Olen henkisesti aivan lopussa! Rahahuolet painavat. Kyse ei ole valtavista summista, "vaan" ihan muutaman tuhannen euron kerääntyneistä laskuista. Eräällä palstalla kirjoitin tästä summasta ja sain ivallisia vastauksia. Minulle tuo muutama tuhat euroa vastaa kymmeniä tuhansia. Olen kotiäitinä, työtä täällä ei ole. En tiedä mitä tehdä, kenellekään lähipiirissä en voi asiasta puhua. Huolehdin ja kärsin vaan itsekseni. On hirvittävän raskasta tämä, ettei ole ketään joka tukisi ja auttaisi huolissa, kuuntelisi. Olen todella huono pyytämään itselleni apua enkä pysty kertomaan huolistani itkemättä (itken nytkin). On minulla mies, mutta häneltä en saa yhtään henkistä tukea mihinkään. Hän on masentunut ja vetänyt minutkin pikkuhiljaa mukanaan siihen. =( Olen rukoillut Jumalalta, että jollakin tavalla saisin apua. Olen niin väsynyt tähän jatkuvaan huolehtimiseen: mistä saan kerättyä rahaa tärkeimpiin laskuihin, mistä saan rahaa lasten vaatteisiin (kiitän Luojaa kirpputoreista!). Terveyteni on alkanut reistailemaan vaikka olen vielä alle 40v. En halua olla tällainen! Rukoilisiko joku puolestani, kun tuntuu että Jumalakin on minut hylännyt tai ainakin haluaa pitää minut pohjamudissa tässä elämässä. En ole koskaan halunnut kenellekään pahaa, auttanut muita minkä pystynyt. Postin haen postilaatikosta ahdistuneena vatsa jännityksestä kipeänä :laskujen muistutuksia sieltä vaan tulee ja perinnässäkin jo niistä osa. Tulevaisuuden edessä on musta seinä. En juo, en polta. En ole koskaan viettänyt pinnallista elämää. Lapsiani rakastan yli kaiken (kerron sen heille päivittäin) ja heistä jaksan kiittää Jumalaa. Miehestäni en sen sijaan enää pysty välittämään. Yhdessä olemme vaan tottumuksesta. Haluaisin rakastaa miestänikin, mutta en vaan pysty. Haluaisiko joku samassa tilanteessa ollut kirjoitella minulle? Miten olet selvinnyt elämän karikoista ja rahahuolista? Minä en jaksa enää edes aukoa kaikkia laskuja, kun niihin ei vaan ole rahaa. Laitan ne hyllylle odottelemaan ihmettä, että pystyisin ne maksamaan. Tyhmä ja lapsellinen ajatus sinänsä, mutta muuhun en nyt pysty. Iltaisin nukahdan itkien hiljaa (etteivät lapset kuule). Tätäkö tämä elämä tulee olemaan aina, ruuan hinnat nousevat koko ajan, sähkö nousee, KAIKKI kallistuu.. =( nimimerkin kohdalla sähköpostiosoitteeni.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tällaisessa tapauksessa kai auttaa, jos menee pyytämään sossusta toimeentulotukea. Olisiko aika nyt mennä sinne kysymään saisitko apua laskujen maksamiseen?
Itsellä on ollut joskus samoin. Jumala on auttanut ja vienyt eteenpäin.
lohduttavista sanoistasi. Juuri nyt vaan en näe mitään ulospääsyä tästä tilanteesta. =( Hyvä, että Jumalan avulla sinä olet päässyt ettenpäin.
Jeesus on aina vierelläsi. Oletko hänen omansa?
Olemme käyneet läpi monen koettelemuksen, lapsen vaikean sairauden, kuoleman. Suuret taloudelliset menetykset, vaikeat rahahuolet, vaikeauksia toinen toisensa perään, kaikkea ei viitsi edes kertoa, niin paljon niitä on ollut. Kuitenkin Jumala on auttanut suuressa hädässä, kun tuntui, ettei mitenkään selviäisi, Jumala on valmistanut ulos-pääsyn. Olen huutanut Jumalan puoleen, noussut öisinkin huutamaan hänen apuansa, ja Jumala on auttanut odottamattomalla tavalla useasti. Joskus olen saanut viisautta kuinka toimia, voimia kestää koettelemumukset, on tullut ylhäältä, yksin en olisi jaksanut.
Auttaa myös, että kertoo jollekin, että voi jakaa huolet jonkun kanssa, ei pidä yksin murehtia. Huolet saa heittää Herralle, hän on luvannut pitää meistä huolen ja hän on paras auttaja.
Älä luovuta, odota apua Herralta, anna hänelle huolesi ja masennuksesi, kiitä avusta. Haluan siunata sinua Jeesuksen nimessä, ja kiitän Jumalaa, että hän jouduttaa apunsa sinulle ja perheellesi.
Minulla onkin Jumala ainoa jolle kuiskin tuskani. Kenellekään muulle lähipiirissäni en vain pysty kertomaan mitään. Mieheni on vaikea luonne, meillä ei ole enää oikeastaan mitään yhteistä. En tiedä mistä minulle on tullut sellainen asenne, etten ansaitsekaan mitään. Sen takia en osaa pyytääkään vaikkapa rahallista apua sukulaisiltani. Yritän auttaa ikääntyviä läheisiäni ja sekin vie voimiani. =( Näitä lohduttavia vastauksia lukiessakin vierii kyyneleet poskillani. Kiitos!
>> Kenellekään muulle lähipiirissäni
>> en vain pysty kertomaan mitään.
>> En tiedä mistä minulle on tullut
>> sellainen asenne, etten ansaitsekaan
>> mitään. Sen takia en osaa pyytääkään
>> vaikkapa rahallista apua sukulaisiltani.
Tuli mieleen semmoinen, että mitä jos lähipiirisi olisivatkin hyvillään, jos saisivat kuunnella ja auttaa sinua? He saattaisivat kokea sen hyvänä. He kokevat, että heihin luotetaan, ja usein ihmiselle tulee hyvä mieli siitä, että hän saa auttaa.
Ilmeisesti olet auttanut monia ihmisiä, vaikka et ehkä muistaisikaan kovin paljoa itse - kuten sellainen ihminen ei muista, joka elää palvelevalla asenteella. Mutta ehkä he, joita olet auttanut, toivovat joskus voivansa auttaa sinua? Ja se voisi lähentää suhteitasi johonkuhun - avata ovia. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Tärkeää voi olla juuri tuokin, että asenne itseä kohtaan eheytyy enemmän sellaiseksi, jollaiseksi Jumala on sen tarkoittanut. Hän kun on luonut jokaisen ihmisen aivan ainutlaatuiseksi. Ajattele tätäkin yksinkertaista mutta oikeastaan aika ihmeellistä asiaa: Kukaan toinen ei ole sellainen kuin sinä olet. Jumala katsoi hyväksi luoda sinut sinuksi. Et ole sattumaa tai vahinko, vaan sinut on tarkoitettu luonteeltasi sellaiseksi kuin olet. Raamatun mukaan ihminen saa ajatella itsestään, että hän on ihme. Sinä olet ihme! Saat sanoa Jumalalle näin: "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut." (Psalmissa 139)
Sinä olet Jumalalle rakas ja kallisarvoinen, eikä se ole vain fraasi, vaan käytännön todellisuutta. Jumala lähetti Poikansa maailmaan myös sinun vuoksesi. Jeesus tahtoi ottaa syntisi omille harteilleen, ja sovittaa ne Jumalan kanssa. Hän tahtoo antaa sinulle lahjaksi Taivaan. Joku, joka on suurempi kuin kaikki se, mitä me näemme, kutsuu sinua nimeltä ja tietää missä asut! Joku, joka on nähnyt koko elämäsi, ja tuntee jokaisen ajatuksesi ja sanasi, tahtoo, että asut Hänen luonaan ikuisesti.
Tässä on syitä miksi saat nostaa rohkeasti pääsi. Olet aivan yhtä hyvä ja arvokas kuin muutkin ihmiset, ja sinun asiasi ovat tärkeitä.
Johdatusta tilanteeseesi rukoillen.
Mies on hirveän negatiivinen luonne, aina jos kerron murheista ja laskukasasta, hän menee ihan pois tolaltaan ja masentuu. Olenkin salaillut laskuja häneltä (minä hoidan maksamisen yhteiseltä tililtä). Rahat ei vaan riitä millään. Nyt olen huonolla omallatunnolla salailusta: en voi kertoa miehen rektiota peläten ja laskut kasaantuvat ajan kanssa pian niin isoiksi, että tämä vanha talomme ulosmitataan. Se on suurin pelkoni (enkä ole kertonut sitä muualla kuin täällä). Lapseni menettää kodin..En ole halunnut salailullani vahingoittaa ketään, mutta se näyttää olevan edessä väistämättä ja se lamaannuttaa ajatuksenikin. Olen ihanpaniikissa. Mies on kuitenkin hyvä isä ja tärkeä lapsille ja kun salailuni paljastuu, on ero varmasti edessä. =( Ja olen sen tietysti ansainnutkin... Tuskin Jumalakaan tällaista valehtelijaa rakastaa. =((
Muutamia ajatuksia töistä, miehelle kertomisesta, kuluista ja siitä voiko Jumala rakastaa. Toivon, etteivät nämä ajatukseni loukkaa - se ei ole tarkoitukseni. Haluan etsiä polkuja eteenpäin hankalasta tilanteesta.
Työt:
Monet mun varattomat kaverit on tehneet osa-aikaista tai täysipäiväistä toimistojen ja kauppojen siivousta siivousfirmojen kautta silloin kun ollut tosi tiukaa (SOL ym.)
Mun ymmärtääkseni niihin pääsee aika helposti töihin (vai olenko väärässä?). Ja yksi mun kaveri teki puhelimen kautta myyntityötä. Hän myi lehtiä ja teki galluppeja. Hän sanoi, että ei se nyt ollut niin kamalaa kuin hän etukäteen kuvitteli. Esim. monet yksinäiset tykkäävät, kun vaikka vain puhelinmyyjä tai gallupin tekijä soittaa.
Miehelle kertomisesta: Fakta on, että mitä nopeammin kerrot, sitä pienempi laskujen määrä on, ja sitä vähemmän aikaa salaaminen on jatkunut, joten sitä vähemmän vihainen miehesi tulee olemaan.
Tärkeintä se, että kun olet kertonut ja pyytänyt anteeksi, pääset eroon huonosta omastatunnosta, joka soimaa ja vetää masennukseen ja valottomiin näkymiin.
Laskuille on yleensä mahdollista pyytää pidennettyä maksuaikaa. Voit pyytää vaikka sähköpostitse lisää maksuaikaa (etsi firman nettisivuilta firman talousosaston sähköpostiosoite), jos soittaminen on ylivoimaista.
Jotta voitte saada toimeentulotukea, niin miehellesi on siksikin kerrottava menojen ja tulojen epätasapaino. Tuli ero tai ei, asia on pakko kertoa ennemmin tai myöhemmin, ja mieluummin tietysti ennemmin. Voi hän suuttua, mutta saattaa hän myös ajan myötä leppyä. Valheellinen rauha on huonompi vaihtoehto kuin rehellinen riita. Kirjoita miehellesi vaikka kirje, jos asiaa on vaikea kertoa kasvokkain, ja pyydä siinä nätisti anteeksi. Mutta kerro asia pehmeästi. Ei sillä tavalla, että leväytät laskupinon yhtäkkiä silmien eteen, vaan vähitellen, varovasti, hyvän aterian jälkeen, jolloin hän on parhaimmillaan. Ja vähän kerrallaan. Mieti mitä sanot ensin ja mitä sitten. Sitten se on tehty, ja yksi askel on otettu vaikeuksien selvittämisessä.
Kulut:
Kirjoitit, että ostat vain välttämättömän, mutta voisitte vielä miettiä onko kulut nitistetty minimiin? esim. tuleeko teille jokin sanomalehti tai aikakauslehti? Kai ne on peruutettu? Onko teillä auto? - Jos on, miettikää mitä sen kanssa kannattaa tehdä. Voiko talon lämpötilaa alentaa vaikka yhdellä asteella? Sekin säästää tosi paljon sähkölaskussa. Onko teillä telkkari? Sen voi ihan hyvin myydä (mitä hyvää sieltä tulee nykyään kuitenkaan?), ja silloin tv-lupamaksusta saa takaisin sen osan, mitä on maksanut etukäteen (ja sehän on tosi suuri summa vuodessa).
Ja vaikka joutuisittekin muuttamaan halvempaan tain pienempään asuntoon, niin eihän se ole lapsille mikään katastrofi. Monet lapset joutuvat muuttamaan monta kertaa lapsuutensa aikana - jopa maasta toiseen, mikä sentään on tosi iso juttu.
On olemassa Talous- ja velkaneuvontaa. Täältä voi katsoa oman paikkakunnan Talous- ja velkaneuvojan yhteystiedot:
http://www.kuluttajavirasto.fi/
- sivun oikealla puolella keltaisella taustalla, klikkaa ensin pallukka kohtaan "talous- ja velkaneuvojat" ja sitten valitse oma kunta sieltä. Sieltä saa varmasti hyviä neuvoja miten selvitään kuiville.
Nyt on aika ottaa härkää sarvista, pelosta huolimatta jotkut asiat on vaan tehtävä. Sinä olet urhea nainen, selviät kyllä kaikesta! Kun saat lähdettyä jostain päin liikkeelle.
>> olen sen tietysti ansainnutkin
Kuulehan, älä soimaa itseäsi liikaa. Halusit säästää miehesi tältä paineelta, ja se on kaunis ajatus. Sinulla on siinä hyvä tahto. Se, että haluaa säästää toisen tunteita, kertoo hyväsydämisyydestä.
>> Tuskin Jumalakaan tällaista valehtelijaa rakastaa
Raamatussa todetaan Jumalasta, että "Suurempi kuin elämä on sinun armosi." Hänen armonsa on suurempi kuin meidän koko elämämme. Suurempi kuin koko elämäsi tähän saakka ja tästä eteenpäin. Miten se voi olla niin? Mihin se perustuu?
Jumalan armo riittää sinulle siksi, että Jeesus ei jättänyt meidän valheitammekaan pois, kun hän sovitti syntimme ristillä. "Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parannetut".
Siinä sanottiin "jotta meillä olisi rauha". Se tarkoittaa sitä, että sinulla on rauha Jumalan kanssa - ei siksi, mitä itse olet ja mitä teet, vaan siksi, että Jeesus sovitti syntisi. Jumala on luvannut, että jokainen, joka syntiensä ja heikkoutensa keskeltä huutaa avukseen Jeesusta, pelastuu.
Sillä niin on Jumala sinuakin rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettet sinäkään, kun häneen uskot, hukkuisi, vaan saisit iankaikkisen elämän. Se armo on ihmisen ainut turva ja toivo.
"Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes. 1:18)
"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." (Joh. 1:9) Puhu asia Hänelle rukouksessa, ja jää sitten Jumalan rauhaan, olet Hänelle rakas ja kallisarvoinen. Hän antaa sinulle rohkeuden, lohdutuksen ja kestävyyden. Hän on meidän monesti pimeän elämämme valo - usein ainut valo, mutta hän johtaa meitä ja kulkee kanssamme joka askeleen.
kerroit, ettei työtä ole saatavilla... Onko sinulla joku taito , jota voisit hyödyntää...neuloa lapasia ja myydä kirpputorilla. Onko sinulle kertynyt kaappeihin jotain, jota voisit myydä kirppiksellä?
Kerroit, ettei rahaa laskuihin ole...onko miehesi töissä? Pitäähän hänenkin maksaa osuutensa!
Älä jää murheitteisi kanssa yksin, kerro edes jollekin...
pienipalkkaisissa töissä, minä kotiäitinä. Meillä on vanha remonttia kaipaava talo. Olen etsinyt töitä turhaan. Huutonetissä ja kirppiksillä olen myynyt tavaraa, mutta kun itsekin ostan vain tarvittavan ja senkin käytettynä, ei tahdo myyntiin kelpaavaa löytyä. Nyt miehellä vielä ehkä lomautuskin edessä. Missään ei näy aurinkoa tähän synkkyyteen. Jos luit ylempänä olevan vastaukseni, selviää että olen tarkoittamattani pilannut koko perheeni elämän.
Hei, nyt pois mielestä tuollaiset ajatukset. Olet varmasti hyvä äiti lapsillesi!
Kyllä joku ovi avautuu, usko pois. Moni ihminen ajattelee sinua ja muistaa rukouksissaan.
Nyt otat tähtäimeksi selvitä tästä päivästä. Illalla voit huokaista helpotuksesta, etkä sitten murehdi huomista.
Kyllä kaikki järjestyy, tavalla tai toisella!
todellinen voimavara elämän synkkyydessäkin. Mikään asia ei korvaa kaksivuotiaan halaamista kesken leikkien ja "rakattan tua, äiti"- sanomista.
Kiitos välittämisestä ja kaikkea hyvää sinulle! =)
Luin, mitä kirjoitit ja en voinut olla tuntematta surua itsekin. Minulla itselläni on ollut samankaltainen tilanne jo jonkin aikaa. Sairastuin masennukseen hiljattain, eivätkä saamani lääkkeetkään ole minua pelastaneet. Päin vastoin. Asun ystäväni kanssa kaksiossa ja maksamme vuokraa puoliksi. Hänelläkään ei ole rahaa, mutta vielä vähemmän on minulla, kohta 25 vuotiaalla nuorella naisella.
Pelkään päivittäin, että joku henkilö ilmoittaa minulle, että minun on lähdettävä tästä kaksiosta, pakattava tavarani ja muuttaa kadulle asumaan kissoineni päivineni. Minulla on välittävä perhe, mutta tunnen olevani vain heidän tiellään, jos kysyisin, saisinko asua heidän luonaan sen aikaa että löydän töitä tai alan saada edes jonkinlaista tukea kelalta ja sossulta. Yritän vain tunkea pelon jonnekin takaraivooni, mistä se aina pulpahtaa takaisin kun saan käsiini muistutuksen maksamatta jääneestä laskusta, oli se sitten mikä tahansa. En itse asiassa tiedä, kuinka olen jaksanut näin pitkään tätä kierrettä...
Perheeni on ollut tukenani monessa asiassa ja niin he ovat nytkin, mutta rahaa ei vain ole kaikkien elättämiseen ja ymmärränhän minäkin sen. Välillä ihan hävettää edes mainita siitä, että sain muistutuksen. Joten yleensä piilotan ne jonnekin ja toivon että ne vain katoaisivat. Niin typerältä ja lapselliselta kuin se kuulostaakin... Kun siivoan huonettani, ne kuitenkin löytävät tiensä käsiini ja sitten en saa nukutuksi moneen, moneen yöhön. Saatan istua nököttää ikkunalla silmät punertaen, nenä tukossa ja kädet täristen. Ainoat lohduttajani taitavat sellaisina hetkinä olla kaksi kissaani, joita rakastan kuin omia lapsiani. Enkä haluaisi heistä luopua, vaikka mikä olisi.
Minulla on hyvä koulutus ja olen toiveikas ja positiivinen ihminen. Luulen, ettei se positiivisuus silti aina pelasta... tai tiedänhän minä sen. Nykyään ei ole edes voimia soittaa minnekään siinä toivossa, että saisi apua.
En jaksa nousta sängystäni enää aamuisin, vaan haluaisin jäädä peiton alle ja toivoa, että kaikki olisi pian ohi. Kun vihdoin saan itseni ylös, en tiedä mitä tekisin. Pakenen ajatuksiani lyöttäytymällä ystävieni seuraan ja huolehtimalla heistä.
Saatan välillä pienillä rahoilla, jotka saan, ostaa jotakin pientä piristääkseni itseäni, vaikka ei se auta ollenkaan. Olen aina tainnut kulkea sitä kivikkoista tietä elämässäni, jolloin opin kaiken kantapään kautta ja saan lyödä päätäni seinään vielä kauan tapahtumien jälkeenkin.
Rakastamani ihminen, jolle uskoudun kaikessa mahdollisessa, ei hänkään kykene minua auttamaan muuten kuin kuuntelemalla ja kertomalla minulle päivittäin että on oltava vahva ja olen rakastettu, mitä ikinä tapahtuikin. Mutta minusta tuntuu, ettei se riitä.
Haluan eroon kasaan painavista huolista ja murheista. Haluaisin palata ajassa takaisin ja korjata tekemäni virheet. Se taitaa olla mahdotonta...
Muistan tilannettasi rukouksin. Voisitko käydä ainakin sosiaalitoimistossa kysmässä toimeentulotukea, jos et ole sitä vielä tehnyt. Sen tiedän että seurakunnilla (ev-lut) on myös diakoniatyön puolella taloudellista avustamista, mutta tässä pitää ensin olla sosiaalitoimen toimeentulotukipäätös tehtynä.
Tuntuu että sinulla on monia asioita painolastina, joten jos vakaumuksesi ei sitä estä, kävisin vaikka paikkakuntasi diakoniatyöntekijän juttusilla, siellä saa keskusteluapuakin. - Masennukseen kuuluu nuo mainitsemasi asiat, joten jos vasta olet lääkityksen aloittanut, sen vaikutuksia pitää odotaa vähintään muutama viikko. Sen vaan sanon että aina kannattaa hoitaa laskut ajoissa, tai edes ottaa yhteyttä laskuttajiin ja sopia myöhemmistä eräpäivistä. Muuten tulee tosi tuskainen kierre. Mutta toivoa on, ja mm sosiaalitoimisto (ehkä myös jotain neuvontaa voisit saada sieltä talousasioiden hoitoon) ja seurakunta voivat auttaa.
Itse olen ollut työttömänä enenmmän kuin kukaan toinen. Herra kutsui minut työhänsä 20 vuotta sitten ja uskon, että työ alkaa kohtapuoliin. Kutsuun sisältyi varoituksen sana siitä, että tie tehtävään tulisi olemaan todella vaikea.
Ja sitä se on ollutl Putosimme 90-luvun lamaan juuri vihityn vaimoni kanssa. Olimme nuoria, opintovelkaisia ja akateemisia - tai vaimo vielä opiskeli. Minulla on hyvä akateeminen koulutus, ja olen kaikin puolin työkykyinen ja haluinen. Mutta kovin vähän olen saanut oman alani töitä tehdä. Kaikkea muuta olen joutunut tekemään. Koko 90-luku meni taistellessa toimeentulosta ja opitovelkoja maksellessa. Välillä oli töitäkin ja matkusteltiinkin. Sitten taas pimeni. Kolkutin edellisten kesätyöpaikkojen ovia. Joskus ottivat, joskus eivät. Rukoilimme ja paastosimme; kävimme kokouksissa ja esirukoiltavana. Luimme Sanaa ja taas rukoilimme. Lapsiakin alkoi syntyä tuhka tiheään. Vuokralla asuttiin ja koko ajan jouduimme etsimään suurempaa asuntoa lapsikatraan takia.
Joten voin sanoa käsi sydämellä: minä jos joku tiedän sen kun ei tarvitse mennä aamulla töihin. Voi vaan jäädä kotosalle vaikka työhaluaja olisi paljonkin. Minä jos joku tiedän, mitä se on kun jääkaapissa on pelkkä valo. Minä jos joku tiedän kaurapuuropaketin hinnan. Minä jos joku tiedän miltä tuntuu nähdä kun muilla on töitä mutta itse voi pyöritellä vain peukaloita tai syljeskellä kattoon. Vuodesta toiseen......sitä samaa! Tyhjyyttä!
MUTTA......Jumala pystyy pitämään juuri tuollaisissakin tilanteissa huolen ihmisistä. Jos sinä annat hänelle kymmenykset säännöllisesti siitä vähästäkin mitä sinulla on, niin tulet huomaamaan, että Hän on uskollinen ja rikas auttaja. Hän pystyy myös moninkertaistamaan tulosi hetkessä. Näin meillekin lopulta kävi. Herra otti raskaan ikeen päältämme vuosituhannen vaihteen aikoihin. Yksi oman alan menestynyt työ vuosituhannen alussa avasi solmuja ja poisti rahahuolet. Sain kohtuullisen summan josta annoin Herralle ensin ISON summan. Olin luvannut antaa Herralle tietyn summan jos pankkitilini joskus näyttäisi mummun markoissa mitattuna tiettyä summaa. Ja näin kävi. En olisi ikinä uskonut, että se olisi mahdollista. Köyhä, suurperheen isä jolla ei ole rikasta sukua, ei perintöä, ei maita tai mantuja, opintovelkaisena kurjassa vuokrayksiössä asustelevana....yhtäkkiä seven figures.....Herran siunauksella kaikki. Enkä ole menestysteologi!
Tämän jälkeen Herra johdatti talousasioissa kädestä pitäen ja seitsemän vuoden päästä tuplasin; melkein triplasin; ne mummon markat - euroinakin vähintäänkin kohtuullinen summa - ja kaikki tämä ilman että olen siltikään saanut kunnolla töitä! Kaikkea muuta olen joutunut tekemään, jopa Hietsun kirppiksellä kamojani myymään! Mutta oman alan töitä..... hyvin vähän edelleenkin.
Ohjeet sinulle: Sitoudu seurakuntaan. Käy kokouksissa ja rukoile Jumalalta paikkaa itsellesi. Oli se kuinka vähäinen tahansa, ota se ja katso mihin se johtaa. Paastoa ja rukoile tavoitteellisesti.
Irtisanoudu pelosta heti. Pelko ei ole Jumalan tahto. Anna Jumalalle ENSIN, sitten vasta itsellesi. Anna Jumalan opettaa sinulle Jumalan lainalaisuuksia ja huomaat, että vaikka ne ovatkin päinvastaisia kuin maailman ohjeet - ne toimivat. Ja sinä tulet huomaamaan, että saat siunauksen. Vastusta pahaa, puhdistaudu synnistä ja pyri tuomaan aurinko sinne missä se ei normaalisti paista: Olemalla oma aurinkoinen itsesi.
Rukous on tie jota sinun tulee kulkea. Rukoilen puolestasi. Sinua siunaten K.D
Minulle voit kirjoittaa: [email protected]
Olen luotettava 40 vee mies Satakunnasta. Osittain ollut samanlaisessa tilanteessa, ja monia olen taloudellisissa ongelmissa auttanut ohjaamalla hakemaan apua oikeasta paikasta.
Sinulla on vielä paljon hyvää elämää edessäsi. Ehkä nyt tuntuu raskaalta mutta mitä pikemmin pääset ongelmista ns. niskan päälle niin sitä parempi sinulle ja lapsillesi.
Ota rohkeasti yhteyttä.
Rukoilin puolestasi.