Tarpeeksi paljon menetyksiä - kovempi kuori?

Olen eronnut, ihmisuhteissa on tullut "turpaan" monta kertaa - joten minun pitäisi olla "kova" ja hyvä luopumaan. Toisen vanhempani kuolema itkettää edelleen, toisen kuolemaa pelkään jatkuvasti. Samoin sitä, että lapsilleni sattuu jotakin tms.

Eikös minulla pitäisi olla "kokemusta" miten selvitään? Vai eikö luopumiseen voikaan tottua?

Uskossa oleva olen ja yritän rukoilla, että Luoja poistaisi pelkoni.
5385
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Olet hyvä sellaisena kuin olet. Jos itkettää, antaa itkun tulla. Jos naurattaa, antaa naurun tulla.

Ihminen luopuu silloin kun on sen aika. Kaikella on aikansa, ei voi kiirehtiä. Elämä koulu on kova koulu, kovimmat kovikset ovat hyvin joustavia ja pehmeitä. He ovat nöyriä. Ajatellaan esimerkiksi aikidoa. Se on kamppailulaji jossa "vastustajalle" annetaan myöten, joustetaan. Voimaa joka suuntautuu kohti, ollaan vastustamatta, siihen voidaan jopa lisätä samansuuntaista voimaa. Vastustaja saadaan kohtaamaan oma voimansa. Omaa voimaa käytetään vain nimeksi, voiman ohjailutarkoitukseen lähinnä. Sen voiman minkä "vastustaja" lataa hän saa takaisin samansuuruisena tai voimakkaampana. Ideaalitapauksessa aikidossa ei ole voittajaa joka sanoisi: "minä voitin". Sen takia koska sitä minää joka toisen "voitti" ei ole olemassa. Tämä on aikidon filosofia. "Voittaja" kumartuu hävinneen edessä ja sanoo: "kiitos että sain oppia sinulta uutta".

Jos itku käy joskus päälle niin käytän siihen pahan vastustamattomuuden filosofiaa, sitä voi sanoa aikidon opiksi. Annan itkulle periksi, annan sen tulla ja mennä. Itku ei ole muuta kuin tunteiden ryöpsäys ja suolavesivirta silmistä, eipä muuta. Se on syyssade kuulaana syksyiltana auringon laskiessa - puhdistaa ilman ja maan. Kaunis ilmiö.

Tunteet ja ajatukset ovat ohimeneviä pilviä sinisellä taivaalla. Kun ne ovat menneet paistaa taas aurinko.

Olet hyvä sellaisena kuin olet.

Äänestä

karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. (1.Joh 4:18)

Isä Jumala! Jeesuksen nimessä, sinä tiedät kaiken.
Kiitos, että sinä et tehnyt virhettä kun otit toisen vanhemmistani pois. Mutta anon oi kaiken lohdutuksen Jumala, lohduta minuakin ettei enään tarvitseisi itkeä ja ota myös nämä pelot pois.

"toisen kuolemaa pelkään jatkuvasti. Samoin sitä, että lapsilleni sattuu jotakin tms." Herra annan nämä pelkoni sinulle, joka olet sanonut;
Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon,

Olet myös sanonut "pelossa on rangaistusta;" Anna
Isä Jumala kaikki minun syntini anteeksi ja tule Jeesus sisimpääni asumaan. Ettei enää tarvitsisi kokea uudelleen "eroa, ihmisuhteissa on tullut "turpaan" monta kertaa"
Katsele Tv 7 ohjelmia
http://tv7.maxinetti.fi/

ja kuuntele:
http://www.radiodei.fi/index.php?sid=115

Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Heti kun alat kertoa ihmisille että uskot Jeesukseen uskosi alkaa toimia käytännössä.

Äänestä

teininä runon, jossa oli: "Älä koskaan rakasta ketään omanasi, sillä omasta on niin vaikea luopua. Maailma antaa lainaksi, ei koskaan omaksi".

Olen muistuttanut itseäni vähän väliä tuosta runosta. Voiko osuvampaa olla?

Kaikesta meidän on pystyttävä luopumaan, ihan kaikesta.
Elämä koostuu vaan tapaamisista.

Voimia sinulle. Muista, tapaat vielä monta ihmistä matkasi varrella.

Äänestä

Maailma ei ole vain paha paikka. Sieltä löytyy myös ihania, tuntevia ja kannustavia ihmisiä. Kiitos sinulle, jokaiselle teistä.

Teitä siunaten

Äänestä

Minäkin olen joutunut luopumaan vanhemmistani, aviopuolisostani (lähti toisen mukaan), myös rakastamani uusi mies jätti, konkurssi vei omaisuuteni. Usko Jumalaan on säilynyt - vahvistunut vain kaiken kokemuksen myötä. Ei meitä jätetä. Kaikki epäjumalat ja pönkät voidaan rapistaa ympäriltä, mutta Herra kantaa eikä jätä. Ei jätä sinuakaan. Jeesus on joka päivä vierelläsi, tuli mitä tuli!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kuoreton kirjoitti:

Olen eronnut, ihmisuhteissa on tullut "turpaan" monta kertaa - joten minun pitäisi olla "kova" ja hyvä luopumaan. Toisen vanhempani kuolema itkettää edelleen, toisen kuolemaa pelkään jatkuvasti. Samoin sitä, että lapsilleni sattuu jotakin tms.

Eikös minulla pitäisi olla "kokemusta" miten selvitään? Vai eikö luopumiseen voikaan tottua?

Uskossa oleva olen ja yritän rukoilla, että Luoja poistaisi pelkoni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu