Olen käynyt nyt hautausmaalla yhden vuoden ja 10 kuukautta.Nyt huomaan, että siellä käy muitakin joilla on yhtä suuri suru kuin minulla.
Kumma kyllä, minua on auttanut sellainen lasten sarja kuin Pieni talo Preerialla, aloin katsella sitä, kun huomasin miten paljon siinä on kuolemaa, lapset kuolevat sairauksiin ja tapaturmaisesti, siinä on nuoria ja vanhoja leskiä jne.jne.Ingallsin perheen 10-kuinen poikavauvakin on kuollut.Otin selvää pohjasivatko ne todellisuuteen ja kyllä, kirjailijan veli kuoli 10 kuukauden iässä.
Surusta huolimatta ihmisten on pakko jatkaa elämää ja joskus lesket löytävät toisensa.Siinä on henkilöitä, jotka ovat menettäneet koko perheensä, ja ajattelen, että niihin aikoihin, kun kirjailija mihin sarja pohjautuu, eli, oli kuolema vieraana hyvin usein.Melkein joka talosta oli kuollut joku, jotkut tai kaikki.Kummallisista asioista voi löytää lohtunsa.Että elämä jatkuu kuitenkin.
Kumma kyllä, minua on auttanut sellainen lasten sarja kuin Pieni talo Preerialla, aloin katsella sitä, kun huomasin miten paljon siinä on kuolemaa, lapset kuolevat sairauksiin ja tapaturmaisesti, siinä on nuoria ja vanhoja leskiä jne.jne.Ingallsin perheen 10-kuinen poikavauvakin on kuollut.Otin selvää pohjasivatko ne todellisuuteen ja kyllä, kirjailijan veli kuoli 10 kuukauden iässä.
Surusta huolimatta ihmisten on pakko jatkaa elämää ja joskus lesket löytävät toisensa.Siinä on henkilöitä, jotka ovat menettäneet koko perheensä, ja ajattelen, että niihin aikoihin, kun kirjailija mihin sarja pohjautuu, eli, oli kuolema vieraana hyvin usein.Melkein joka talosta oli kuollut joku, jotkut tai kaikki.Kummallisista asioista voi löytää lohtunsa.Että elämä jatkuu kuitenkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin usein katselen sarjaa. Tuli mieleeni, kun luin kirjoituksesi. Aika pian poikani kuoleman jälkeen yövyimme Turussa hotellissa ja kävin illalla saunassa. Siellä ei ollut ketään muita ja pukeuduttuani jäin kuivattelemaan hiuksiani pukuhuoneeseen, jossa oli Tv. Tuo sarja sattui juuri tulemaan silloin ja istuin siellä yksikseni ja itkin. Joku oli sarjassa poistunut heidän elämästään. Siinä oli jotakin joka sillä hetkellä kuitenkin auttoi minua hetkisen eteenpäin surussani, joka oli valtameren kokoinen sillä hetkellä.
Ennen kuolema oli luonnollinen, elämään kuuluva asia. Nykyään se mieluummin halutaan unohtaa, ikäänkuin sitä ei olisi, vaikka se on meillä kaikilla edessä ja kaikki tiedämme sen. Surusta pitäisi myös päästä nopeasti ohi, kukaan ei halua kolmea viikkoa kauempaa katsoa surevaa ystävää tai työkaveria. Ainakin minusta on tuntunut tältä.
Ihana löytää asioita,jotka auttavat eteenpäin surussa. Aivan sama, ovatko ne omasta tai jonkun muun mielestä kummallisia. Voimia sinulle