Kirjoitan eksegeettisiä nettisivuja aiheesta "Jeesus kulissien takana".
Tässä tyyliäni, pyydän mielipiteitä: julkaisenko?
Teksti on täysin omaani.
"Jos Jeesuksen myötäilijöitä tai jopa lähipiirin jäseniä oli mukana hautaamassa Jeesusta erikoiseen ja isohkoon hautaan, ei haudan tarkasta paikasta voinut olla oppilailla epäselvyyttä. Hieman myöhemmin kerrotaan naisista ja parista miesoppilaasta jotka kävivät haudalla ja havaitsivat Jeesuksen lihallisen ruumiin hävinneen sieltä.
Olettakaamme ensin kuten yleensä kristityt, että
A. hautapaikasta oli varma tieto ja että
B. lihallisen ruumiin ”ylösnousemuksella” oli keskeinen merkitys oppilaille.
Lisäksi myönnämme, koska muutakaan emme voi, että
C. Säilyneet tekstit ja arkeologinen todistusaineisto osoittavat varmuudella pyhäinjäännösten ja pyhillä paikoilla käynnin olleen erittäin tärkeää varhaiskristillisyydessä heti alusta asti. (Tästä pian enemmän.) Kun Pietarinkin hauta oli tavattoman suosittu, niin kai Jeesuksen haudalla nyt sentään käytiin. Minä ainakin kävisin, entä te?
D. Koska kristillisiä seurakuntia oli Israelissa pitämässä yhteyttä Rooman kristittyihin vielä kauan roomalaisten v.130 Bar-Kochba –sodan jälkeenkin, kaikkia kristittyjä ei suinkaan tapettu Israelista. Itse asiassa roomalaiset tunnustivat että kristityt eivät kuuluneet enää tässä vaiheessa juutalaisiin; heidän annettiin jopa muuttaa takaisin Jerusalemiin, mutta juutalaisten ei. Siis perimätieto vähintäänkin kaikkein tärkeimmästä asiasta ja paikasta säilyi heidän keskuudessaan lähellä Jeesuksen kuolinkaupunkia, ja sen sisällä, varmasti.
Kaksi jälkimmäistä kohtaa, C ja D ovat vastaansanomattoman varmoja. Siis näyttäisi selvältä että Jeesuksen haudalla käynti ja tietysti hautapaikasta puhuminen oli katkeamaton perinne Israelissa. Ajatelkaamme tutkimuksen kannalta parasta mahdollista tilannetta. Tarvitaan siis arkeologi, joka on omistautunut Jeesuksen haudan löytämiseen, jolla on rajaton budjetti, vuosikaupalla aikaa ja rajaton vaikutusvalta takanaan ja kaikki keinot käytettävissään. Lisäksi hänen olisi tultava paikalle arkeologisesti katsoen pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Meillä on sellainen!
Ensimmäisen kristityn keisarin Konstantinuksen äiti Helena tuli Jerusalemiin etsimään hautaa jo vuonna 325. Silti hän ei kaikkine rahoineen ja rajattomine valtoineen pystynyt paikallistamaan heti Jeesuksen hautaa Jerusalemissa. Hänen käynnistään kertovissa tarinoissa hän saa joko tiedon oikeasta paikasta ilmestyksessä tai tietyltä yhdeltä juutalaismieheltä. Jos kerran paikka on tärkeä ja paikka tiedettiin, miksi sitä ei löytynyt heti ja varmasti? Kai nyt edes Jerusalemin kirkon väki piispoineen olisi paikan tiennyt?
Tälle on pakko olla jokin syy.
Koska koko uskon pyhin paikka oli tietysti tärkeä, ja sen lähistöllä oli aina ollut ihmisiä joille hautapaikka oli pyhä, jää vastaukseksi vain se että joko olettamuksemme A tai B tai jopa molemmat ovat vääriä.
Tarkastelkaamme olettamusta B, ja väittäkäämme että lihallinen ylösnousemus ei ollutkaan tärkeä tai ei ainakaan oleellinen juuri keillekään Israelin kristityille vuosina 40 – 150. Tätä tukemaan voimme nostaa esimerkiksi Paavalin teologian. Paavali sai Apostolien tekojen mukaan kristilliset vaikutteensa ”Arabiasta”, siis Jerusalemin koilispuolisen suuren alueen kristityiltä suhteellisen pian Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Minua on aina ihmetyttänyt kun Paavali ei aitojen kirjeidensä mukaan ole lainkaan kiinnostunut ”Kristuksesta lihan mukaan ” eli historiallisen Jeesuksen vaiheista eikä koskaan mainitsekaan niitä. Miksi ihmeessä? Koska vain ylösnousseen Kristuksen ilmestyksillä oli merkitystä hänen hengenheimolaisilleen.
Paavali ei edes siteeraa Jeesusta muutoin kuin aniharvoin ja silloinkin vain kertomalla mitä ”Herra” on suoraan hänelle, kuoltuaan, näyissä kertonut. Hän ei puhu Jeesuksen syntymästä tai ihmeistä eikä Pilatuksen yhteydestä Jeesuksen kuolemaan. Hän ei oikeastaan juuri mitenkään anna vaikutelmaa että hän olisi itse elänyt Herran aikoihin (vaikka elikin), eikä siis puhu haudastakaan mitään.
On muitakin jäänteitä Herran lihallisen ylösnousemuksen toisarvoisuudesta kristityille, mutta Paavali on sentään aina Paavali, joten esittelen vain hänen näkökantansa tässä yhteydessä tällä kertaa. Muita löydätte itse kun luette tuon ajan asioista sillä silmällä.
Katsotaanpa sitten olettamusta A, ja väittäkäämme että Jeesuksen läheisille ei ollutkaan selvää mihin Jeesus oli tarkalleen haudattu.
Tätä näyttäisi tukevan varhaisimman evankelistan, Markuksen, niukka hautausinformaatio, Luukkaan ja Matteuksen keskenään sekavahkot lisäykset siihen ja lopulta Johanneksen peräti kuninkaallisen hautauksen sävyjä saava kuvaus yläluokkalaisine balsamointeineen ja huippukalliine hautoineen. Kertomuksen voi näin, jos haluaa, olettaa kehittyneen ajan myötä.
Kaikkien evankelistojen Jeesuksen hautaa koskevat tapahtumat ja henkilöluettelot ovat lisäksi aivan erilaisia.
Missään niistä ei esitetä että kaikki oppilaat olisivat menneet ihmettelemään tyhjää hautaa, kuten olisi itsestään selvää.
Evankeliumien ja Apt:n mukaan vain kaksi miesoppilasta kävi siellä yhden kerran kääntymässä.
Kukaan muu Jeesus –liikkeestä ei käynyt siellä koskaan.
Jerusalemin varhaiskristillinen seurakunta ei kokoontunut siellä ikinä.
Apostolien teoissa puhutaan paljon siitä mitä oppilaat tekivät, mutta haudalla ei käydä.
Edes Paavali ei käynyt siellä, kun tuli Jaakobin ja Pietarin vieraaksi Jerusalemiin.
Varhaisimmat varhaiskristityt eivät kirjoita mitään kenenkään pyhiinvaelluksesta haudalle.
Siellä käytiin ehkä vasta yli parisataa vuotta hautauksen jälkeen, koska varhaisimmat todisteet Helenalle näytetystä väärennetystä haudasta (sen kunnioittamisesta ) ovat lähes vuodelta 300!
Jos käytte Jerusalemissa, teille voidaan näyttää eri hautoja Jeesuksen hautoina. Ainoa varma asia mitä niistä voidaan sanoa on se että ne ovat väärältä ajalta tai muulla tavoin huijausta.
( Via Dolorosankaan reittiä ei tiedä kukaan ja se olisi sitä paitsi kuitenkin kolmisen metriä nykyisen katutason alla. Ainoa paikka jossa voitte varmuudella päästä Jeesuksen jalanjäljille on vastikään esiin kaivettu Siiloan allas.)
Sama epäaitous pätee muihinkin paikkoihin jotka keisarinna Helena ”löysi”, kuten Golgata ja Jeesuksen taivaaseennousupaikka. Tällä tarkoitan sitä, että ensimmäinen joka väitti kutakin paikkaa historiallisen Jeesuksen tietyksi paikaksi, tiesi keksineensä koko jutun. Jo juuri ennen keisarinnaa oli samaa hautaa näytetty pyhiinvaeltajille kuten haudan vanhat kaiverrukset kertovat.
Ja sitten tuli äkkiä suunnattoman antelias keisarinna joka halusi kaivaa esiin pyhät paikat. Keisarinna käytti todella paljon kultaa saadakseen kirkkorakennukset löytämilleen Jeesuksen syntymäpaikalle ja haudalle. Golgata oli vielä löytymättä ja eri kukkulat kaupunginmuurien ulkopuolella olivat kaikki hyviä ehdokkaita.
Paikalliset asukkaat, todennäköisesti Jerusalemin piispa Makarios, kertoivat keisarinnalle että olisi hyvä tutkia erään kukkulan vanha Afrodite/Venuksen temppelin alusta. Temppeli purettiin. Kaivettiin, ehkä juuri Makarioksen ehdottamasta paikasta, metrin verran ja tuli yö. Aamulla saatiin myllätystä maasta esiin kammion sisäänkäynti. Kammiossa oli kolme ristinpuun palkkia; oletettavasti pystypuita. Kolmesataa vuotta maan alla ei ollut mädättänyt niitä hauraiksi! Kun niiden välistä löytyi vielä kuuluisa Pilatuksen kirjoituttama kolmikielinen teksti, saatiin täysi varmuus ristien autenttisuudesta.
Nyt piti vain määritellä mikä risti oli Jeesuksen. Koska varhaiset kristityt uskoivat taikavoimaisiin pyhäinjäännöksiin, Makarioksella sattui olemaan sopivasti käsillä hyvin sairas nainen, joka pantiin vuorotellen makaamaan kunkin ristinpuun päälle. Jännitys kasvoi, ja tietysti vasta kolmas risti sai naisen pomppaamaan terveenä jaloilleen. Keisarinna oli pyörtyä onnesta.
Makarios ja kumppanit saivat, kuten olivat arvelleetkin, lähes rajattoman budjetin uudelle kirkolleen joka nousi pian paikalle. Keisarinna oli maailmanhistorian ensimmäinen kansainvälisesti kuuluisa arkeologi, ja varmasti myös historian onnekkain. Mitä onkaan tämän rinnalla meidän aikoinamme Feidiaan ateljeesta löytynyt Feidiaan oma juomakuppi, tai Schliemannin löytämä Troija…
Jokainen voi tänä päivänäkin käydä katsomassa Ristin palasia Rooman Santa Crocen kirkossa. Ristin naulat laittoi julma keisari oman sotahevosensa kuolaimiin ja taistelukypäräänsä. Voimme vain kuvitella mitä Jeesus olisi tästä sanonut."
Tässä tyyliäni, pyydän mielipiteitä: julkaisenko?
Teksti on täysin omaani.
"Jos Jeesuksen myötäilijöitä tai jopa lähipiirin jäseniä oli mukana hautaamassa Jeesusta erikoiseen ja isohkoon hautaan, ei haudan tarkasta paikasta voinut olla oppilailla epäselvyyttä. Hieman myöhemmin kerrotaan naisista ja parista miesoppilaasta jotka kävivät haudalla ja havaitsivat Jeesuksen lihallisen ruumiin hävinneen sieltä.
Olettakaamme ensin kuten yleensä kristityt, että
A. hautapaikasta oli varma tieto ja että
B. lihallisen ruumiin ”ylösnousemuksella” oli keskeinen merkitys oppilaille.
Lisäksi myönnämme, koska muutakaan emme voi, että
C. Säilyneet tekstit ja arkeologinen todistusaineisto osoittavat varmuudella pyhäinjäännösten ja pyhillä paikoilla käynnin olleen erittäin tärkeää varhaiskristillisyydessä heti alusta asti. (Tästä pian enemmän.) Kun Pietarinkin hauta oli tavattoman suosittu, niin kai Jeesuksen haudalla nyt sentään käytiin. Minä ainakin kävisin, entä te?
D. Koska kristillisiä seurakuntia oli Israelissa pitämässä yhteyttä Rooman kristittyihin vielä kauan roomalaisten v.130 Bar-Kochba –sodan jälkeenkin, kaikkia kristittyjä ei suinkaan tapettu Israelista. Itse asiassa roomalaiset tunnustivat että kristityt eivät kuuluneet enää tässä vaiheessa juutalaisiin; heidän annettiin jopa muuttaa takaisin Jerusalemiin, mutta juutalaisten ei. Siis perimätieto vähintäänkin kaikkein tärkeimmästä asiasta ja paikasta säilyi heidän keskuudessaan lähellä Jeesuksen kuolinkaupunkia, ja sen sisällä, varmasti.
Kaksi jälkimmäistä kohtaa, C ja D ovat vastaansanomattoman varmoja. Siis näyttäisi selvältä että Jeesuksen haudalla käynti ja tietysti hautapaikasta puhuminen oli katkeamaton perinne Israelissa. Ajatelkaamme tutkimuksen kannalta parasta mahdollista tilannetta. Tarvitaan siis arkeologi, joka on omistautunut Jeesuksen haudan löytämiseen, jolla on rajaton budjetti, vuosikaupalla aikaa ja rajaton vaikutusvalta takanaan ja kaikki keinot käytettävissään. Lisäksi hänen olisi tultava paikalle arkeologisesti katsoen pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Meillä on sellainen!
Ensimmäisen kristityn keisarin Konstantinuksen äiti Helena tuli Jerusalemiin etsimään hautaa jo vuonna 325. Silti hän ei kaikkine rahoineen ja rajattomine valtoineen pystynyt paikallistamaan heti Jeesuksen hautaa Jerusalemissa. Hänen käynnistään kertovissa tarinoissa hän saa joko tiedon oikeasta paikasta ilmestyksessä tai tietyltä yhdeltä juutalaismieheltä. Jos kerran paikka on tärkeä ja paikka tiedettiin, miksi sitä ei löytynyt heti ja varmasti? Kai nyt edes Jerusalemin kirkon väki piispoineen olisi paikan tiennyt?
Tälle on pakko olla jokin syy.
Koska koko uskon pyhin paikka oli tietysti tärkeä, ja sen lähistöllä oli aina ollut ihmisiä joille hautapaikka oli pyhä, jää vastaukseksi vain se että joko olettamuksemme A tai B tai jopa molemmat ovat vääriä.
Tarkastelkaamme olettamusta B, ja väittäkäämme että lihallinen ylösnousemus ei ollutkaan tärkeä tai ei ainakaan oleellinen juuri keillekään Israelin kristityille vuosina 40 – 150. Tätä tukemaan voimme nostaa esimerkiksi Paavalin teologian. Paavali sai Apostolien tekojen mukaan kristilliset vaikutteensa ”Arabiasta”, siis Jerusalemin koilispuolisen suuren alueen kristityiltä suhteellisen pian Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Minua on aina ihmetyttänyt kun Paavali ei aitojen kirjeidensä mukaan ole lainkaan kiinnostunut ”Kristuksesta lihan mukaan ” eli historiallisen Jeesuksen vaiheista eikä koskaan mainitsekaan niitä. Miksi ihmeessä? Koska vain ylösnousseen Kristuksen ilmestyksillä oli merkitystä hänen hengenheimolaisilleen.
Paavali ei edes siteeraa Jeesusta muutoin kuin aniharvoin ja silloinkin vain kertomalla mitä ”Herra” on suoraan hänelle, kuoltuaan, näyissä kertonut. Hän ei puhu Jeesuksen syntymästä tai ihmeistä eikä Pilatuksen yhteydestä Jeesuksen kuolemaan. Hän ei oikeastaan juuri mitenkään anna vaikutelmaa että hän olisi itse elänyt Herran aikoihin (vaikka elikin), eikä siis puhu haudastakaan mitään.
On muitakin jäänteitä Herran lihallisen ylösnousemuksen toisarvoisuudesta kristityille, mutta Paavali on sentään aina Paavali, joten esittelen vain hänen näkökantansa tässä yhteydessä tällä kertaa. Muita löydätte itse kun luette tuon ajan asioista sillä silmällä.
Katsotaanpa sitten olettamusta A, ja väittäkäämme että Jeesuksen läheisille ei ollutkaan selvää mihin Jeesus oli tarkalleen haudattu.
Tätä näyttäisi tukevan varhaisimman evankelistan, Markuksen, niukka hautausinformaatio, Luukkaan ja Matteuksen keskenään sekavahkot lisäykset siihen ja lopulta Johanneksen peräti kuninkaallisen hautauksen sävyjä saava kuvaus yläluokkalaisine balsamointeineen ja huippukalliine hautoineen. Kertomuksen voi näin, jos haluaa, olettaa kehittyneen ajan myötä.
Kaikkien evankelistojen Jeesuksen hautaa koskevat tapahtumat ja henkilöluettelot ovat lisäksi aivan erilaisia.
Missään niistä ei esitetä että kaikki oppilaat olisivat menneet ihmettelemään tyhjää hautaa, kuten olisi itsestään selvää.
Evankeliumien ja Apt:n mukaan vain kaksi miesoppilasta kävi siellä yhden kerran kääntymässä.
Kukaan muu Jeesus –liikkeestä ei käynyt siellä koskaan.
Jerusalemin varhaiskristillinen seurakunta ei kokoontunut siellä ikinä.
Apostolien teoissa puhutaan paljon siitä mitä oppilaat tekivät, mutta haudalla ei käydä.
Edes Paavali ei käynyt siellä, kun tuli Jaakobin ja Pietarin vieraaksi Jerusalemiin.
Varhaisimmat varhaiskristityt eivät kirjoita mitään kenenkään pyhiinvaelluksesta haudalle.
Siellä käytiin ehkä vasta yli parisataa vuotta hautauksen jälkeen, koska varhaisimmat todisteet Helenalle näytetystä väärennetystä haudasta (sen kunnioittamisesta ) ovat lähes vuodelta 300!
Jos käytte Jerusalemissa, teille voidaan näyttää eri hautoja Jeesuksen hautoina. Ainoa varma asia mitä niistä voidaan sanoa on se että ne ovat väärältä ajalta tai muulla tavoin huijausta.
( Via Dolorosankaan reittiä ei tiedä kukaan ja se olisi sitä paitsi kuitenkin kolmisen metriä nykyisen katutason alla. Ainoa paikka jossa voitte varmuudella päästä Jeesuksen jalanjäljille on vastikään esiin kaivettu Siiloan allas.)
Sama epäaitous pätee muihinkin paikkoihin jotka keisarinna Helena ”löysi”, kuten Golgata ja Jeesuksen taivaaseennousupaikka. Tällä tarkoitan sitä, että ensimmäinen joka väitti kutakin paikkaa historiallisen Jeesuksen tietyksi paikaksi, tiesi keksineensä koko jutun. Jo juuri ennen keisarinnaa oli samaa hautaa näytetty pyhiinvaeltajille kuten haudan vanhat kaiverrukset kertovat.
Ja sitten tuli äkkiä suunnattoman antelias keisarinna joka halusi kaivaa esiin pyhät paikat. Keisarinna käytti todella paljon kultaa saadakseen kirkkorakennukset löytämilleen Jeesuksen syntymäpaikalle ja haudalle. Golgata oli vielä löytymättä ja eri kukkulat kaupunginmuurien ulkopuolella olivat kaikki hyviä ehdokkaita.
Paikalliset asukkaat, todennäköisesti Jerusalemin piispa Makarios, kertoivat keisarinnalle että olisi hyvä tutkia erään kukkulan vanha Afrodite/Venuksen temppelin alusta. Temppeli purettiin. Kaivettiin, ehkä juuri Makarioksen ehdottamasta paikasta, metrin verran ja tuli yö. Aamulla saatiin myllätystä maasta esiin kammion sisäänkäynti. Kammiossa oli kolme ristinpuun palkkia; oletettavasti pystypuita. Kolmesataa vuotta maan alla ei ollut mädättänyt niitä hauraiksi! Kun niiden välistä löytyi vielä kuuluisa Pilatuksen kirjoituttama kolmikielinen teksti, saatiin täysi varmuus ristien autenttisuudesta.
Nyt piti vain määritellä mikä risti oli Jeesuksen. Koska varhaiset kristityt uskoivat taikavoimaisiin pyhäinjäännöksiin, Makarioksella sattui olemaan sopivasti käsillä hyvin sairas nainen, joka pantiin vuorotellen makaamaan kunkin ristinpuun päälle. Jännitys kasvoi, ja tietysti vasta kolmas risti sai naisen pomppaamaan terveenä jaloilleen. Keisarinna oli pyörtyä onnesta.
Makarios ja kumppanit saivat, kuten olivat arvelleetkin, lähes rajattoman budjetin uudelle kirkolleen joka nousi pian paikalle. Keisarinna oli maailmanhistorian ensimmäinen kansainvälisesti kuuluisa arkeologi, ja varmasti myös historian onnekkain. Mitä onkaan tämän rinnalla meidän aikoinamme Feidiaan ateljeesta löytynyt Feidiaan oma juomakuppi, tai Schliemannin löytämä Troija…
Jokainen voi tänä päivänäkin käydä katsomassa Ristin palasia Rooman Santa Crocen kirkossa. Ristin naulat laittoi julma keisari oman sotahevosensa kuolaimiin ja taistelukypäräänsä. Voimme vain kuvitella mitä Jeesus olisi tästä sanonut."
Vastaukset 9
Vanhimmat
En lähde tarkemmin analysoimaan tällaista sepustusta. Mihin oikein pyrit ?
Syy, miksei Jeesuksen haudasta tullut mitään "pyhiinvaelluspaikkaa" on ilmiselvä :
Jeesus nousi kuolleista, jonka jälkeen ei haudassa ollut mitään jäännöksiä.
Apostoleille (ainakin helluntain jälkeen) ja alkukristityille oli pääsanoma : Kristus on ylösnoussut.
Sinun on syytä vähän tarkemmin tutkia asioita.
Annan pari linkkiä :
http://www.nic.fi/~shn/tekstit/ylosnouse.htm
http://www.nic.fi/~shn/tekstit/ynperman.htm
Kerronpa mihin pyrin. En lainkaan yritä todistaa sitä mitä luulet.
Nettisivuiltasi:
"Mitä teet, jos haluat todistaa kristinuskon vääräksi? Kristinuskon voi todistaa vääräksi todistamalla Kristuksen ylösnousemuksen vääräksi."
Eihän millään voikaan todistaa vääräksi 1966 vuotta vanhaa todistajanlausuntoa(enkä halua yrittääkään). Negatiivinen todistus ei ole milloinkaan mahdollinen. Väitteen esittäjällä on aina todistustaakka, ja sitä monipuolisemmat todisteet vaaditaan, mitä oudompi ja epätavallisempi on väite: "Näin hevosen pihalla / näin sirkusnorsun pihalla / näin lentävän hevosen pihalla." Kaikessa normaalielämässä teemme näin.
Juttuni ei koske fyysistä ylösnousemusta (en edes kuvaile sitä tai edes sen hetkeä sanallakaan!) vaan oppilaiden muistia ja haluja muistaa tietty paikka metrilleen. Sen kysyminen oliko varhaisimpien kristittyjen mielestä Jeesuksen 33 -vuotias liharuumis olemukseltaan tarkalleen sama kuin oppilaiden näkemä Ylösnoussut, on eri asia kuin Ylösnousemuksen kieltäminen.
Ihmisillä tuntuu olevan nykyisin kova hinku nähdä tarkka paikka, jopa huone, jossa tapahtui kristinuskon keskeisin asia. Tämä on jatkunut Jerusalemissa 1700 vuotta. Tämän myönnät varmaan. Mutta miksei aiemmin?
Minä muistan jopa, missä isoisäni hauta on. Tiedämme kaikki missä on Mannerheimin hauta; ainakin tieto on helposti löydettävissä. Nämä eivät kuitenkaan varmasti merkitse meille niin paljon kuin Jeesus alkukristityille. Buddhalaiset tietävät tasan paikan, jossa Buddha kuoli, vaikka ruumista ei sielläkään ole, ja paikka on sentään paljon Jeesusta varhempi.
Kuten sanoinkin, Paavalille merkitsi ainoastaan pääsanoma: Kristus on ylösnoussut. Mutta evankelistoille, myöhemmille kirjoittajille ei ainoastaan se ollut tärkeää. Mistä ero?
Koska et selvästikään ole tottunut historiatieteelliseen "sepustukseen", lainaan itseäni pähkinänkuoressa:
"Koska koko uskon pyhin paikka oli tietysti tärkeä, ja sen lähistöllä oli aina ollut ihmisiä joille hautapaikka oli pyhä, jää vastaukseksi vain se että joko olettamuksemme A tai B tai jopa molemmat ovat vääriä.
Tarkastelkaamme olettamusta B, ja väittäkäämme että lihallinen ylösnousemus (prinsiippi kävelevästä ruumiista) ei ollutkaan tärkeä tai ei ainakaan oleellinen juuri keillekään Israelin kristityille vuosina 40 – 150. ....Paavali ei puhu Jeesuksen syntymästä tai ihmeistä eikä Pilatuksen yhteydestä Jeesuksen kuolemaan. Hän ei oikeastaan juuri mitenkään anna vaikutelmaa että hän olisi itse elänyt Herran aikoihin (vaikka elikin), eikä siis puhu haudastakaan mitään.
Katsotaanpa sitten olettamusta A, ja väittäkäämme että Jeesuksen läheisille ei ollutkaan selvää mihin Jeesus oli tarkalleen haudattu. Kaikkien evankelistojen Jeesuksen hautaa koskevat tapahtumat ja henkilöluettelot ovat lisäksi aivan erilaisia. Missään niistä ei esitetä että kaikki oppilaat olisivat menneet ihmettelemään tyhjää hautaa, kuten olisi itsestään selvää. Evankeliumien ja Apt:n mukaan vain kaksi miesoppilasta kävi siellä yhden kerran kääntymässä. Kukaan muu Jeesus –liikkeestä ei käynyt siellä koskaan. Jerusalemin varhaiskristillinen seurakunta ei kokoontunut siellä ikinä. Apostolien teoissa puhutaan paljon siitä mitä oppilaat tekivät, mutta haudalla ei käydä. "
Joten joko
B: LIHARUUMIIN ylösnousemus fyysisenä tapahtumana ei ollut alkukristityille tärkeä ennen 200 -lukua, joten sen paikan annettiin unohtua ja Helenalle vedettiin paikka hatusta. Alkukristityille oli tärkeää vain kuoleman vallan voittaminen, joka ilmeni Ylösnousseen ilmestymisissä,
tai
A: paikka oli hukassa siksi että oppilaat eivät alun alkaenkaan tienneet haudan tarkkaa paikkaa, mikä ei tietenkään kumoa heidän kokemuksiaan ylösnousseesta Kristuksesta.
Ja loppujuttuni pähkinänkuoressa sinulle:
"Jos käytte Jerusalemissa, teille voidaan näyttää eri hautoja Jeesuksen hautoina. Ainoa varma asia mitä niistä voidaan sanoa on se että ne ovat väärältä ajalta tai muulla tavoin huijausta. ( Via Dolorosankaan reittiä ei tiedä kukaan ja se olisi sitä paitsi kuitenkin kolmisen metriä nykyisen katutason alla. Ainoa paikka jossa voitte varmuudella päästä Jeesuksen jalanjäljille on vastikään esiin kaivettu Siiloan allas.) Sama epäaitous pätee muihinkin paikkoihin jotka keisarinna Helena ”löysi”, kuten Golgata ja Jeesuksen taivaaseennousupaikka.
Jos kerran hautapaikka on tärkeä ja paikka olisi tiedetty, miksi sitä ei löytynyt Helenalle heti ja varmasti? Kai nyt edes Jerusalemin kirkon väki piispoineen olisi paikan tiennyt?"
Golgata sentään saattaa jollakin todennäköisyydellä olla oikea Golgata...
Se, että myöhemmin ei tiedetty, missä Golgata sijaitsee on erinomainen analogia tyhjälle haudalle. Jos tyhjän haudan sijainnin puuttuminen myöhemmistä traditioista todistaa, että sitä ei tunnettu alunperin, niin silloin myös on oletettava, että Jeesusta ei ristiinnaulittu - eihän Golgatan sijainnista voitu enää myöhempinä vuosisatoina sanoa mitään varmaa. On toki huomattava, että Golgata oli kristityille paikka, jossa maailma oli sovitettu, joten sen arvo - mitä se nyt tarkemmin olikaan - oli ihan vastaava tyhjän haudan kanssa.
Muuten noissa jutuissasi on selvän virheellisiä pointteja. Esimerkiksi Paavali oli hyvin kiinnostunut Jeesuksesta. Suosittelen David Wenhamin kirjaa Jesus, founder of christianity or follower of Jesus. Ylösnousemuksesta suomessa on kirjoittanut esimerkiksi Lars Aejmelaeus perusteellisessa kirjasarjassaan. Paavalin kielteisestä lausumasta "Kristuksen tuntemisesta lihan mukaan" hyppääminen siihen päätelmään, että historiallinen Jeesus ei olisi kiinnostanut Paavali, on jo melkoinen loikka, kun ottaa huomioon kuinka huolellisesti Paavali käsittelee Jeesus-traditioita (esim. Jeesuksen avioero sanat, ehtoollissanat ja ylösnousemus-traditio).
Kiitos!
"Jos tyhjän haudan sijainnin puuttuminen myöhemmistä traditioista todistaa, että sitä ei tunnettu alunperin, niin silloin myös on oletettava, että Jeesusta ei ristiinnaulittu..."
Sinä sanoit noin, en minä! :)
Tarkoitin P:n "kiinnostumattomuudella" tätä ja vain tätä:
"Paavali ei edes siteeraa Jeesusta muutoin kuin aniharvoin ja silloinkin vain kertomalla mitä
”Herra” on suoraan hänelle, kuoltuaan, näyissä kertonut.
Hän ei puhu Jeesuksen syntymästä tai
ihmeistä eikä
Pilatuksen yhteydestä Jeesuksen kuolemaan.
Hän ei oikeastaan juuri mitenkään anna vaikutelmaa että hän olisi itse elänyt Herran aikoihin (vaikka elikin),
eikä siis puhu haudastakaan mitään."
Minä puhun edesmenneen isänikin elämästä ja sanoista enemmän, vaikka hänellä ei ollut mitään annettavaa minulle.
Tarkoitan että P:lle ei ollut tärkeä tuo Jeshua Jaakobinpoika Jaakobinveli, rakennusmies. Hänellä oli keskeistä "Ylösnoussut Herra". Siis henkiolento. Mutta tämä "Herra" oli sitten kaikki kaikessa.Ylösnousemustraditio on osa tätä.
Enkä tietenkään tarkoittanut ettei P. olisi ollut tietoinen J:n elämäkerrasta ja sen kuullut monesti.
Wenhamin kirjan nimessä ei oikein ole tolkkua: Jeesus, kristinuskon perustaja tai Jeesuksen seuraaja. Mutta enköhän minä senkin vielä löydä.
"Muuten noissa jutuissasi on selvän virheellisiä pointteja."
Olisin kiinnostunut kuulemaan loput; sinä sentään luit kirjoituksen päinvastoin kuin eräät. :)
Ihmettelit mielenkiintoisessasi analyysissäsi sitä, etteivät opetuslapset porukalla kokoontuneet Mestarinsa tyhjälle haudalle.
Siihen löytyy mielestäni looginen syy: Haudalla kävi a) Maria Magdaleena ja 'toinen' Maria b) Johannes ja Pietari c) muu joukko, josta ei ole kirjoitettu, mutta mikä käy ilmi muusta tekstiyhteydestä, johtuen siitä, että muutamat haudanvartijoista menivät kertomaan ylösnousemusihmeestä ylipapeille ja nämä pitivät kokouksen juutalaisten vanhinten kanssa ja miettivät miten tukahduttaa koko uutisen.
Porukka c) ei kyennyt tukahduttamaan uutista, mikä käy ilmi jälemmästä tekstiyhteydestä, jonka mukaan opetuslapsia syytettiin mm. siitä, että he täyttivät koko Jerusalemin opetuksellaan ylösnousseesta Messiaastaan !
Kuten otsikossani kirjoitin, eivät opetuslapset palvo hautoja, vaan kun itse Elämän Herra ilmestyi heille ylösnousseena ja söi heidän kanssaan leipää ja kalaa ja antoi heidän tunnustella ylösnousemusruumistaan ja käski epäilevää Tuomasta ojentamaan kätensä ja pistämään sormensa Hänen naulanarpiin, niin opetuslapsille ylösnoussut Adon Jeshua Messias oli ilmielävä Vapahtaja.
Ei ollut enää mitään syytä mennä murehtimaan Hänen haudalleen, koska opetuslapset muistivat kuten myös ylipapit ja fariseuksetkin, Jeshuan julistaneen avoimesti nousevansa kolmantena päivänä ylös kuolleista, ja siksi olisi ollut suorastaan mieletöntä heidän mennä tyhjälle haudalle.
He menivät sensijaan Galileaan sille vuorelle, jonne ylösnoussut Jeshua käski heitä menemään ja siellä Hän antoi kuuluisan lähetyskäskynsä heille.
Minua muutoinkin vierastaa ajatus mennä ihmisten haudoille ikäänkuin se jotenkin auttaisi haudassa olevaa tai vierailijaa itseään ! Kukat on syytä viedä lähimmäistemme vielä eläessä heidän pöydälle eikä vasta haudalle, samoin on muunkin lähimmäisenrakkauden osoittamisen laita.
Mainitsemasi keisarinna Helena olisi saanut kernaasti sijoittaa rahansa keskuudessaan olevien köyhien ja sairaiden auttamiseen. Silloin hän olisi toteuttanut Vapahtajamme antamaa lähimmäisenrakkauden käskyä aidoimmin.
Mitä tulee Vapahtajamme oikeaan hautapaikkaan, niin kyseessä on ns. Gordonin Golgatan vieressä oleva puutarhahauta. Poikkeapa sinne, niin huomaat, että hauta on tyhjä. Äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen !
Vapahtajamme antoi mulle v.1977 juuri ennen sulkemisaikaa siellä käydessäni ja tyhjällä haudalla yksinäni istuessani muistoksi seuraavan raamatunjakeen peukalopaikkana: (5.Ms.4:9)
"Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille."
Kun ennen peukalopaikan ottoa pyysin hartaasti rukoillen Häneltä muistojaetta, niin tuskin Hän olisi voinut antaa osuvampaa, vai mitä ? Jae iski tietoisuuteeni kuin salama. Istuinhan maailman kuuluisimman haudan sisällä vastapäätä tyhjää kivilaveria, jossa Vapahtajani ruumis oli muinoin ollut...
Siunausta Jeshuassa !
Just luin täs
Joh 20.14-16 Magdalena ei tunnista Ylösnoussutta Jeesukseksi.
1 Piet 3:18 Kristus "pantiin kuolemaan lihassa, MUTTA tehtiin eläväksi hengessä."
1 Kor 15:44-45 kuolleiden ylösnousemuksesta ihan sama juttu.
Sähän oot jäljillä hyvin!!!
Voi olla et ne ajatteli tollai.
Paavalin kirjoituksista on mahdotonta saada sellaista kuvaa, että Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus olisi vähäinen asia. Paavalihan nimenomaisesti perustaa opetuksensa Jeesuksen ylösnousemukseen ja mainitsee ylösnousemuksen olleen ruumiillinen.
Jeesuksen hautapaikan sijainnin epävarmuus johtuneekin siitä, että tuo hauta ei ollut kenenkään Jeesuksen lähimmän piirin tai heidän sukunsa, vaan Jeesusta hieman kauempaa seuranneen henkilön. Lisäksi on muistettava, että Jerusalem hävitettiin käytännössä kokonaan jo ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin tilanne oli täysin kaoottinen emmekä tietäisi ehkä edes temppelin paikkaa, ellei siitä olisi jäänyt muutamia peruskiviä.
Kristinuskossa on alusta asti ollut selvää, ettei millään paikoilla ole väliä, tämänhän Jeesuskin totesi samarialaiselle naiselle. Kristinusko on perusluonteeltaan eteenpäin katsovaa, eikä siihen missään tapauksessa liity paikkojen tai esineiden palvontaa. Näin ollen ihmettelen kirjoittajan viittauksia niihin, jotka ovat tienneet haudan paikan, mutta eivät ole siitä pitäneet sen suurempaa ääntä. Miksi he olisivat sitä julistaneet, hehän julistivat Jeesuksen elävän.
Tiedän kyllä olevan oppisuuntia, joissa Paavalin opetuksien kertomuksia Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta ei haluta hyväksyä, mutta silloin ei ole kysymys kristinuskosta, vaan gnostilaisuudesta, jota on viimeiset pari vuosisataa kutsuttu myös liberaaliteologiaksi (liberaaliteologia sisältää toki aineksia muihinkin harhaoppeihin).
Tärkein kysymys lienee, uskommeko Raamatun kertomuksen? Ellemme usko, niin silloin ei koko Raamatulla voi olla kovin tärkeää roolia elämässämme.
Vielä pari asiaa, jotka jäivät mietityttämään.
Aloituskirjoituksessa erotellaan juutalaiset ja kristityt toisistaan, minkä voisi hieman kyseenalaistaa. Alkuseurakunnan aikaanhan Jerusalemissa olevat kristityt olivat pääosin Messiaanisia juutalaisia eikä näin ollen ero kristittyjen ja juutalaisten välillä ole kovinkaan selvä, vaan Jerusalemin alueella oli mieluumminkin Messiaanisia juutalaisia ja toisaalta perinteisiä juutalaisia, eikä niinkään pakanakristittyjä.
Kun siis juutalaiset häädettiin Jerusalemista, joutui sieltä lähtemään niin Messiaaniset juutalaiset, kuin myös perinteiset VT:n tunnustavat juutalaiset. Muistettava on myös, että samoihin aikoihin oli käynnissä kristittyjen vainot, joten pakanallinen syntyperä ei ketään pelastunut miehittäjiltä alkuseurakunnan aikaan.
Hauta on ollut tietenkin näiden tiedossa, mutta sitä mukaa, kun yhä enemmän on kaukaakin tultu katsomaan Jeesuksen hautapaikkaa, ovat myös huijarit lisääntyneet ja esitelleet matkalaisille vääriä hautoja. Kuitenkaan huijareiden esittämät väärät haudat eivät tee tyhjäksi alkuperäisen haudan sijaintia alueella.
Paavali ja muut tiesivät, että Kristus nousi ylös. Hän ilmestyi n. 500 eri henkilölle. Ylösnousemus poisti täysin (?) kiinnostuksen hautapaikasta. Ehkä tätä on sellaisten vaikea ymmärtää, jotka eivät pidä ylösnousemusta tosiasiana. Tällä selittynee myös se, että Kristuksen seuraajat eivät vierailleet haudalla.