hautajaiskommelluksia

Pappi puhui. Oli tuulinen päivä. Sisarpuoleni peruukki lähti tuulen mukaan ja jäi puun oksaan kiinni. Siskopuoli veisas tyynen rauhallisena, oma tukka oli pinneillä kiinni päänahkaa vasten.
Toisissa hautajaisissa pikkusiskon hameen alle meni ampiainen ja pisti. Sisko ruttaili hamettaan kiivaasti kouriinsa nitistääksen häirikön. Jälestäpäin kuulin miten koville oli siskolla ottanut hillitä tunteensa.

Isäni oli adoptiolapsi eikä biologinen äiti ollut kertonut miehensä sukulaisille, että hänellä oli lapsi.Kun biologinen äiti haudattiin,meni isäni vanhimpana lapsena ensin haudalle laskemaan kukkansa ja hautajaisväen joukosta kuului kauhea kohahdus, kun miehen sukulaiset pöyristyivät, että mikä mies menee haudalle ensimmäisenä.Sitten hautajaiskahveilla pappi tietenkin istui pöydässämme kaiken aikaa.Isäni sanoi jäljeenpäin, että kyllä hän arvonsa tuntee.Nyt hänkin on jo kuollut.Se ei ollut varsinainen kommellus mutta siellä vasta miehen sukulaisille selvisi, että vaimolla oli ollut lapsi.

Mankomaan kappelin ankarana miehenä tunnettu suntio havaitsi kierroksellaan, että eräästä arkusta oli "poka" noussut istumaan ja venytteli jäseniään.

Suntio ei musitanut mitä ohjesääntö sanoi tällaisesta tilanteesta, eikä koulutuksen yhteydessäkään ollut siitä mitään puhetta... Vähän aikaa päätään raavittua hän tokaisi: "Jaloitella saa, mutta alueelta EI SAA postua!"

Olin kerran yhden alkoholistin hautajaisissa.
Haudalla vainajan täti rohkaistui pitämään oikein raittiuspuheen alkoholin vaaroista ja petollisuudesta. Puhuessaaa tuo täti piteli kädessään muovikassia johon oli laitettu adressi.
Puhe oli kyllä varmaan hyvä, mutta meni harakoille kun tuo kädessä oleva alkon kassi todisti aivan muuta.

Tämä ei sattunut hautausmaalla vaan ruumishuoneella.Sukuuni kuuluu avioliiton kautta murharyhmän poliisi ja hän vei minut ruumishuoneelle.Oli siis kokenutta apua mukana, vaikka kuolema oli luonnollinen.

useampi vuosikymmen sitten. Suru oli suuri. Hautajaisissa meinasi väkisin purkautua nauru kun äitimme sisko oli valinnut kukkavihkoon värssyksi: Niin äkkiä lähdit sä luotani pois...

Suntio ohjasi kärryt mielestäni väärin ja ohjasi meidät kantajat kantamaan arkun väärin päin hautaan.
Enhän minä siinä älynnyt alkaa kyseenalaistamaan ammattilaisen toimia.
Onneksi haudankaivajat olivat laittaneet kulkulankut haudan päälle siten että jalkapäässä aukko oli pienempi joten arkku ei mahtunutkaan lankkujen välistä.
Siinäpä suntio sitten ohjasi meitä nostamaan arkku takaisin kärryyn ja tehtiin kärryn uudelleen asemointi että arkku tuli oikein päin.

Olisi pitänyt sanoa mitä appeni oli aiemmin kertonut: vainaja katsoo itään, eli vainajan jalat aina itään päin.

On mukava lukea muidenkin hautauskommelluksia niin ei sitten tunnu kämmit niin ikäviltä kun niitä sattuu muillekin.

Edes hautajaiset eivät mene aina täydellisesti. Eikä hautaustoimiston väkikään ole täydellistä. Semmoista sattuu ja jälkeenpäin naurattaa niin perkeleesti!

On joo! puvotettiin meidän muori hautaan arkun jalakopuoli edellä. ja kyllä me pojat jälkeenpäin naurettiin!

niiinkö

Mummoni haudattiin monta vuosikymmentä sitten ja minulla ja siskollani oli pikkulapset mukana hautajaisissa. Kun arkkua lähdettiin viemään hautaan, johon oli kohtalaisen pitkä matka, lapsilla alkoi mielikuvitus lentämään ja he puhuivat matkalla kaikkea niin hupaisaa ja hullunkurista, että me aikuiset lähiomaiset emme voineet pidättää naurua. Varmaan ulkopuoliset ovat voineet saada tilanteesta tosi kummia käsityksiä, mutta lapset olivat niin viattoman tietämättömiä asian vakavuudesta.

Hautajaisissa sattui, että sukulaiseni pyysi minua avukseen lukemaan kukkalaitetta, kun häneltä olivat silmälasit jääneet kotiin eikä hän nähnyt kunnolla. Hän kertoi edeltä käsin, minkä värinen kukkalaite oli. Kun meidän vuoromme tuli laskea arkulle kukkalaite, niin otimme kukkalaitteen ja luin värssyn ja vasta siinä vaiheessa, kun aloin lukemaan nimiä siitä lopusta, huomasin, ettei se kukkalaite ollutkaan oikea. Nolona sitten etsimme oikeata kukkalaitetta, jota ei meinattu siinä hädissämme edes löytää.

Kaksi tuntia ennen hautajaisia huomattiin ettei hautaa oltu kaivettu, hauta oli naapurikunnassa eikä sinne oltu ilmoitettu. Haudankaivaja sai äkkilähdön lauantaiaamuna ja kun siunauksen jälkeen pidettin muistotilaisuus ja sen jälkeen vasta mentiin naapurikuntaan hautausmaalle niin haudankaivaja oli jo työnsä tehnyt. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
En ole vielä nähnyt hautajaiskuvia mutta kaikilla oli maski kirkossa, muistotilaisuudessa (maski haittaa syömistäkin tehokkaasti) eikä hautuumaalla enää ollut. Pienin hautajaisvieras oli koira joka ei käyttänyt maskia kirkossakaan.

Serkku pilasi mummomme hautajaiset, kun ei voinut opettaa pikkulapsiaan ettei kirkossa kiljuta!!!!! Tiedän ettei vika ollut lapsissa, vaan lastensa kasvattajassa.