaisen henkilön kirjoittama, joka ajattelee asioita filosofisesti eikä maallisesti niikuin suurin osa meistä ihmisistä. Suuri kunnia hänelle.
Kuinka joku sitten jaksaakin kirjoittaa noin pitkästi ja hartaudella, ja sitten sisältö on täyttä paskaa? Joillakin ihmisillä on näköjään liikaa vapaa-aikaa.
Suomalaisilla miehillähän on EU:n ennätys työssä käymättömyydestä.
Sinäkin siis paheksut minua "paskan" kirjoittamisesta. Katsopa tuo vastaukseni Hertalle ja huomaat, että myös sinun torjuva vastauksesi tarjosi vain käytännön esimerkin esittämästäni naisluonnon kuvauksesta.
Sinä taas olet ystävällisesti tarjonnut käytännön esimerkin minun empiirisille tutkimuksilleni, joka koskee miesten alemmuudentunnetta älyllisesti. Mikä muu saisi sinunlaisesi ihmisen kirjoittamaan tuollaisia viestejä, ellei epätoivoinen pätemisentarve? Voithan sinä tehdä vaikka väitöskirjan noista "tutkimuksistasi", mutta paskaa se on sisällöllisesti silti. MOT :D
Miesluonnosta olemmekin jo saaneet tällä palstalla paljon kuvauksia. Ja peräti naturalistisia sellaisia.
Me naiset kuvailemme itse "luontomme", jos näemme siihen tarvetta. Ulkopuoliset älkööt vaivautuko.
Tässä on taas oletettu, että minulla on ollut alemmuudentunnosta johtuva "tarve" kirjoittaa teksti. Voisitko osoittaa miten tämä ilmenee tekstistäni? Se, että et osaa kuvitella muita syitä viestin lähettämiseen, kertoo lähinnä oman ajattelusi ominaisuuksista.
Ja jos viestiäni motivoisikin epätoivoinen pätemisentarve, niin miten silloin pitäisi suhtautua vastineeseesi? Miksi lyöt lyötyä?
Tietysti kirjoitukseni kutsuminen "tutkimukseksi" oli ylilyönti...jopa siinä määrin, että harva järkevä ihminen ajattelee minun olleen siinä kohden täysin vakavissani.
Kirjoittelet suhtellisen pitkiä viestejä (aloitusviestisi), eli selvästikin olet käyttänyt kirjoittamiseen keskimääräistä enemmän aikaa. Esität asiat raakoja yleistyksiä käyttäen totuuksina, jotka sisällöllisesti ovat sanahelinää. Kertoo jonkinasteisesta pätemisentarpeesta, tai ehkäpä osaksi myös vapaa-ajanongelmista. Enkä minä nyt sinua lyö, no ehkä hieman äidillisesti ojennan. Yritän saada sinut itse huomaamaan ongelmasi. Sinä kuulut (kuuluit?) varmaan niihin, jotka kirjoittavat tenteissä essee-vastaukseen neljä sivua, ja onnistuvat vetämään koko hötäkästä yhden pisteen. Lisäksi olet muotoillut viestisi "tutkimuksen" muotoon, jonka nyt sitten kuitenkin jälkikäteen kiellät. Ja nyt sitten kehotatkin olemaan ottamatta itseäsi vakavasti, minkä taidan totta puhuen tehdäkin =)
" Esität asiat raakoja yleistyksiä käyttäen totuuksina, jotka sisällöllisesti ovat sanahelinää."
Voisitko antaa esimerkin tästä?
Ajattelu perustuu yleistämiseen. Ajattelu on arvostelmien luomista. Ajattelussa alistetaan predikaatti subjektille (A on B). Jos olet toista mieltä, niin kuulisin mielelläni vallankumouksellisesta ajattelusta, joka ei olisi luonteeltaan yleistävää. Joten sanoa "yleistät" ei kelpaa kritiikiksi sen kummemmin kuin väite "ajattelet". Naisen ajattelu näyttäytyykin yleistyssyytöksillä sangen ironisessa valossa kun sitä tarkastelee ajattelun olemuksen valossa. Nainen kun näyttäisi kritisoivan ajattelua sen perusteella, että se on ajattelua...
Voisitko perustella miten esittämäni yleistykset ovat sisällöllisesti sanahelinää? Olen poiminut naisten vastauksista esimerkkejä, jotka osoittavat naisluonnon kuvaukseni sopivan ainakin vastanneisiin naisiin. Mikäli haluat, voin osoittaa myös sinun viesteistäsi näitä piirteitä sillä edellytyksellä, että perustelet mahdollisen vastakkaisen näkemyksesi, jos sellaisen esität.
Mitä tulee vihjaukseesi, en muista saaneeni reaaliaineen esseevastauksestani koskaan yhtä pistettä, enkä sen puoleen ole antanut neljän sivun esseevastauksiakaan ellei opintojaksoa ole suoritettu yhden kysymyksen tentillä. Joten jos asiaa katsoo "sisällöllisesti", niin siinä sinulla näyttäisi olevan petraamisen varaa.
Ilmaisusi "esität asiat raakoja yleistyksiä käyttäen totuuksina, jotka sisälölllisesti ovat sanahelinää" ei oikein aukene minulle. Olenko minä samastanut yleistyksen ja totuuden? Miten totuus on sisälöllisesti sanahelinää? Tarkoitatko, että totuuteni ei olekaan totta vai että väitetyllä totuudellani ei ole totuusarvoa vai että väittämäni totuus ei väitäkään mitään?
No esimerkiksi :"Niinpä naisten keskinäisen kommunikaation täyttävätkin juoruilu, kyräily, miesten haukkuminen, omien tunnetilojen raportointi, jännittävien elämän- ja kasvutarinoiden kehittäminen (kun todellisuus on mitä banaalein ja masentavin)" Mutta itse asiassa lähinnä koko viestisi. Muut asiat tuossa ovat tietenkin täyttä huttua, mutta omien tunnetilojen tunnistamisesta ja niistä puhumisesta saattaisi kyllä kieltämättä olla teille miehillekin hyötyä - voisi auttaa niihin miesten kamaliin mielenterveysongelmiinkin joita jatkuvasti tuotte tälläkin palstalla esille "tasa-arvo-ongelmana". "Ajattelu perustuu yleistämiseen. Ajattelu on arvostelmien luomista. Ajattelussa alistetaan predikaatti subjektille (A on B)." Jos on olemassa A, joka on B, niin tästä ei seuraa loogisesti, että jokainen A on B. Miksi siis yleistää? "Olen poiminut naisten vastauksista esimerkkejä, jotka osoittavat naisluonnon kuvaukseni sopivan ainakin vastanneisiin naisiin" Tsih. Minäkin olen poiminut tämän ketjun vastaajista miehiä, jotka tukevat teoriaani "Miehet Ovat Sokeita Omalle Tietämättömyydelleen"©, ja he osoittavat teksteillään teoriani oikeaksi! "Ilmaisusi "esität asiat raakoja yleistyksiä käyttäen totuuksina, jotka sisälölllisesti ovat sanahelinää" ei oikein aukene minulle. Olenko minä samastanut yleistyksen ja totuuden? Miten totuus on sisälöllisesti sanahelinää?" Kovasti haluaisit uskoa että kirjoittamasi asiat olisivat faktaa. Tällainen sokea usko on hyvin tyypillistä miehille. Tämän tästä saa törmätä sinunlaisiisi tyyppeihin, jotka jaarittelevat kuin auervaarat ja uskovat itsekin ihan tosissaan olevansa fiksumpia ja aina oikeassa. Kumma kyllä että kun tosipaikka tulee, niin konkreettista näyttöä tästä ei sitten olekaan. Herää jo!
Mistä naiset sinun kokemuksesi mukaan juttelevat? Mitä noihin kasvutarinoihin yms tulee, niin niitähän ovat naistenlehdet pullollaan. Syystä tai toisesta miesten suosimista lehdistä niitä ei niinkään löydy.
Minä en kirjoituksessani väittänyt kaikkien naisten olevan tietynlaisia. Kuvasin vain naisille idiosynkraattista tapaa jäsentää maailmaa. Konkreettista näyttöä olen tulkintani puolesta esittänyt viestiketjun varrella. Voisi myös sanoa, että teoriani naisluonnosta on saanut empiiristä tukea naisen vastauksista. Saamani kritiikki on mielenkiintoisella tavalla jakautunut kahtia. Toisaalla ovat naiset, joiden mukaan yleistän liikaa ja toisaalla jotkut miehet ja naiset, joiden mukaan kuvaukseni pätee yhtä lailla miehiinkin. Vaikuttaisi siltä, ettei kumpikin kritiikki voi olla yhtä aikaa oikeassa.
Kasvutarinoissa ei (minusta) mitään vikaa olekaan. Sanahelinäsyytökset ovatkin lähinnä kohdistuneet niihin muihin kirjoittamiisi yleistyksiin, katso nyt esimerkiksi tätäkin lausetta: "Naisluonnosta seuraa naisten tyhjäpäisyys aiheuttaa miehelle paljon vakavampia ongelmia kuin pelkkä itsehillinnän säilyttäminen."
Ja vieläkö ihmettelet kriittistä suhtautumista tekstiisi? Jos tarkoituksenasi on analysoida naisen ja miehen välisen ajattelutavan erilaisuutta, niin tuollaiset lausahdukset poisjättämällä saisit varmasti paljon myönteisemmän vastaanoton.
Onko nyt niin, että "kritiikkisi" tyhjentyy väitteeseen, etten ilmaissut asiaani asianmukaisella tavalla? Sikäli kuin näin on, niin voi kysyä ainakin
1) mitä on asiallinen käyttäytyminen?
2) miksi pitäisi käyttäytyä "asiallisesti"?
3) onko vastaanoton "myönteisyys" esittämäni asian kannalta relevanttia?
Esittämäsi kohta ei suinkaan ole sanahelinää, vaan on osa kuvausta miehisten turhautumisen tunteiden syntyprosessista.
1) mitä on asiallinen käyttäytyminen?
2) miksi pitäisi käyttäytyä "asiallisesti"?
Niin, en yhtään ihmettele että sinun täytyy kysellä tällaisia juttuja sillä ne eivät nähtävästi ole sinulle oikein vielä selvinneet.
"3) onko vastaanoton "myönteisyys" esittämäni asian kannalta relevanttia?"
Ei varmasti, mutta kun ihmettelit tuota sanahelinäsyytöstä ja sanoit: "Minä en kirjoituksessani väittänyt kaikkien naisten olevan tietynlaisia."
Naisten juttelu keskenään ei ole sama asia kuin naistenlehdet. Jos ja kun naistenlehdissä sattuu olemaan ns. kasvutarinoita, se todistaa vain naisten joustavuudesta, luovasta mielikuvituksesta, tulevaisuudenuskosta, suhteellisuudentajusta, elämänrakkaudesta jne. Näitä ominaisuuksia naisista löytyy jatkuvasti, kaikista misogyynisistä puputuksista huolimatta. Naisilla on kasvutarinoita. Pyrkikää te miehet samaan!
Naiset juttelevat keskenään hyvin monenlaisista asioista: omasta elämäntilanteesta, poliittisesta tilanteesta, säästä, lasten sairauksista, miehen terveydestä, töistä, työn puutteesta, autoista, kotieläimistä, sukulaisistaan, säästämisestä, kotitaloushankinnoista, matkoista, kuolemasta,erehdyksistään, virheistään, onnisttmisistaan, vanhenemisesta, nuoruudesta, muistoista, haaveista, kommelluksista (vitsit), eroista, rakastumisista, kirjoista, unista, teatterista, urheilusta, tietokoneista, terveydestä, ruokavalioista, raskaudesta, kuntosaliharjoittelusta... Tässä on vain pikkuinen murto-osa asioista, joista itse olen jossakin vaiheessa elämääni puhunut.
Ovatko miestenlehdet miesten juttelua keskenään? Eivät, miehet eivät juttele keskenään eivätkä naistenkaan kanssa, paitsi feminismi-palstalla. Jos sitä nyt voi jutteluksi sanoa.
Olen juuri kirjoittanut suuria totuuksia, hämmästy ja polvistu.
Tästä seuraakin johtopäätös: proffa onkin nainen?
Ilolla sain huomata että muutkin ovat alkaneet huomata naisten todellisen luonteen, naisen "rakkaus" miestä kohtaa on vain tarkoin laskelmoitua hämäystä että nainen voisi saavuttaa todelliset päivänvaloa kestämättömät päämääränsä...
Ite oot pölijä.
Nimimerkki 'spektaakkeli' ansaitsee mielestäni palkinnon havainnollistaessaan sukupuolten välistä kuilua. On totta, että naisen sukupuolista identiteettiä hallitsee vahva usko omasta viehätysvoimasta ja etuasemasta mieheen nähden. Sama toki pätee muuallakin eläinkunnassa.
Urokset ovat valmiita vaikka mihin temppuihin saavuttaakseen naaraiden suosion.
Feminismin ydinongelma piilee ehkä juuri tässä.
Vaaditaan älyllisillä perusteilla kliinistä, platonisella tasolla kulkevaa tasa-arvoisuutta.
Seksuaalisella tasolla ollaan valmiita kuitenkin mollaamaan
vastapuolen miehet alimpaan kastiin, joka jää kokonaan ilman pimppiä. Jos luette tälle palstalle kirjoittavia naisia - tiedätte kyllä, mitä tarkoitan...
Nämä ovat väitteitä. Missä todelliset perustelut? Perustelusikin nimittäin ovat vain väitteitä, joita sinä pidät totuutena, jonka varaan nojaat perustelusi oikeutuksen. Kerropa malliesimerkkejä naisten käytöksestä, joilla saat perusteluväitteillesi tukea?
olen joskus ihmetellyt miten naiset loistavat poissaolollaan filosofian historiasta. Pysyviä jälkiä jättäneet ajattelijat ovat poikkeuksetta olleet miehiä.
Niin usein kuulee naisten haikailevan "älykästä ja syvällistä" miestä rinnalleen. Kuitenkaan he eivät oikeasti jaksa ajatella mitään syvällistä.
Toki on olemassa oppineita naisia. Mutta asiat, joita oppikirjoissa on, eivät ole koskaan naisilta lähtöisin. (Tarkoitan nyt lähinnä tuota filosofiaa, josta oli alustuksessa puhe.)
Näyttäkää minulle hyvä naisfilosofi niin minä näytän teille naisen joka ei ole nainen.
te miehet olette pitäneet huolta siitä, että naisen jälki ei ole historiaan jäänyt. Vaiennettu kuoliaaksi vähättelyllä. Ja sinä vielä ihmettelet, kas kun et moista tajua jos niin älykäs olet olevinasi?
"Näyttäkää minulle hyvä naisfilosofi niin minä näytän teille naisen joka ei ole nainen."
Tyypillistä miehen puhetta taas. Itse vastasit omaan väitteeseesi. Eihän se miehille nimittäin käy, että nainen harrastaisi filosofiaa, tai luonnontieteitä. Tällaiset naiset leimataan heti miesmäisiksi (paha loukkaus!), rumiksi ja lesboiksi. Olisikohan taustalla edes pikkaisen sitä pelkoa, että jos ne naiset ovat sittenkin älykkäämpiä? Todennäköisesti hyvin suuri osa niistä oppikirjojen filosofian teksteistä ovatkin alunperin lähtöisin niiden miesfilosofien vaimojen päästä. Miehet ovat vaan vääryydellä riistäneet kaiken kunnian itselleen. Ja tuo oppikirjoihin tukeutumisesi nyt viittaa muutenkin siihen että miehet ovat kykenemättömiä itsenäiseen ajatteluun.
on ollut pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että pysyviä jälkiä ovat jättäneet ajattelijat, jotka ovat tulleet auktoriteetti- ja valtajärjestelmien ulkopuolelta. Niinpä ainakaan suoranaisesti väite, että naisten puuttuminen joukosta johtuisi siitä että heidät on syrjäytetty, ei taida olla relevantti.
Saat asiasta hyvän kuvan lukaisemalla esim. Egon Friedellin kulttuurihistorian.
Onko noin vaikeaa tajuta, että todellakin kyse saattaa olla resursseista ja mahdollisuuksista? Vai montako kuuluisaa miespuolista afrikkalaisfilosofia on olemassa? Vedämmekö tästä sen johtopäätöksen että afrikkalaiset miehet ovat tyhmempiä kuin eurooppalaiset vastineensa, ja kykenemättömiä ajatteluun??
vaikka niin että kreikkalaisista poimin Sapfon ja täältä nykyisyyden päästä Elizabeth Anscomben.
Sijoita sinä siihen väliin nimiä, ole hyvä!
Nimiä? Mitä nimiä sinä haluat kuulla? Omaa nimeäni en sinulle anna, mutta minä ainakin osaan ajatella itse, eikä minun tarvitse tukeutua kenekään filosofin nimeen tai päätelmiin ajatellakseni asioita. Ymmärrän toki, että sinä et pysty oikeastaan sanomaan yhtään mitään ilman että lainaisit jotain toista, jonka tunnet auktoriteetiksi. Miksi muuten vaihdat nimimerkkiä koko ajan? Moinen on mielestäni hieman kaksinaamaista.
sen johtopäätöksen että eurooppalainen-länsimainen fiosofiamme nousee oman kulttuuripiirimme pohjalta ja edustaa sen ajattelua. Se on ainoa ajatushistoria joka meillä on. Maailman ainoa ajatushistoria se ei ole.
Tämä on muuten toteamus, ei johtopäätös.
todistaa? Naisille ei ole sallittu koulutusta, kun taas miehille on sallittu, joten nämä vainotut miehet ovat voineet kuitenkin opiskella. Vai onko joku esim. orja tullut yht'äkkiä filosofiksi, tuosta vain? Myös naisten henkinen painostaminen ja muottiinvalaminen on voinut olla osa syy.
No niin! Ja alunperin siis kummastelit että missä ne naisfilosofit historian kirjoista ovat? Olisiko siis mielestäsi lainkaan mahdollista, että naisilla ei todellakaan ole ollut sama mahdollisuus kouluttautua kuin miehillä? Olisikohan moinen fakta mitenkään mahtanut vaikuttaa asiaan?
osaa puhua länsimaisen filosofian historiasta ja naisten osuudesta siinä vähintäänkin kuvittelematta filosofeja, nimineen, ajatuksineen.
Taidan kuitenkin olla dementikko, kun en muista ketään lainanneeni - avauspuheenvuoroon kyllä kerran viittasin.
Hyvää yötä sinullekin.
Olet väittänyt, että naiset ovat kykenemättömiä syvälliseen ajatteluun. Minä taas väitän, että sinä et pystyisi filosofiseen ajatteluun itsenäisesti. Ja tämä on aika yleistä miesten keskuudessa. Ei se, että osaa luetella mahdollisimman monta filosofia vielä tee sinusta sellaista =)
ottaa oppia asenteista, joita nimimerkki Nainen vain esittää kirjoituksissaan tuolla alempana (ei siis ylempänä, siellä hän puhuu toisin). Hän sanoo että pitää pystyä filosofiseen ajatteluun ottamatta tukea filosofiasta ja kirjoista. Niin se käy. Hän ehkä päätyy filosofian historiaan, eikä siinä alan koulutusta tarvittu.
ottaa oppia nimimerkki "3242343"n asenteista tuossa ylempänä ja muistaa että koulutus ja oppikirjat ovat tärkeitä filosofiassa, sillä se, että naiset on jätetty niiden ulkopuolelle on selitys sille miksi he eivät (loistavista itsenäisistä ajatuksistaan huolimatta) ole päätyneet filosofian historiaan.
Ei se, vaan se, että naiset eivät nyt ensinnäkään edes olisi saaneet julkaista minkäännäköistä filosofista johtopäätöstä, vaikka sellainen olisi aikaansaatukin. Nainen, joka on uskaltanut tuoda julki omia filosofisia johtopäätöksiään on vaiennettu miesten toimesta.
Myönnät siis, että et pysty itsenäiseen ajatteluun/pohdiskeluun. Hyvä on. Se, miksi tähän on vedetty itsenäinen ajattelu mukaan, johtui siitä että esitit ensin perättömän väitöksen "naiset eivät oikeasti jaksa ajatella mitään syvällistä". Tätä perustelit sillä, että heitä ei löydy oppikirjojen teksteistä!! Tällainen perustelutyyli osoittaa selkeää puutosta oman luovan ajattelun saralla. Miksi näin on, on sinulle selitetty jo muualla, ja olet jo itsekin asian laidan omalla tavallasi myöntänyt. Oletko varma että olet tottunut valvomaan noin myöhään?
Herranjumala!
Kertooko Egon Friedellin kulttuurihistoria, missä yliopistoissa naiset eivät ennen 1800-lukua vaikuttaneet?
Ei, mainitsemasi fakta ei ole vaikuttanut asiaan. Naiset olivat vain niin huonoja koulussa. Esim. keskiajalla tytöt lintsasivat alvariinsa koulusta eikä juuri kukaan yltänyt yliopistoihin. Naiset ovat nykyään muuttuneet ihmeellisesti.
FEMINISMI on eräs alue, joka esittelee naisten tuottamaa filosofiaa, olkaapa hyvät! Ja osa feministisistä ajattelijoista on jo inhimillisesti katsoen historiaa.
Sitä on alun alkaen tultu "auktoriteetti- ja valtajärjestelmien ulkopuolelta".
Q. E. D.
Katsos, ystävämme 'muuttuva nimimerkki' on sitä mieltä, että seuraavilla faktoilla ei ole sitten mitään tekemistä toistensa kanssa: 1. naiset eivät ole saaneet käydä kouluja
2. naiset eivät ole saaneet tehdä minkäänlaisia julkaisuja
3. naiset eivät ole historiankirjoissa.
Miehillä nyt tuntuu olevan muutenkin vaikeuksia käsitellä syy- ja seuraussuhteita. Mies ikäänkuin lukee näitä oppikirjojaan rivi riviltä, opettelee ulkoa vuosiluvun sieltä ja jonkun vaikuttajan nimen täältä. Asiasisällöstä ei sitten ymmärretä sen enempiä.
Mitäpä me olemme arvostelemaan miehen logiikkaa.
Aristoteles oli filosofi ja loogikko. Aristoteles oli mies. Siispä jokainen mies on filosofi ja loogikko.
Kertooko se tosiasia että Esa Saarisen avoimilla luennoilla oli kuulijoista säännönmukaisesti "nykynaisia" yli 90% mielestäsi jotain a) filosofiasta, b) Esa Saarisesta vai c) nykynaisista?
d) se kertoo julkkiskulttuurista
Onhan niitä historiaan jääneitä ajattelevia naisia. Olenko väärässä jos väitän että syystä tai toisesta monille heistä on ollut ominaista tietty miehisyys? Kristiina oli miehen peruukkia käyttävä lesbo, Aurore Dupin käytti miehen nimeäkin, Virginia Woolf viihtyi homojen seurassa. Ja niin edespäin, sääntö löytyy.
Minä en oikein ymärrä että miksi miehet antoivat tämänkaltaisten epänaisten nousta rinnalleen, eivät heiltä evänneet sivistystä ja ajattelua. Kertooko se mielestäsi jotain a) filosofian miehisyydestä, b) noiden naisten epänaisellisuudesta?
ja lisäksi vielä tietysti kohta e), jonka mukaan miehiä ei kiinnosta nykyään filosofia eikä varsinkaan sellainen filosofia, jota luennoi tutkija, joka sanoo uskollisesti palvomaansa vaimoa julkisesti kuningattareksi ja ojentaa vielä tälle joka päivä ruusun.
olet, eikös naistutkimus ole paneutunut tuohon asiaan ja todistanut että jumala onkin nainen?
Mutta miksikäs se filosofian historia siitä muuttuu? Sehän on mikä se on. Kysyä voi vai miksi. Sikäli kun nyt enää mitään voi kysellä, nämä asenteethan ovat niin tykittäviä että vain omaan sukupuoleen samastuminen ja sen etuoikeuksien vaatiminen näyttää tepsivän.
Aloitin sanoilla: minäkin ihmettelen... No nyt en enää niin paljoa ihmettelekään.
Ihmettelin ilmausta "ihmetellä".
Kertoo koko yhteiskunnan patriarkaalisuudesta.
---
Mitä on epänaisellisuus?
sitä julkkiskulttuuria sitten? Mikähän lienee ruusun painoarvo noin niinkuin filosofian historiaan jäämistä silmälläpitäen? Kelpaisiko mielestäsi meriitiksi?
on patriarkkuus?
Voikos patriarkaatin erottaa isäjumalan paradigmasta?
ihmeellisempi juttu tuo jumalan sukupuolettomuus. Sitä en kyllä selittämättä ymmärrä. Ja pelkään että vielä vähemmän jos se minulle selitetään.
Ruusut esiintyvät ainakin sotahistoriassa.
Miehet jakelevat ruusuja ja risuja sen mukaan, minkä katsovat tarpeelliseksi. Niitä naisia, jotka saavat risuja, sanotaan feministeiksi, joissakin tapauksissa noidiksi. Myös käyttökelvottomat huorat savat risuja, käyttökelpoiset ajoittain jopa ruusuja. Prostituution vastustajat saavat risuja riippumatta siitä, ovatko naisia tai miehiä.
Jos filosofi uskoo magiaan antamalla ruusun joka ikinen päivä kuningattarelleen, hän syyllistyy inhimillisyyteen, mikä on vakava rike rationaalisuutta vastaan. Filosofi voi olla irrationaalinen vasta sitten, kun on tarpeeksi suuri filosofi. Koska feministifilosofeilla on ollut vaikeuksia kehittää irrationaalisuutta, heitä ei voi sanoa suuriksi, kuolemattomiksi filosofeiksi. Lennokkuus ja käsittämättömyys on sallittua vain miehille. Mitä vaikeaselkoisempi mies on, sitä viisaampi hän on. Mitä vaikeaselkoisempi nainen on, sitä tyhmempi hän on. Eiks näin ole, jos siltä näyttää?
Nämä ovat uskonasioita.
Sinun kannattaisi ensisijassa pohtia tuota sex/gender-asetelmaa.
siltä että tämä kyseinen irrationaalinen miesfilosofi jakelee ruusujaan sen mukaan minkä katsoo julkkiskuvalleen tarpeelliseksi.
Onko Saarisen ajatuksissa jotain joka sinusta ansaitsee erityistä huomiota? Sartre-kirja on täyttä roskaa, ilmaisullista irrationalismia. Hän väärinymmärtää myös ne filosofit, joista etsii tukea ja joita käyttää kytkentöinä laajempiin yhteyksiin. Minusta se on huonoa filosofiaa ja Saarinen pieni filosofi. En salli lennokkuutta ja käsittämättömyyttä. Hänessä on kesken jääneiden ajatusten aiheuttamaa sekavuutta, jolla ei ole mitään tekemistä sen enempää vaikeaselkoisuuden kuin viisaudenkaan kanssa. Hän on yksinkertaisesti huono ajattelija.
Saarisen "mediaseksikäs" olemus on saattanut virittää edes joidenkin henkilöiden kiinnostusta syventyä enemmänkin filosofiaan.
Lieneekö se sitten mielestäsi hyvästä vai pahasta - yrittää ystävystyä viisauden kanssa?
hyvältä uskoa.
Usko on hyvässä ajattelussa vakava juttu. Siihen ei pidä sortua.
Tarkistaisin vain...
Saarisen "olemus" viritellä "edes joidenkin" henkilöiden "kiinnostusta syventyä"... jne.
Ehkä "mediaseksikäs" Tony Halme herättelee kannattajissaan syvällisempää harrastusta yhteiskuntapolitiikkaan...?
Uskotko todella itse tuollaiseen? Onko tuo uskoa vai tietoa, ihan mielenkiinnosta...?
uskoa kuin tietoakaan vaan pyrkii olemaan hyvää ajattelua.
Lieneekö se sitten mielestäsi hyvästä vai pahasta - yrittää ystävystyä viisauden kanssa?
ne ongelmat ovat kuitenkin olemassa ja ratkaisematta. Miksi ajatushistoriaan on jäänyt niin vähän naisia? Miksi ajattelevat naiset ovat olleet miehisiä naisia?
Tässä on tarjottu ylipuolustautuvia selityksiä, joita kukaan ei tarvitse. On puhuttu läpiä päähän patriarkaatista, alistamisesta, koulutuksesta - kaikki se jää toisen asteen ongelmaksi jos se suhteutetaan siihen että ajatushistoriaan jääneet miehetkin ovat joutuneet noiden rattaiden jauhamiksi.
Kun on esitetty mutamia nimiä esimerkkeinä, siihenkin on reagoitu kuin se todistaisi miehen kyvyttömyydestä ajatella itsenäisesti.
Aika laadutonta juttua. Saas nähdä onko peräkaneetti se odotusten mukainen: ahaa, et siis pystynyt puolustamaan väitteitäsi? kun nyt aion lopettaa vastailun tähän mielestäni hedelmättömään nalkutukseen.
Siinä vaiheessa kun Linda Lampenius/Brava alkaa pitämään filosofisia luentoja, kasvaa miesten kiinnostus filosofiaan ennennäkemättömin harppauksin. Riippumatta Lampeniuksen näkemysten sisällöstä. Tokihan on mahdollista, että jokunen mies tästäkin joukosta saattanee ihan oikeasti ruvetakin ajattelemaan asioita.
Selvähän se, että nämä naiset ovat olleet miehisiä - muunlaista naista ei olisi hyväksytty tuomaan omia mielipiteitään julki. Ei, ajatushistoriaan jääneet miehet eivät ole todellekaan joutuneet samanlaisten rattaiden alle kuin naiset. Mies ei kertakaikkiaan pysty hyväksymään naisellista, älykästä naista. Tästähän tulee sekin sanonta että joku nainen on "hyvä jätkä", kun hänet hyväksytään miesten "piireihin". Häntä ei voida ottaa vastaan "hyvänä naisena". Vellihousut.
...puuttua tähän jankutukseen jo tässä vaiheessa, kesken ketjun lukua. Tekopyhä kysymyksesi:
"Miksi ajatushistoriaan on jäänyt niin vähän naisia?"
Istuta nyt kalloosi filosofian ulkopuolelta edes yksi empiirinen, realistinen, relevantti fakta: jos naiskunta ei ole vuosisatoihin saanut opetusta, ei osannut lukea, ei kirjoittaa, ei saanut pitää puheita torilla, kodin ulkopuolella jne., millaisen filosofisen ajatusrakennelman kuvittelisit naisen silloin konstruoivan? Että siitä vaan hellan äärestä tai koruompeleen luota filosofoimaan? Ja jos nainen onnistuisikin ulottumaan syvällisiin sfääreihin ajatuksissaan, miten ne ajatukset putoaisivat paperille tai kivitauluihin, taikaiskustako noin vain? Jos ei osaa kirjoittaa.
TODELLA hedelmätön teema, hyvä kun lopetat.
...asenteesi ja vastaat itse vahingossa kysymykseesi: miksi naiset eivät ole jääneet filosofian historiaan.
"Minä en oikein ymärrä että miksi miehet antoivat tämänkaltaisten epänaisten nousta rinnalleen, eivät heiltä evänneet sivistystä ja ajattelua."
Siinä se, valtaa pitävien, vaikkapa vain kulttuurista, boheemista valtaa pitävien, yhdellä sanalla sanottuna: MIESTEN, pitäisi evätä naisilta sivistys ja ajattelu. Ja niin miehinen valta on todella pitkään onnistunut tekemäänkin. Harvinaisina poikkeuksina säännöstä ovat olleet juuri nuo ihmettelemäsi miehet. He sentään ajattelivat itse eivätkä pelkästään ratsastaneet toisten ajatuksilla.
Englannin tunnetuimpien naiskirjoilijoidenkin piti julkaista ensimmäiset teoksensa miesten nimillä, kodin sallivasta ilmapiiristä huolimatta. Naisen on ollut pakko olla poikkeusyksilö murtautuakseen esiin, pelkkä lahjakkuus ei ole riittänyt, vaan on täytynyt olla voimaa, uhkarohkeutta, tuskansietokykyä.
Naisten ajattelun erikoispiirteisiin kuuluu se, etteivät he lähtökohtaisesti ajattele juuri muuta kuin itseään. Eikä se ole niin perverssi piirre kuin äkkisältään saattaisi ajatella, mutta käytännössä seuraukset ajattelulle ovat usein katastrofaaalisia.
Otetaan esimerkiksi tämä feminismi. Se askartelee lähinnä sukupuoli- ja valtakysymysten parissa. Sukupuolista miehisyys samastetaan patriarkaattiin kun naisellisuus nähdää vuosituhansisen tukahduttamisien uhrina (ellei sitten mies ole määrittänyt naista toiseutensa kautta). Patriarkaatti jäljitetään naisten kärsimysten lähteeksi.
Voisi kysyä miten tämä ajattelutapa eroaa niistä arkisista "keskusteluista", joissa nainen syyttää miestä milloin minkin asian "pilaamisesta" tai "tuhoamisesta". Mielenkiintoista näissä usein käytetyissä sanavalinnoissa on se, että ne suoraan viittaavat miehen syyllisyyteen jonkun naisellisen illuusion rikkomisessa. Tämä johtaa naisen vihaan, sillä "oikea maailmanjärjestys" rikkoontui ja "oikean maailmanjärjestyksen" rikkova mies tekee väärin. Luonnon lait ja moraali samastuvat tässäkin. Olisiko nyt niin, että feminismi olisi tällaisen miehisen "pilaamisen" historian kirjoittamista? Sikäli kuin sen lähtökohta on kuvaamani kaltaisessa ilmiössä, siitä tuskin voi versoa kovinkaan hyvää ajattelua, mitä tämä palsta näyttäisikin osoittavan.
Kävisikö hyväksi naisfilosofiksi Simone Weil?
"Naisten ajattelun erikoispiirteisiin kuuluu se, etteivät he lähtökohtaisesti ajattele juuri muuta kuin itseään." Thihihii..miehinen ajatteluhan on tunnettua epäitsekkyydestään. Kaikennäköinen sortaminen rodun tai sukupuolen perustella, tai ylipäätänsä minkätahansa takia on miehiselle ajattelulle täysin vierasta! "Sukupuolista miehisyys samastetaan patriarkaattiin kun naisellisuus nähdää vuosituhansisen tukahduttamisien uhrina" Ei niinkään naisellisuutta, vaan naisten oikeuksia ja mahdollisuuksia. "Tämä johtaa naisen vihaan, sillä "oikea maailmanjärjestys" rikkoontui ja "oikean maailmanjärjestyksen" rikkova mies tekee väärin." Heh. Tämähän on nimenomaan ollut perinteisesti feminismiä vastustavien miesten suhtautumistapa. Tällainen mies on määritellyt naiselle naisen paikan ja miehelle miehen paikan, eikä kestä ajatusta siitä että joku ei haluakaan tällaiseen muottiiin mukautua. Mutta ihan osuva kuvaus kun vaihdetaan tekstissäsi tuo "mies" ja "nainen".
jälleen kulminoituu joitakin naisellisen ajattelun ominaispiirteitä, joista toivoisin sinunkin pyrkivän eroon aivan riippumatta siitä haluatko kutsua kyseisiä piirteitä miehisiksi vai naisellisiksi tai mahdollisesti joksikin muuksi.
"Thihihii..miehinen ajatteluhan on tunnettua epäitsekkyydestään."
Sotket tässä asioita. Väitin naisellista ajattelua lähtökohtaisesti itsekeskeiseksi, jonka sinä samastit vastineessasi itsekkyyteen. Ei niin. Toiseksi ajattelu on mitä on, enkä katsoisi sen käsittämistä itsekkääksi tai epäitsekkääksi hedelmälliseksi. Vaikka esimerkkinä naisellisen ajattelun erityispiirteistä tällainen jaottelutapa voi valaiseva.
Katsoisin mainitsemiesi miesten olevan enemmän naisellisia kuin miehisiä. Tässä myös monet naiset ovat samaa mieltä sikäli kuin he eivät pidä kyseisiä miehiä kovinkaan miehisinä.
Väitit:"Naisten ajattelun erikoispiirteisiin kuuluu se, etteivät he lähtökohtaisesti ajattele juuri muuta kuin itseään." Itsekkyys on juuri sitä kun ei ajatella muuta kuin itseään. Turhaan yrität kääntää sanomasi sisältöä jälkikäteen miksikään muuksi mikä se on. Pelle. =)
Jahas. Sinä siis tiedät mikä se tekstini "todellinen" sisältö on. Itsekkyyttä - vaan pikemminkin itsekeskeisyys - ei kuitenkaan yleensä määritellä niinkuin sinä sen määrittelit. Itsekkyys ei liity niinkään ajatteluun, vaan intresseihin ja etuisuuksiin (en ole kiinnostunut määrittelemäään itsekkyyttä).
Mutta naisellista ajattelua ymmärtävänä, huomaan kyllä mistä väärintulkintasi johtuu. Sinä tulkitset "ei ajattele muuta kuin itseään" tarkoitavan "ei ota huomioon muuta kuin itsensä". Tätä en kuitenkaan tarkoittanut.
Käyttäisit vain vanhaa nimimerkkiäsi.
Joka on?
En toki väitä tietäväni paremmin kuin sinä mitä itse tarkoitit, mutta olethan sinäkin nyt herranjestas jossain vastuussa viestisi järkevyydestä. Itsekkyys voidaan mielestäni varsin hyvin liittää ajatteluun, itsekkääseen ajattelumalliin. Mutta ei tästä sen enempää, vastasin oikeastaan vain sen takia, kun väitit minun sotkeneen asioita vaikka itse sanot yhtä ja tarkoitat toista.
sanoa sillä lailla vähän kliseisesti, että miehet ajattelevat asioita asioina, naiselle kaikki saa merkityksensä henkilön kautta?
Tätähän lingvistiikot ovat kai jonkin verran jäljittäneet, miehen kielen (/ajattelun) ja naisen kielen (/ajattelun) eroja. Siinä missä mies pyrkii käsitteelliseen selvyyteen, naiselle kieli on kommunikaation ja tunteiden ilmaisun väline.
Silloin tulisi hyvin ymmärrettäväksi miksi filosofian historiasta naiset loistavat poissaolollaan. Osinhan tämä koskee myös luovaa taidetta - sen sijaan esittävästä taiteesta naiset ovat huolehtineet kautta aikakausien. Siitä heitä ei mikään ilkeä patriarkaatti ole estänyt.
>>>Naisten ajattelun erikoispiirteisiin kuuluu se, etteivät he lähtökohtaisesti ajattele juuri muuta kuin itseään.
Tämän voisi siis ehkä sanoa täsmällisemmin: naiset ajattelevat lähtökohtaisesti kaiken itsensä kautta. Ja yleensä siis jonkun ihmisen kautta.
Koska luovuus ja tahto ovat miehisiä ominaisuuksia, ja tulkitseminen ja esittäminen naisellisia, perusjäsennyksenä on myös kokea oma tahto toisen (so. miehen) kautta. Mainitsemasi perusasetelma, jossa mies toimii ikään kuin naisen ilmitahtona, joka saa sitten myrkyt niskaansa ellei onnistu virittymään vaadittavalle aallonpituudelle, olisi siis pienoiskuva samoista perustavanlaatuisista sukupuolieroiista jotka näyttäytyvät siinäkin ettei ajatushistoria ole ollut naisia varten.
Joskus olen miettinyt sitä miksei kukaan nainen kehittänyt psykoanalyysia. Se on aika omituista. Naiset synnyttävät lapset, ruokkivat, pukevat, pesevät ja pitävät niistä huolta, luulisi heille olevan ominaista esim. tajuta miten tärkeitä varhaislapsuuden vaikutukset myöhemmän psyykenkehityksen kannalta ovat. Luulisi että naiset olisivat luonnostaan kasvun ja kasvatuksen asiantuntijoita. Mutta ei. Tarvittiin mies luomaan psykoanalyyttinen teoria ja käsitekoneisto.
Ja jos joku väittää, että Freud pääsi loistamaan koska naiset olivat alistetussa asemassa ja väheksyttyjä, hänelle voi tässä tapauksessa nauraa todella räkäiset naurut. Freud joutui elämässään kokemaan valtavaa vähättelyä ja mitätöintiä - silti psykoanalyysiin sisältyi kantavaa voimaa ja luja teoreettinen ydin, joiden ansiosta se murtautui läpi ja kasvoi kaikesta vastustuksesta huolimatta monien koulukuntien toimesta monipuoliseksi syvyyspsykologian perinteeksi.
On totta vieköön aivan liian yksinkertaista sanoa, että miehet ajattelevat asioita asioina ja että naisille kaikki saa merkityksensä henkilöän kautta. Oletko joltakin muulta planeetalta, vai oletko asunut tynnyrissä aina äidinmaidosta vieroittamisestasi lähtien, kun kyseletkin tuollaisia? No, yksinkertainen on kaunista, ja miehethän katselevat mielellään kaikkea kaunista, varsinkin jos ovat sen itse luoneet tai sattuvat omistamaan sen. Sallittakoon tässä lisää yleistyksiä, nyt kun sille tielle on lähdetty.
Et siis vieläkään ole selvittänyt itsellesi, miksi naiset "loistavat poissaolollaan" tieteen historiassa ennen 1900-lukua. Helppotajuista tietoa asiasta löytyy netistäkin, kirjastoista puhumattakaan, jos kaikki koulussa tuputettu on jo ehtinyt pyyhkiytyä pois mielestä.
Esittävästä taiteesta naiset eivät suinkaan ole "huolehtineet kautta aikakausien". Tietysti naisia on ollut "kuvioissa mukana", mutta teatteripiireissä naisten ei ollut sopivaa esiintyä niinkään myöhään kuin uudella ajalla. Miehet esittivät tarvittaessa naisroolejakin, ja kastraatteja tehtiin, kun tarvittiin korkeita ääniä. Varmasti olet kuullut tästä, mutta etpä vain tullut maininneeksi, vai mitä? Eikö päähäsi mahdu, että "kunnollisten" ja itseään arvostavien perheiden tyttöjä ja naisia EI päästetty kiertäviin teatteriseurueisiin eikä edes hovioopperoiden lavoille? Kuten ei päästetty minnekään muuallekaan miesten valvonnasta!
---
Olet vielää pohtinut, miksei kukaan nainen ole kehittänyt psykoanalyysia. Mistäs tiedät, vaikka kuinka moni olisi kehittänyt? Olisit sensijaan pohtinut, miksei kukaan nainen kehitettyään psykoanalyysin ole kirjoittanut siitä kirjoja ja saanut niitä sitten myydyiksi? Monet naisille itsestään selvät asiat ovat miehille ainesta, joissa PITÄÄ olla guru.
Itseasiassa Freudia joutaakin joissakin suhteissa jo vähätellä.
---
Ja naurettavin pohjalla: "Luovuus ja tahto miehisiä ominaisuuksia"! Tälläkin palstalla on vain yksi mies, jolla on yksi luova idea ja jumalattoman jääräpäinen tahto, etkä se ole sinä.
1) Sosiolingvistiset näkemykset joihin viittasin eivät ole omiani. Jos haluat ottaa asiat asioina, reagoi niihin, älä minuun.
2) Nykyinen sukupuoliseparaatio on jokseenkin kokonaan uuden ajan ilmiö. Keskiajalle mentäessä täytyy puhua kokonaan toisenlaisista realiteeteista. Uudella ajalla ne jossain yhteydessä mainitsemasi noidatkin olivat naisia, keskiajalla noidat olivat fifty-fifty miehiä ja naisia.
3) Psykoanalyyttista kirjallisuutta on tuottanut myös muutama eläytymiskykyinen nainen. Analyysin käsitekoneisto oli se kysymysmerkki. Kaikki edellytykset sen luomiselle olivat olemassa, kaiken järjen mukaan sen luojan olisi pitänyt olla nainen. Mutta ei. Kertooko se jotain sukupuolten ajattelun eroista?
4) Freudia vastaan hyökättiin tosi rajusti. Hän kirjoitti "Unien tulkinnan" (julk. 1900), ja sitä myytiin kuuden ensimmäisen vuoden aikana kokonaista 351 kappaletta. Varsinainen guru siis? Lääkärikogresseissa pelkkä Freudin nimen mainitseminen sai kokousväen syljeksimään halveksuvasti: "Täällä me emme puhu pornografiaa."
Freudin ajattelun perinne elää ja voi hyvin. Sitä vastaan toki yhä hyökätään, ja viime aikoina jopa uusin perustein. Perinteen tiedonfilosofinen arviointi ei kuitenkaan ole mikään helppo juttu. Missään tapauksessa tuollaisia asenteellisia falskeja "Freudia joutaakin joissakin suhteissa jo vähätellä" -kommentteja ei mielestäni kannattaisi esittää. Niistä loistaa vain se miten vähän esittäjä on asiaan perehtynyt.
5) Luovuus, tahto ja valta ovat hyvin vahvoja miehisiä ominaisuuksia. Jos eivät olisi, naiset eivät koskaan olisi olleet alistetuja eikä feministienkään tarvitsisi hyökätä.
Miksi siis puputat täällä meidän vähäpätöisten naisihmisten keskuudessa?
että arvostus lankeaa vain miehille, naisfilosofit katoavat historian havinaan. Kuitenkin naispuolisia filosofeja on ollut olemassa, heille vaan ei ole annettu arvostusta. Arvostus taas on ollut riippuvainen siitä, mitä sen ajan miehet povat pitäneet tärkeänä. He eivät ole kyenneet samastumaan naisfilosofointiin. Naiset eivät ole olleet siinä asemassa silloin että olisivat voineet 'ottaa arvostuksen itselleen'.
että hänellä menee aikaa perheensä kanssa. Ei jää aikaa luovalle ajattelulle... Voiskohan olla sama asia kyseessä kuin se, miksi naisilla ei arjen raadannassa ole ollut niin hirveästi aikaa filosofoida?
"Naisten ajattelun erikoispiirteisiin kuuluu se, etteivät he lähtökohtaisesti ajattele juuri muuta kuin itseään"
Nyt menit metsään! Asiahan on juuri päinvastoin, lähtökohtisesti naiset ajattelevat ensiksi muiden etua, ei niinkään omaansa.
Eikös tämä Freud tunnustanutkin kuolinvuoteellaan, että ei ymmärrä naisista yhtään mitään?
Koska näissä korkeatasoisissa piireissä 'nimimerkitöntä' ei oteta vakavasti - ja hän on itse asiasta hyvinkin kipeästi tietoinen. Hänen asenteensa kielii jostakin syvästä henkilökohtaisesta pettymyksestä liittyen naisiin - ja minun ei edes tarvitse avata yhtäkään filosofista tai psykologista lähdeteosta tai heittää kehään yhtäkään kuuluisuuden nimeä voidakseni tuon ymmärtää.
vastauksen?
1) Kaikki ketjuun postaamani avaukset olen tehnyt nimimerkki "Spektaakkelin" kirjoituksiin. Olen lähinnä esittänyt eräitä jatkokysymyksiä hänen antamiinsa virikkeisiin. Siis kysymyksiä, korkeintaan ehdotuksia, en vastauksia. Palstan naisten taholta tulleet äkäiset kinttuunpuraisut olen pyrkinyt sivuuttamaan samantasoisilla herjoilla.
2) En ole missään esittänyt että naiset olisivat silmissäni vähäpätöisiä. Jos tämä tuntuu yllättävältä, sinun kannattaa tarkastaa asia. Tunteet ovat kokonaan omiasi - minusta täysin turhia, pelkkää ajanhukkaa ja voimien haaskausta. Jostain syystä kysymys miehisen ja naisellisen ajattelun eroista kääntyy tällä palstalla arvokysymykseksi. On ilmeisesti aivan ylivoimaista käsittää, ettei se sitä välttämättä ole. Jotkin kysymyksenasettelut kai toimivat tällaisessa feministi-ilmastossa avainärsykkeinä laukaisten tolkuttoman ylipuolustusreaktion.
Sen sijaan olen esittänyt esim. että Esa Saarinen on silmissäni täysin pätemätön filosofi.
3) Toki voin siirtyä toisiin piireihin. Poissa silmistä, poissa mielestä? Olennaista naisen ajattelussa ovat siis henkilöt, eivät asiat? Esittämäni kysymykset kuitenkin jäävät olemaan, ne eivät riipu henkilöstäni.
ja tunnusti tietämättömyytensä ja epävarmuutensa monista, monista asioista koko ajattelijantyönsä ajan. Kannattaisi lukea Freudia, hänen varovainen ja varauksellisen kriittinen asentensa kaikkeen siihen mitä hän esitti voisi karsia tuollaisia yleisiä ennakoluuloja.
Voihan sitä ajatella että Saarisen kyvyttömyys johtuu jostain.
Filosofian kannalta syy on samantekevä. Vastuullisia ovat mm. ne jotka tarkastivat hänen väitöskirjansa. Hänen kyvyttömyytensä tuli sitten räikeänä esiin lausunnoissa joissa hänen töitään arvioitiin kun hän oli hakenut professuuria Hgin yliopistossa.
"Luovuus, tahto ja valta ovat hyvin vahvoja miehisiä ominaisuuksia. Jos eivät olisi, naiset eivät koskaan olisi olleet alistetuja eikä feministienkään tarvitsisi hyökätä."
Mainitut "ominaisuudet" ovat myös naistyypillisiä, eivät riipu sukupuolesta.
Väitätkö, etteivät naiset ole luovia? Naisten vapautumisen myötä (kiitos mm. feminismin) monipuoliset koulutusmahdollisuudet ovat saaneet naisten taidot puhkeamaan kukkaan taiteen (musiikin, kirjallisuuden, maalaus- ja näyttämötaiteen jne) sekä tieteen (lääketieteen, bioteknologian ym) saroilla. Lisäksi naisten luovuus on kautta koko ihmissuvun historian ilmennyt arjen luovissa keksinnöissä, siinä ympäristössä, mikä on ollut naisille sallittua.
Ettei naisilla ole tahtoa? Vaikka sinnikkäät naiset ovat heittämässä harteiltaan vuosisataisen alistamisen ja aliarvioinnin taakan voimakkaasta vastustuksesta huolimatta. Vaikka juuri tahtovat, voimakkaat akat, pirttihirmut, ovat sitä tyypillisintä ainesta, mitä miehet täälläkin pelkäävät?
Valta sitten, se on ollut miestyypilistä, siinä olet oikeassa. Mielestäni se on perustunut pohjimmiltaan miesten suurempaan fyysiseen voimaan, heikommat (kuten naiset, lapset ja heikot miehet) on alistettu vallan alle ja niille arvoille, joita voima on kannattanut. Esim. fyysisesti heikot miehet ovat lahjakkuutensa lisäksi yleensä tarvinneet tuekseen voimakkaan suosijan.
Näin luodun valtakoneiston puitteissa on jatkettu uudelle ajalle. Mutta kyllä naiset valtaa tahtovat ja kun sitä saavat, myös käyttävät. Käyttävät oikein tai väärin, aivan kuten miehetkin, kun on tilaisuus. Empiirisiä näyttöjä löydät, kun seuraat vaikkapa uutisia.
... sanahelinää suoltava turha pseudoälykkö kuin nimimerkki Spektaakkeli.
siis riittää, kun joku on mielestäsi jonkinlainen?
"Olennaista naisen ajattelussa ovat siis henkilöt, eivät asiat? Esittämäni kysymykset kuitenkin jäävät olemaan, ne eivät riipu henkilöstäni."
Luovuuden mielestäni erottaa anarkiasta se että luova ihminen rakentaa uusia järjestyksiä. Hän hajoittaa säännöt, sietää kaoottista epävarmuutta päässään, mutta konstruoi kaaoksesta uudet säännöt ja systeemit. Näin luomis"kyky" minusta voidaan kuvata, yhtä lailla tieteellisissä kuin taiteellisissakin yhteyksissä. (Mutta ihan yhtä hyvin voitaisiin sanoa luomis"vamma", sillä todella luoville ihmisille tämä persoonallisuudenominaisuus on enemmänkin sietämätön rasite ja taakka eikä mikään "kyky". Kaikkein viimeksi se on mikään sosiaalinen hyve tai etu.)
Uuden järjestyksen rakentaminen on nimenomaan rakentamista, konstruoivaa käsitteellisten palikoiden uudelleenjärjestämistä. Tällaisena se on mielestäni jotain "miehistä" heijastellen kaiketikin jotenkin sitä samaa sukupuolieroa, joka jo vastasyntyneillä ja vauvaikäisillä on havaittu heidän suhtautumisessaan erilaatuisiin havaintoärsykkeisiin. (Poikalapsia ei saada leikkimään nukeilla, tyttövauvat reagoivat ihmiskasvoihin ja vastaavat hymyyn.)
Mitä tahtoon ja valtaan tulee, ne palautuvat lajihistoriassa alkulauman sosiaalisiin reaktioihin ja ovat alunalkaen yksi ja sama asia. Alkulauman sosiaalinen hierarkia perustui johtajaurosten voimaan, ja lauman selviytymiskyky oli olennaisesti riippuvainen siitä että laumassa vallitsi vain yksi "tahto". Yksilöominaisuuksina me määrittelemme tahdon ja vallan eri käsitteiksi, mutta niiden syvyyspsykologinen sisältö on yhtäläinen. Käsitys etteivätkö alkulauman sosiaaliset ohjelmat meissä yhä vaikuttaisi, ja vieläpä ihan ratkaisevalla tavalla, on kestämätön. näiden asioiden ymmärtäminen ei kuitenkaan, tietenkään, tarkoita sitä että niitä käytettäisiin eriarvoisuuden perusteluna.
Valtahan on myöskin kaksisuuntainen juttu: ei ole pelkästään ylhäältä tulevaa alistavaa valtaa (pelkistyneimmillään väkivaltaa), vaan myös valtaa joka annetaan auktoriteetille altaaltapäin. Tämä jälkimmäinen on jotain yhtä olennaista toimivan sosiaalisen systeemin kannalta, vaikka harvemmin näkee että sitä edes erikseen noeerattaisiin.
Joka tapauksessa: joitain tuon kaltaisia selityksiä mielestäni tarvitaan silloin jos mietitään miksi historia on ollut sellaista kuin se on ollut, ja miksi esim. naiset eivät ole loistaneet filosofeina tai vaikkapa suurina säveltäjinä. Tai miksi psykoanalyysin oppirakennelmat kehitti Freud, joka sanoi ei-ymmärtävänsä naisia.
...hyvin luovuutta, mutta näkisin sen yksilö- ja yhteisöpsykologisen merkityksen hieman sinua valoisemmin: yhteisö voi arvostaa tietynlaista "sopivaa" luovuutta, jopa ihastua luovaan kykyynsä (kykyihinsä). Tällöin luovuus on käytännössä sosiaalinen hyve. Mutta yhtä hyvin luovuus voi näyttäytyä häiriköintinä oman yhteisön ja aikalaisten silmissä. Ja tuskaisena intohimona luovassa henkilössä itsessään.
Uskoisin, että hyväksyttävyyteen vaikuttaa luovuuden ilmentymien uutuusaste: mitä enemmän ilmentymä sisältää voimakkaasti uutta, sitä epäilyttävämpää ja sitä voimakkaampi vastustus.
Alkulauman sosiaaliset valta- ja alistussuhteet vaikuttavat meihin sosiaalisiin laumaeläimiin edelleen myös minun mielestäni, mutta aina pitäisi ottaa huomioon se valtaisa variaatio- ym. potentiaali, minkä mukaan ihmisyksilöiden ja erilaisten sosiaalisten ihmisyhteisöjen on mahdollista käyttäytyä. Pystymme monimuotoisempiin kombinaatioihin kuin alkulaumat.
Valta on kaksisuuntaista, luonteva, legitiimiksi koettu valta auktorisoidaan myös alhaalta päin. Totta. Muu koetaan pakkovallaksi (seuraamuksineen).
Mutta nämä eivät käy alkuunkaan selitykseksi väitteelle, ettei esim. naisista ole filosofeiksi. Suuria filosofeja ei synny joka vuosikymmenelle ja prosessi edellyttää ehdottomasti tiedollista rakentumista, opiskelua. Annetaan ajan kulua. Jos puolen vuosisadan päästä nimekkäinä tieteen- ja taiteentekijöinä, myös fosofeina, on naisia, on oletus kumoutunut empiirisesti.
Muuten, poikalapset kokemukseni mukaan tykkäävät nukkeleikeistä. Jos heille nauretaan, leikit loppuvat.
Voisin aluksi hieman tarkentaa sanomaani erään esimerkin valossa.
Taannoin eräs tuntemani nainen raportoi "hätkähtäneensä" kun kävelyretkellä huomasi erään miehen, johon koki itsellään olevan ainutlaatuinen "yhteys", olevan sittenkin "lihaa ja verta". Samainen nainen "suosi" suhteidensa kriisihetkien kuvaamisessa mm. sanaa "tuhota". En ole huomannut miesten käyttävän vastaavan tapaisissa tilanteissa sanoja kuten "tuhota" tai "pilata". Näissä (pilaamis)tilanteissa nainen on siis kokenut jonkun tuhoutuneen tai menneen pilalle. Se voi olla joku suhteen osa-alue tai vain yksittäinen aluksi lupaavasti alkanut keskustelu tms. Nähdäkseni tällaiset sanavalinnan kuvastavat yleisempää eroa maailman jäsentämisessä. Kun mies määrittelee suhteensa naiseen ystävyydeksi, hän ehkä katsoo sanan tosiasillisesti kuvaavan heidän suhdettaan parhaiten. Naisella taas normatiivinen elementti on vahvemmin mukana, ystävyys onkin etusijassa tietty eettinen suhde kahden ihmisen välillä ja siitä seuraa monimuotoinen kokoelma erilaisia "velvollisuuksia". Naiseen ja miehen välistä suhdetta alkaa tässä yhä enemmän määrittämään se mitä sen (naisen mielestä) pitäisi olla. Tällä tavoin imaginaarisuus ja symbolisuus tulevat reaalisuuden sijalle. Suhde itsessään alkaa saada oliomaisia piirteitä. Jossain vaiheessa todellisuus vääjäämättä ilmentää itseään anomalioina naisen symbolisessa ja imaginaarisessa järjestyksellä. Ja silloin nainen usein kokee, että juuri mies on "pilannut" tai "tuhonnut" jotain (niinkuin hän onkin, hän on rikkonut joitakin naisen kuvitelmia todellisuudesta).
Törmäsin hiljan "sovistisuudessaan" hätkähdyttävään kohtaan eräässä minäfilosofiaa käsittelevässä kirjassa:
"Tärkeää on, että historian kuluessa valtaa on myös luotu tieteellisten tematisaatioiden kautta. Kun tiede ja moderni filosofia nyt tutkivat valtaa, ne tutkivat itseään. --- Samalla ne objektivoivat elämäää ja yhteiskuntaa: ne katsovat sitä ikään kuin ulkoa. Niille tapahtuu sama mikä tapahtuu yliopistoon tulevalle pojalle. Kun poika tulee yliopistoon hän menettää kosketuksensa verevään todellisuuteen ja alkaa käyttäytyä KUIN TYTTÖ (korostus minun). Hän alkaa tarkasttella elämää kuin näyteikkunaa, erilaisten "representaatioiden" läpi, mikä irtaannuttaa hänet henkilökohtaisen vapauden projekteista.
Vai mitä sanotte seuraavasta? Eräs opiskelija vastasi tieteen tehtäviä koskevaan gallupkysymykseen näin: "Tieto on valtaa. Kun tiede levittää tietoa, se niin tehdessään jakaa valtaa ja on demokraattinen voima."!"
Luulen kirjoittajan - joka sattuimoisin on homo - viittaavan tyttökohdallaan samantyyppiseen huomioon naisluonnosta kuin minäkin.
Kun sanoin, että nainen ei lähtökohtaisesti ajattele juuri muuta kuin itseään, tarkoitin osin juuri sitä, että nainen ajattelee asioita pitkälti itsensä kautta. Toisaalta tarkoitin myös, että naisen mielessä hänen ajatuksensa ja tunteensa vaikutttaisivat olevan nainen itse. Naisen ajattelu on tavallaan kertomus hänestä itsestään (naisena). Karrikoiden voisi sanoa, että kun kantilaisen subjektin tiedostusaktiin sisältyy aina cogito "ja tämä havainto on minun", niin nainen tekee tähän vielä tarkennuksen "minun, naisen".
Tuo esittämäsi kohta tulkinnasta naisellisena ominaisuutena vaatisi vähän tarkennusta. Viittaatko nyt siihen, että etupäässä miehet keksivät käsitteet ja naiset käyttävät niitä? Toisaalta taas käsitteellistäminen lienee tulkintakykyä vaativa ominaisuus?
"Kun mies määrittelee suhteensa naiseen ystävyydeksi, hän ehkä katsoo sanan tosiasillisesti kuvaavan heidän suhdettaan parhaiten. Naisella taas normatiivinen elementti on vahvemmin mukana, ystävyys onkin etusijassa tietty eettinen suhde kahden ihmisen välillä ja siitä seuraa monimuotoinen kokoelma erilaisia "velvollisuuksia".
Kuinka itse määrittelet ystävyyden? Onko ystävyys siis mielestäsi jotain joka vain "on", silloin kun mies on päättänyt että se on, riippumatta "ystävien" toiminnasta?
"Taannoin eräs tuntemani nainen raportoi "hätkähtäneensä" kun kävelyretkellä huomasi erään miehen, johon koki itsellään olevan ainutlaatuinen "yhteys", olevan sittenkin "lihaa ja verta"."
'Erään miehen', puhu vain reilusti itsestäsi.
Selvisi se sinunkin motiivisi kirjoittaa, nainen olisi halunnut olla kanssasi vain ystävä, mutta sinäpä olisit halunnutkin vähän enemmän. Ja seurauksena katkeraa kirjoitusta joka kuvastaa omaa ymmärtämättömyyttäsi.
En ole kiinnostunut määrittelemään ystävyyttä. Omalla kohdallani ystävyys viittaa tiettyyn lojaalisuuden asteeseen jolla suhtaudun toiseen. Tärkeää ei minulle kuitenkaan ole onko suhde "todella ystävyyttä", sillä suhteelle annettavalla nimityksellä ei ole minulle suurtakaan merkitystä. Ystävyydellä ei ole minulle mitään apriorista sisältöä, sillä ystävyyttä karakterisoi vapaa liikkuvuus. Sen sisältö vaihtelee tapauksittain. Foucault taisi todeta yrittäessään uloskirjoittautua aristotelelaisesta pyyteettömän ystävyyden käsityksestä jotain sellaista, että ystävät voivat käyttää toisia hyväkseen ja se on "ok" juuri sen vuoksi, että he ovat ystäviä.
Sanot ettet ole kiinnostunut määrittelemään sitä sun tätä tai nyt tällä kertaa ystävyyttä. Kuitenkin olet kiinnostunut määrittelemään mitä se ei ainakaan ole, eli miten naiset asian näkevät. Naisethan ovat mielestäsi rasittavia tyhjäpäitä. Määrittelet kuitenkin ystävyyden lojaalisuudeksi jota tunnet ystävääsi kohtaan. Mitäpä tapahtuu jos ystäväsi sinut pettää?
Välillä sitä miettii, että mitäköhän nämä jatkuvat katkeruustulkinnat kertovat esittäjistään. En ole tuo tarinan mies. Mikäli tapaus kiinnostaa, siitä voi lukea enemmän täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000000579386
Pikaisella vilkaisulla näytti olevan samaa löpinää kuin mitä olet tännekin kirjoittanut.
"Esimerkin nainen käsitti olevansa parisuhteessa, jolloin hän ei enää pystynyt käsittämään tilannetta millään muulla tavoin. Hän ei esim. nähnyt olevansa tilanteessa sairaudesta kärsivän ihmisen kanssa. Tämä on mahdotonta, koska se vaatisi tilanteen näkemistä kahdella eri tavalla..." Siis mielestäsi parisuhteessa olevan henkilön pitäisi aivan ehdottomasti jatkaa suhdetta sairaan ihmisen kanssa, ja jos näin ei tehdä, kyseinen ihminen "ei näe" tilannetta? Älähän nyt pöpise taas.
Varmaankin on paljon sellaisia sukupuolten välisiä eroja, jotka moniverroin ylittävät yksilöjenväliset erot. Eli jo syntyessään miehet ovat miehiä, naiset naisia. Esimerkiksi ihon kosketusherkkyys on niin erilainen, ettei mistään maailmasta löydy yhtään niin herkkää poikavauvaa että pääsisi alkuunkaan samaan sarjaan edes kaikkein kovanahkaisimman tyttövauvan kanssa. Tällaisia sukupuolieroja, jotka moninkertaisesti ylittävät yksilölliset vaihtelut oli kymmenittäin. (Muistelen että esim. Anne Moirin - David Jesselin kirjassa oli lueteltu tutkimuksia.)
Biologia on siis muuan erontekijä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Urokset ja naaraat ovat kai useimmilla lajeilla jokseenkin erilailla varustettuja. Se mitä noista rakenteellisista lähtökohtaeroista sitten seuraa - ja mitä seuraa väistämättömästi mitä kulttuurin kannattamana - taitaapi olla vaikeammin sanottavissa.
Noiden erojen suhteen ollaan kai aina nykyisiin päiviin asti oltu aika sokeita, koskapa esim. synnytyksen jälkeinen masennus on vasta äskettäin noteerattu siinä mitassa kuin se ansaitsee. Ja on mielenkiintoista, että eräiden maiden oikeuskäytännöissä on ruvettu ottamaan huomioon ns. premenstruaalinen oireyhtymä kun naisten tekemiä väkivaltarikoksia on tutkittu.
Se että miehet ja naiset ovat psyykkisiltä rakenteiltaan erilaisia voisi olla seurausta esim. siitä että pojat ovat eri sukupuolta kuin äiti ja tytöt taas samaa. Jos äiti-lapsi -suhde on kokonaispersoonallisuuden perusta ja jos ihmisen "minuus" syntyy "sinän" kautta kuten syvyyspsykologisesti oletetaan, miksei tuo lähtökohtaero lapsuusvuosien myötä kertautuisi ja tuottaisi erilaisen itseidentiteetin miehille ja naisille?
Vaikka itsekullakin tietysti on erilaisia kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta, en kyllä niistä käsin lähtisi laatimaan isoja teorioita siitä mikä naisissa on vikana. Silti jutustasi jäi jotenkin pinnalle lause:
>>Suhde itsessään alkaa saada oliomaisia piirteitä.
ja tuossa minusta saattaisi olla jokin yleisempi havainto.
Jos naisella tuo itseidentiteetti on kompleksisempi kuin miehellä ja minän roolit moninaisemmat (eikös karkeasti sanota että mies on subjekti ja nainen miehelle objekti... nainen taas olisi näin määriteltynä monta subjektia ja objektia), yksi tällaiseen identiteettiin kuuluva ominaisuus voisi olla että väli- tai rajatilat korostuisivat, ja identiteettejä määräävät tunteet saisivat jollain tapaa korostuneen, esineistyneen luonteen. Ja tietysti tällainen naisellinen persoona on sitten syvästi määrittelemätön, epävarma, ailahteleva kuten lauluntekijäkin sanoo.
Erica Jong puhui eräässä haastattelussaan tästä ja piti epävarmuutta naisen omimpana ominaisuutena. Yksi seuraushan on että objektina olo - joka siis jossain mielessä ihanteellisesti lievittäää epävarmuutta - korostuu. Kirjallisuus jota naiset miljonnapainoksin suosivat kertookin paradoksaalisesti paitsi uljaista prinsseistä jotka sulkevat psinsessan tiukkaan syleilyynsä myös siitä miten nainen menettää prinssinsä ja joutuu vieläkin suuremman tunteen, äärettömän surun valtaan. Tässä siis suru on miltei esineistynyttä, "olionomaista".
Tunteitten esineistyminen on jotenkin niin olemassaolevaa todellisuutta, ettei sitä ympärillä edes huomaa. Kuuntelemme luontevasti miten nainen laulaa radiossa: "... minulla on niin paljon rakkautta annettavanani..." Jos mies vastaavasti esineistää oman ominaislaatunsa mukaisia aivoituksiaan, se olisi komediaa.
Eikös Havukka-Ahon ajattelija tuumaillutkin jotenkin siihen tyyliin, että: "... vielä on monia mojovia ajatuksia ajattelematta...?
Kuten toteatkin, minulla on hieman erilainen käsitys ja kokemus luovista ihmisistä. On mielestäni myös niin, että ajatushistoriaan pysyviä jälkiä jättäneet tyypit ovat olleet niitä äärimmäisyyksiä. Heidän konfrontaationsa oman yhteisönsä ja aikansa ihmisiin on ollut jokseenkin totaalinen. Friedellin kulttuurihistoria on tästä näkökulmasta kirjoitettu, ja silti sekin antaa monen neron kohdalla liian pehmeän kuvan siitä mitä todella tapahtui.
Minun luissani ja ytimissäni on sellainen hyty että tuollainen epäsosiaalisuus ja antagonismi ovat miehelle ominaisia. Sanotaan vaikka että ne juontuvat niistä alkulauman sosiaaliista ohjelmista.
Yksilöjen kannaltahan nuo taistelut ovat tragedioita. Tätä vain eivät tajua sellaiset ihmiset jotka haluavat nähdä luovuuden hieman säädellyimmissä ympyröissä ja laillasi ajattelevat siitä valoisesti. Jopa sosiaalisena hyveenä.
Ettei sitten kävisi niin kuin mahdollisesti joillakin elämänaloilla on jo käynyt: että kun jokin taistelukenttä muuttuu arvottomaksi - kun siellä ei siis enää käydä taistelua mistään todellisesta vallasta - silloin se jätetään jäljestätulevien naisten käsiin. Esimerkiksi uskonto on menettänyt maalistumisen myötä merkitystään, ja niinpä kirkko on sallinut naispappeuden.
Suuryritysten johtopaikat ja herraklubit ovat tätä nykyä ne joissa käytetään todellista valtaa. Siksi sinne on toistaiseksi naisilta käytännössä pääsy kielletty.
Tasa-arvon toteutumisessa voitaisiin nähdä myös tragedioita: naiset ovat tavoittelemassa samoja typeryyksiä joista miehet ovat jo luopumassa. Tätä näkee niin käytöstavoissa kuin ammattialoilla. Juostaan valmiiksi kalkituilla kilparadoilla - eikö se ole sitä että samanlaisuudella yritetään toteuttaa samanarvoisuus? Eikö siinä kaivattaisi sitä luovaa panosta?
jo ennen kirkkoa tulla naisten valtakunta?
Opettajisto naisistuu, poikalapset voivat koulussa pahoin.
Oppisivistys naisistuu ja muuttaa luonnettaan.
Akateeminen tutkimus naisistuu ja muuttaa luonnettaan.
Nämä ovat merkkejä siitä että taloudellinen valta ei todellisuudessa tarvitse sivistystä. Pelataan raakaa peliä, joka ei tarvitse edes taloususkonnollisia teoriaevankeliumeja legitimaatiokseen.
radiossa kuinka mies laulaa jotain tuollaista.
En sanonut, etteikö naisten käsitys ystävyydestä voisi olla "tosi". Tuskin ystävyys on mikään sellainen käsite, jolle voidaan määritellä täsmällinen ylihistoriallinen ja yliyksilöllinen sisältö.
Luulen naisten ystäväkäsityksen pohjautuvan osaltaan taipumukseen ajautua erityyppiseen sosiaaliseen verkostoon kuin miehen. Nainen tavallaan joutuu pitämään ystävinään tiettyyn verkostoon kuuluvia yksilöitä, vaikka hän ei normaalitilanteessa olisikaan näiden kanssa tekemisissä. Kun tilanne on tämä, ei voida nojautua samassa määrin ystävyyden yksilöllisiin sisältöihin, vaan täytyy luoda yleiset ystävyyden puitteet. Samalla syntyy erilaisia ystävyyden hierarkioita.
En muista sellaista tilannetta, jossa ystäväni olisivat suoranaisesti pettänyt minut. Joitakin tulkinnanvaraisia tilanteita tulee mieleen. Niissä "ystävyys" on päättynyt suhteen loppumiseen.
"En muista sellaista tilannetta, jossa ystäväni olisivat suoranaisesti pettänyt minut. Joitakin tulkinnanvaraisia tilanteita tulee mieleen. Niissä "ystävyys" on päättynyt suhteen loppumiseen." Oletko tällöin ehkä ajatellut, että joko tämä toinen tai sinä itse olette tavallaan toimineet vastoin periaatteita joita odotitte ystävyydellänne olevan? Eli joko sinä, tai tämä toinen, tai molemmat olette "laiminlyöneet velvollisuutenne" ystävänä?
olet itse oletuksesta, siis että miehen minä on yksinkertaisempi subjektiminä-objektiminä -konstruktio kuin naisen vastaava, johtuen lähtökohtatilanteen erilaisuudesta? Tämähän on freudilainen väite.
Lähtökohdan erilaisuutta ei voine kiistää. Entä seuraako siitä mielestäsi mitään?
Anne Moirin - David Jesselin kirjassa oli myös mainittu tutkimuksia joissa synnytyksen jälkeisen masennuksen hormonaalista syntymekanismia oli selvitetty. Valitettavasti minulla ei tässä ole ko. kirjaa käytettävissäni enkä tähän hätään pysty varmistamaan lähteitä.
Naisten tekemien väkivaltarikosten ajoittuminen premenstruaaliseen vaiheeseen oli ko. teoksessa todistettu murskaavantuntuisin tilastonumeroin. Tietenkin tästä seuraa ongelmia sen suhteen miten ko. realiteetti tulisi ottaa oikeudenkäytössä huomioon.
Mitä freudilaisiin johdatelmiin tulee, silmäsi näyttävät olevan avoimina. Itse koen tuolta pohjalta nousevat selitykset jotenkin kaikkein realistisimmiksi ja luontevimmiksi.
Kärjistäen voitaisiin kiteyttää kaksi toisiaan täydentävää loppulausumaa:
1) Naisen elämä on yksi suuri identiteettikriisi.
2) Feministillä on isäidentiteetin kriisi.
Hauskaa, ettei näihin freudilaisiin pohdiskeluihin ilmesty mukaan naispuolisia huomiontekijöitä. HOHOI, TE ÄLYKKÄÄT NAISET, NYT ESITTÄMÄÄN OMA SYVYYSPSYKOLOGINEN TULKINTANNE SIITÄ MITEN OIDIPAALIVAIHE MUOVAA MIEHEN JA NAISEN MINÄIDENTITEETTIÄ. HEI! NYT HOPI HOPI KESKUSTELEMAAN SYVÄLLISIÄ! MITÄ KOMMENTOITAVAA TEILLÄ ON SYNNYTYKSEN JÄLKEISESTÄ MASENNUKSESTA TAI PREMENSTRUAALISEN OIREYHTYMÄN VAIKUTUKSESTA NAISTEN TEKEMIIN VÄKIVALTARIKOKSIIN JA TÄMÄN SEIKAN HUOMIOON OTTAMISEEN LIEVENTÄVÄNÄ ASIANHAARANA...
HOIHOI! ÄLYKÄSTÄ, SYVÄLLISTÄ KESKUSTELUA KAIVATAAN...
Tekstistä ei tee älykästä tai syvällistä vain se, että lainaillaan tyhmänä mitä jokin psykologi tai filosofi joskus on sanonut. Tämähän on selkeästi nähtävissä sinunkin viesteissäsi. Mutta kun kommentteja peräänkuulutit, niin voisit aloittaa itse: mitä mieltä itse olet, voidaanko lieventäviä asianhaaroja todellakin käyttää näissä tapauksissa? Ja kerrohan se ihkaoma mielipiteesi, äläkä katsele niitä lähdeteoksiasi :) Hopi hopi!
ja puhuminen suulla suuremmalla saa ihan vapaasti vaikuttaa sinusta vaikka miltä, koska asian kannalta on ihan yks lysti miltä ne minut saavat silmissäsi näyttämään. En minä pyri sinun tai kenenkään silmissä loistamaan, vaan ymmärtämään jotain vähän enemmän.
Minun kantani premenstruaalisen oireyhtymän huomioonottamisesta riippuu nyt vähän siitä millainen on "feministinen" kanta asiaan. Käsittävätkö samanlaisuutta/samanarvoisuutta tavoittelevat naissukupuolen edustajat tuollaisen seikan itselleen kunniaksi vai häpeäksi. Jospa vaikka siksi sitä kantaa tässä juuri peräänkuulutan että tietäisin miten olla feministeille mieliksi.
"Minun kantani premenstruaalisen oireyhtymän huomioonottamisesta riippuu nyt vähän siitä millainen on "feministinen" kanta asiaan." Hassua, luulin että teillä miehillä olisi olemassa mielipiteitä ihan ilman että niitä täytyy lukea tältä palstalta ensin (jotta voidaan sitten itse 'yllättäen' ottaa se vastakkainen näkökanta ihan vain jänkäämisen vuoksi). Tämähän vain vahvistaa teoriaani siitä että miehet eivät osaa ajatella itsenäisesti.
Ihan tieteellisesti erillaisia kulttuureja on tutkittu, että afrikkalaiset ovat länsimaalaisia tyhmempiä.
No nyt olisi älykkönaisilla mahdollisuus ilmaista älykkäitä mielipiteitään ihmis- ja sukupuoli-ja itseidentiteetin muodostumisesta. Ovatko mies ja nainen lähtökohtaisesti eri tavoin rakennetut?
Me Freudia lukeneet miehet odottelemme nyt syvällisiä näkemyksiä keskustelua kaipaavilta naisilta... on tullut vain naisen vastauksia, joissa ei osata muodostaa omaa mielipidettä ja odotellaan vain mitä miehet ensin sanovat...
Nyt kehiin syvällisiä näkemyksiä jäkätyksen ja räksytyksen sijaan!
Neroilla voi olla vaikeampaa kuin keskimäärin muilla. Se voi johtua monesta seikasta:
- jonkin lahjakkuustyypin ylivoimaisuus on voinut vallata muihin lahjakkuuksiin tai taitoihin tarvittavia resursseja (esim. sosiaalinen tai käytännöllinen "avuttomuus")
- tai neron synnyttämä tuotos herättää vastustusta, joka heijastetaan lähdehenkilöön ja hänen tukijoihinsa
- tai nero on erittäin vaikea ja ristiriitainen henkilönä
- tms.
Mutta kyllä monia neroja on ihailtu jo aikalaistensa keskuudessa, enkä tarkoita pelkästään fyysikoita, kemistejä tms. utilitaristiseen suuntaan viittaavaa neroutta, vaan myös ns. ajattelijoita. Silti henkilökohtaisissa elämänkokemuksissa voi olla tragedioita niin neroilla kuin meillä pulliaisillakin. Onko neron taragedia/tuska suurempaa kuin pulliaisen?
Naisetkin voivat lähtökohtaisesti olla neroja vai oletko eri mieltä? Jos eivät voi, mistä syystä eivät voi? Sen myönnän, että miesten reaktiot, neroja tai eivät, saattavat olla yleisesti ottaen aggressiivisempia kuin naisten (biologisista syistä? silti reagointi lienee enemmän yksilökohtaista kuin sukupuolisidonnaista).
Moni taistelukenttä muuttuu minunkin mielestäni arvottomaksi, kun siellä ei kamppailla todellisesta vallasta. Se on totta. Koska valta on perinteisesti ollut patriarkaattista, niin pyhät kammiot ovat olleet siis miesten ja nyt niihin on enenevästi ilmaantunut naisia. Samanaikaisesti ennakoiva valmistelu, lobbaus ja tosiasiallinen päätöksenteko on siirtynyt muihin, epävirallisempiin kabinetteihin. (Vrt. presidentti-instituutio, parlamentarismi, globaali päätöksenteko jne.).
Mielestäni em. syystä "maallistuminen" näyttää tapahtuneen naisemansipaation myötä, siis ei sen takia, että naiset ovat kyvyttömämpiä (tai "erilaisia"), vaan siksi, että epätasa-arvon vähentäminen näkyy ilmiön luonteesta johtuen naisistumisena.
Päinvastainen maallistuminen olisi ajatuskokeena hyvin kuviteltavissa vaikkapa siten, että Vestan neitsyeiksi olisi alettu ottaa tasa-arvon nimissä myös miehiä. Ja sitten edustajia eri ikäryhmistä ja lopulta neitsyydellä/koskemattomuudellakaan ei saisi olla enää poissulkevaa asemaa. Varmasti institutio olisi maallistunut.
Kun mystiikka vähenee ja auktorisoinnit väljenevät, tapahtuu maallistumista. Selitykseksi ei riitä: naiset.
Eivät naiset, feministitkään, tavoitteellisesti halua olla "samanlaisia" kuin miehet, vain saman arvoisia. Menestyneet naiset ovat kuitenkin tähän mennessä käyttäneet melko miehisiä mekanismeja ja käyttäytymismalleja menestyäkseen täällä miesten maailmassa. Olet oikeassa siinä, ettei naisten pitäisi kopioida huonoja malleja, ei miestenkään - sen puoleen. Olemassa olevat mallit ovat vain helpoin tie edetä.
...näyttäisi tarvitsevan ns. sivistystä, mutta varsin valikoivasti. Suuren osan sivistyksen laajasta kirjosta se olisi valmis romuttamaan. Talousteoriat ja talousmantrat ovat mielestäni välttämättömiä nykyaikana, ne antavat raakuudelle tieteellisen pintasilauksen, jotkut haluavat oikeasti uskoakin niihin ja ennen kaikkea: nykyihmistä on vaikea pakottaa/ohjata toimimaan halutulla tavalla ilman yläpuolelle asetettuja luonnonlakien tasolle korotettuja lainalaisuuksia. Pakottaa voidaan, mutta kalliisti, kustannustietoinen valitsee taloudellisesti edullisemmat indoktrinaatiokeinot.
Opillinen sivistys pitäisi tehdä myös miehiä kiinnostavaksi, ehdottomasti.
"Me Freudia lukeneet miehet odottelemme nyt syvällisiä näkemyksiä keskustelua kaipaavilta naisilta... on tullut vain naisen vastauksia, joissa ei osata muodostaa omaa mielipidettä ja odotellaan vain mitä miehet ensin sanovat... "
Noniin..lopetahan jo..aika naurettavaa. Olisipa mukava saada tälle palstalle älykkömiehiä! Ei nimittäin ole pahemmin näkynyt.
Vaivun varmaan epätoivoon. No ehkä en. Enhän toisaalta edes tiennyt että olen mukana kuvitelmissasi.
Jos kokee kaikki asiat henkilön kautta, varmaan luonteva perusjäsennys on se, että kun antaa rukkaset, asiatkin ratkeavat.
Siteeraan Spektaakkelia:
"naiset kuvittelevat, että argumentiksi käy miehen "hylkääminen"..."
Joopa. Mutta asiat ja ongelmat jäävät...
Missä kuvitelmissa? Mitä sinä oikein fantasioit? Kukas tässä mistään rukkasista tai hylkäämisistä on puhunut, muut kuin sinä itse ja Spektaakkeli?? Katso peiliin.
se on vain kuvitelmaa ja fantasiaa että ne asiat sillä ratkeaisivat että katsoisi peiliin ja kampaisi tukkaansa. Se on vain naisen tapa.
Asiaan, asiaan, nainen hyvä. Asiaan. Odottelemme yhä niitä syvällisiä näkemyksiäsi ihmis-, sukupuoli- ja itseidentiteetistä. Voit valistaa meitä tukka kammattuna tai sekaisin, ei mitään väliä.
Valista sinä nyt ensin, kun kerran aloitit, äläkä vain mäkätä. Mitäpä mieltä premenstruaalisesta oireyhtymästä lieventävänä asianhaarana rikostapauksissa? Onko sinulla mielipiteitä ollenkaan? Kyllähän nyt jokaisella itseidentiteetin omaavalla ihmisellä pitäisi jonkinlainen mielipide olla, varsinkin jos sellaista muilta vielä tivaa? Vai jäitkö nyt pulaan kun et voi lukea valmista ratkaisua lähdeteoksistasi?
Eikä tarvinnut kuin vähän potkia.
>>Kyllähän nyt jokaisella itseidentiteetin omaavalla ihmisellä pitäisi jonkinlainen mielipide olla, varsinkin jos sellaista muilta vielä tivaa?
Tässä se on ilmiasussaan nyt kiteytettynä, kauan kaivattu käsityksesi identiteetistä.
Naisen "itse" siis muodostuu mm. mielipiteistä? Ja mielipiteitä voi joko olla tai ei? Ja niitä pitäisi olla ainakin jos aikoo "itseään" tuoda sosiaalisiin tilanteisiin?
Minullakin oli vähän tuon suuntainen käsitys, mutta sinä kiteytit sen paremmin.
Tällä palstalla luettuani kirjoituksiasi, olen pannut merkille, että sinussa ja Riitta Uosukaisessa on jotain samaa, nimittäin se, että suu käy, mutta sieltä ei tule mitään järkevää. Puhut vain ja räksytät, mutta perusasia jää kauas taakse. Opettele perustelemaan kunnolla sanomasi, niin uskon, että pystyt väittelemään alkuperäisen viestin lähettäneen kanssa. Myös kirjoituksissasi voisit käyttää enemmän faktaa kuin "haistatella."
Keskustelutaito on sitä, että kuunnellaan ja otetaan kantaa tyrmäämättä ja ylenkatsomatta keskustelukaveria, johon sinä olet pahasti sekaantunut. Hedelmätöntä keskustelua!
Älykkömiehiä kaivataan, mutta myös älykkönaisia. Eräs siellä kyllä oli, mutta nimim. Hertta ja sinä yrititte epätoivoisesti tyrmätä hänet heti. Johtunee varmaan siitä, että joku oli teitä älykkäämpi, sitähän nainen naiviudessaan ja itsekkyydessään ei voi sietää. Ihmettelen vaan sitä kun kirjoitit, että miten Spektaakkelilla on aikaa täällä netissä kirjoitella jatkuvasti ja pitkiä tarinoita. Samaa voi kysyä sinulta? Sinähän surastaan roikut täällä? Eikö sinulla ole tähdellisempää tekemistä vai oletko peräti työtön?
"Itse" muodostuu siitä mitä ihminen tuntee olevansa. Jos ihmisellä ei ole minkäänlaisia mielipiteitä asioista, hän ei tunne itseään suhteessa muuhun maailmaan. Kuitenkin koska tämän muun maailman kanssa on pakko kommunikoida edes jollain tasolla, jossain vaiheessa sinun on pakko "olla jotain mieltä". Sosiaalinen tilanne tässä, sinun tapauksessasi siis, on mielipiteiden tivaaminen muilta. Tietenkään sinulla ei ole pakko olla omia mielipiteitä voidaksesi kirjoittaa tälle palstalle, mutta jonkinlaisesta puutteesta kommunikaatiotaidoissa ilmeisesti on kyse, jos kuvittelet niitä tuolla tyylillä caps lockki päällä raivoten saavasi.
Hyvä syksyn sävel,
"Keskustelutaito on sitä, että kuunnellaan ja otetaan kantaa tyrmäämättä ja ylenkatsomatta keskustelukaveria, johon sinä olet pahasti sekaantunut." Ja sinähän et tällaiseen sorru? Luepa oma tekstisi ajatuksella uudestaan. Kukahan tämä älykkönainen oli joka tyrmättiin? Älyköksi hänet teki sinusta varmaan se, että oli samaa mieltä Spektaakkelin kanssa?
"Ihmettelen vaan sitä kun kirjoitit, että miten Spektaakkelilla on aikaa täällä netissä kirjoitella jatkuvasti ja pitkiä tarinoita. Samaa voi kysyä sinulta? Sinähän surastaan roikut täällä? Eikö sinulla ole tähdellisempää tekemistä vai oletko peräti työtön?" Onpa hurjaa tekstiä syksyn säveleltä, joka siis on itse viettänyt pitkiä aikoja lukien näitä "räksytyksiä" oikein antaumuksella. Taidat olla suurikin fani? Tämä on tätä juuri tyypillistä miesten perustelutyyliä. Kun ei enää muuta osata sanoa, niin alkavat henkilökohtaiset solvaukset. Spektaakkelin tyylin voisin tähän sanoa vaikka että: onko minun kommenttieni "järkevyyden" kannalta edes relevanttia, olenko työtön, opiskelija, vai työelämässä? Laittaako se minut johonkin eri kategoriaan?? Siinä sinulle filosofista pohdintaa!
Nythän sinulta irtoaa informaatiota oikein anteliaasti.
>>...koska tämän muun maailman kanssa on pakko kommunikoida edes jollain tasolla, jossain vaiheessa sinun on pakko "olla jotain mieltä".
Tuntuuko sinusta naisena noin? Eikös tässä nyt tulla periaatteessa juuri siihen mitä mr Spectacular esitti? Miksi nainen kokee sen noin? Olisiko takana sitten tuo jossain jo mainittu kyvyttömyys sietää epävarmuutta? Epävarmuushan oli fenimisti Erica Jongin mukaan naisten psyyken olennaisin ominaisuus.
Mutta sinä kun olet tuollainen feministi myös, niin kerropa todellakin sinä mikä on feminismin kanta esim. premenstruaalisen oireyhtymän huomioonottamiseen oikeuskäytännössä. Sitähän tääsä on nyt yritetty perätä jo jonkin aikaa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan että ko. seikkaa käytetään lieventävänä asianhaarana naisten tekemissä väkivaltarikoksissa, mutta kiinnostaisi tietää mitä sinä feministinä ajattelet, ja miten ajatuksesi perustelet.
Siis perustelet. En tarkoita siis sitä että tuntisit vain pakkoa ottaa kantaa vain sen vuoksi että sinulle muododstuisi jokin sosiaalinen identiteetti.
jonkinlaisen keskustelijan ehkä saisi, jos jättäisit nuo halventavat kommenttisi pois. Mutta asiaan:
"Tuntuuko sinusta naisena noin? Eikös tässä nyt tulla periaatteessa juuri siihen mitä mr Spectacular esitti? Miksi nainen kokee sen noin? Olisiko takana sitten tuo jossain jo mainittu kyvyttömyys sietää epävarmuutta?" Selventäisitkö hieman, miksi tämä kuvastaa mielestäsi nimenomaan epävarmuutta? Perustele.
"Minulla ei ole mitään sitä vastaan että ko. seikkaa käytetään lieventävänä asianhaarana naisten tekemissä väkivaltarikoksissa, mutta ...." Tulihan se sieltä, kun oikein jaksoi vängätä. Ei minullakaan sitä vastaan ehdottomasti mitään ole, vaikka asia ei tietenkään ole mustavalkoinen. Perustele itse ensin, kun ensin sanoit mielipiteesikin.
Taas joku "intellektuelli", joka on katkera kun omasta mielestään ylivertainen äly ei tuokaan menestystä naismaailmasta. Keksikää vielä väsyneempi kuvio, kiitos...
Väität, että se, mitä nainen näkee, sanoo, ajattelee tai kuvittelee, eroaa radikaalisti siitä, miten asiat "todella" ovat. Ovatko miehet sitten lammasmaisesti yhtä mieltä siitä, miten asiat "todella" ovat? Jos eivät, niin löpinäsi ovat pahempaa saastaa kuin ydinjäte.
---
Kun naistutkija työskentelee laboratoriossa vaikkapa geenien kimpussa, niin mitä harhoja hän mahtakaan nähdä? Epäluotettavilta tahoilta olemme kuitenkin kulleet huhuja, että suomalaiset naispuoliset geenitutkijat ovat tehneet pätevää työtä alalla...
Helppohan naisten on mennä valmiiseen pöytään kun miehet on tehneet pohjatyöt...
Miehet ovat ilmeisesti älyllisesti taantuneet viime vuosikymmeninä.
Minun olisi ehkä pitänyt tähdentää voimakkaammin, että nainen kuvittelee näkevänsä asiat niinkuin ne "todella" ovat. Tai elleivät kuvittele, he ainakin käyttäytyvät kuin kuvittelisivat (mistä voi päätellä yhtä sun toista kuvittelemisesta). Miehilläkin tällaista luonnollisesti esiintyy. Tällöin kyseessä on usein naisellinen mies, kuten esimerkiksi macho.
Kyllä naiset voivat hyvinkin viihtyä geenitutkimuksen parissa. Alahan on nykyään siinä kehitysvaiheessa, että monien ongelmien ratkaiseminen vertautuu vaikeiden kotitehtävien suorittamiseen. Se ei vaadi kriittistä ajattelua muuta kuin sanan triviaaleimmassa mielessä.
"että nainen kuvittelee näkevänsä asiat niinkuin ne "todella" ovat. Tai elleivät kuvittele, he ainakin käyttäytyvät kuin kuvittelisivat (mistä voi päätellä yhtä sun toista kuvittelemisesta). Miehilläkin tällaista luonnollisesti esiintyy." Niin esiintyy - ja olet osaltasi tästä elävä esimerkki, minkä seuraava väittämäsi kätevästi todistaakin: "että monien ongelmien ratkaiseminen vertautuu vaikeiden kotitehtävien suorittamiseen. Se ei vaadi kriittistä ajattelua muuta kuin sanan triviaaleimmassa mielessä." Jokainen tieteellinen tutkimusala vaatii toki kriittistä ajattelua. Ikävää että tuollaiseen väheksyvään ajattelutapaan törmää harva se päivä myös oikeassa elämässä.
Ei ole itsestään selvää mitä kriittinen ajattelu on. Tosiasia lienee silti, ettei sitä harrasteta tieteissä niin paljon kuin annetaan ymmärtää. Esim. jos vilkaiset parinkymmenen vuoden takaisia fysiikan tutkimuksia, voit havaita niiden sisältänen pitkälle silloin pinnalla ollut trenditutkimusta, jolle tänä päivänä jopa tutkimusten tekijät nauravat.
Jokainen tieteellinen tutkimusala ei todellakaan vaadi kriittistä ajattelua esim. Kantin tai Wittgensteinin hengessä, päinvastoin tällaisen kriittisen ajattelun välttäminen on tieteen tekemisen edellytys.
...nauraa tälle Spektaakkelille. Hölynpöly on hölynpölyä, vaikka kuinka mainitsee Kantin ja Wittgensteinin (hmm, arvotettuja poikamiehiä). Ja nämä esiintyvät naisluonteen tuntijoina :DD
siis mikä tekee väitteistäni hölynpölyä?
En ole väittänyt W:n ja K:n esiintyneet naisluonnon tuntijoina. Mistäköhän sellaisen tulkinnan teit?
jaaritella, on kivempaakin.
No nyt rupesi kiinnostamaan, mitä nuo mainitsemasi fysiikan alan trenditutkimukset mahtavat käsitellä, joissa kriittinen ajattelutapa on heitetty romukoppaan?? "kriittisen ajattelun välttäminen on tieteen tekemisen edellytys" Selventäisitkö, missä mielessä?
Hiljanhan tiedemaailmassa nousi "kohu" kun paljastui, että julkkikseksi nousseen teoreettisen fyysikon väitöskirjasta puuttui ns. substanssi. Fyysikko itse puolustautui muistaakseni sillä, ettei hänen väitöskirjansa erottunut mitenkään fyysikolle tyypillistä väitöskirjoista tms. Muistaakseni kyseisen fyysikkon väitöskirja käsitteli maailmankaikkeuden alkuhetkien matematiikkaan.
Aiemmassa viestissä ilmaisemani näkemys trenditutkimuksen tekemisestä ei muuten ole omani, vaan erään väitelleen teoreettisen fyysikon.
Tekstisi otsikkona olisi myös voinut olla Nainen - luonnonoikku, tai Nainen - ulkoavaruuden hirviö. Jos olisit kirjoittanut samaan tyyliin vaikkapa jostain etnisen vähemmistön edustajasta, niin sinua olisi syytetty ennakkoluuloiseksi ja rasistiksi.
Omassa käsityksessäsi naisista on jotain todella omituista, jos sinun täytyy ajatella naista jonain tutkimuskohteena, aivan kuin kaikki naiset edes olisivat homogeeninen joukko jolloin yksilöstä vedetyt johtopäätökset pätisivät kaikkiin naisiin.
Aivan kuin olisit elänyt tynnyrissä ja vasta viime aikoina huomannut, että maailmassa on muitakin ihmisiä - mutta kauhistus, ne eivät olekaan samanlaisia kuin sinä itse, vaan jotain outoja olioita joita naisiksi sanotaan...
Miksi naiset ovat jääneet sinulle niin vieraiksi, että otat ainoastaan tuollaisen mahdollisimman etäisen ja kliinisen lähestymistavan?
"Naista tutkiessa... ja Naisen käyttäytymistä tarkastellessa... Naisen maailmanjärjestyksen vakioisuudesta..."
Miksi et lähesty naista Ihmisenä, vaan ensisijaisesti jonain "olentona". Syytät että nainen ei osaa nähdä miestä yksilönä - vaan mitä itse juuri teet?? Sinun mielestäsi naista yksilönä ei ole vaan "ne ovat kaikki samanlaisia."
Ja vielä tämä:
"Naisten ajattelun erikoispiirteisiin kuuluu se, etteivät he lähtökohtaisesti ajattele juuri muuta kuin itseään"
Oletko koskaan nähnyt äitiä vastasyntyneen lapsensa kanssa? Halusitpa tai et, osa naiseutta on myös naisen biologia, ja suvun jatkuminen edellyttää että nainen osaa ottaa huomioon jonkin muun kuin itsensä. Vai onko tämä täysin kestämätön ajatus sinulle, että naisissa voisi olla jotain hyvääkin...
Näitä äidille katkeria pikkupoikiahan on maailma täys. He luulevat, että saavat "hyvityksen" kärsimyksistään kostaessaan ne naiselle (äidille). Valitettavaa on, että jotkut naiset menevät tuohon lankaan, kun mies esittää voiminuaraukkaa-näytelmää.
Ominaisuuksien luokittelemisella miehisiin ja naisellisiin on pitkä historia takanaan. Toimin tämän pitkän perinteeen viitoittamissa puitteissa. Voin pitää kritiikkiäsi oikeutettuna ainoastaan siinä tapauksessa, että samalla tavalla tuomitset miehen ja naisen eroja hahmottelevan perinteen.
Ja mielestäni lähestymistapani ei ollut sen paremmin etäinen kuin kliininenkään. Voisitko osoittaa tällaisia kohtia?
En tutkinut naista niinkäään olentona kuin suhtautumistapana. Tästä huolimatta sanoisin, että on eri asia lähestyä naista ihmisenä kuin tutkia naista olentona. Epäilemättä naista tulee lähestyä yksilönä, mutta miten Naista voisi tutkia yksilönä? Minä puhuin naisluonnosta, joka sekin on teoreettinen käsite.
Tarkensin mitä tarkoitin tuolla naisen ajattelun erikoispiirteellä "naisten ajattelu"-viestissä. Ilmausta ei siis pidä käsittää niinkuin sinä sen käsitit. Tarkoitin enemmänkin, että sikäli kuin nainen "ajattelee muita" hän käsittää muut itsekseen.
"Toimin tämän pitkän perinteeen viitoittamissa puitteissa. Voin pitää kritiikkiäsi oikeutettuna ainoastaan siinä tapauksessa, että..." Kuka määrittelee mikä on oikeutettua, sinäkö?
"Ilmausta ei siis pidä käsittää niinkuin sinä sen käsitit." Sinäkö sen määrittelet miten joku asia pitää käsittää?
Huomaatko jo?
Miten monta kilometriä olet tännekin kirjoittanut ja miten maailmaamullistavan teorian olet saanutkaan aikaiseksi: sen mukaan, sikäli kuin nainen "ajattelee muita", hän käsittää muut itsekseen!
Quo usque tandem, abuteris, patientia nostra?
Jos siis kritiikki kohdistuu stereotypioiden tms luomiseen, niin silloin johdonmukaisuuden nimissä tulee suhtautua yhtä kriittisesti myös muunlaisten stereotypioiden luomiseen. Jos taas toisaalla ne hyväksytään, vaikkapa ihan sen vuoksi että sattuvat hivelemään itsetuntoa ja toisaalla niitä kritisoidaan vaikkapa niiden "negatiivisuuden" vuoksi, niin kyse on aivan yksinkertaisesti kaksinaismoralismista. Eikä tässä ole kyse mitenkään siitä, että minä määrittelisin mikä on oikeuttua.
Mielestäni on järkevää tulkita jonkun tekstejä myös kirjoittajan aikaisempien tekstien valossa. Aivan erityisesti näin kuuluu tehdä mikäli keskustelua käydään viestiketjun sisällä. Jos nyt joku älypää tarttuu vain yksittäisiin lauseisiin ja ottaa niihin kantaa, niin hänelle voi hyvin sanoa, että niin ei pidä tehdä. Jos osallistuu keskusteluun, tulee noudattaa keskustelun "sääntöjä" - muutoin kyse ei ole keskustelusta.
Mitä ovat keskustelun "säännöt"?
Yksi kirjoittaa saarnoja ja väitöskirjoja, toinen ulostaa pöhköjä provoja, kolmas jankuttaa jatkuvasti yhtä samaa, neljäs läiskii lyhyitä ylimalkaisia kommentteja...
Eihän täällä käydä keskusteluja, eihän? Parempi niin, ettei käydä.
Yksi minimiehto keskustelun käymiselle voisi olla vaikkapa se, että kommentoidaan jollakin positiivisella tavalla sanottua. Pelkkä "ei" tai "olet typerys" eivät siis riitä. Tietenkin kommentoinnin voi ottaa itseterapianikin (huonona sellaisena) ja vain purkaa tunteitaan. Tällöin ei kuitenkaan ole johdonmukaista moittia "keskustelun" toista osapuolta epäasiallisuudesta tms.
"Yksi minimiehto keskustelun käymiselle voisi olla vaikkapa se, että kommentoidaan jollakin positiivisella tavalla sanottua. Pelkkä "ei" tai "olet typerys" eivät siis riitä." Kukas se aiemmin ihmettelikin, että onko edes relevanttia saatko positiivista palautetta vai et. Jos väitteesi ovat luokkaa "naiset ovat tyhjäpäitä" niin silloinhan vasta-argumentiksi riittää hyvinkin myös "olet typerys". Molemmat argumentit ovat yhtä lailla perusteltuja.
siltä, että käsitit sanan positiivinen merkityksessä "myönteinen" kun tarkoitin sitä merkityksessä "sisältöinen" tms. Pelkkä kielto välittää vain yhden bitin informaatiota, eikä sitä voida pitää positiivisena sisältönä.
Väitteeni menevät paljon syvemmällä kuin yksinkertainen väite "naiset ovat tyhjäpäitä". Oikeastaan naiset ovat tyhjäpäitä on alkuperäisessä kirjoituksessani vasta johtopäätös. "Vasta-argumentiksi" ei tällöin kelpaa "ite oot", vaan jos tälle linjalle haluaa lähteä, niin tulee perustella miten typeryyteni syntyy näiden tekstien puitteissa. Tämäkään ei kyllä olisi suoranainen vasta-argumentti, mutta voisi kyseenalaistaa kirjoittajan (väitteiden) uskottavuuden siinä määrin kuin "pata kattila soimaa" argumenteilla ne ylipäätään voidaan kyseenalaistaa.
Miksi meidän (naisten) pitäisi ylipäätään lähteä vasta-argumentoimaan "naiset ovat tyhjäpäitä" -väitettäsi? Väitteesi jo itsessään on absurdi ja väärä, joten miksi pitäisi keskustella jostain väitteestä, jonka sisällön virheellisyys on itsestäänselvää. Ehkä naisia ei ole ollut niin paljon filosofeina siksiKÄÄN, ettemme vaivaudu pohtimaan ylipäätänsä itsestäänselvyyksiä. Mielestäni filosofointi pelkästään filosofoinnin takia on henkilön itsensä itsekorostamista, pätemisen tarvetta. Ainakin, jos kyseessä on rasistinen väite. huvittavaa on montakertaa huomata, miten joku äänekäs seurueensa omasta mielestään alfauros, esiintyy mukaälykkäänä, paasaten itsestäänselvyyksiä tyyliin kuin ne olisivat ensimmäistä kertaa naisen älyllisesti saavutettavissa. Tylsää.
Taas tuo sama 'käsitit väärin' -juttu. 'Positiivinen' vastaus voidaan kyllä käsittää ihan samalla tavalla kuin 'myönteinen' vastaus. Ja negatiivisella vastauksella tässä nimenomaan tarkoitan niitä 'olet typerä'-vastauksia.
"Väitteeni menevät paljon syvemmällä kuin yksinkertainen väite "naiset ovat tyhjäpäitä". Oikeastaan naiset ovat tyhjäpäitä on alkuperäisessä kirjoituksessani vasta johtopäätös." Väitteesi ovat tosiaan syvältä. Ja vaikka tuo naiset ovat tyhjäpäitä olisikin tekstissäsi johtopäätkösesi, on se myös väite itsessään, johon voidaan tietenkin kommentoida samalla tyylillä.
Mielestäni ei olekaan kovin hedelmällistä lähteä purkamaan argumentointia väärästä päästä, ja siksi totesinkin "jos tälle linjalle haluaa lähteä".
Mitä tulee taas "itsestäänselvyyksiin", niin ne tuskin lopulta ovat itsestäänselvyyksiä, jos kerran filosofit eivät ole vuosituhansien saatossa päässeet niitä selvyyteen. Hieman kummalliselta vaikuttaa tuo väitteesi, että filosofointi filosofoinnin vuoksi on pätemistä. Eihän filosofointi filosofoinnin vuoksi edes tapahdu millään pätemisareenalla, mutta ehkäpä tarkoitin ilmauksellasi hieman paradoksaalisesti sitä, että filosofointi, jota ei motivoi kiinnostus filosofointiin, on pätemistä, mikä voikin pitää paikkaansa.
Mitä teet, jos kävellessäsi Töölönlahden rantaa, ruma pulimummo on hukkumaisillaan lahteen, muita henkilöitä ei ole näkyvillä, olet menossa oopperaan parhaassa puvussasi, mukana ei ole kännykkää, ja tarkoituksesi on tärkeiden liiketuttavien kanssa nauttia baletista Joutsenlampi?
päivänä yllättäisin itseni puku päällä patikoimassa oopperaan tarkoituksena nauttia tärkeiden liiketuttavien kanssa baletista, luultavasti hyppäisin itsekin siihen lahteen.
Itsekunnioitus ja itseinhokin ovat olemassa.
Olet todella mielenkiintoinen tapaus herra spektaakkeli! Olen ilolla lukenut tekstejäsi, joihin eksyin tässä aamulla. Olen itse tekstin kohderyhmään kuuluva nainen, aivan yhtä hankala ja elämäni teen vaikeaksi juuri ajatusmaailmani vuoksi,ja olen sen myös ymmärtänyt. Siihen on tarvittu sen verran kovat elämän kokemukset, että ne asiat on olleet vain pakko myöntää. Olisi mielenkiintoista porautua sinne sinun ajatuksiisi syvemmälti ja tutustua tapaasi ajatella asioita! Loistava esimerkki siitä että maailmasta löytyy vielä ihmisiä jotka pystyvät ravistelemaan tätä yksitoikkoista tapaa ajatella asioita.
ihan mene läpi :)
Ilahduttavaa kuulla, että löysit tekstistä jotain hyödyllistä. Kun nyt on saatu jonkin verran näitä "hurraa"-ääniä, on mielenkiintoista kontrastoida niitä "buu"-ääniin. Buu-äänien mukaan kirjoitukseni karkeasti ottaen oli siis "pelkkää sanahelinää", jota motivoi katkeruus ja huono itsetunto. Olisikin kiintoisaa kuulla miten buu-äänten antajat PERUSTELISIVAT näkemyksensä. Onko nyt niin, että useiden naisten (kuten naisen 1963 ylhäällä viestiketjussa) kokemukset itsestä ja muista naisista ovat "silkkaa sanahelinää", kollektiivisesti epätotta? Ovatko kaikki naisluontoon vähänkään kriittisesti suhtautuvat kategorisesti väärässä, mahdollisesti vielä pahojen harhojen vallassa? Vai voisiko olla, että näiden nimimerkkien, jotka "kritisoivat" allekirjoittanutta "sanahelinän" tuottamisesta kykynemättä itse minkäänlaiseen rationaaliseen argumentointiin, pitäisi tarkemmin ja rehellisemmin tarkastella sisintään ja löytää oma naiseutensa sellaisena niinkuin se on, eikä sellaisena kuin sen heidän mielestään pitäisi olla?
Kiinni jäin jotta kolahti!
Jonnia linjoilla... No,kuitenkin:
Aivan loistavaa tekstiä spektaakkelilta! On lähes riemullista havaita, että tänä päivänä maa päällään kantaa vielä aitoja filosofeja! Älä lannistu näistä poikkiäänistä, vaan muista että kautta aikojen on filosofisesti ajattelevia pidetty kummajaisina =) joten tämä keskustelun sävy ei ole mitenkään uutta ja outoa! Sinulla on uskomaton taito porautua aiheisiin, joissa suuret ihmismassat rypevät ja etsivät vastauksia, mutta niinkuin itsekin sanoit, kun ei oikeasti uskalleta kohdata itseään, pitää kiillotaa ulkokuorta entisestään ja auta armias, jos joku heilauttelee kulissia, niinkuin sinä olet nyt tehnyt.
En näe minkäänlaista sovinistisuutta teksteissäsi, vaikka olen nainen. En käsitä, että joillakin on niin pirun vaikeata ymmärtää niitä perusajatuksia joita tuot esille. Minä ymmärrän hyvinkin! Ja tämä ei heilauta omaa naisellisuuttani mihinkään suuntaan vaan päinvastoin antaa ymmärrystä kehittää sitä entisestään.
Ainut, mikä alkuperäisestä pitkästä vuodatuksesta jäi käteen, on että naiset kuulemma pitävät sosiaalisia normeja muuttumattomina luonnonlakeina. Miten tämä näkemys sitten kritisoi feminismiä, onkin mielenkiintoinen kysymys. Koko aatetta ei luulisi olevan olemassakaan, jos edellämainittu "näkemys" pitäisi paikkansa.
Tottahan tuo on mitä kirjoitit, mutta haluan kuitenkin muistuttaa, että pieni vähemmistö naisista on jotain paljon parempaa...
hih vierähtipä siinä toista tuntia tehokasta työaikaa kun koko ketjun luki :)
Menin kyl ihan sanattomaks
spektaakkeli 1 me tytöt 0 :((
pitäsköhän meiän palkata joku älykkö väittelee meiän puolesta ni ruvettais pärjää paremmin? :)
ei ole saanut pillua vähään aikaan, joten se vain purkaa puutteitansa täällä.
Alkaisin huolestua omasta mielentilastani jos huomaisin kirjoittaneeni ko. tekstin ja edelleen vielä huolestuneempi jos havahtuisin miettimästä tällaisia täysin merkityksettömiä mielikuvaleikkejä. Näen mielessäni miehen joka aikaansa kuluttaakseen ja itseään viihdyttääkseen on kuumeisesti miettinyt minkälainen aihe saisi ihmiset reagoimaan, kaivanut sivistyssanakirjan esiin ja alkanut pimeän yön yksinäisinä hetkinä kirjoittamaan. Hanki ystäviä, käy lenkillä ja yritä hyväksyä itsesi ja muut ihmiset ympärilläsi kaikkine virheineen. Niin me muutkin yritämme.
Taidan olla sen verran mainittuun suuntaan hakusessa että ihan hyvin voisin kuvitella kirjoittaneeni tuollaisia spektaakkeleita.
Mutta mutta. Ei minulla ole ajankulusta ongelmia, en tarvitse sanakirjaa vaikka käytänkin sivistyssanoja, eikä minulla ole öisinkään yksinäistä. Minulla on ystäviä, käyn lenkillä, eikä minun tarvitse miten erityisesti "yrittää hyväksyä" itseäni tai kanssaihmisiä. Silti minusta on ihan mukava yrittää ymmärtää heitä, myös naisia, paremmin, varsinkin kun niin monet eivät tunnu edes itseään ymmärtävän. Melkein veikkaisin, että sinullakin on tässä jokin ongelma, jota et itse taida oikein hahamottaa.
, että (eritoten) naiset reagoivat vähänkään ikävänsävyiseen huomioon tällaisella "kritiikilla"? Esitän kaksi vaihtoehtoista tai toisiaan täydentävää kuvausta. Joko
1) (nämä) naiset antavat kuvauksen omasta psyyken elämästään. Heidän kritiikkinsä peilaa heidän omia tukahdutettuja katkeruuden ja kaunan tuntojaan miessuhteissa. Ne projisoidaan sopivaan syntipukkiin, jota halveksutaan ja jonka kautta omia tunteita käsitellään. Näin oma puhdas ja selkeä hyvä minäkuva voidaan säilyttää. Ahdistus helpottaa.
2) (nämä) naiset kuvittelevat, että argumentiksi käy miehen "hylkääminen" (tämän ilmiön voi empiirisesti helposti varmentaa esim. raflassa). Samalla he antavat muille miehille selkeitä merkkejä miten miesten tulee käyttäytyä, jotta naiset ottaisivat nämä vakavasti ja kuinka häpeällistä olisikaan jäädä ilman naisten suosiota. Niille, jotka jäävät ilman naisten suosiota, voidaan suositella homoutta tai lohdutonta yksinäistä elämää. Niille, jotka tahdottomasti mukautuvat naisten vaatimuksiin, osoitetaan kunnioittavaa hyväksyntää ja rapsutetaan ystävällisesti leuan alta ( http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000001498801 ).
Kuka edes jaksaa vastailla mokomaan pseudo-älylliseen itsetehostavaan liirumlaarumiin? Jos haluat keskustelua, puhu oleellisia.
No siis rauhotuhhan nyt Spektaakkeli, eläkä vaahtoa. Taidat olla yksinäinen luonne... Kyllä se kuule on niin että ne naiset on monasti paljon viksumpia kuin me miehet, ei käy kieltäminen ei. Käytännön läheinen äly leikkaa niillä paremmin. Itse ainakin tunnustan tuon auliisti :)
No ilman muuta tunnustat koska olet joku itä-suomalainen viekas naisfeikki.
Kysyisin mitä relevanssia käsitykselläsi, että olen "yksinäinen luonne", on tämän keskustelun kannalta? Selittääkö yksinäinen luonteeni tekstini, onko tekstini siis "yksinäisen luonteen" tuotos ja jos on, niin miten tähän pitäisi suhtautua? Onko esim. sinun tekstisi seurallisen luonteen tulos ja jos on, niin pitää siihen silloin kategorisesti suhtautua eri tavalla, ja jos, niin miksi? Onko niin, että seurallisten luonteiden tekstejä voidaan kommentoida sellaisenaan kun yksinäisten luonteiden tekstien kommentointiin riittää toteamus "taidat olla yksinäinen luonne". Jos näin todella on, niin mistä johtuu "yksinäisten luonteiden" eriarvoinen asema? Minusta asenteesi haiskahtaa syrjinnältä.
Voisitko kertoa millä kaikilla tavoin naiset ovat fiksumpia kuin miehet? Antaisitko jonkun esimerkin aiheen tiimoilta?
Eipä tarvi sen kummemmin suhtautua, mutta tiiän että naisia pitää arvostaa eikä yrittää painaa jatkuvasti alas. Elämä on opettanut että ei siitä semmoisesta mitään hyvää seuraa. Fiksuudesta: Naisimmeiset ajattelevat asioita yleensä monipuolisemmin kuin me miehet, osaavat tavallaan ottaa huomioon useita eri tekijöitä ja nähdä asiat enemmän kokonaisuuksina. Me sitten tuijotamme taas jotain yhtä yksityis kohtaa eikä nähdä metsiä puilta. Elä nyt loukkaannu tuosta yksinäisyydestä, toisillehan se sopii ja toisaalta seuraakin löytyis varmasti naisistakin jos ymmärtäisit sukupuolten erilaisuuden rikkautena.
Jaa naisfeikki? Mikä se semmoinen on? Mies olen, ja asuinpaikkani jätän salaisuudeksi ;)
Usko tai älä, älykkyys ei jakaudu kategorisesti sukupuolten kesken. Älykäs nainen on älykkäämpi kuin tyhmä mies, ja älykäs mies älykkäämpi kuin tyhmä nainen. Ja eritenkin oikeasti älykäs nainen on älykkäämpi kuin pseudo-älyllinen mies, joka osaa vain suoltaa rivitolkulla itsetehostavaa tylsää liirumlaarumia.
mölyä tyhjästä?
Naiset ovat ihania, miehet vaan ovat.
Niin se on...
Aika mielenkiintoinen. ;)
Saisipa vielä samanlaisen miesluonnosta, voisi tulla jotain uuttakin tietoa...
Siinä vilisi niin paljon sivistys sanoja että alko haiskahtaa pseudotieteelle.
Nojoo naisilla on epärealistisi odotuksia miehille.
Mutta siinä missä naiset asettavat niitä minä valehtelen jotta täyttäisin normit...tekeekö se minusta yhtään parempaa?
Tosin mitäs tämmöinen lukion juuri aloittanut kloppi voisi mistään tietää.
Tyypillinen teinityttö on juuri tuo mitä kuvasit, mutta rukoilen vaan että olet väärässä sen suhteen että kaikki naiset olisivat tuollaisia.
Mutta itseppähän oman psyykkeni uhraan vaan että naisia saisin joten taidan olla osasyyllinen jos mielenterveys menee naisten kanssa.
Mielenkiintoinen katsaus todellakin. Mutta "oikean" kritiikin (perusteettoman latistamisen ja herjaamisen sijaan) saamiseksi, mikset lähettäisi tuota kirjoitustasi vaikkapa Hesarin yleisönosastopalstalle? Silloin näkemyksiesi kritikointi olisi mahdollista vain perustellusti argumentoimalla eikä haukkumalla. Olisi todella mielenkiintoista nähdä, miten Suomen "naissivistyneistö" ottaisi katsauksen vastaan.