Mikä on raamatun ja kristinuskon välinen suhde? Kristinuskossa tulee kirkkotraditio ensin ja raamattu kaukaisena toisena edelliselle alistetussa asemassa.
Raamatullinen kristinusko on itsessään jo ristiriita, sillä kristinusko sellaisena kuin se nykyään tunnetaan on pelkkää kirkkoperinnettä, joka sai alkunsa kirkkoisien keksimänä uskona, joka ei edusta raamatun oppia Jumalasta ja hänen lähettämästään Messiaasta vaan teoriaa kolmesta erillisestä jumalasta, jotka ovat yhtä vain kirkkoisien monistisen hellenistisen filosofisen spekuloinnin kielellä, josta ei voi tulla mieleen mitään muuta kuin synkretismi ja aikansa mysteeriuskonnot.
Niinkuin C.S.Lewis:kin sanoi, ei kristillisessä teologiassa Jumala ole persoona vaan kolmen persoonan jumalallinen ykseys, jota ei voi järjellä ymmärtää. Sanoma, jota ei voi järjellä ymmärtää, ei voi olla Jumalan ilmoitus tai sana vaan se voi olla vain mysteeri eikä Jeesus tullut meille mysteeriä tuomaan vaan kertomaan hänestä, jota hän ja hänen raamattunsa (VT) kutsuu Isäksi ja ainoaksi tosi Jumalaksi.
Kristinusko on uskoa siihen, että kirkkoisien kehittämä synkretistinen teoria kolmiyhteisestä jumalasta, joka perustuu hellenistiseen filosofiaan, aikansa polyteismiin, pieneen määrään huonosti luettua raamattua ja juutalaisvihaan, on absoluuttinen totuus, jonka kieltäjien tappaminen on tosi kristittyjen velvollisuus ja Jumalan tahto.
Raamatullinen usko on sitä, mitä Jeesuskin opetti.
(1.Tim.6:3) Se, joka opettaa toisin eikä seuraa Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisiä sanoja ja uskomme mukaista oppia, (4) on pöyhkeä eikä ymmärrä mitään.
(John.16:2) Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. (3) Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.
Kristityt vihaavat sitä totuutta, että Jeesus on henkeen ja vereen kirjoituksiin uskova juutalainen, juuri siksi, että se osoittaa, että kristyt eivät usko siihen ainoaan tosi Jumalaan, josta raamattu puhuu.
(Rev.14:12) Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.
(Deut.5:6) 'Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. (7) Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
Jeesukselle ja Paavalille oli olemassa vain yksi Jumala.
(Joh.17:3) Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
(1.Cor.8:6) niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.
Raamatullinen kristinusko on itsessään jo ristiriita, sillä kristinusko sellaisena kuin se nykyään tunnetaan on pelkkää kirkkoperinnettä, joka sai alkunsa kirkkoisien keksimänä uskona, joka ei edusta raamatun oppia Jumalasta ja hänen lähettämästään Messiaasta vaan teoriaa kolmesta erillisestä jumalasta, jotka ovat yhtä vain kirkkoisien monistisen hellenistisen filosofisen spekuloinnin kielellä, josta ei voi tulla mieleen mitään muuta kuin synkretismi ja aikansa mysteeriuskonnot.
Niinkuin C.S.Lewis:kin sanoi, ei kristillisessä teologiassa Jumala ole persoona vaan kolmen persoonan jumalallinen ykseys, jota ei voi järjellä ymmärtää. Sanoma, jota ei voi järjellä ymmärtää, ei voi olla Jumalan ilmoitus tai sana vaan se voi olla vain mysteeri eikä Jeesus tullut meille mysteeriä tuomaan vaan kertomaan hänestä, jota hän ja hänen raamattunsa (VT) kutsuu Isäksi ja ainoaksi tosi Jumalaksi.
Kristinusko on uskoa siihen, että kirkkoisien kehittämä synkretistinen teoria kolmiyhteisestä jumalasta, joka perustuu hellenistiseen filosofiaan, aikansa polyteismiin, pieneen määrään huonosti luettua raamattua ja juutalaisvihaan, on absoluuttinen totuus, jonka kieltäjien tappaminen on tosi kristittyjen velvollisuus ja Jumalan tahto.
Raamatullinen usko on sitä, mitä Jeesuskin opetti.
(1.Tim.6:3) Se, joka opettaa toisin eikä seuraa Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisiä sanoja ja uskomme mukaista oppia, (4) on pöyhkeä eikä ymmärrä mitään.
(John.16:2) Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. (3) Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.
Kristityt vihaavat sitä totuutta, että Jeesus on henkeen ja vereen kirjoituksiin uskova juutalainen, juuri siksi, että se osoittaa, että kristyt eivät usko siihen ainoaan tosi Jumalaan, josta raamattu puhuu.
(Rev.14:12) Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.
(Deut.5:6) 'Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. (7) Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
Jeesukselle ja Paavalille oli olemassa vain yksi Jumala.
(Joh.17:3) Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
(1.Cor.8:6) niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
asiaakin, mutta myös asian vierestä.
Jeesus kyllä korotti itsensä korkeimman veroikseksi sanoillaan ; >>> Minusta on kaikki saanut alkunsa, ja minuun on kaikki palaava.>> minun herrani ja jumalani
Sinä sanot, että:
>Jeesus kyllä korotti itsensä korkeimman
>veroikseksi sanoillaan ; >>> Minusta on kaikki
>saanut alkunsa, >ja minuun on kaikki palaava.
varsinainen puppumaakari olet, kyllä nuo asiat löytyvät Raamatusta, mutta koska tällä tasolla
liikutaan, niin en vaivaudu niitä sinulle hakemaan.
Raamatun lukuun...Raamatun lukuun..sinä siis.
Kohta vuosikymmen uskossa raamattua lukien melkein joka päivä enkä muista ainuttakaan tuollaista kohtaa, josta puhut. Jos minun muisti, raamattusofta hakutoiminnolla ja hakusanakirjat eivät riitä, niin ei ole mitään mielenkiintoa ruveta kaivelemaan enempää. Ei ole aikaa eikä mielenkiintoa etsiä sellaisia jakeita, joita ei todennäköisesti ole olemassakaan.
Valitettavan totta kirjoitit. Toisaalta on aika ymmärrettävää, että tuollaisia käsityksiä oli aikoinaan olemassa. Olihan kreikkalaisissa ja roomalaisissa jumaltarustoissa hyvin yleistä, että Jumalat kävelivät välillä ihmisten keskuudessa. Eipä ole siis kaukaa haettu, että Jumala, Jeesus Kristuskin olisi ollut ihmisten keskellä, olisipa vielä surmattukin ihmisten toimesta. Tietyllä tasolla kaikille tarustoille täydellinen loppu soitto.
Itse Jumala tulee ja antaa Henkensä ihmisten puolesta, että ihmisetkin saisivat kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän- aivan kuten Jumalillakin sellainen on. Niin, onhan raamatun mukaan ihminen Jumalan kuva ja Jumalan kaltainen olento. Jumalolento. Jos ihminen kerran haluaa iankaikkisen elämän, silloinhan hän tarvitsee iankaikkisen Hengen, ja sen voi saada vain, jos tuo iankaikkinen Olento sen antaa ihmiselle. Tarvittiinko tuon Hengen saamiseksi siis Jumalan lihaksi tuleminen ja surmaaminen, ennenkuin se oli mahdollista?
Henkihän ei voi kuolla, kuten melkein kaikessa filosofisessa ja uskonnollisessa kirjallisuudessa kirjoitetaan, mutta jos Henki onkin tullut lihaksi, niin miten silloin käy? Jeesus sanoi, että ellei hän kuole ja mene isän luo, te ette voi saada Henkeä. Niin.. "... Jumala vuodattaa Henkensä kaiken lihan päälle." Jos Jeesus oli Jumalan Poika ja Ihmisen Poika, kuka Adam sitten oli? Jumalan poikako? Mielestäni kyllä. Jeesus oli sekä Jumalan poika, että ihmisen poika. Ihmisestä syntynyt sekä Jumalasta syntynyt, niinkuin raamattu sen selittää. Oliko hän Jumala? Henkensä puolesta KYLLÄ. Lihansa puolesta EI. Hengessä hän oli Jumala, lihassaan Ihminen. Henkeä kukaan ihminen ei voi nähdä, mutta sen vaikutuksen ihmiset voivat havaita. Se Henki mikä Jeesuksessa vaikutti oli Isä hänen kanssaan. Ja lihassa ollessaan hän teki kaikessa Isänsä tahdon. Vai miten tämä tulisi ymmärtää:
"Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. "
Poika siis täytyi surmata(liha), jotta Isän Henki voitaisiin antaa niille, jotka uskovat. Jumalan täytyi uhrata lihallinen poikansa, jotta lihalliset ihmiset voisivat saada Hengen, tullakseen hengellisiksi- Jumalan lapsiksi.
Ei ole olemassa mitään kolminaisuutta. On olemassa paljon suurempi jakautuneisuus, jonka Jumala tulee aikanaan poistamaan, ja on jo nyt osittain poistanutkin.
On siis vain yksi Jumala. Isä. "yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. "
Niin Hän toimi Poikansa kautta, jotta Pojassa meillä oli iankaikkinen elämä, ja mekin voisimme saada Isän Hengen sisimpäämme, joka sanoo "Abba, Isä."
kristinuskon hellenististä, synkretististä ja mysteeriuskontojen perintöä.
Kristinuskohan sellaisena kuin se tunnetaan jo UT:n teksteistä, on hellenistisen filosofian ja hellenististen kuollut-ja-ylösnoussut-pelastaja-tyyppisten mysteeriuskontojen tuote, so. ns. pakanallista perua. Lähes kaikki UT:n kirjoittajat Paavalia lukuunottamatta ovat tuntemattomia ja suurella todennäköisyydellä ns. pakanoita (osa Paavalin nimissä olevista kirjeistäkään ei ole hänen kirjoittamiaan), VT:tä UT siteeraa irti tekstiyhteydestään, juutalaisuuden tuntemusta messias-ajatus mukaanlukien UT:n kirjoittajilla ei juuri ole jne. Se mitä VT:stä ja juutalaisuudesta siinä on jää kaiken sen alle mitä UT:ssa on hellenististä ja pakanalähtöistä ajattelua ja on ymmärretty tuota hellenististä ja pakanauskontojen taustaa vasten, kuten synkretistisillä uskomuksilla on tapana. Kirkkoisät vain jatkoivat tästä.
UT:n voi nähdä kieltämättä myös tuollaisesta näkökulmasta... joka on juuri se kirkkoisien pakanallinen näkökulma ja UT:n uudelleentulkinta sen ajan ihmisten näkökulmasta... niiden näkökulmasta, jotka eivät olleet sisäistäneet tai hyväksyneet VT:n sanomaa.
UT on kieltämättä VT:n uudelleentulkinta, mutta nähdäkseni kuitenkin hyvinkin juutalainen sellainen.
Se, että yleensä raamattua luetaan tuolla kuvaamallasi tavalla, ei tarkoita sitä, että sitä olisi pakko tai että sitä edes pitäisi lukea sillä tavalla. On olemassa myös paljon heprealaisempi lukutapa...
Esimerkiksi Fil.2:5-11 voidaan lukea hyvinkin hellenistisellä tavalla ja niin sen kristitytkin yleensä lukevat. Toisaalta sen voi myös lukea erittäin heprealaisella tavalla, jossa ei ole mitään hellenististä edes vivahteen vertaa.
Edellisen mukaan tuossa tekstissä on kyse ikuisesta ja jumalallisesta logoksesta, joka luopuu asemastaan taivaassa, laskeutuu pahaan maailmaan, pukeutuu syntiseen lihaan, alentuu orjan asemaan, on kuuliainen jumalle, leikkii kuolevansa ristillä ja sitten palaa takaisin taivaaseen vanhaan asemaansa. Se tyypillinen pakanallinen kaava.
Jälkimmäisen mukaan Jeesus on tässä tekstissä verrattuna syntisiin ihmisiin, jotka tekevät juuri päinvastoin... eli vaikka heidät on luotu jumalan kuvaksi, niin heille se ei riitä vaan he yrittävät korottaa itsensä itsekkäästi tavoitellen jumaluutta ja kuolemattomuutta käyttäen toisia ihmisiä hyväkseen ja kapinoiden Jumalaa vastaan. Sen sijaan Jeesus oli kuuliainen Jumalalle aina syntymästään lähtien ristinkuolemaan asti palvellen Jumalaa ja lähimmäisiään.
Hellenistinen tulkinta on ristiriidassa tekstin kanssa, sillä vain kuolevainen voi kuolla ja ikuinen ja alusta lähtien olemassaollut logos ei ole kuolevainen ihminen eikä voi sellaiseksi muuttua... mikä johtaa sitten doketismiin, jonka Johanneksen kirjeet tuomitsevat antikristuksen opiksi. Polyteismiähän se olisi muutenkin pitäessään kiinni sekä isän että sanan jumaluudesta.
Heprealainen tulkinta lähtee siitä, että koko katkelma alkaa sanoista:
(5) Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Jotka asettavat katkelman puheenaiheen ja asiayhteyden paikalleen. Hellenistit vääntävät UT:n teksteistä väkisin filosofiaa ja heprealainen tulkinta pitäytyy Jeesuksen uskon yksinkertaisuudessa, joka karttaa pakanoiden spekulatiivista filosofiaa ja on samanhenkinen heprealaisten kirjoitusten kanssa.
Minun näkemys tästä UT:n hellenistisestä tulkinnasta on se, että sitä yksinkertaisesti nähdään siellä, mitä halutaan nähdä... kristillinen traditio on niin hyvin istutettu kulttuuriin ja ihmisten mieliin, että vain äärimmäisellä vaivalla voi nähdä sen ohi itse tekstiin. Tradition voima on kauhia...
(1.Cor.8:6) meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.
(1.Cor.8:6) niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.
Ja kaikki protestanttiset kommentaarit, mitä minulla on, sanovat tästä kohdasta yksimielisesti, että Paavali ei tässä puhu Isä Jumalasta yhtään mitään vaan että tässä on kyse kolmiyhteisestä Jumalasta, johon nyt vain satutaan viittaamaan Isän tittelillä, ja että Paavali sanoo Jeesusta tässä Jumalaksi. Täyttä soopaa sanon minä, mutta näin kristityt raamattua selittävät... Enkä näe myöskään mitään syytä nähdä tässä mitään viittausta Jeesukseen tämän maailman luojana.
sattuu itse opettamaan noita hellenistisiä oppeja, ei niitä tarvitse sieltä kirkkoisien lasien läpi lukea. UT nyt sattuu opettamaan – kuten hellenistiset filosofiat ja mysteerikultit - samoin tuosta Logoksesta / Sanasta Jumalana joka tulee lihaksi ja jonka kuoleman ja ylösnousemuksen kautta ihmisillä on pelastus. Tällä ei ole mitään tekemistä VT:n opetusten kanssa Jumalasta ym.
Jotain Johannekselta ja Paavalilta Jumalan lihaksitulo-uskosta, Jeesuksesta ym.:
Johannes:
Joh 1:1, 14: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. … Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” – Lisäksi eräät luetettavina pidetyt UT:n käsikirjoitukset lukevat jakeessa 1:18: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt, ainosyntyinen Jumala, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut”, siis ei ”ainokainen / ainosyntyinen Poika” kuten käännöksissä normaalisti vaan Joh 1:1:n ja Joh 1:14:n ajatusta seuraten puhuu lihaksi tuleesta Jumalasta.
Kirjeessään Johannes kirjoittaa yhtä suoraan että Jeesus on Jumala (1 Joh 5:20): ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen, ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassassa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.”
Jeesuksen omia sanoja Johanneksen eli Jeesuksen Jumalaksi Jumalan rinnalle asettavasta evankeliumista:
– Joh 5:23: ”… että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.” Ts. Jeesus ilmaisee odottavansa samaa kunnioitusta kuin Isä Jumala, samaa kunnioitusta jota osoitetaan Jumalalle, jollaiseksi Joh 1:1 jo hänet nimeää. – Ks. myös Mt 28:17: Jeesusta ”kumartamalla rukoillaan”, palvonta, jota VT:ssä osoitetaan vain Jumalalle.
– Joh 8:58: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi olen minä ollut.” Ja Joh 1:1–18 kertoo, mitä Jeesus oli jo ennen Aabrahamin syntymää: Jumala Jumalan tykönä.
– Joh 10:30: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Samoin Joh 17:11.)
– Tuomaan sanat ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh 20:28) ei Johanneksen evankeliumin omassa kontekstissa ole pelkkä kuvaannollinen huudahdus, vaan jo Joh 1:1:n valossa myös tarkoittaa sitä kirjaimellisesti.
Paavali opettaa samaa, eri sanoin:
Fil 2:6–7: ”vaikka hänellä oli Jumalan muoto, ei hän katsonut saaliiksena olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisen kaltaiseksi ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen.”
Kol 1:15; 2:9: ”hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa … hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.”
1 Tim 3:16: ”Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.”
Tiit 3:18: ”… odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä.”
Heprealaiskirje, jota myös on pidetty Paavalin kirjoittamana:
Hebr 1:8 mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.”
Yht: UT:n käsitys Jumalasta ja Jeesuksesta lihaan tulleena Jumalana ei oikein istu VT:n monoteismiin mutta on täysin linjassa antiikin mysteeriuskontojen kanssa jollaisten yksi edustaja synkretistinen kristinusko itse aikanaan oli.
Paavalin kirjeetkin nimeävät selväsanaisesti Jeesuksen / Sanan maailman luojaksi, Paavali useammassakin kohtaa.
RE:
Kerroppas minulle missä kohdin kiistatta Paavali sanoo, että Jeesus on kaiken luoja?
Kol 1:15-17: ”… ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaassa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.”
Heprealaiskirje, joka toisinaan laitetaan myös Paavalin nimiin, Hep 1:2: ”… on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”
Niin... ihmiset usein sanovat, että heidän tulkintansa ei ole minkäänlaiseen traditioon sidottua ja että he näkevät asian selvästi ja puolueettomasti, vaikka ulkopuoliselle on päivänselvää, että he itse vain ovat sokeita sille...
Minun näkemys asiasta on, että UT ei opeta noita oppeja vaan että UT on ei niin perinteisen apokalyptisen messiaanisen juutalaisuuden lahkon kirjoitusten kokoelma.
Mitä kirkkoisien laseihin tulee, niin nuo hellenistiset opit juuri ovat ne kirkkoisien lasit, jotka ovat kehittyneet nykykristillisyydeksi. Apostolit kuolivat ja pakanuudesta kääntyneet filosofit ryhtyivät apologeeteiksi, vanhimmiksi ja piispoiksi hylkäämättä hellenistisia ajattelutapojaan loivat apostolisen opin uudestaan aikansa mysteeriuskontojen, filosofien, jne kuvaksi edistyksen, uskon puolustamisen ja muiden hyvien asioiden nimissä. Tuo kirkkoisien kehittämä perinteinen lukutapa on ollut niin kauan aikaa se normatiivinen lukutapa, että se on muovannut läntistä raamatunlukua niin paljon, että ihmiset tiedostamattaan lukevat raamattua sen ohjaamana.
Voisitko kenties kertoa, mihin perustuu se ajatus, että "sana" ei ollut vain pelkkä sana, ajatus, suunnitelma, jne Jumalan mielessä vaan persoona ja jumalolento ennen kuin tuli lihaksi tuossa Joh.1:1-13 tekstissä? Minä en tekstistä löydä ainuttakaan syytä sellaiseen... ellei sitten katso niitä kaikkia persoonapronomineja, joita nykyisissä raamatunkäännöksissä noissa jakeissa on... aiheetta. Ne eivät sinne kuulu. Sana on tuossa tekstissä aivan yhtälailla kuin "hän" kuin volkkari on "hän" puhtaan teknisessä tekstissä. Sana ei ollut ihminen vaan sana ennenkuin toteutui Jeesuksen muodossa. Ja jos "sana" ei alusta lähtien ollut Jeesus vaan lupaus messiaasta, niin siinä kaatuu aika suuri osa kristillisestä ja sinunkin tulkinnasta.
Sitä paitsi... sana tuli "lihaksi" ja raamatun kielenkäytössä "liha" viittaa joka ainoa kerta yksinomaan luotuihin olentoihin. VT kerta toisensa jälkeen korostaa juuri sitä, että Jumala EI ole ihminen. Ja nyt muka Johannes (tai kuka ikinä tuon evankeliumin kirjoitti) väittää, että Jumala muuttuu luoduksi kuolevaiseksi olennoksi? Rajansa kaikella... ottaen vielä huomioon, että myöhemmin evankeliumissa Jeesus sanoo, että Isä (joka varmasti viittaa VT:n Jumalaan Jahveen) on ainoa todellinen Jumala.
Kirjoittiko evankelista ristiriitaisia? Kun halutaan tietää, mitä joku tekstillään tarkoittaa, niin yleensä lähdetään siitä, että oletetaan tuon kirjoittajan kirjoittaneen johdonmukaisesti ja ristiriidattomasti... muunlainen lukeminen on ristiriitojen kaivelua sieltä, missä niitä ei ole. Ellei sitten ole todella hyvät perusteet ajatella, että tuo kirjoittaja tosiaan kirjoittaa ristiriitaisia.
Mikä ihmisillä oikein on, kun halutaan raamatulla jotain todistaa, niin mainitaan vain ne kohdat, jotka itseä miellyttää? Sehän on verifikationismia eikä se todellakaan riitä. Jos haluaa todistaa, että jokin tulkinta on se oikea tulkinta, niin pitää todistaa sekä se, että teksti voidaan tulkita niin, että se, että tekstiä ei voi tulkita millään muulla tavalla. On siis turha todistella viittaamalla vain mieleisiin jakeisiin...
Eräät luotettavat käsikirjoitukset? Tarkoitat varmaan niitä Aleksandrialaiseen tekstiryhmään kuuluvia tekstejä. On sinänsä mielenkiintoista, että juuri sieltähän päin se hellenismi ja oppi Jeesuksen jumaluudesta kaikista voimakkaimmin tunki seurakuntaan. Kaikki asiantuntijat eivät ole sitä mieltä, että nuo käsikirjoitukset olisivat niitä luotettavimpia, vaan tuokin pointti on parhaimmillaankin vain kiistanalainen. Sekin on mielenkiintoista, että tuo lukutapa "monogenes theos" esiintyy yksinomaan siinä Aleksandrialaisessa tekstiryhmässä kun taas Läntisissä, Kesarealaisissa ja Bysanttilaisissa teksteissä on kaikissa "monogenes huios". Molemmat lukutavat ovat vanhoja, mutta jos tosiaan tuo mainitsemasi olisi se aito ja alkuperäinen, niin miksi Jeesuksen jumaluutta todistelleet kirkkoisät eivät olisi käyttäneet noin selkeästi sitä opettavaa tekstiä hyväkseen kirjoituksissaan? He eivät käyttäneet, jonka perusteella voi vaan olettaa, että se ei ole se alkuperäinen, vaan Aleksandrialaisiin teksteihin tehty muutos... vain yksi niistä monista väärennöksistä ja "muunnoksista", mitä on raamatun teksteihin tehty aikojen kuluessa "hurskaitten kristittyjen" toimesta, jotka ovat halunneet "selkeyttää" Jumalan sanaa niinkuin nykyään raamatunkääntäjät tekevät. Sitä paitsi... niin kuin aiemmin jo mainitsin tuollainen teksti johtaisi vain siihen johtopäätökseen, että evankeliumin kirjoittaja puhuu itsensä kanssa ristiin, nimittäin se ei sovi mitenkään siihen, mitä Jeesus sanoo saman kirjan tekstissä
(17:3) Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Eikä ajatus Jeesuksen jumaluudesta edes sovi koko evankeliumin tarkoitukseen:
(Joh.20:31) Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.
Ei siis Jumala vaan Jumalan poika eli ihminen, jolla on erityinen suhde Jumalaan. Jeesus ei edes ole ainoa, josta sanotaan, että hän on "Jumalan poika". Toki Jeesuksesta sanotaan, että hän on "ainoa poika", mutta miten tuosta muka pitäisi vetää se johtopäätös, että poika on itse Jumala? Jeesuksen suhde Jumalaan vaan sattuu olemaan erityinen verrattuna muihin ihmisiinkin, joita on kutsuttu Jumalan pojiksi.
Mitä tuohon 1.Joh.5:20 tekstiin tulee,
(1.Joh.5:20) Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.
niin on turha yrittää vakuuttaa ketään valitsemalla todisteeksi vain yhden käännöksen tekstin. Mulla on tässä nokan edessä kirja, jossa asiantuntija lainaa trinitaristi teologien lausuntoja siitä, että tuossa tekstissä "tosi Jumala" viittaa Isään eikä poikaan. Jos viittaisi, niin silloinhan Johannes puhuisi itsensä kanssa ristiin... kun on kuitenkin olemassa tällainen rinnakkaisjae:
(Joh.17:3) Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Jos Joh.1:1 ei nimeä Jeesusta Jumalaksi, niinkuin se EI tee (vaikka huonot käännökset sellaisen kuvan antavatkin tukeakseen kirkkoperinnettä), niin on täysin turha vetää johtopäätöksiä Jeesuksen kumartamisesta, sillä Filippiläiskirjeen mukaan kaikki joutuvat kerran Jeesusta kumartamaan, sillä Jeesushan on Herra Messias eli Herra Kristus.
Outoa, että sinä olet unohtanut sen, että se, että jotakuta kutsutaan herraksi tai jumalaksi, ei tee hänestä sitä ainoaa tosi Jumalaa Jahvea. Jeesus lainaa VT:tä ja huomauttaa, että niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, kutsutaan jumaliksi, joten mitä väärää siinä on, että hän väittää olevansa Jumalan poika:
(Joh.10:35) Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi.
Paavalikin sanoo, että:
(1.Cor.8:5) Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja,
Vai että Jeesusta kumartamalla rukoiltiin?
(Matt.28:17) Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät.
Missä se rukoilu on?
Mitä Tuomaan huudahdukseen "minun herrani ja minun jumalani" tulee, niin miksi pitäisi tulkita juutalaisen Tuomaan sanat tuossa väitteeksi, että hän uskoi seisovansa Jahven edessä? Kyseessä kun kuitenkin on juutalainen, joka huudahtaa nähdessään toisen juutalaisen kuolleista nousseena.
Mitä siitä, että Jeesus sanoo, että hän ja Isä ovat yhtä? Mietipäs sitä tämän valossa:
(Joh.17:11) "Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
(Joh.17:21) Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (22) "Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. (23) Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.
Jeesus ja Isä ovat siis yhtä samalla tavalla kuin opetuslapset ovat yhtä toistensa, Isän ja Jeesuksen kanssa. Ovatko opetuslapsetkin Jumalia, kun he ovat yhtä Jumalan kanssa, joka on heissä niinkuin Hän on Jeesuksessa?
Jeesus ennen Aabrahamia? UT:ssa ja VT:ssa pre-eksistenssi on sitä, että Jumala on luvannut ja/tai ennaltamäärännyt jotain. Niinkuin tosiaan Joh.1:1 sanoo, oli Jumalan mielessä valmis suunnitelma ja sitä kautta lupaus messiaasta jo ennen luomista ja Aabraham iloitsi kun uskon kautta näki Messiaan päivän Jumalan lupauksessa. Samaan tyyliinhän Heprealaiskirjeessä sanotaan:
(Hepr.11:13) Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. (14) Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. (15) Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. (16) Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.
Uskovillahan on jo aarre taivaassa... Jumalan varman *sanan* perusteella.
Mitä Paavaliin tulee, niin on olemassa tällainen teksti, jonka sinä näköjään unohdit:
(1.Kor.8:6) niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.
Johanneskin painottaa samaa... on vain yksi Herra Jumala ja yksi Herra Messias/Kristus.
Fil.2:6-7? Katso asiayhteys.
(Fil.2:5) Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli
Tuossa vaan verrataan Jeesuksen tekoja ihmisten ja todennäköisesti erityisesti ensimmäisen ihmisen tekoihin. Ei tuossa Jeesus ole Jumala vaan Paavali huomauttaa, että Jeesus ei lähtenyt tavoittelemaan jumaluutta vaan tyytyi olemaan ihminen.
Kol.1:15? Jumala loi kaiken Jeesusta ajatellen.
Kol.2:9? Miten se, että jumaluuden täyteys *asuu* Jeesuksessa tekee hänestä muka Jumalan? Tekeekö se, että Jumala Henkenä on läsnä uskovassa, uskovasta Jumalan? Tuskinpa. Tämänkin kohdan voi ymmärtää monella eri tavalla eikä pakota ajattelemaan, että Jeesus on Jumala.
1.Tim.3:16? Ei sano, että Jeesus on Jumala. Se, että Jeesus on Herra Messias, riittää aivan hyvin selitykseksi tässä niinkuin kaikissa muissakin vastaavissa kohdissa.
(Tit.2:13) kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.
Mutta toisaalta muutama jae aiemmin:
(Tit.1:1) Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli, (2) tervehtii Titusta, omaa hengellistä poikaansa, saman uskon tunnustajaa. Isän Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen armo ja rauha sinulle!
Muistaen, että Paavali muissa kohdissa sanoo, että yksin Isä on Jumala, on tätä turha tulkita tuota jaetta 2:13 Jeesuksen jumaluuden tunnustamiseksi. Tutkijatkin pitävät tuota jaetta hankalana kieliopillisesti ja sanovat, että se on kiistanalainen eikä siis kelpaa todisteeksi.
Hepr.1:8 kieltämättä käyttää sanaa "jumala" Jeesuksesta, mutta kyseessä on viittaus psalmiin 45, jossa selvästi sanotaan, että kyse on nyt kuninkaasta eikä Jahvesta.
Hepr.1 kenties puhuu myös luojana Jeesuksesta, mutta Hepr.2:5 tarkentaa, että kyse on nyt VT:n tekstien soveltamisesta Jeesukseen uuden maailman isänä ja herrana.
UT itsessään nähdäkseni on täysin linjassa monoteismin kanssa. Sen myöhemmät tulkinnat, joiden päälle rakennettiin se synkretistinen kristinuskon hökötys, eivät ole vaan ovat polyteismiä. On turha väittää, niinkuin sinä teet, että kirkkoisien tulkinta UT:sta on se ainoa oikea. Jos se olisi, niin miksi kirkkoisien ja kirkon olisi pitänyt ruveta muuttamaan ja muokkaamaan raamatun tekstejä jälkikäteen oppejansa tukevaan muotoon? UT:n tekstit eivät ole kristillisen kirkon tuotoksia vaan alkuseurakunnan tuotoksia ja siksi on turha samaistaa ne.
"näkymättömän Jumalan kuva"
Jos Jeesus siis on näkymättömän Jumalan kuva, niin eikö se tarkoita sitä, että hän ei ole itse Jumala?
"esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa"
Areiolaiseksiko tässä sitten pitäisi ryhtyä vai onko tässä kyse nyt vain ennaltamääräämisestä?
"hänessä luotiin kaikki"
"luotu hänen kauttaan"
"häneen"
"hän on ennen kaikkia"
"hänessä pysyy kaikki voimassa"
Kysymys onkin, että jos Paavali olisi tarkoittanut, että Jeesus on Luoja, niin eikö hän olisi sanonut, että:
"hän loi kaiken"
"hän pitää kaiken voimassa"
jne
Itse näen tuon Kol.1:15-17 niin, että Jumalan suunnitelma lähti liikkeelle hänen ajatuksestaan Jeesuksesta ja että Jumala teki kaiken Jeesusta varten alusta lähtien ja siten kaikki on Jeesukselle alisteista ja ajatus Jeesuksesta on luomakunnan pää/alku.
Hepr.1 kuvaa Jeesuksen asemaa messiaana niinkuin myös tuo Kol.1:15-17. Myös tämä kuvaa samaa asiaa:
(Fil.2:9) Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. (10) Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, (11) ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra."
Kristityillä on tapana lukea tekstit, joissa tuodaan esille se, että Jeesus on Herra Messias, todisteina siitä, että Jeesus on Herra Jumala, vaikka Jeesus itsekin tuon väitteen kumoaa.
Kyllä teille vielä se luotu ja luoja selviää,
kunhan vähän odotatte ja kolokutelette.
Päivän Sana
Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.