Kaikki alkoi melkein pari kuukautta sitten kun koulun liikuntatunnilla kävi semmoinen "tapaturma", jonka seurauksena molemmat yläetuhampaani vääntyivät taaksepäin. Menin tietenkin heti terveyskeskuksen hammaslääkärille.
Sieltä minulla onkin jäänyt hirveä hammaslääkäripelko (jota ei ennen ollut ollenkaan). Sain puudutuksen, mutta siitä ei ollut mielestäni yhtään apua.En pysty kuvailemaan sitä tunnetta kun toinen hammaslääkäri piteli minua paikoillaan ja minä makasin siinä hammaslääkärintuolissa paniikissa, verta nieleskellen, yrittäen päästä pois ja siihen kun lisätään se hirveä kipu, kun toinen hammaslääkäri väänsi niitä hampaitani paikoilleen.
Kaikki ei ole kuitenkaan vielä ohi, vaan molemmat hampaani kuolivat ja minun on ilmeisesti pakko mennä juurihoitoon.Mutta miten ihmeessä pystyn menemään siihen juurihoitoon, kun minulle jäi hammaslääkäriltä kauheat traumat? Tietenkin haluaisin yksityiselle hammaslääkärille nukutukseen tai jotain, mutta se ei käy koska olen 14 ja kunnan hammaslääkäri on ilmainen alaikäisiltä.
Siis mitä teen? En tiedä pystynkö menemään enää tuonne hammaslääkärille, mutta mitä muutakaan voin?
Sieltä minulla onkin jäänyt hirveä hammaslääkäripelko (jota ei ennen ollut ollenkaan). Sain puudutuksen, mutta siitä ei ollut mielestäni yhtään apua.En pysty kuvailemaan sitä tunnetta kun toinen hammaslääkäri piteli minua paikoillaan ja minä makasin siinä hammaslääkärintuolissa paniikissa, verta nieleskellen, yrittäen päästä pois ja siihen kun lisätään se hirveä kipu, kun toinen hammaslääkäri väänsi niitä hampaitani paikoilleen.
Kaikki ei ole kuitenkaan vielä ohi, vaan molemmat hampaani kuolivat ja minun on ilmeisesti pakko mennä juurihoitoon.Mutta miten ihmeessä pystyn menemään siihen juurihoitoon, kun minulle jäi hammaslääkäriltä kauheat traumat? Tietenkin haluaisin yksityiselle hammaslääkärille nukutukseen tai jotain, mutta se ei käy koska olen 14 ja kunnan hammaslääkäri on ilmainen alaikäisiltä.
Siis mitä teen? En tiedä pystynkö menemään enää tuonne hammaslääkärille, mutta mitä muutakaan voin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kerro sinne hammaslääkäriin mennessäsi, että pelkäät. Pyydä ensin vaikka keskusteluaika, niin voit jutella pelostasi hammaslääkärin kanssa. Mihinkään sinun ei ole siellä pakko suostua. Jos et halua samalle hammaslääkärille, voit sanoa senkin ja pyytää toista hammaslääkäriä.
Rentoudu niin ei se satu!
Juuri tuon älyttömän vähättelevän asenteen takia monella hammaslääkäripelkoisella on valtava kynnys lähteä hakemaan apua sairauteensa. JA hammaslääkäripelko on ihan oikea sairaus, ja tuollainen neuvo on rinnastettavissa siihen että käskee vakavasti masentunutta ihmistä piristymään niin ei tunnu niin ankealta. Jos ei todella tuon järkevämpää neuvoa ole, niin kannattaisi olla kommentoimatta mitään...
Minulla on lapsesta asti ollu todella paha hammaslääkärikammo ja sitä vähäteltiin silloin tosi paljon ja siksi en siitä vuosikausiin uskaltanut puhua kenellekkään. Nyt olen saanut sen kerrottua psykiatrille ja hän määräsi mulle jännitystiloihin sellasta lääkettä joka rauhottaa. Eihän se sitä kipua siellä hammaslääkärillä poista, mutta en ainakaan ole enää ihan paniikissa sinne mennessäni.
Minullakin on hillitön hammaslääkärikammo. Minulla on koko ikäni ollut "huonot hampaat" ja about 11-12 vuotiaana koin juurihoidon kauhut. Sen jälkeen aikaisempi hammaslääkärin karsastus muuttui todelliseksi kauhuksi. Nyt olen 19-vuotias ja kammoni on jatkuvasti pahentunut (mikäli enää mahdollista). Paikkakunnaltani ei löydy hammaslääkäriä (ei kunnallista, eikä yksityistä) joka ottaisi hammaslääkäripelon vakavissaan. Itselläni on henk.koht. kokemusta vain kunnallisista, mutta lähipiirissäni on kokemusta yksityisistä.
Ennen hammaslääkärikäyntiä kärsin painajaisista, olen paniikissa ja ajatukseni vain pyörivät pelon ympärillä. Nyt olen kärsinyt vuoden hammassärystä, joka ei lääkärin mukaan voi olla todellista. Kävin särystä v. 2002 joulukuussa hammaslääkärissä, mutta hän ei ottanut edes kuvia (hänen joululomansa oli alkamassa). En kuitenkaan uskalla mennä hammaslääkärille enää uudestaan. Nukutuksiin ja ammattitaitoisiin yksityislääkäreihin minulla ei yksinkertaisesti ole varaa.
Myötätuntoni on muiden hammaslääkärikammoisten puolella.
Asut ilmeisesti aika pienellä paikkakunnalla? Jos pelosta puhuminen hammaslääkärin kanssa ei ole tuottanut tulosta, varaa aika tavalliselle lääkärille. Kerro kokemuksistasi, ja että hammaslääkäri ei ota pelkoasi tosissaan. Tässä voisi olla ainakin yksi mahdollisuus lähteä etenemään asiassa.
Älä ainakaan odota kolmekymppiseksi niin kuin minä, sillä ei se pelko ajan mukana lievene, pahenee vain. Hampaiden kunnosta puhumattakaan.
Jos joku puhuu hammaslääkäri pelostaan, aina saa kuulla..."pyydä rauhottavaa" "ei siinä mitää pahaa ole" "ei se satu"
Voin sanoa että se on aivan sama sattuuko se vai ei jos pelkää ni silloin ei mikään päätä pysty kääntämään. Oma pelkoni alkoi kuudennella luokalla juurihoidon jälkeen. Sen jälkeen en ole hammaslääkärillä käynnyt...kestin särkyä ja kipua 4 vuotta..kunnes se meni niin tuskalliseksi hermokivuksi etten enää kestännyt. Tiesin ettei muuta vaihtoehtoa ollut kun mennä yksityiselle ja ottaa narkoosihoito. Siinä ei muu auttanut...ainut asia mikä siinä paino oli sen hinta...2000€ sain ottaa lainaa oman terveyteni tähden. Mutta se oli pakko. Hoito tehtiin kahdessa erässä ja nyt on hampaat kunnossa ja suussani 9 hammasta vähemmän =)
Suosittelen kaikille jotka pelkäävät tämmöistä vaihtoehtoa...siinä on tiedottomassa tilassa etkä jälkikäteen muista mitään. Toki kipeenä saa olla jälkeenpäin kun on leikkausarpia ja tikkejä suussa samanaikasesti niin paljon. Mutta sen kestää ku tietää että hampaat muuten ovat niin kunnossa kun vaan voivat. Jatkosta sovittiin että käyn säännöllisesti tarkastuksissa ja katsotaan sit aina mitä on ja mitä tehdään jos mitään tarvii tehdä.
Joku sentään ymmärtää :)
Minä löysin onneksi hammaslääkärin joka ymmärsi. Tosin jouduin sen pahimman pelon kanssa elämään kauan, eikä niin tuskallista särkyä maailmasta löydykää, joka olisi minut ajanut hammaslääkäriin. Kun olisikin sisu loppunut vähän aikaisemmin, niin olisi hampaatkin nyt paremmassa kunnossa.
Sinähän kuitenkin rohkaisit mielesi ja menit sinne hammaslääkäriin, ei kai ne kotiin kuitenkaan tullut nukuttamaan :) Minä en pystynyt edes siihen moneen vuoteen. Miten muuten nykyään, pystytkö menemään vastaanotolle tuosta vaan kun hampaat on kunnossa?
Eikä se paha hinta ole siitä, että on hampaat kunnossa ja psyykin jatkossa :) Tietysti kaikilla on se tilanne erilainen, mutta onneksi minulle riittää esilääkitys ja ymmärtäväinen hammaslääkäri. Eikä se kipu tosiaan ole pahinta ja aiheuta sitä pelkoa, vaan siinä on niin paljon muutakin, mitä on vaikea sellaisen ymmärtää, joka ei tosissaan hammaslääkärikäyntejä pelkää.
Minäkin toivon pystyväni jatkamaan säännöllisiä hammaslääkärikäyntejä, kunhan nämä rauniot on ensin korjattu kuntoon.
Kiitos tosi paljon kaikista vastauksista!
Menin pyytämään aikaa toiselle hammaslääkärille, kerroin mitä h.lääkärillä oli tapahtunut ja että pelkään kuollakseni. Kävi kuitenkin niin että minulle sanottiin "hammaslääkärit ovat mainettaan parempia pälä pälä pälä" En saanut aikaa toiselle hammaslääkärille(enkä ole edes varma onko täällä toista, kun en asu millään isolla paikkakunnalla)
Noh aijon kuitenkin mennä (ainakin yrittää) sinne h.lääkärille, koska etuhampaissani on sellainen "hammastuki" (unohdin mainita) ja en saa sitä itse pois, koska se on jollain liimalla tms. kiinni. Eikä se ole mikään nätti näkykään...
En tiedä millaista juurihoito on (ehkä niin on parempi), mutta siihen olisi tarkoitus uskaltautua.
Siis kiitos vielä kaikille vastanneille, nyt ainakin tiedän etten ole ainoa tämän pelon kanssa.
Hienoa, että päätit kuitenkin yrittää, vaikka lääkärin vaihto ei onnistunutkaan. Juurihoito on muuten mainettaan parempaa ;) Ei se ainakaan voi olla kamalampaa, kuin tähänastiset kokemuksesi. Itselläni on juurihoito kesken muutamassa hampaassa, eikä se erityisesti enää hirvitä, kun tiedän että niissä hampaissa ei ole enää tuntoa. Kerrohan myöhemmin, miten hammaslääkärireissu sujui.
Kunniakkaasti näyt nim. Paniikki selvinneen hankalasta tapaturmastasi. Ja hampaat kannattaakin hoitaa hyvin, niin ei kaduta sitten aikuisena epätasainen hammasrivi.
Harmillista, ettet päässyt vaihtamaan hammaslääkäriä. Sen olisin mielelläni sinulle suonut. Yritä nyt tsempata ja pitää puolesi. Nuo kouluhammaslääkärit kyllä tiedetään...
Aikuisena (> 18 v voit sitten valita miellyttävän yksityishammaslääkärin, joka taatusti kuuntelee toiveesi).
Juurihoito ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä. Ihan rutiinitoimenpide hammaslääkäreille. Voisit varmaan etsiä ko. avainsanalla (=juurihoito) lisätietoja netistä.
Osaisit henkisesti varautua siihen mitä hampaillesi tehdään.
Voit varautua pariin - kolmeen käyntikertaan ja vähän tavallista pitempiin sessioihin, jopa lähes tunti voi mennä kerrallaan. Tapauksen vaikeusasteen mukaan.
Vaadi kunnon puudutus, ainakin siinä alussa, kun hampaissasi on vielä tuntoa jäljellä. Tiedän,
että se voi tuntua ikävältä. Sopikaa, vaikka, että hammaslääkärisi voisi pitää pientä taukoa, jos tuntuu, että voimat (sinulta) loppuvat.
Anna ihan reippaasti joku merkki, jos kiputuntemukset käyvät liiallisiksi. Sopiva merkki voisi olla käden nostaminen pysytyyn.
Vaadi, että hammaslääkäri kertoo työn aikana, mitä kulloinkin tekee. Pysyt paremmin ns. kärryillä.
Voisitko harkita jonkun tukihenkilön mukaan ottamista vastaanotolle, siis niinkuin henkiseksi tueksi ? Varsinkin, jos hammaslääkärisi on käyttäytynyt ylimielisesti sinua kohtaan. Tukihenkilö voisi olla esimerkiksi toinen vanhempasi, veljesi, luottokaveri tms.
On faktaa, että juurihoito on hammashoidoista pahin. Jos et melkein kestänyt oikomistakaan, niin sinulla ei ole mahdollisuuksia kestää juurihoitoa. Minulle tehtiin aikoinaan juurihoito ja siitä on jäänyt paha hammaslääkärikammo, joten tämä on silkkaa faktaa!
MInä taas hammaslääkärikammoisena olen kestänyt juurihoidot oikein hyvin. Ainoa ikävä osuus on se ensimmäinen hoitokerta, kun hampaassa on vielä hermoa jäljellä. Lopuissa hoidoissa hammas on täysin tunnoton.
Ja jos tuntuu, että puudutus ei riitä, niin sitä voi pyytää lisää. Hammaslääkärissä ei ole pakko kestää kipua mahdottomuuksiin asti. Itselläni lisättiin puudutusta välillä, eikä se kyllä mitenkään sietämätön kokemus ollut, vaikka en siitä erityisesti nautikaan. Kukapa nyt juurihoidosta nauttisi. Mutta tosiaan se juurihoito on mainettaan pahempaa. Oman kammoni sain lapsena, mutta en suinkaan juurihoidosta, joka silloinkin oli täysin kivuton toimenpide.
Ei kannata uskoa kaikkea mitä kylillä puhutaan hammaslääkärikäyntien hirveydestä. Joillain ihmisillä vaan on niin huono huumorintaju, että on ihan pakko pelotella muita.
Jokainen ihminen kokee kivun yksilöllisesti. Joillakin juurihoito sattuu pahemmin kuin mikään muu maailmassa ja toiset taas selviävät siitä kivutta ja helposti. Omalla asenteella ja suhtautumisella, sekä hyvällä hammaslääkärivalinnalla on erittäin suuri merkitys kaikissa hammashoidon kokemuksissa. Absoluuttista totuutta ei kokemusperäisissä asioissa ole koskaan.
Et ole kertonut miten kavi. Uskalsitko menna hammaslaakariin?
Juurihoito sattuu vähemmän kuin sääsken pisto. Jotkut ihmiset vain kuvittelevat kokevansa kipuja.
Hammaslääkäriaikani on 10.11 (eli maanantaina) Kerron kyllä sitten miten kävi.
Lupailin jo tuossa edellisessä viestissäni, että kerron miten meni. Nyt olen tullut hammaslääkäriltä ja aijon kertoa käynnistäni juurihoidossa.
Noh alku sujui ihan hyvin, ensin hammaslääkäri otti ne hammastuet pois, se ei sattunut, eikä ollut muutenkaan kauheaa. Ennen juurihoidon aloittamista vaadin hammaslääkäriä vielä tarkastamaan, ovatko hampaani varmasti kuolleet ja kuolleet olivat.
Sitten tähän kauheampaan vaiheeseen. Siis itse juurihoitoon. Unohdin tietenkin pyytää puudutuksen. Ei siitä muuten olisi ollut haittaa, mutta kun hampaani hermossa oli vielä tuntoa jäljellä.
Saattaa kuulostaa aika epäselvältä, koska en tiedä tarkalleen mitä hammaslääkäri teki, mutta yritän kirjoittaa suht. selvästi.
Ensin hammaslääkäri porasi etuhampaitteni taakse reijät.Se ei muistaakseni sattunut. Sitten hän työnsi hampaani ytimeen jonkun viilan ja alkoi sörkkiä sillä. Sanoin että sattuu ihan kamalasti (sattui muuten ihan törkeen paljon,koska hermossani olis siis tuntoa jäljellä). Hammaslääkäri ei reagoinut.Sitten aloin huutamaan että sattuu, mutta hammaslääkäri vain sanoi, että tämä on pakko tehdä nyt ja jatkoi työtään. Toinen hammaslääkäreistä taasen valitti että huudan liian kovaa.
Laitoin käteni suuni eteen, niin ettei hammaslääkäri pystynyt jatkamaan juurihoitoa, mutta toinen hammaslääkäreistä otti käteni pois suun edestä ja piti niitä paikoillaan. Silloin viimeistään iski taas hirveä paniikki, en luottanut hammaslääkäreihin tippaakaan (enkä kyllä nytkään luota) ja olin ihan itku kurkussa. (ihme etten alkanut itkemään)
Vaikka olin ihan kauhuissani pystyin kuitenkin sanomaan että haluan puudutuksen. Onneksi h.lääkäri laittoi puudutuksen ja puudutus tehosi , muuten en olisi todellakaan kestänyt juurihoitoa.
Suosittelen kaikkia niitä jotka menevät juurihoitoon pyytämään jo heti aluksi puudutuksen (varmuuden vuoksi), vaikka yleensä hermossa ei olekkaan tuntoa jäljellä.
Viimeistään nyt kannattaisi vauíhtaa hammaslääkäriä. Minä en kyllä ikinä suostuisi menemään samalle lääkärille :(
Onneksi sait kuitenkin lopulta sen puudutuksen.
Pyydä pintapuudutus (ei laiteta piikillä vaan sivellään ikeneseen) jonka jälkeen kunnon puudutus ei enää juuri yhtään. Ja jos alkaa tuntua jossain vaiheessa et puudutuksen vaikutus lakkaa niin pyydä heti uusi. Sen pistämistä et huomaa enää ollenkaan. Ja kerro hammaslääkärille että pelkäät niin saat paremman hoidon.
älä urheile