ESY Helsinki, kuka tuntee?

En ole kuullutkaan.

"Elävän Sanan Yhteys ry eli Elävä Sana -seurakunta lukeutuu tunnustuskuntiin sitoutumattomaksi uuskarismaattiseksi seurakunnaksi. Jäseniä on 200." sanoo Wikipedia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elävän_Sanan_Yhteys

- jossain sivulla sanottiin "helluntai-karismaattinen".

Seurakunnan oma uskontunnustus:
http://www.elavasana.net/tunnustus.html

Siinä minun silmiini pisti siinä kohta "...tähden me voimme saada anteeksiantamuksen, terveyden ja vanhurskauden" - siis tuo sana "terveyden": He ehkä opettavat siellä, että uskova aina paranee sairauksistaan, mikäli vain uskoo oikein? Sehän ei ole Raamatun mukaan totta. Kaikki uskovat eivät parane vaikka miten oikein uskoisi. Voi olla ahdistavaa olla siinä seurakunnassa se uskova, jolla on sairauksia, jotka eivät parane.

He ovat aikuiskasteen kannattajia.

Sitten siellä lukee: "Me uskomme, että on tärkeää vastaanottaa Pyhän Hengen kaste, johon liittyy kielillä puhuminen". Siis he eivät opeta, että on "yksi kaste" (Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Ef. 4:5), vaan siellä erotetaan kaste ja Pyhän Hengen kaste toisistaan. Saattavat opettaa siis, että on kahden tason uskovia: niitä joilla on Pyhän Hengen kaste ja niitä, joilla sitä ei ole. Raamatun mukaan on vain sellaisia uskovia, jotka ovat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastettuja ja joilla on Pyhä Henki (ilman Pyhää Henkeä ihminen ei usko Jeesukseen). Täyttyminen (jatkuvasti) Pyhällä Hengellä on eri juttu.

Sitten tuo on todella ongelmallinen opetus, jos he tosiaan opettavat, että kaikkien uskovien on tärkeää saada kielillä puhumisen armolahja. Raamattu kun sanoo suoraan uskoville: "eiväthän kaikki puhu kielillä" (1.Kor.12:30)

Tuon heidän uskontunnustuksensa mukaan opissa on horjuntaa, ja se voi ahdistaa.

ESY on menestysteologiaa, joka on kurja oppi, painottaa rahaa ja terveyttä ja valtaa.

Ei siis ole mitään tervettä oppia, eikä edes kristillisyyttä.

Etsi käsiisi vaikka kirjastosta Paavo Hiltunen, Super uskovat, kirja, niin tiedät tästä asiasta enemmän.

Myös nämä kirjat ovat hyödyllisiä:
Matti Pyykkönen, Jumala juoksupoikana
Sven Reichman, Lammasten vaatteissa

Hei,

itse kävin Esy:ssä noin vuoden verran. Paikan ihmisistä ei ole mitään pahaa sanottaavaa, todella mukavia ja vilpittömiä uskovia. Opista ei sitten olekaan muuta kuin sanottavaa:paikka kannattaa menestysteologista opetusta, uskovalla ei tarvitse olla sairauksia eikä köyhyyttä, tai se voi olla synnin seurausta.

Nämä Pyhän Hengen lahjat tai karismat ovat siellä keskeisessä roolissa, paikkaa voisi luonnehtia äärikarismaattiseksi. Kaikenlaiset nykimiset, kaatuilut ym. lasketaan Hengen "kosketuksiksi". Pastoria tai ennemminkin pastoreita on monta kertaa varoitettu opettajasti kuten Hagin,Hinn ym. mutta tekivät pilkkaa noista varoittajista.

Itse päätin lähteä paikasta, koska meinasin luopua uskostani heidän oppiensa takia; menin sinne uskoon tultuani enkä osannut silloin kyseenalaistaa touhua. Onneksia minulla oli ystävä, joka kävi oeptukseltaan raikkaammassa paikassa, jolta sitten sain tukea uskooni. Ikävää on se, että jos paikasta lähtee ja perustelee päätöksensä, saa "penseän" leiman. Itse vahvistusta, kun vertasin Esyn tapahtumia ja oppeja kirkkohistorian tapahtumiin: sieltähän ne löytyivät, tosin väärältä puolelta aitaa.

Neuvon siis sinua omasta kokemuksesta: ole ystäväsi tukena, vie hänet jonnekin parempaan paikkaan. Oma ystäväni kävi One Way Missionissa ( tuossa linkki heidän menestysteologiaa vastustavaan opetukseensa: http://www.onewaymission.fi.m-serv.kotisivut.com/index.php?option=com_content&task=view&id=226&Itemid=288) ja voit kysyä lisää neuvoa heidän pastoriltaan Tapani Suonnolta.

Vuosia sitten kävin silloin tällöin ESY:ssä, vaikken sen jäsen ollutkaan.
Ainakin silloin seurakunta oli ok.
Tyypillinen uudistusseurakunta kuten
esim. SuurHelsingin seurakunta, Järvenpään vapaaseurakunta tai vastaavat.
Eläväinen, parantava ilmapiiri, joskus ehkä
ylilyöntejä, mutta ajan mukaan nekin oikeavat.
Eli silloin oihan ok, nykyisestä tilasta en tiedä.

Miksi esyssä ei puhuta lähimmäisen rakkaudesta anteeksi antamisesta ?. Siellä on vain minä minä minulle kuuluu...

Erittäin hyvä paikka, vaikka en ole muuton takia päässyt käymään vuosiin. Paras pastori koko suomessa, ja voi sanoa kuunneelleeni monia...Ehdottomasti parasta opetusta, ja armolahjat toimii, jos ei toimi jossain seurakunnassa, on jotain vialla joko uskovissa tai opetuksessa. Jeesus sanoi itse että tämä (armolahjat) ON MERKKINÄ heistä jotka uskovat, NIIN ETTÄ EI KUKAAN VOI EKSYÄ TAI EPÄILLÄ! Joten jos joku epäilee , ei tiedä mitä on kristinusko, ei ole lukenut Raamattua tai ei muutoinkaan tiedä mistään mitään.
Ja kyllä menestysteologiasta voi puhua pahaa AINA siihen päivään asti kun itse joutuu tosi hätään, eikä kuivat luut voi auttaa, silloin tietää MISTÄ apu tulee.
Olisiko kÄRSIMYSteologia sinulle mukavampi oppi, ruoskisit itseäsi ja elelisit luostarissa paastoten jne.sopii kokeilla.

ESY on ihan hyvä seurakunta.
Maahanmuuttajatkin mahtuu mukaan (kuten minä).

Mukavia ihmisiä, hauska pastori, hyvää musaa.

Joo - se on sopiva paikka sellaisille, jotka kokevat olevansa heikkoja ja havoittetuja. Jeesus hoitaa ja Pyhä Henki parantaa.

Esy on hyvä seurakunta olla jäsenenä ja osallistua säännöllisesti. Itse olen sen seurakunnakseni valinnut, monia vaihtoehtoja tutkittuani.

Mielestäni myös esy on aivan loistava seurakunta! Itse päädyin sinne noin kaksi vuotta sitten.Ennen kuin tulin sinne olin aivan masentunut ja uskosta luopumassa. Siellä käydessäni sain parantua masentuvista ajatusmalleista ja armolahjan jonka olin saanut pienenä alkoi jälleen toimimaan kun aloin käydä esyllä!

Joten olen täysin sitä mieltä, että Esy on hyvä seurakunta koska siellä virtaa vapaasti pyhän hengen voima. Mielestäni se on oleellista jos ylipäätänsä halutaan armolahjojen toimivan ja ihmeiden tapahtuvan! :) Esy on innostanut myös minua olemaan aktiivisempi evankelioimisessa ja tähän kaikkien seurakuntien pitäisi pyrkiä! :)

Ihmisten pitäisi muistaa myös se, että myös seurakunnissa olevat ovat vain ihmisiä. Kaikki ei ole kaikkia varten ja kaikkia ei voi miellyttää. Tärkeintä on se, että ne jotka kokee seurakunnan hyväksi, saavat yhdessä kohdata Jeesusta.

Kävin Esyssä vuosia, siitä asti, kun se vasta aloitteli ja oli toinen pastori johtamassa. Oman elämäni ongelmien vuoksi jouduin jäämään pois, en ole päässyt käymään, mutta ei johtunut seurakunnasta, vaan itsestäni. Tosin olen vähän perspektiiviä saanut poissa oltuani. Ihan alussa paikassa painotettiin kovasti Sanaa ja uskoa, Pyhän Hengen läsnäolo ja voima ei ollut niin painotettuna. Evankelioitiin paljon, myös lähetystyötä ulkomaille, ja harrastettiin lähimmäisenrakkautta, kuten ruoka-avustusta tarvitseville jne. Oli paljon afrikkalaissyntyperäisiä uskovia ja venäläis- ja virolaisperäisiä uskovia. Heille oli tulkkausta omalle kielelle. Lapsille oli omaa pyhäkoulutoimintaa aikuisten kokouksen aikana, itselleni se merkitsi paljon ja sai rakastumaan Jeesukseen ja antamaan elämäni Hänelle kokonaan.

Negatiivista silloisessa oli ehkä juuri uskopainotteisuus; olisin kaivannut alusta asti enemmän ymmärrystä armosta, ja siitä, että vanhurskaus ja armo kannattavat minua eteenpäin uskontiellä silloinkin, kun uskoni on pieni. Teini-ikäisenä ollessani siirryin lyhyesti toiseen seurakuntaan, kun paikassa jouduttiin vaihtamaan pastoria, ja tilalle tulivat nykyiset Peter Hackzell ja Veikko Lipponen. Kävin omia kamppailujani lävitse; olla uskovainen ja teini-ikäinen on vaikea yhdistelmä, mutta siitäkin selvittiin Isä Jumalan hyvyyden ansiosta. Pian jo olin palannut Esyyn, mutta yhdellä erotuksella: olin poissaollessani halunnut ystäväporukassani tapahtuvan uskon horjumisen ja luopumisen vuoksi uudelleen sitoutua Jeesuksen seuraajaksi ja tehdä tuon päätöksen vahvistuksena kasteella käymisen. Olin jo Pyhällä Hengellä täytetty tietysti, sillä olinhan jo ollut lapsesta saaakka Jumalan oma, mutta koin kasteella käymisen merkiksi Jumalalle, että "ympäri en käänny, olen Sinun, valitsevat muut mitä hyvänsä".

Palattuani Esyyn huomasin siellä muutosta: armo ja Isä Jumalan rakkaus olivat tulleet keskeisiksi saarnoissa. Tämä näkyi ja tuntui myös ilmapiirissä: kireys ja jännitys ja pakko ja väkisin yrittäminen jäivät pois, tilalle tuli lepo, turva, luottamus Isän työhön jokaisessa yksilössä heidän kasvattamisekseen Kristuksen kaltaisuuteen. Nuoret evankelioivat, mutta seurakunta yhdessä teki evankeliointia vähemmän. Edelleen jatkuivat lasten omat pyhäkoulukokoukset. Uskoa edelleen saarnattiin, mutta muistettiin, että usko ja armo ja usko ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, Sana ja Pyhä Henki, niin pysyy tasapaino ja seurakunta on terveellä pohjalla. Itse pääsin vapaaksi vuosikausia painaneesta uskonnollisuuden taakasta, syyllisyydestä, itsevihasta, pelosta, masennuksesta ja monesta muusta ongelmasta, kun vain vietin mahdollisimman paljon aikaa kuunnellen hyvää Sanan julistusta, joka loi tervettä uskoa Jeesukseen minussa, ja leväten palvoen Jumalaa ja odottaen Hänen läsnäolossaan Hänen kohtaamistaan.

Itse en kokenut tarpeelliseksi kaikkien ns. "ilmentymien/manifestaatioiden" kokemista, vaikka moni muu niitä juuri kaipasi; usein menin itse vain istumaan tai makaamaan lattialle kokouksen loppupuolella seuranneen rukouspalvelun ajaksi, ja vain odotin Herraa. Kyllä koin pariin kertaan ilon Herrassa täyttävän, mikä oli kuin lääkettä masennusta vastaan, mutta koin myös sellaisen sielullisen naureskelun, koska epävarmana koin tarvetta varmistella, että Herra on näin minua koskettanut. Tällöin aloin huomata ongelman: jos ihmiset eivät keskittyisi muistamaan, että seurakuntaan tullaan 1) palvomaan Herraa, 2) kuulemaan Sanaa ja kyllä, 3) myös täyttymään Hengellä, vaan alkaisivat pitää "kosketuksen" saamista Herralta todisteena tosiuskovaisuudesta ja siitä, että tässä seurataan Herraa, olisi luvassa ojaan ajamisia ihmisten henkilökohtaisissa elämissä. Luulen, että moni ihminen toivoi elämäänsä löytyvän sellaisia vastauksia ja ratkaisuja, jotka olisivat helppoja ja taianomaisesti saisivat kaikki ongelmat katoamaan. Mutta kun uskonelämässä ei ole kyse siitä, että Jeesus tekee kaikesta helppoa ja nautittavaa, vaan Hänen seuraamisensa kuvaillaan nimenomaan maksavan hinnan, olevan ristinsä kantamista ja aiheuttavan vainotuksi joutumista. Uskonelämässä on kyse siitä, että koko elämäni ajan Hän tekee työtään minussa kasvattaakseen minua. Hän rakastaa minua sellaisena kuin olen, muttei jätä minua sellaiseksi kuin olen, vaan auttaa minua muuttumaan saman kuvan kaltaisuuteen Hänen kanssaan "niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki".

Me tarvitsemme tervettä Sanaan perustuvaa oppia, mutta ilman Pyhän Hengen työtä meissä me emme kasva, emme muutu enemmän Hänen kaltaisikseen, vaan jäämme sielullisiksi, "lihallisiksi". Asia on vaan niin, että meillä ihmisillä on kova taipumus heittää lapsi pesuveden mukana, niin kuin sanotaan, oli joko mennään äärimmilleen uskonnollisiksi ja kielletään Pyhän Hengen läsnäolon kokeminen seurakunnassa lihallisena harhaoppina tai sitten juostaan toiseen ääripäähän ja keskitytään pelkästään Hengen lahjoihin, näkyihin, profetioihin, Hengen kosketuksen kokemuksellisuuteen, ja unohdetaan muistuttaa ihmisille, että Sana on kallio, jolla seistä, niin etteivät tulvat vie mukanaan. Tuona aikana, kun ihmiset ihastuksissaan kokivat uudella tavalla Jumalan läsnäoloa, olivat estottomia ottaessaan vastaan, mitä ikinä Hän antoi, ja kokivat Hänen hyvyytensä avun elämässään, tapahtui myös usean kohdalla se, että mentiin äärimmilleen, uskottiin, että tässä vaan lillutaan Jumalan läsnäolossa ja kaikki on aina vaan niin ihanaa, ja sitten hämmästyttiin, kun tulvat tulivat ja veivät hiekkalinnoja mukanaan. Ihmiset kokivat pettymyksiä, eivät parantuneet, saivat osakseen ylenkatsetta, jos eivät olleet tarpeeksi "hengellisiä", kokivat toisten uskovien ylilyöntejä, jotka haavoittivat heitä syvästi, ihmettelivät, miksi minulla on niin vaikeaa elämässäni, jos kerran seuraan Herraa, eikö kaiken pitäisi vain järjestyä ja sujua ja mennä kuin vettä vaan.

Ongelma ei ollut ilmiö, joka toi ihmisten tietoisuuteen sen, että me ihmiset, pienet mitättömät, pikkuruiset, saatoimme saada lähemmän yhteyden Kaikkivaltiaaseen Luojaamme, sillä Jeesuksen ristintyö mahdollisti pääsyn Hänen tykönsä, niin kuin Aadam oli yhteydessä Jumalan kanssa paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Ongelma ei ollut se, että puhuttiin armosta, sillä se nosti lukemattomat kauhean painavan taakan alta ja vapautti heidät rakastamaan Jumalaa vailla pelkoa Hänen vihastaan ja rangaistuksesta ja tuomiosta. Ongelma ei ollut se, että puhuttiin Isä Jumalasta, ja siitä, kuinka meillä nyt uskovina Jeesuksen kautta on pääsy lapseuteen, olemaan Isän rakastettuja tyttäriä ja poikia. Ongelma oli se, että moni kristitty koki Jumalan ihanan läsnäolon, ja halusi siitä eteenpäin vain kokea sitä: kokemus tuli liian tärkeäksi. Siitä tuli kuin huumetta: tätä on saatava kokea lisää. Mutta ongelmat ilmenivät sitten arjessa, kun kokemus hiipui, eikä oltu rakennettu kalliolle, Jeesukselle, Jumalan Sanalle: kun ne koettelemukset, synnin kiusaukset, hyökkäykset, vainot, ristin kantamiset, kaikki, mitä ihmiset elämässään joutuivat käymään läpi, tulivat, kävi kolmella lailla: joko usko hiipui, kun ei se Jumala tehnytkään, niin kuin mä halusin, ja kun ei uskovan elämän realiteetti maistunutkaan niin hyvältä, tai sitten mentiin äkkiä kipin kapin takaisin turvallisen uskonnollisuuden piiriin ja sanottiin itselle ja kaikille muille, että siitä se johtui, että se oli eksytystä, siksi se ei toiminut minun kohdallani, tai sitten kolmas vaihtoehto, jonka minä valitsin, oli hyväksyä se, että Jumalaa käyttää IHMISIÄ, ja siellä missä on ihmisiä, on ongelmia, on epätäydellisyyttä, on lihallisuutta/sielullisuutta, on erehdyksiä, väärinkäsityksiä, toisten satuttamista joko ymmärtämättömyyttään tai tahallaan sydämen kovuudesta. Ja SILTI Jumala käyttää meitä, ihmisiä, jotka mokaamme. Mokia siis tapahtui, itsekin mokasin, mutta arvatkaa mitä: kun mokaa, silloin noustaan takaisin ylös, ja jatketaan eteenpäin, kun Herra auttaa jokaisen mokan ylitse. Ja kasvetaan ja opitaan omista ja muiden virheistä.

Ei tuomita, ettei meitä tuomittaisi. Varottaisin kaikkia olemaan varovaisia, miten puhuvat näistä asioista. Raamatussa Jeesus sanoi fariseuksille, omavanhurskaille tekophyhille, jotka sanoivat Jeesuksen tekevän teot paholaisen vallalla, ettei Pyhän Hengen pilkkaa anneta anteeksi, vaikka kaiken muun saa anteeksi. ÄLKÄÄ TUOMITKO. Tuomio on Herran, Hän omat kukkonsa ja kanansa kynii, missä on eksytystä, Hän kyllä voi siitä hankkiutua eroon, missä on erehdyksiä tai väärintekoja, Hän voi ne osoittaa ja saada katumusta aikaan. Meidän tehtävä on SIUNATA ihmisiä, rukoilla heidän puolestaan, jos huomaamme jotain, mikä aiheuttaa hälytyskellojen soimista sisimmässämme, ei toimia toisten tuomareina ja levittää pahoja sanoja heistä. Olkaa varovaisia, ettette väitä sitä, minkä Pyhä Henki on tehnyt, paholaisen työksi. Kaiken epätäydellisyyden keskellä tuossa liikehdinnässä kuitenkin Pyhä Henki vapautti, paransi syvistä haavoista, elvytti, nosti ylös, antoi elämänhalun takaisin, antoi toivoa, kantoi ihmisiä, jotka kävivät tuossa seurakunnassa kokouksissa. En ole vuosiin käynyt, joten en voi puhua siitä, millaista siellä tänä päivänä opetus painotukseltaan on, mutta toivoisin, että ihmiset muistaisivat, että kaikista eroavaisuuksistamme huolimatta olemme kaikki yhdessä Kristuksen ruumis eli seurakunta, olimme mistä suuntauksesta/kirkkokunnasta hyvänsä, jos vain Jeesus Kristus on Herramme. Rakastakaa toisianne, se oli Hänen käskynsä meille!

Jos jotakin itse jäin kaipaamaan lisää tuossa seurakunnassa, oli vanhoilta ajoilta se, että seurakunnassa oli suuri joukko ulkmailta Suomeen muuttaneita, ja kaikki sopivat yhteen samaan "soppaan". Jossakin vaiheessa seurakunnasta katosivat iso enemmistä afrikkalaissyntyisistä jäsenistä, samoin venäläis- ja virolaisperäisistä jäsenistä ei jäänyt montaakaan jäljelle. Tietysti Herra antaa ihmisille uusia tehtäviä ja paikkoja, joihin haluaa heidän siirtyvän ja jatkavan eteenpäin, joten voi olla, että se oli syynä heidän poistumiselleen. Kaipasin vain sitä ilmapiiriä, missä kaikki olivat niin erilaisia ja silti niin samanlaisia yhdessä. Sillä oli iso positiivinen ja lähtemätön vaikutus siihen, millaiseksi ihmiseksi itse kasvoin. Lisäksi evankeliointi ja lähetystyön osuus olisi ihana nähdä siellä palaavan entisiin mittoihinsa.

Jos seurakunnassa on nykyään sellainen ilmapiiri, jossa ihmiset ahdistuvat, kokevat, etteivät kelpaa, tai jossa tuomitaan, jos et ole "hengellinen" ja koe ihmeitä ja merkkejä jne., silloin on taas aika kokea muutosta. Se tapahtuu rukoilemalla Isää Jeesuksen nimessä ja pyytämällä, että Pyhä Henki muuttaa sen, mikä muutettava on. Ei ole hyvä, jos ihmiset eivät uskalla tulla seurakuntaan tai tuoda ei-uskovaisia/uusia uskovaisia sinne siitä pelosta, että kokisivat tuomiota. Hengellisien kokemuksienkin keskellä voi esiintyä uskonnollisuutta, jossa väitetään, että me vaan ollaan hengellisiä ja muut ei ole, jos eivät parannu tai muuta sellaista. Ei se ole oikein, siinä olette oikessa. Mutta voi olla kyseessä myös kasvamaton kristitty, joka on puhunut ymmärtämättömyyttään kovasti, ei välttämättä tarkoita, että koko seurakunnassa ollaan sitä mieltä. Tai voi olla kyseessä herkkä ihminen, joka vierailee seurakunnassa, ja ymmärtää väärin jonkun puheet ja/tai käytöksen. Sen vain tiedän, että Jeesusta ei tarvitse pelätä, HÄN ei ole se, joka ahdistusta tai tuomiota tai huonommuudentunnetta ym aiheuttaa. Enkä sano, ettei saa sanoa, että paholainen on jonkin asian takana seurakunnassa, koska sehän on totta, että hän voi tulla kuiskuttelemaan valheitaan uskoville, ja saada heidät hyäksymään sen, mitä hän heille kuiskutteli, ja näin saada heidät sanomaan/tekemään jotakin, mitä Pyhä Henki ei hyväksyisi ollenkaan. Sehän nimenomaan haluaa aikaansaada hajaannusta ja jakaantumista uskovien keskuudessa. Mutta yrittäkää uskoa enemmän Jumalan voimaan kuin paholaisen voimaan; Isä Jumala on voimallinen korjaamaan sen, mikä on väärin seurakunnassa, ei ongelmien vuoksi tarvitse silti olla julistamassa heti pannaan kokonaista seurakuntaa tai väittämässä heitä harhaoppisiksi.

Helsingissä on paljon hyviä seurakuntia, ja jos katsotaan kokonaiskuvaa, Esyn kautta on tapahtunut enemmän hyvää ja siunausta, kuin pahaa. Jos hämmentää asiat, mitä siellä tapahtuu, on okei olla hämmnetynyt, ja etsiä itselleen seurakunta, joka on vähän rauhallisempi, eikä ihan niin Pyhän Hengen kokemiseen painottuva. Ei kuitenkaan kannata sulkea elämästään pois Pyhän Hengen läheisyyttä, koska pelottaa se, mitä on nähnyt, tai ei ymmärrä. Parasta on rukoilla, että Pyhä Henki tekisi sinun elämässäsi niin kuin HÄN haluaa, jos olet hiljaisempi ja rauhallisempi tyyliltäsi, Hän kyllä tuntee sinut läpikotaisin, ja osaa saavuttaa sinut juuri sillä tavalla, mikä tavoittaa sinut parhaiten. Älä pelkää Häntä, Hän ei ole eksytystä, Hän on todellinen Jumala, annettu meille Puolustajaksi, Auttajaksi, Hän on armon ja rauhan Henki. Se onkin hyvä mittapuu: missä on Sanan mukaista opetusta ja vallitsee armon ja rauhan läsnäolo. se on hyvä seurakunta juurtua ja kasvaa Kristuksessa.

Todistukseni siitä kuinka näin ja koin menestysteologian eksytyksen omin silmin Helsingissä Elävä Sana -seurakunnassa (ESY Church), ja kuinka sitten Jumala avasi minun silmäni totuudelle ja antoi todellisen vapauden synnin orjuudesta sekä menestysteologian eksytyksestä Jeesuksen Kristuksen veren kautta.

Jumalan sana sanoo:

"Kun Jeesus istui yksin Öljymäellä, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja kysyivät: ”Sano meille, milloin se tapahtuu. Mikä on sinun tulemisesi ja tämän aikakauden päättymisen merkki?”
Jeesus vastasi heille: ”Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä.
Sillä monet tulevat minun nimessäni ja sanovat: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monia."
(Matteuksen evankeliumi 24:3-5)

https://www.youtube.com/watch?v=Ye4WHf64fnQ