Otsikko tuntuu jotenkin oudolta.
Miksi?
Miksi?
Miesten asema historiassa
Hertta
7451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että history is his story. Eli että näkökulma on siis koko ajan ollut miehinen. Eli naishistoria siis olisi pieni osahistoria yleisessä eli miesten historiassa.
Mutta mutta. Tutkimus aiheesta "Miesten asema" historiassa olisi kuitenkin varsin mielenkiintoinen - siis eräänlainen mieshistoria.
Jos nainen on joutunut johonkin asemaan, jota hän ei välttämättä koe omakseen, niin on mieskin. Ei esimerkiksi aina ole ollut niin hirveän hauskaa kuolla ja vammautua sodissa. Siis miksi on jouduttu sellaiseen asemaan, että pitää kuolla ja vammautua sodissa. Miehetkö sitä tahtovat? Tuskin. Naisetko sitten? Tuskin. Kuitenkin ne miehet ovat kuolleet ja vammautuneet sodissa ja usein myös uskoneet tekevänsä sen naisten ja lasten takia. Onko hauskaa olla ankarana patriarkkana perheessä, vaimon ja lasten pelätessä, vailla lämmintä inhimillistä suhdetta perheeseen. Ja kuitenkin monet miehet ovat pitäneet sitä velvollisuutenaan perheen, muiden ihmisten ja Jumalan edessä.
Itse asiassa, mitä enemmän asiaa pohtii, sitä tärkeämmältä tuntuisi tutkia miesten asemaa historiassa.
Jos asiat halutaan nähdä aina sukupuolikysymyksinä niin sitten keskusteluun pitäisi luoda se näkymätön sukupuoli, päättäjät. Päättäjät päättää esim. täällä suomessakin että miespuolisten on käytävä armeija tai siviilipalvelus tai muuten seuraa vankilatuomio. Päättäjät päättää myös että naiset saavat niin halutessaan käydä kokeilemassa armeijaa, mitään velvollisuuksia ei naisille viitsitä langettaa.
Niin miehet kuin naisetkin joutuvat alistumaan päättäjien kulloisenkin mielivallan mukaan, päättäjiä on kaikesta syyttäminen. Niin, ja päättäjissä on sekä miehiä että naisia...
taisi olla sinulle kovin traumaattinen kokemus, kun otat sen esille jatkuvasti...
Toisaalta, armeijan säännöt ja tavoitteet on asetettu miesten näkökulmasta, vaikka nykyään naisetkin sinne pääsevät.
Päihittikö joku nainen ehkä sinut siellä, oliko parempi kunto tai osumatarkkuus...etkö tunnekaan itseäsi Mieheksi?
Kävin armeijan aikana jolloin naisilla ei ollut vielä mahdollisuutta käydä sitä.
Ns. tavallisen miehen asemasta historiassa voisi puhuakin. Yhteiskunnan poliittista, taloudellista ja uskonnollista valtaa pitäneet miehet ovat olleet eri "kastia" kuin vähäpätöisemmissä asemissa olleet tai kurjalistoa edustaneet miehet.
Kun yksittäiset naiset - ja myöhemmin naisasiaorgansiaatiot - ovat valottaneet epäkohtia ja esittäneet vaatimuksia, valtaapitäville on sopinut oikein hyvin se, että myös "proletaarin" asemassa olevat miehet olivat täysin sisäistäneet patriarkaalisen asenteen: olla sentään mies, se on jotain, vaikka muuten asiat olisivat kuinka kurjasti! Yhtä juhlaa, että on syntynyt mieheksi, ja vaikka ei omista mitään, on joku, joka on vielä alempana: nainen!
"Perusmiehen" sopisi joskus miettiä, mikä "perusmiehen" asema on ollut niinä kullanhohtoisina romanttisina aikoina, joista hän usein haaveksii. Kaino, siveä ja kristillinen vaimo hoivailemassa puolta tusinaa tervettä pienokaista lämpimässä tilavassa ja kaikin mukavuuksin varustetussa asunnossa. Isä palvelee Ruotsin armeijassa, joka tekee virikkeellisiä ekskursioita Saksanmaalle Euroopan yhtenäisyyden nimissä. Lomilla isä kertoilee hauskoja tarinoita saksalaisten lasten leikeistä kirkonmäellä; katolilaisten elämää on ollut kiinnostavaa seurata. Valtio on isän poissaolon aikana elättänyt perheen. Koska naisen ei ole sopivaa työskennellä kodin ulkopuolella eikä tehdä raskasta työtä, kruunun organisoimat maanviljelyspartiot ovat hoitaneet viljely- ja sadonkorjuutyöt tilalla, eikä mitään veroa tietenkään ole otettu. Isä on ollut Saksan-komennuksellaan terveenä; mitään ruumiillisia tai henkisiä kolhuja ei ole tullut, sillä katolisten luodeilta ja miekoilta Jumala toki suojelee, eikä heidän surmaamisensa tuota mitään henkisiä ongelmia, päinvastoin, piristää ja motivoi. Isä odottaakin kiinnostuneena, missäpäin kruunu tarvitsee hänen palveluksiaan sitten, kun Rooma on lyöty polvilleen. Sitten, kun on päässyt eläkkeelle, mies voi olla hyvinvoivan vaimonsa ja terveiden ja menestyvien lastensa ja lastenlastensa seurassa.
Kritisoit tietyiltä osin hegemonista maskuliiniteettia. Olet edistyksellisempi kuin arvaatkaan.
lienee väärin muotoiltu tälle keskustelupalstalle, jos olen oikein ymmärtänyt eri keskustelusivujen sisällön. Historia-keskustelu on kaiketi parempi vaihtoehto.
En malta olla siltikään kommentoimatta aihetta, luin nimittäin noita toisia viestejä tuosta alempaa. Tyydyn sanomaan salamyhkäisesti: tuntemuksen alkulähde on sisälläsi, olemme kaikki outoja.